Kategoria: Ajankohtaista IPR:stä

Kuten aiemmassa blogissani “Tavaramerkkiriidat käytännössä” mainitsin, todellisuus etenkin Suomessa ja EU-tasolla on usein huomattavasti arkisempi ja ennen kaikkea huomattavasti neuvottelupainotteisempi.

Sama pätee myös tavaramerkkien väiteprosesseihin ja muihin IPR-riitatilanteisiin. Hyvin usein riitaa ei viedä loppuun asti, vaan se pyritään ratkaisemaan sopimalla, vaikka asiassa olisikin jo käynnistetty esimerkiksi virallinen väitemenettely. Väitemenettelyssä hakemusmenettelyn ulkoinen osapuoli vastustaa vaikkapa tavaramerkin rekisteröintiä oman aiemman sekoitettavissa olevan oikeuden perusteella.  

Väitemenettelystä sovintoon

Väite laitetaan vireille sen jälkeen, kun tavaramerkkihakemus on julkaistu, ja sen tarkoituksena on suojella aiempia oikeuksia ennen uuden merkin rekisteröintiä. Väite on tavallaan ensimmäinen virallinen etappi, jonka kautta mahdollinen tavaramerkkiriita konkretisoituu.

Sovintosopimus on nimensä mukaisesti osapuolten välinen sopimus, jolla pyritään ratkaisemaan syntynyt tai syntymässä oleva riita viranomais- tai tuomioistuinkäsittelyn ulkopuolella. Tavaramerkkiriitojen osalta tämä usein tarkoittaa esimerkiksi sitä, että toinen osapuoli rajoittaa tavara- tai palveluluetteloaan tai että merkin käytön laajuutta rajataan erillisellä sopimuksella, jonka johdosta toinen osapuoli luopuu väitteestä tai muista vaatimuksistaan. Keskeistä on, että lopputulos syntyy osapuolten välisen neuvottelun kautta, eikä niinkään viranomaisen “pakottamana”.

Uskallankin väittää, että suurimmassa osassa IPR-liitännäisiä väiteprosesseja ainakin testataan mahdollisuutta sopia riita ilman pitkäkestoista ja resursseja sitovaa virallista väitekäsittelyä.

Tämä ei ole sattumaa, vaan enemmänkin seurausta sekä liiketoiminnan käytännön realiteeteista, että virallisesta prosessirakenteesta. Väitemenettely itseasiassa jopa ohjaa sovintoon, eikä sitä ole rakennettu pelkästään “voittaja–häviäjä”-asetelmaa varten. Tätä konkretisoi hyvin esimerkiksi EUIPO:n väitemenettelyn alkuvaiheessa oleva ns. “cooling-off” (eli kansankielisesti “jäähdyttely”)-jakso, jonka aikana osapuolia nimenomaisesti kannustetaan neuvottelemaan sovinnosta. Tämän ajanjakson idea onkin varsin yksinkertainen: ratkaiskaa asia keskenänne, jos vain mahdollista. Tähän vaihtoehtoon kannustetaan lisäksi esimerkiksi EUIPO:ssa siten, että viralliset väitemaksut voidaan palauttaa, jos riita saadaan sovittua ennen kuin asia etenee tutkijan substanssikäsittelyyn.

Viraston rooli

Monelle tulee yllätyksenä, että väitemenettelyn alkuvaiheessa virasto ei vielä ota lainkaan kantaa itse riidan ytimeen. Sen sijaan, viraston tutkija tarkistaa aluksi pääasiassa muodolliset edellytykset, kuten: 

• onko väitteentekijällä oikeus jättää väite 

• ovatko tiedot oikein järjestelmässä 

• onko väite perustettu voimassa oleviin aiempiin oikeuksiin 

Varsinainen tutkijan/viraston päätös kysymykseen “kuka on oikeassa” annetaan vasta myöhemmässä vaiheessa yllä mainitun “jäähdyttelyjakson” jälkeen, mikäli asia etenee sinne asti. 

Ratkaisuvaihtoehdot – rajaukset, sovintosopimukset ja rinnakkaiselosopimukset 

Yllä mainitun valossa ei olekaan enää niin yllättävää, että suurin osa väitemenettelyistä ei koskaan etene varsinaiseen ratkaisuvaiheeseen asti. Sen sijaan osapuolet päätyvät jossain vaiheessa arvioimaan, mikä olisi kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisin ja kustannustehokkain tapa edetä. 

