Mikä ihmeen SME Fund?

Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolla (EUIPO) on avustusohjelma nimeltään Ideas Powered for Business. Yhtenä osana tätä avustusohjelmaa on SME Fund. SME Fundin tarkoituksena on auttaa EU:ssa toimivia pieniä ja keskisuuria yrityksiä suojaamaan teollisoikeuksiaan. Kyseessä on Euroopan komission aloite, jonka toteuttaa EUIPO ja se on voimassa 2.2.2026 – 4.12.2026 tai niin kauan kuin rahaa on käytettävissä. Jatkosta ei ole tietoa.

Avustusohjelma on yrityksille, jotka ovat toimivat EU:ssa tai Ukrainassa. Avustukset myönnetään arvoseteleinä (vouchereina), joita voi käyttää korvauksen hakemiseen jälkikäteen. Korvaus maksetaan yrityksen pankkitilille. Arvosetelin hakemiseksi tarvitaan todistukset yrityksen arvonlisäverovelvollisuudesta ja pankkitilistä. Tässä taustalla on, että EUIPO/EU-komissio haluaa varmistaa, että kyseessä on toimiva yritys ja, että maksu menee varmasti arvosetelin hakeneen yrityksen pankkitilille. ALV-todistus lienee ainoa yleiserooppalainen tapa todistaa toimivan yrityksen olemassaolo, koska kaupparekisterikäytännöt vaihtelevat maasta toiseen.

Yrityskategoria	Mikroyritys	Pienyritys	Keskisuuri yritys
Henkilöstömäärä	< 10	< 50	< 250
Liikevaihto	≤ 2 miljoonaa €	≤ 10 miljoonaa €	≤ 50 miljoonaa €
		Tai
Taseen loppusumma	≤ 2 miljoonaa €	≤ 10 miljoonaa €	≤ 43 miljoonaa €

Taulukko 1. SME-yritysten määritelmä. Näitä raja-arvoja sovelletaan vain yksittäisten yritysten lukuihin. Jos yritys kuuluu suurempaan konserniin, voidaan ottaa huomioon myös konsernin henkilöstömäärää sekä liikevaihtoa ja/tai taseen loppusummaa koskevat tiedot. Lisätiedot: https://single-market-economy.ec.europa.eu/smes/sme-fundamentals/sme-definition_en.  

Suosittelen hakemaan arvoseteleitä itse, mutta mahdollista on, että esim. IP-asiamiestoimisto hakee niitä yrityksen puolesta. Silloin tarvitaan vielä valtakirja. Noin kaksi kolmasosaa hakemuksista tehdään valtakirjalla. Boco IP voi hakea puolestasi arvoseteleitä.

EUIPOn myönteistä tukipäätöstä ja arvoseteliä (=maksusitoumusta) pitää odottaa ennen toimenpiteiden aloittamista, sillä tukea ei anneta esim. jo haetulle patentille tai tavaramerkille jälkikäteen. IP Scan on hyvä esianalyysipaketti, jos yrityksessä ei ole mietitty immateriaalioikeuksia aikaisemmin. Kunkin arvosetelin voi saada vain kerran vuodessa.  

Minkälaista avustusta on saatavilla?

Anottavia arvoseteleitä on viisi erilaista: 

1. 1. IP scan 

2. 2. Tavaramerkit ja mallit 

3. 3. Kansalliset patentit ja uutuustutkimus 

4. 4. Eurooppapatentit ja oikeudelliset kustannukset 

5. 5. Yhteisön kasvinjalostajanoikeudet 

”IPR Scan” -arvoseteli on tarkoitettu esianalyysiin, jossa arvioidaan yrityksen tilanne ja suositellaan jatkotoimenpiteet. IP Scan on käytännössä loistava ensimmäinen askel immateriaalioikeusstrategian kehittämisessä. Siinä analysoidaan yrityksen liiketoimintamalli, tuotteet ja/tai palvelut ja laaditaan juuri yrityksen tarpeisiin räätälöity ns. IP-esistrategia. Tämä palvelu auttaa päättämään, mitä immateriaalioikeuksia kannattaa hakea, miten yrityksen IP portfoliota voidaan kehittää sekä miten tulevaisuutta kannattaa suunnitella, jos on jo rekisteröityjä immateriaalioikeuksia.