Yksinkertaisimmillaan riita ratkeaa sillä, että tavaramerkin hakija tekee yksipuolisen muutoksen omaan hakemukseensa. Tämä tarkoittaa tyypillisesti tavara- tai palveluluettelon rajoittamista siten, että mahdollinen päällekkäisyys vastapuolen oikeuksien kanssa poistuu tai ainakin pienenee olennaisesti. Joissain tilanteissa tämä riittää, ja väitteentekijä on valmis luopumaan väitteestä ilman laajempia neuvotteluja.

Sovintosopimukset

Toinen vaihtoehto on varsinainen sovintosopimus. Tällöin osapuolet sopivat aktiivisesti keskenään siitä, millä edellytyksillä riita saadaan ratkaistua. Käytännössä tällainen sopiminen liittyy usein loukkaustilanteisiin, joissa erimielisyys koskee merkin käyttöä ja siinä on tyypillisesti tarpeen huomioida esimerkiksi seuraavat seikat:

• mahdollinen rahallinen korvaus ja maksuehdot 

• merkin käytön rajoittaminen, lopettaminen tai salliminen tietyin ehdoin 

• maantieteelliset ja toimialakohtaiset rajaukset 

• sopimusrikkomuksen seuraamukset 

• sovellettava laki ja riidanratkaisupaikka (erityisen tärkeää kansainvälisissä tilanteissa) 

Rinnakkaiselosopimukset

Rinnakkaiselosopimukset puolestaan tulevat usein kyseeseen rekisteröintiprosessin aikana, esimerkiksi väitemenettelyissä. Niillä pyritään yleisesti ennaltaehkäisemään tulevia ristiriitoja sopimalla selkeästi merkkien rinnakkaisesta käytöstä.

Myös tällainen sopimus voi sisältää esimerkiksi tavaramerkin käytön rajaamista, tiettyjen tavaroiden tai palveluiden poistamista tavaraluettelosta tai muita käytännön järjestelyjä, mutta olennaisinta on, että sopimuksella luodaan molemmille osapuolille riittävä varmuus siitä, että ristiriita ei pääse realisoitumaan käytännössä.

Usein viimeistään tässä vaiheessa keskustelu alkaa laajentua myös tulevaisuuteen. Pelkkä yksittäisen väitteen ratkaiseminen ei välttämättä riitä, jos osapuolten liiketoiminta kehittyy samaan suuntaan tai markkinat ovat muuten jollain tapaa päällekkäiset.

Rinnakkaiselosopimus voidaankin nähdä eräänlaisena sovintosopimuksen jatkumona tai sen pidemmälle vietynä versiona. Siinä ei ainoastaan ratkaista käsillä olevaa konfliktia, vaan sovitaan nimenomaisesti siitä, miten osapuolet toimivat jatkossa niin, ettei riita uusiudu.

Käytännössä tämä tarkoittaa usein melko konkreettisia rajauksia, kuten:

• tiettyjen tavara- tai palvelusektorien jakamista osapuolten kesken

• maantieteellisiä tai markkinakohtaisia rajoituksia

• sitoumuksia olla laajentumatta tietyille liiketoiminta-alueille

• käytännön linjauksia siitä, miten merkkejä käytetään markkinoinnissa

Tällaiset ehdot saattavat ensi silmäyksellä vaikuttaa rajoittavilta, mutta monessa tilanteessa ne mahdollistavat sen, että molemmat osapuolet voivat jatkaa liiketoimintaansa ilman keskeytyksiä, merkittävää uudelleenbrändäystä tai pitkällistä epävarmaa riitaprosessia. Rinnakkaiselosopimus voi tulla myös kyseeseen jo kansallisen hakemusprosessin aikana, jossa virasto voi asettaa viran puolesta aiemman rekisteröinnin haetun oikeuden esteeksi. Tällaisissa tilanteissa useimmiten ensimmäinen ratkaisu on suostumuksen pyytäminen kyseiseltä haltijalta, joka vuorostaan usein edellyttää jonkinlaisen rinnakkaiselosopimuksen laatimista.

Toisessa ääripäässä on luonnollisesti tilanne, jossa sopuun ei päästä. Tällöin väitemenettely etenee normaalisti ja virasto ottaa lopulta kantaa siihen, onko merkkien välillä kuluttajien silmissä tosiasiallinen sekaannusvaara. Kuten edellä todettiin, tämä on kuitenkin usein vasta viimeinen vaihtoehto.

Käytännön näkökulmasta keskeinen huomio onkin se, että mitä aikaisemmassa vaiheessa ratkaisuvaihtoehtoja lähdetään aidosti kartoittamaan, sitä enemmän liikkumavaraa osapuolilla on. Kun asia on vielä “neuvottelupöydällä”, ratkaisu voidaan usein räätälöidä huomattavasti paremmin osapuolten liiketoimintaa tukevaksi kuin tilanteessa, jossa lopputulos jätetään kokonaan viranomaisen harkintaan.

Tästä syystä sovintosopimukset ja rinnakkaiselosopimukset eivät ole pelkästään vaihtoehtoinen tapa ratkaista riita, vaan monessa tapauksessa nimenomaan se ensisijainen ja liiketoiminnan kannalta järkevin ratkaisu.

Sopimuksista lisätietoa täällä: Konsultaatio ja sopimusten laadinta – Boco IP

Mallin ja patentin antama suoja

Sekä patentti että malli antavat haltijalleen oikeuden kieltää muilta suojatun tuotteen kaupallinen hyödyntäminen. Patentin tapauksessa kielto-oikeuden laajuus, eli patentin suojapiiri, riippuu patenttivaatimusten sisällöstä, kun taas mallisuoja kohdistuu tuotteen ulkonäköön. Keksinnön luonteesta riippuen patenttivaatimukset voivat kohdistua hyvin erilaisiin elementteihin, fyysisestä tuotteesta sen valmistustapaan tai vaikkapa kemiallisesta yhdisteestä sellaisen käyttöön uudessa käyttötarkoituksessa. Keksinnön luonne ei siis juurikaan rajoita patentin sopivuutta sen suojaamiseen, kunhan keksintö on tekninen.

Mallisuojan tapauksessa suojapiirin loukkausta taas katsotaan siitä näkökulmasta, onko kilpaileva tuote ulkonäöltään niin lähellä omaa tuotetta, että nämä ovat realistisesti sekoitettavissa keskenään. Tuotteen teknisellä ratkaisulla ei siis sinänsä ole osuutta mallin suojapiiriin. Teknisiä tuotteita ajatellen, mallisuoja tulee yleensä parhaiten kyseeseen fyysisten (mekaanisten) laitteiden tapauksessa, joko patentin rinnalla tai toisinaan myös ainoana suojamuotona. Sinällään tuotteen fyysisyys ei kylläkään rajoita mallisuojan käyttöä.

Tavallisimmin patentin ja mallisuojan yhtäaikainen käyttö tapahtuu niin, että patentilla haetaan suojaa tekniselle ratkaisulle ja mallilla tuotteen ja/tai sen yksityiskohtien ulkomuodolle. Joissain tapauksissa rajanveto teknisten ja muotoilullisten piirteiden välillä ei ole kuitenkaan yksioikoista, ja soveltuvinta tapaa voidaan joutua miettimään. Useinhan teknisellä ratkaisulla on käytännössä vaikutusta myös muotoiluvalintoihin, eli tuotteen ulkonäköä sanelee myös sen toimintaperiaate. Tässä huomiona: käytettäessä molempia suojamuotoja samalle tuotteelle, on suojien hakeminen paras hoitaa samanaikaisesti, jottei näistä kumpikaan muodostu toiselle myöhemmin esteeksi hakemuksen tullessa julki.

Patentin ja mallisuojan erilaisen tarkastelutavan vuoksi niiden kiertäminen vaatii kilpailijalta erilaisia muutoksia omaan tuotteeseen. Monesti tuotteen ulkonäön muuttaminen on suhteellisen helppoa, vaikka ehkäpä epämieluisaa – tähän voi riittää esimerkiksi tuotteen mittasuhteiden riittävä muuttaminen tai erilaisen / erilaisten näkyvien osien lisääminen. Patentilla suojatun ratkaisun muuttaminen riittävällä tavalla toiseksi taas voi olla hyvinkin yksinkertaista tai erittäin vaikeaa, riippuen siitä, kuinka suojapiiri on onnistuttu sanallisesti määrittelemään.