Siinä ei anneta lainopillista palvelua, tehdä hakemuksia tai ennakkotutkimuksia eikä itse IP strategiaa. Työmäärältään IP Scan on arvioitu 1,5 päivän kokoiseksi. Muut arvosetelit pitää aktivoida, mutta IP Scan arvoseteli on aktiivinen sen myöntämispäivästä alkaen. IP Scan -toimeksiannon maksimikesto on Suomessa 4kk. Raportti pitää toimittaa PRH:lle tarkistettavaksi viimeistään yhtä viikkoa (5 työpäivää) aikaisemmin. PRH hyväksyy raportin ja lähettää siitä todistuksen asiantuntijalle. De minimis-sääntö ei koske IP Scan -palvelua, koska korvauksen maksaa EUIPO (EU) eikä se näin ollen kuulu kansallisen tuen piiriin. Yrityksen ei tarvitse ilmoittaa IP Scan -palvelua sen mahdollisesti tekemissä muissa yritystukihakemuksissa (esim. koskien Business Finlandin tukia).

IP Scan palvelu pitää teettää PRH:n hyväksymillä IP-esianalyysiasiantuntijoilla: https://www.prh.fi/fi/tietoa_prhsta/palvelut/ipr-esianalyysipalvelu_ip_scan/auktorisoidut_ipr-esianalyysiasiantuntijat.html. Bocolla on kaksi auktorisoitua IP-esianalyysiasiantuntijaa: Kirsi Hakkila ja Jerry Härkönen.

Hinta esianalyysille on 1700€+alv, josta saa arvosetelillä takaisin 1530€ (=90% arvonlisäverottomasta hinnasta) eli asiakkaalle jää maksettavaksi koko palvelusta 170€ (veroineen 603,60€.) Kuulostaako jo edulliselta?!?

”Tavaramerkit ja mallit” -arvoseteli on nimensä mukaisesti tavaramerkkien tai mallien suojaamiseen. Sitä on tarjolla maksimissaan 700€ ja sitä voi käyttää 75%:iin rekisteriviranomaisen kuluista Suomen tai EU:n laajuisiin rekisteröinteihin. Jos kyseessä on kansainvälinen rekisteröinti, tuen osuus on 50%: viranomaismaksuista, kuitenkin 700€ ylärajan huomioiden. Esim. Tavaramerkkihakemuksen viranomaismaksut Suomessa ovat 250€ yhdessä luokassa (ja lisäluokka 100€/kpl) ja EU-tavaramerkin viranomaismaksu on vastaavasti 850€ yhdessä luokassa (ja lisäluokat 50-150€/kpl). Tämä arvoseteli pitää aktivoida (eli käytännössä hakemus tulee jättää) yhden kuukauden kuluessa, jos ei ano pidennystä. Pidennyksellä aikaraja on kaksi kuukautta.

”Kansalliset patentit ja uutuustutkimus” -arvoseteli on tarkoitettu PRH:n maksuihin. Sitä on tarjolla max 1000€ ja setelillä voi maksaa 75% PRH:n maksuista. Käyttökohteita ovat PRH:n tekemä uutuustutkimus ja patenttihakemusmaksu. Kiinteähintainen uutuustutkimus PRH:lla maksaa 1265€  ja patentin hakemusmaksu 450€ (15 vaatimusta). Tämä arvoseteli pitää aktivoida yhden kuukauden kuluessa, jos ei ano pidennystä. Pidennyksellä aikaraja on kaksi kuukautta.  Ehkä tässä on ajateltu, että uutuustutkimus tehdään, koska patentin kirjoittamiseen kaksi kuukautta arvosetelin myönnöstä on tiukka aikataulu.