Esimerkki 1: modulaarinen rakenne

Esimerkiksi tilanteesta, jossa sekä patentin että mallisuojan käyttöä voidaan harkita, sopii vaikkapa muotolukitteinen kokonaisuus, jossa lukittuvilla kappaleilla saadaan aikaan visuaalisesti erottuva lopputuote. Tällainen voisi olla vaikkapa modulaarinen seinä- tai hyllyrakenne. Tämän tyyppinen ratkaisu voi patentointia ajatellen olla riittävän keksinnöllinen, jos liitettävät osat esimerkiksi muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden, eli kyse on muustakin kuin pelkästä kahden osan liittämisestä yhdeksi kappaleeksi. Toki pelkkä mekaaninen liitoskin voi joskus osoittautua keksinnölliseksi.

Esimerkin tapauksessa patentin suojapiiri voisi koskea vaikkapa liitettävien osien funktionaalisia piirteitä (olakkeet ja niiden vastinpinnat, tukipinnat, ym.), kuvaamatta tarkemmin pintojen tai muotojen mitoituksia tai tarkkaa sijaintia. Tällä tavoin määriteltynä, patenttia loukkaavia tuotteita ovat vastaavat ratkaisut, joissa on mukana kaikki suojapiiriä määrittävät piirteet, vaikka ne mitoiltaan ja ulkomuodoltaan eroaisivat selvästi suojatusta tuotteesta. Käänteisesti: patentin suojapiirin kiertämiseen riittää, että mikä tahansa suojapiiriä määrittävistä osista jätetään pois, tai ainakin yhtä osaa muutetaan niin, ettei patentissa määritetty kuvaus enää sen osalta täyty.

Samassa esimerkkitapauksessa mallisuoja voitaisiin kohdistaa lopullisen kokoonpanon ulkomuotoon tai vaikkapa kuhunkin liitettävään kappaleeseen erikseen. Molemmat vaihtoehdot on mahdollista kattaa yhdellä EU-mallihakemuksella. Mallisuoja voidaan myös määritellä vain tuotteen olennaisimpien muotojen kautta, lukien suojan määrittelystä pois esimerkiksi tapauskohtaisesti muuttuvat pituus- / korkeusmitat tai puhtaasti tekniset piirteet (näistä kohta lisää).

Näin tuotteen mallisuojauksen kiertäminen edellyttäisi kilpailevan tuotteen toteuttamista riittävän eri näköisenä niin, että siitä syntyvä kokonaisvaikutelma on erilainen kuin suojatulla tuotteella. ’’Riittävän erilaisuuden’’ tulkinta ei tässä ole aivan yhtä suoraviivaista kuin patentin kohdalla, vaan vaatii tapauskohtaista arviointia. Kokonaisvaikutelman arvioinnissa lähtökohtana on kussakin tapauksessa ns. valistuneen käyttäjän näkökulma.

Esimerkkejä Ikean tuotteita koskevista malleista.

Mallisuojan kohdalla on huomattava, että sen ulkopuolelle on rajattu puhtaasti teknisen toiminnallisuuden sanelemat piirteet. Tällaisia ovat esimerkiksi liitososat yhteen liitettävissä kappaleissa (ns. must-fit -periaate). Toisinaan tuotteen muodot kuitenkin toteuttavat teknistä toimintoa samalla kun ne saavat aikaan tuotteelle ominaisen, uniikin ulkonäön. Näissä tapauksissa, jos on selvää, että toiminnallisuus olisi voitu toteuttaa myös toisen näköisellä ratkaisulla, eikä saavutettava toiminnallisuus ollut ainoa muotoilua ohjannut tekijä, voidaan tuote ominaisuuksineen saada mallisuojan alle.

EU-mallioikeuslaissa saavat myös erityiskohtelua nimenomaan modulaariset ratkaisut, jolloin mallisuojalla voidaan kattaa sellaisia puhtaasti teknisiäkin liitosratkaisuja, jotka mahdollistavat osien liittämisen toisiinsa monilla tavoilla erilaisiksi kokonaisuuksiksi. Tästä klassinen esimerkki ja samalla lain merkittävä käytännön sovellus ovat Lego-palikat liitosnyppylöineen.

Esimerkki 2: Crocs-kengät

Toinen hyvä esimerkki teknisten ominaisuuksien yhdistymisestä erottuvaan ulkonäköön ovat lähes jokaiselle tunnistettavat Crocs-kengät. Näiden tapauksessa tuotteen ulkonäkö on sidoksissa mm. kenkien erityiseen valmistusmateriaaliin, tunnistettavalla tavalla sijoiteltuihin ja muotoiltuihin reikiin kengän kärkiosassa sekä kääntyviin kantaremmeihin. Näistä kaikki ovat ominaisuuksina sellaisia, että ne teknisyyden osalta sopivat patentoitavuuden piiriin (ottamatta kantaa piirteiden keksinnöllisyyteen tuotteen julkaisuhetkellä), mutta ovat suojattavissa luontevasti myös mallilla.