”Eurooppapatentit ja oikeudelliset kustannukset” -arvoseteli on yhteensä 2500€. Euroopan patenttiviraston (European Patent Office, EPO) hakemuksen jättämisen maksuista 1655€ (filing fee ja seach fee) voi saada 75% (max 1000€). Lisäksi patenttihakemuksen tutkimusraportin julkaisun jälkeen kuuden kuukauden sisällä tulee maksaa 2600€ (designation fee ja examination fee), mutta näihin maksuihin arvoseteliä ei voi kuitenkaan käyttää. Kaikista näistä maksuista mikroyritys voi saada 30% alennuksen, kun tällä on alle viisi patenttihakemusta. Lopputulos on, että mikroyritys ei pysty käyttämään koko tuhannen euron arvoseteliä.

Patenttihakemuksen laatimiseen patenttitoimistossa voidaan käyttää 50% korvauksella max 1500€. Tämä arvoseteli pitää aktivoida yhden kuukauden kuluttua, jos ei ano pidennystä, jolloin aikaraja on kaksi kuukautta. Kahden kuukauden aika arvosetelin myönnöstä patenttihakemuksen kirjoittamiseen on tiukka aikataulu. Patentin kirjoittamisessa kannattaa olla selkeät sävelet ennen kuin hakee tätä arvoseteliä. Patentin kirjoittaminen maksaa varmasti yli 3000 euroa, joten tämän osan setelistä saa käytettyä varmasti kokonaisuudessaan.

Vaikka tämä arvoseteli on suurempi, jää kuitenkin yritykselle enemmän maksettavaa tämän arvosetelin jälkeen verrattuna kansalliseen hakemukseen. Tosin tällä saa sitten mahdollisesti koko Euroopan kattavan suojan.

”Yhteisön kasvinjalostajanoikeudet” -arvoseteli on 75% hakemus- ja tutkimusmaksusta ja maksimissaan 1500€. Kasvisjalostajanoikeuksia haetaan Community Plan Variety Office (CPVO) organisaatiosta.

Taulukko 2. Yhteenveto arvoseteleistä. Patentit arvoseteli on jaettu kansalliseen ja Eurooppa-tason seteleihin. Punaisella ympyröity erot muihin maihin. Lisätietoja: www.prh.fi/smefund .

Tilastotietoa viime vuodelta

Vuonna 2025 ”IP Scan” -arvoseteleitä haettiin yhteensä 965 kpl. Suomalaisia hakemuksia näistä oli 175 kpl. IP Scan -aktiivisuudessa SME yritystä kohti Suomi oli toisena Latvian jälkeen. Viro oli heti kolmantena ja Ruotsi seitsemäntenä.  

Suurin osa arvoseteleitä hakevista suomalaisista yrityksistä oli micro-yrityksiä (89%). Kokonaisuudessaan eri arvoseteleitä maksettiin 470 kpl yhteensä 372 suomalaiselle yritykselle. ”Tavaramerkit ja mallit”-arvoseteliä haettiin kaikkein eniten (261 kpl). PRH:ssa tehtiin 6 kpl uutuustutkimuksia ja haettiin 11 patenttia. Euroopan patenttivirastoon jätettiin 19 hakemusta suomalaisten SME-yritysten toimesta. ”Yhteisön kasvinjalostajanoikeudet” -arvoseteliä ei hakenut kukaan. 

Jäikö kysyttävää?

SME Fundin ohjesivusto löytyy: https://www.euipo.europa.eu/en/sme-corner/sme-fund/2026. Valitettavasti SME Fundin sivustot netissä ovat hieman sekavat: Jokaisessa maassa arvosetelit ovat hieman erilaiset ja hieman erilaisilla summilla. Lisämausteen tuovat suomen kielen käännökset. Käytännön vinkkinä suosittelemmekin tarkistamaan informaation englanninkielisen sivuston puolelta, mikäli jokin tieto vaikuttaa puutteelliselta. Jos asiasta on kysyttävää, vastaamme Bocolla mielellään kysymyksiin: kirsi.hakkila@bocoip.com ja jerry.harkonen@bocoip.com . Kysyä voi myös PRH:n sähköpostista: ipscan@prh.fi.

Hallitus on 29.1.2026 antanut eduskunnalle esityksen uudeksi patenttilaiksi (Hallituksen esitys TEM/2026/1 – Työ- ja elinkeinoministeriö). Uusi laki pitää sisällään samat keskeiset kohdat kuin nykyinenkin: patentin yksinoikeuden sisällön ja rajoitukset, patentoitavuuden ehdot, hakemukset ja menettelyt, myöntämisen ja väitemenettelyn sekä rikkomuksiin ja mitätöintiin liittyvät oikeusseuraamukset. Patentit ovat tärkeä osa innovaatiopolitiikkaa, koska ne kannustavat keksintöjen synnyttämiseen ja hyödyntämiseen, mikä tukee yritysten kasvua ja kilpailukykyä. Patenttilain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2027. 

Keskeiset sisällölliset uudistukset 

1. Lakitekninen modernisointi: Patenttilain rakenne ja sanamuodot selkeytetään, sääntely päivitetään vastaamaan nykykäytäntöjä ja yleislakeja. Laki yhdenmukaistetaan Euroopan patenttisopimuksen ja erityisesti Ruotsin uuden patenttilain kanssa. 

2. Vanhentuneiden menettelyjen poistot: Laista poistetaan mahdollisuus pyytää vapautusta julkaisumaksusta ja lykkäystä vuosimaksujen suorittamisesta. Lisäksi mahdollisuus hakemuksen lohkaisuun poistetaan vähäisen käytön vuoksi. 

3. Patentointimenettelyn yksinkertaistaminen: PRH:n prosesseja selkeytetään ja mm. jakamis- ja laajentamiskielto siirretään patentin myöntöhetkeen, jolloin laki yhdenmukaistetaan EPC:n kanssa.  

4. Kielivaatimuksia kevennetään: Kansallisen patentin osalta ei enää edellytettäisi sitä, että patenttivaatimukset on laadittu tai käännetty molemmille kansalliskielille, vaan suomen tai ruotsin kielellä tehtyjen hakemusten käännösvaatimuksista luovuttaisiin kokonaan. Englanninkielisten hakemusten käännökset voi antaa myöhemmin. Jatkossa myös SPC-hakemus voi olla englanniksi. Kansallisessa väitemenettelyssä väitteen käsittelykieli ja päätöskieli olisi jatkossakin suomi tai ruotsi. 

5. Asiamiespakkoa kevennetään: Asiamiehen käyttöpakkoa ehdotetaan väljennettävän siten, että patentinhakijan tai -haltijan olisi nimettävä asiamies, jos hakijan tai haltijan kotipaikka on Euroopan talousalueen ulkopuolella. Asiamiehellä tulisi olla osoite Euroopan talousalueella. Nykyisin asiamies on nimettävä, jos hakijan tai haltijan kotipaikka on Suomen ulkopuolella. 

6. Tuomioistuinkäsittelyn sujuvoittaminen: Patentinhaltija voisi pyytää patentin osittaista mitätöintiä tuomioistuimessa mitättömyyskäsittelyn yhteydessä. Samalla kuitenkin luovuttaisiin mahdollisuudesta patentin rajoittamiseen tuomioistuimessa. Ehdotuksen tavoitteena on selkeyttää oikeustilaa ja yhdenmukaistaa patenttilain sääntelyä EPC:n kanssa.