Tässäkin tapauksessa jo yhdellä suojamuodolla voitaisiin (tai kenties olisi voitu) saada tuotteelle oleellista suojaa, mutta kattavin suoja voidaan saavuttaa käyttämällä molempia yhdessä.

Alkuperäisen Crocs-kengän mallikuva (USD517789 S1, vasemmalla) sekä kuva samaan tuotteeseen liittyvästä patentista (US 6993858 B2, oikealla).

Suojauksen hinta ja nopeus

Yksi merkittävä ero patentin ja mallisuojan välillä on myös investoinnin hinta: koko EU-alueen kattavan mallisuojauksen kustannus toimeksiantona on tyypillisesti noin 1500 – 3000 EUR (riippuen mm. mallikuvien lukumäärästä), kun taas yhden maan käsittävän patenttihakemuksen kokonaishinnaksi voi muodostua vaikkapa noin 10 000 EUR, kun yhteen lasketaan hakemuksen laatimisesta ja sen virastokäsittelystä syntyvät kulut sinne asti, kunnes patentti on myönnetty. Patentin tapauksessa hakemuksen käsittelyaika on myös selvästi pidempi: keskimäärin 2 – 4 vuotta, kun taas mallisuojahakemuksen rekisteröinti hoituu parhaimmillaan muutamassa viikossa. Näistä molemmista löydät lisätietoa Boco IP:n verkkosivuilta:

https://www.bocoip.com/palvelu/patentti/
https://www.bocoip.com/palvelu/mallisuoja/

Valinta patentin ja mallisuojan väliltä on yksi osa yrityksen ja tuotteen IPR-suojausstrategiassa. Molempien kohdalla avainasemassa on suojahakemuksen onnistunut laatiminen ja suojauksen kohdentaminen oikein tuotteen ominaisuuksiin ja haluttuun markkinaan nähden. Autamme Boco IP:lla mielellämme tilanteeseesi sopivimman suojaustavan valinnassa ja valitun strategian toteutuksessa.

Rahoitusohjelma tukee pienten ja keskisuurten yritysten immateriaalioikeuksien suojaamista ja sillä voi rahoittaa tavaramerkin, mallin suojausta ja patentointia. 

EUIPO tulee järjestämään SME Fund -rahoitukseen liittyvän webinaarin 27.1.2026 klo 11. Webinaari on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Ilmoittautuminen täällä.

Muutokset IP Scan -palvelussa

IP Scan -toimeksiannon hinta Suomessa nousee vuonna 2026. Uusi hinta on 1 700 euroa (+ alv 25,5 %), kun aiempi hinta oli 1 500 euroa. Toimeksiannon korvausosuus on jatkossa 90 %, eli 1 530 euroa. 

IP Scan -palvelussa yritys saa selkeän loppuraportin, mikä kertoo mitkä IPR-oikeuksista juuri kyseessä olevalle yritykselle on järkevä hakea. Loppuraporttia edeltää yrityksen nykytilan, tuotteiden ja palveluiden sekä kehittämistavoitteiden kartoitus. Lisäksi analysoidaan yleisesti yrityksen IPR-tilanne. Palvelun avulla on mahdollista selvittää, mitä IPR-oikeuksia kannattaa hakea. Tämän lisäksi yritykset saavat ymmärryksen siitä, miten yrityksen aineettoman omaisuuden hallintaa voi kehittää muullakin tavoin. 

https://www.prh.fi/fi/tietoa_prhsta/uutislistaus/uutiset/2025/100000patenttianytvoimassasuomessa-riskipatenttienloukkauksiinkasvaa.html

Tämä nopea kasvu tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita suomalaisille yrityksille, erityisesti PK-yrityksille sekä startupeille. Toisaalta kasvava patenttien määrä heijastaa elinvoimaista innovaatioekosysteemiä. Toisaalta se kasvattaa merkittävästi tahattoman patenttiloukkauksen riskiä, koska UPC mahdollistaa keskitetyn oikeudenkäynnin kaikissa järjestelmään kuuluvissa EU-maissa, myös Suomessa.