Boco IP:n toimitusjohtaja Karri Leskinen on ollut Suomen patenttiasiamiesyhdistyksen (SPAY) edustajana TEM:in asettamassa patenttilakityöryhmässä valmistelemassa uutta patenttilakia. Lisäksi Karri oli SPAY:n edustajana eduskunnan talousvaliokunnassa, kun asiaa käsiteltiin siellä. Karri kommentoi uutta patenttilakia:  

“Patenttilain uudistus on välttämätön, jotta Suomi säilyttää asemansa houkuttelevana ja kilpailukykyisenä toimintaympäristönä innovaatiotoiminnalle. Aineettomat oikeudet, ja erityisesti patentit, ovat keskeinen edellytys tutkimus‑, kehitys‑ ja investointipäätöksille. Selkeä ja toimiva kansallinen IPR‑lainsäädäntö vahvistaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja vähentää liiketoimintaan liittyviä riskejä. Samalla Euroopan tasolla harmonisoitu sääntely lisää ennakoitavuutta kansainvälisillä markkinoilla ja tukee kasvua. Puollamme vahvasti hallituksen esitystä ja pidämme tärkeänä, että laki saatetaan voimaan mahdollisimman pian, kuitenkin siten, että kaikille osapuolille ja erityisesti PRH:lle varataan riittävä aika uuden lainsäädännön edellyttämien käytännön järjestelyjen toteuttamiseen.” 

Terminologiamuutosten lisäksi alle on poimittu uudistuksen keskeisimmät muutokset:

• Mallioikeudella voi jatkossakin suojata teollisesti tai käsityönä valmistettavien tuotteiden ja niiden osien ulkomuotoja, mutta suojattaviksi tulevat lisäksi virtuaalisten tuotteiden muotoilu.
  
  ”Mallin” määritelmä laajenee animaatioihin ja ”tuotteen” määritelmä sisältää jatkossa sekä konkreettiset että aineettomat tuotteet.
  
  Mallin esittämistavat tulevat teknologian kehittymisen myötä muuttumaan, etenkin kun kysymys on virtuaalituotteiden mallisuojauksesta. Piirteitä voidaan esittää liikkeellä, siirtymällä ja muulla animaatiolla.
  
  Esimerkiksi: jatkossa EU-mallisuojauksen kohteena voi olla esimerkiksi virtuaaliympäristöjen ja niihin liittyvien hahmojen muotoilu, pelien käyttöliittymät ja digitaaliset hahmot, sovellusten käyttöliittymät, mainosten ja metaversumien visuaaliset tai liikkuvat elementit.
  
  
• Yhteen mallihakemukseen voi liittää enintään 50 eri mallia. Niiden ei tarvitse jatkossa enää koskea samaa malliluokkaa (Locarno-luokitus). Kun aiemmin samaan mallihakemukseen liitetyt mallit saattoivat olla esimerkiksi tuolin erilaisia versioita, jatkossa voi samaan hakemukseen ottaa mukaan myös eri Locarno-luokkiin kuuluvat pöydän, maton ja valaisimen mallit, fyysisinä ja/tai virtuaalisina tuotteina.

• Digitaalisuus huomioidaan myös niin, että mallioikeuden yksinoikeus tulee jatkossa kattamaan myös mallia tallentavan välineen tai ohjelmiston luomisen, lataamisen, kopioimisen ja jakamisen sekä levittämisen. Mallin haltija pääsee siten jatkossa estämään mallin mukaisen tuotteen 3D-tulostuksen.

• Mallihakemukset, joiden julkaisua on pyydetty lykättäväksi, tulevat viimeistään 30 kuukauden kuluttua hakemuksesta julkisiksi, sillä erillistä julkaisumaksua ei enää ole. Näin ollen mallit, jotka halutaan syystä tai toisesta pitää salassa, tulee aktiivisesti peruuttaa, jotta ne eivät tule julki. Mallihakemuksen julkaisun lykkääminen on jatkossakin maksullista.

• Hakemus- ja julkaisumaksu yhdistetään yhdeksi rekisteröintimaksuksi. Yhdistäminen ei muuta viranomaismaksun määrää: ensimmäisen mallin rekisteröintimaksu on jatkossa 350 euroa, kukin lisämalli samassa yhteisrekisteröintihakemuksessa kymmenenteen malliin asti 125 euroa.