Tässä muuttuvassa ympäristössä patenttianalyysien ja toiminnanvapauskartoitusten (eng. Freedom to Operate (FTO)) merkitys on korostunut entisestään. Nämä analyysit ovat tärkeitä paitsi innovaation suojaamisessa, myös yhä monimutkaisemman IPR-tilanteen selventämisessä.

Oli kyse sitten uuden tuotteen tuomisesta markkinoille, laajentumisesta uusille markkina-alueille tai halusta välttää kalliita oikeusriitoja, ajantasainen tieto nykyisestä IPR-tilanteesta on välttämätön osa yrityksen strategiaa.

Patenttianalyysi ja toiminnanvapauskartoitus

IPR-strategian kannalta kaksi työkalua ovat oleellisia tilanteen selventämiseksi: patenttianalyysit ja toiminnanvapauskartoitukset. Nämä sekoitetaan usein toisiinsa, mutta niillä on omat erilliset tarkoituksensa ja ne sijoittuvat tuotekehityksen eri vaiheisiin.

Patenttianalyysi: Innovaatiomaiseman kartoittaminen

Patenttianalyysillä arvioidaan yleensä keksinnön uutuusarvoa. Sen avulla selvitetään, onko samankaltaisia teknologioita tai ratkaisuja jo patentoitu, mikä on olennaista patentointimahdollisuuksien arvioinnissa. Patenttianalyysejä on useita eri tyyppejä:

• Uutuus- ja patentoitavuustutkimus: Käydään läpi kyseiseen teknologiaan liittyviä patentteja ja selvitetään, onko keksintö uusi ja patentoitavissa.
• Teknologiakartoitus: Analysoidaan teknologian tai keksinnön uutuusarvoa sekä annetaan alustava näkemys toiminnanvapaudesta ja kilpailijoiden aktiivisuudesta.
• Patenttimaisemakartoitus: Muodostetaan kokonaiskuvaa tietyn teknologia-alueen tai toimialan patenteista ja patenttihakemuksista. Selvitetään, ketkä toimijat omistavat merkittäviä patentteja, mitkä innovaatiot ovat suojattuja ja missä maissa.

Patenttianalyysi on usein ensimmäinen askel yrityksen IPR-strategiassa, ja se ohjaa keksijöitä ja päättäjiä päätöksenteossa siitä, kannattaako patenttihakemusta jättää ja miten innovaatiota asemoidaan markkinoilla.

Toiminnanvapauskartoitus: Juridisten riskien ennakointi

Toiminnanvapauskartoituksessa (FTO) keskitytään riskienhallintaan. Kartoituksen avulla arvioidaan, voidaanko tuote tai prosessi saattaa markkinoille ilman että rikotaan kilpailijoiden patenttioikeuksia. Tämä on erityisen tärkeää nykyisessä tilanteessa, joissa voimassa olevien patenttien määrä on UPC:n myötä kasvanut nopeasti.

FTO-kartoitukseen kuuluu yleensä:

• Kilpailijoiden patenttien tarkastelu relevanteilla markkina-alueilla.
• Patenttivaatimusten laajuuden ja oikeudellisen tilanteen arviointi.
• Mahdollisten loukkausriskien ja niiden hallintakeinojen tunnistaminen.

Toisin kuin patenttianalyysissä, FTO-kartoituksessa ei keskitytä siihen, voiko keksintöä patentoida, vaan siihen, voiko tuotetta tai palvelua käyttää tai myydä ilman oikeudellisia seuraamuksia kilpailijoiden suunnalta.

Miksi molemmat ovat tarpeen?

Patenttianalyysillä turvaat omat oikeutesi, kun taas FTO-kartoitus varmistaa, ettet loukkaa muiden oikeuksia. Nykyisessä tiheässä patenttiympäristössä, erityisesti kun UPC mahdollistaa keskitetyn täytäntöönpanon useissa maissa, molemmat ovat välttämättömiä. Näiden vaiheiden ohittaminen altistaa yritykset kalliille oikeusprosesseille, tuotteen takaisinvedoille tai koko IPR-strategian uudelleensuunnitteluun pakon edestä.

Parhaat käytännöt patenttianalyysien ja toiminnanvapauskartoitusten tekemiseen

Suomen kaltaisessa innovaatiorikkaassa ympäristössä huolellisesti ja ajoissa tehdyt patenttianalyysit ja FTO-kartoitukset ovat välttämättömiä. Seuraavien käytäntöjen avulla vältetään oikeudelliset sudenkuopat sekä tuetaan fiksumpaa innovaatiota ja strategista päätöksentekoa.

1. Aloita ajoissa

Aloita patenttianalyysit mahdollisimman varhain tuotekehitysprosessissa. Näin ehdit tunnistamaan mahdolliset riskit, muokkaamaan suunnittelua tai prosesseja tarvittaessa sekä selvittämään lisensointi- tai yhteistyömahdollisuuksia. FTO-kartoitus tulisi tehdä, kun ensimmäinen versio tuotteesta on valmis, ennen myynnin aloittamista. Näin voidaan vielä muuttaa teknisiä ratkaisuja välttääkseen mahdollisia patenttiloukkauksia.

Jos odottaa aivan tuotelanseerauksen kynnykselle, riskienhallintaan ja mahdollisiin toimenpiteisiin jää niukasti aikaa, mikä lisää altistumista loukkausväitteille.

2. Ymmärrä laajuus ja toimivalta-alueet

Varmista, että hakusi kattavat:

• Kansalliset patentit (suomalaiset patentit PRH:n kautta).
• Suomessa voimaan saatetut eurooppapatentit.
• Yhtenäispatentit, jotka ovat voimassa UPC:n jäsenvaltioissa (ml. Suomi).

FTO-kartoitusten tulee keskittyä voimassa oleviin patentteihin, joiden vaatimukset ovat täytäntöönpanokelpoisia, kuitenkin ottaen myös huomioon vireillä olevat patenttihakemukset.

3. Hyödynnä ammattimaisia työkaluja ja palveluita

Perushaun voi tehdä patenttivirastojen julkisilla tietokannoilla, mutta ammattimaiset palvelut tarjoavat mm. laillisen tulkinnan patenttivaatimuksista, räätälöidyn riskikartoituksen sekä kilpailijoiden toiminnan seurannan.

Boco IP tarjoaa räätälöityjä FTO- ja hakupalveluita sekä UPC-osaamista.

4.  Yhdistä patentoitavuus ja toiminnanvapaus strategisesti

Vaikka patentoitavuus ja toiminnanvapaus palvelevat eri tarkoituksia, niiden yhdistäminen voi tuottaa strategista näkemystä. Niiden avulla pystytään tunnistamaan ns. white space-alueet, joissa ei löydy paljon tutkimusta ja suojausta ja joissa voi innovoida vapaasti. Tämän lisäksi pystytään välttämään panostamasta teknologioihin, jotka ovat jo suojattuja, sekä sovittamaan tuotekehitystä vallitsevaan markkinatilanteeseen.

5. Seuraa ja päivitä säännöllisesti

Patenttimaisema muuttuu jatkuvasti. Uusia patentteja myönnetään, vanhoja raukeaa ja oikeudenkäyntien tulokset voivat muuttaa voimassa olevia suojia. Päivitä toiminnanvapauskartoitus erityisesti, jos tuotteesi muuttuu tai toimintasi laajentuu uusille markkinoille. Myös kilpailijoiden patentointiaktiivisuutta kannattaa aktiivisesti tarkkailla riskien minimoimiseksi.

Päätelmät

Suomen innovaatiomaisema on muuttunut vauhdilla UPC:n tulon myötä. Yli 100 000 voimassa olevan patentin ja mahdollisten rajat ylittävien kiistojen vuoksi yritysten on arvioitava IPR-riskejään uudelleen.

Patenttianalyysit ja toiminnanvapauskartoitukset ovat nyt välttämättömiä kaikille tahoille, joilla on tuotekehitystä, tai suunnittelevat laajentumista uusille markkinoille tai joilla on jo olemassa olevaa IPR-portfoliota.

Kun yritykset tekevät huolellista ja ajoissa tehtyä selvitystyötä, ne voivat välttää mahdolliset oikeuskiistat ja löytää uusia mahdollisuuksia kasvuun ja yhteistyöhön.

Käänny patenttiasiantuntijan puoleen, kun kehität tuotetta tai suuntaat uusille markkinoille. Ennakoiva suunnittelu on paras suoja nykyisessä IP-ympäristössä.

Hakijan perusteena provisionaalipatenttihakemukselle on yleensä hakemuksen halpuus. USA:ssa virastomaksu on 1.9.2025 alkaen hakijasta riippuen 160 USD, 320 USD tai 640 USD. Lisäksi hakemuksen jättää virastoon yleensä amerikkalainen patenttiasiamies, joka velottaa toimenpiteestä yleensä muutamia satoja dollareita.