• EU-mallin maksimisuoja-aika on jatkossakin 25 vuotta, viiden vuoden rekisteröintijaksoissa. Elinkaarensa loppupuolella olevien rekisteröityjen EU-mallien omistajat tuntevat muutokset konkreettisimmin kukkarossaan, sillä uudistusmaksut nousevat 1.5.2025 alkaen merkittävästi:

Uudistusjakso (viiden vuoden välein)	Virallinen uudistusmaksu nyt, EUR	Virallinen uudistusmaksu 1.5.2025 alkaen, EUR
I uudistus	90	150
II uudistus	120	250
III uudistus	150	400
IV uudistus	180	700

Muutoksella pyritään markkinahäiriöiden vähentämiseen niin, että vain relevantit mallit pidettäisiin voimassa.

Mikäli EU-aluetta koskeva mallirekisteröintisi tulee pian uudistaa, kannattaa se tehdä – mikäli mahdollista – viimeistään 30.4.2025.

Uutuus on myös rekisteröidyn EU-mallin tunnus Ⓓ, jota voidaan käyttää EU-mallisuojatun tuotteen tunnuksena vastaavasti kuin ®-tunnusta tavaramerkeissä.

EU-malliasetusuudistuksen toisen vaiheen muutoksia, jotka käytännön näkökulmasta ovat vähäisempiä, aletaan soveltaa 1.7.2026.

EU-malliasetuksen kanssa samaan aikaan muutettiin myös mallioikeusdirektiiviä, joka ohjaa EU:n jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Direktiiviin perustuvaa Suomen mallioikeuslain uudistusta saadaan todennäköisesti odottaa vuoden 2027 viime metreille.

Patentin hakijan kannalta on erityisen merkittävää, että niin sanottu ensimmäinen jatkokäsittelypyyntö (Request for Continued Examination, RCE) kallistui 10% (uusi hinta $1500), ja sen jälkeiset RCE:t kallistuivat 43% prosenttia (uusi hinta $2860). Patentointiprosessi USPTO:ssa muodostuukin tyypillisesti selvästi kalliimmaksi kuin Euroopan patenttivirastossa (EPO). Esittelen tässä kirjoituksessa lyhyesti (A) USPTO:n patenttihakemusprosessin vaiheet ja kustannukset sekä (B) miten patentin hakija voi vaikuttaa kokonaiskustannuksiin.

A. Hakemuskäsittely USPTO:ssa

Alla oleva kaavio esittää USPTO:n hakemuskäsittelyn keskeiset vaiheet. Kaavio on varsin monimutkainen, mutta siitä huolimatta se on yksinkertaistus todellisesta prosessista. Hakijalla on esimerkiksi mahdollisuus valittaa viraston päätöksistä sekä jättää jaettuja hakemuksia ja jatkohakemuksia, mutta näitä vaihtoehtoja en esitä kaaviossa.  

Käsittely sisältää seuraavat, kaaviossa numeroidut vaiheet:

1) Hakemus jätetään virastoon. Joissain (harvinaisissa) tapauksissa hakemus myönnetään heti (1A)

2) Useimmiten USPTO kuitenkin lähettää hakijalle ensimmäisen, niin sanotun “ei-lopullisen” välipäätöksen (non-final office action, 2). Kun hakija vastaa tähän välipäätökseen (2A/2B), USPTO voi mahdollisesti hyväksyä hakemuksen (2A). Usein USPTO ei kuitenkaan ole vielä valmis myöntämään patenttia tässä vaiheessa, vaan on asiasta eri mieltä (2B).

3) Mietinnän jälkeen USPTO lähettää hakijalle toisen, niin sanotun “lopullisen” välipäätöksen (final office action, 3). Tässä vaiheessa hakija voi halutessaan vastata välipäätökseen 3 niin sanotulla “lopullisen välipäätöksen jälkeisellä vastineella” (after-final response, 3B). Tämä vastine (3B) voi johtaa hyväksyntään (3C) jos USPTO ilmoitti lopullisessa välipäätöksessä (3) tietyn (hakijan päätavoitetta kapeamman) patenttisuojan olevan hyväksyttävissä, ja hakija suostuu vastineessa 3B rajoittamaan suojaa juuri tähän muotoon. Joskus kapeaan patenttisuojaan suostuminen ei kuitenkaan ole hakijan edun mukaista.