Provisionaalipatenttihakemukselle ei ole asetettu samanlaisia muotovaatimuksia kuin varsinaisella patenttihakemuksella. Provisionaalipatentti-hakemuksessa ei tarvitse olla patenttivaatimuksia; hakemus saa tekemispäivän, joka on etuoikeuspäivä myöhemmin tehtävälle varsinaiselle patenttihakemukselle.
Kiireellä jätetty provisionaalipatenttihakemus ilman ammattitaitoisesti laadittuja patenttivaatimuksia ja keksinnön selitystä sisältää kuitenkin riskejä, jotka voivat oleellisesti vaikuttaa keksinnölle saatavilla olevaan suojaan.

Usein provisionaalipatenttihakemukseen turvaudutaan siksi, että keksintö on tulossa julkiseksi tavalla tai toisella. Kyse voi olla esimerkiksi keksinnön esittelystä julkisesti vaikkapa messuilla, tai siitä, että keksintö on tulossa kaupallisesti saataville. Tieteellisen julkaisun jättäminen provisionaalihakemuksena patenttivirastoon ennen sen julkaisua tieteellisessä aikakausjulkaisussa on yksi provisionaalipatenttihakemuksen tyyppiesimerkki.

Provisionaalipatenttihakemus antaa etuoikeuden vain sille asialle, joka on hakemuksessa esitetty. Riittämätön tai vain yhteen suoritusmuotoon kohdistuva selitys antaa etuoikeuden vain tälle suoritusmuodolle. Tällöin varsinaisen patenttihakemuksen vaatimukset on rajoitettava vain alkuperäiseen suoritusmuotoon, ja provisionaalipatenttihakemuksen selitys voi käyttää sanamuotoja, joiden seurauksena jopa jotkin ei-välttämättömät piirteet katsotaan esimerkiksi EPO:ssa välttämättömiksi piirteiksi, jolloin itsenäisiä patenttivaatimuksia joudutaan vielä rajoittamaan ylimääräisillä yksityiskohdilla.

Toisaalta, jos provisionaalipatenttihakemuksesta etuoikeutta pyytävän patenttihakemuksen patenttivaatimukset laaditaan kattamaan myös vaihtoehtoisia suoritusmuotoja, joita ei alkuperäisessä provisionaali-patenttihakemuksessa ollut esitetty, nämä patenttivaatimukset eivät enää nautikaan etuoikeutta, tai tekevät niin vain osittain. Pahimmassa tapauksessa keksintö ei olekaan enää patentoitavissa, koska keksinnön julkaisu muodostaa esteen patentoitavuudelle etuoikeuden puuttuessa.

Koska provisionaalipatenttihakemusta ei lainkaan tutkita, jää hakijalta myös hyödyntämättä mahdollisuus saada patenttiviranomaiselta uutuustutkimustulokset. Tällöin kansalliset tai kansalliset patenttihakemukset joudutaan jättämään etuoikeusvuoden aikana ilman tietoa patenttiviranomaisen näkemyksestä keksinnön patentoitavuudesta.

Myös Suomessa ja Euroopan patenttivirastossa patenttihakemuksen voi jättää ilman patenttivaatimuksia ja ilman virastomaksuja, mutta näissä maissa patenttivirasto (PRH tai EPO) antaa hakijalle pian hakemuksen jättämisen jälkeen kehotuksen korjata hakemuksen muodolliset puutteet määräajassa. Jos kehotukseen ei vastata määräajan kuluessa, hakemus jää sillensä, mutta siitä voi edelleen pyytää etuoikeutta yhden vuoden kuluessa patenttihakemuksen jättämisestä.

Suomalaiselle hakijalle oikean, ammattitaitoisesti laaditun kuvauksen ja patenttivaatimukset sisältävän patenttihakemuksen jättäminen PRH:lle on varteenotettava vaihtoehto. PRH:n hakemusmaksu on vain 430 EUR, ja PRH:lta saadaan lähes poikkeuksetta uutuustutkimuksen tulokset ennen etuoikeusvuoden päättymistä. Näitä tuloksia voidaan hyödyntää jatkohakemusten kohdentamisessa patenttiviraston toimesta löytyneen tunnetun tekniikan tason huomioon ottaen.