4) Mikäli hakija yrittää vastineessa 3B esittää vastalauseita tai tehdä muita kuin tutkijan ennalta hyväksyttäväksi mainitsemia muutoksia patenttivaatimuksiin, hän saa (3D) lähes aina vastauksena lisävälipäätöksen (advisory action, 4) jossa USPTO kertoo miksei hakemusta voitu hyväksyä.

Vaiheissa 2-4 hakija on maksanut vain patenttiasiamiehen tekemästä työstä. Jokainen vastaus USPTO:n antamaan välipäätökseen maksaa tyypillisesti vähintään 2000 – 3000 dollaria, joskus enemmänkin (kustannus riippuu asiamiesvalinnasta ja vastauksen työmäärästä).

USPTO:n hakemuskäsittelyn erikoisuus on alussa mainittu jatkokäsittelypyyntö, eli  Request for Continued Examination (3A, 4A) . Kun hakija on päätynyt kaavion kohtaan 4, tai päätynyt kohtaan 3 ja arvioinut että ylimääräinen vastine 3B olisi vain turha kustannus, on RCE:n jättäminen ainut tapa jatkaa hakemuksen normaalia käsittelyä USPTO:ssa (toinen mahdollisuus on valittaa päätöksestä 3 tai 4). RCE:n yhteydessä hakija voi myös jättää uuden vastauksen USPTO:n päätöksessä 3 tai 4 esittämiin vastalauseisiin.

Kuten alussa mainitsin, ensimmäinen RCE (3A tai 4A) maksaa 1500 dollaria. Lisäksi asiamies saattaa veloittaa vastineesta 2000 dollaria tai enemmän. Näin ollen käsittelyketjun 2-2B-3-3A-5 kokonaiskustannus voi tässä vaiheessa jo olla esimerkiksi 2000 (ensimmäinen vastine, 2B) + 1500 (RCE, 3A) + 2000 (toinen vastine, 3A) = 5500 dollaria. Mikäli hakija kiersi reitin 3B-3D-4A kautta, ovat kustannukset vielä suuremmat.

5) Kaavion kohdassa 5 alkaa uusi tutkimuskierros (josta hakija maksoi RCE:llä).  USPTO saattaa nyt olla valmis hyväksymään hakemuksen (5A).

6-9) Mikäli USPTO ei vieläkään myönnä hakemusta, tullaan ketjuun 6-7-8-9 joka vastaa yllä kuvattua ketjua 2-3-4-5. Koska alussa mainittu toinen RCE (7A/8A) maksaa lähes 3000 euroa, voi koko kierroksen 6-9 kustannus nousta jo yli 7 000 dollarin jos asiaa ei saada vietyä (tai haluta viedä) päätökseen (6A, 7C). Sama toistuu tulevilla kierroksilla, kohdasta 9 eteenpäin. Jälleenkäsittelykierroksien lukumäärällä ei ole mitään ylärajaa, ja USPTO:ssa onkin yleensä helppoa pitää hakemus pitkään vireillä, jos siitä ollaan halukkaita maksamaan.

B. Hakijan mahdollisuudet vaikuttaa kustannuksiin

Ensiksi on hyvä tiedostaa, että joihinkin asioihin hakija ei voi vaikuttaa. Tietyt USPTO:n tutkijat (jotka arvioivat patenttihakemuksia) ovat taipuvaisia vastustamaan patenttihakemuksen myöntöä tiukemmin kuin toiset, joskus heikoin perustein. Jossain määrin USPTO:n sisäinen arviointijärjestelmä myös kannustaa tutkijoita ylläpitämään RCE-pyyntöjen määrän tietyllä tasolla.

Tämä saattaa esimerkiksi johtaa tilanteisiin, joissa USPTO ensiksi esittää patenttivaatimuksen keksinnöllisyyden vastalauseena yhden estejulkaisun D1. Sitä mukaa kun hakija muokkaa patenttivaatimustaan, USPTO voi lisätä vastalauseeseen enemmän ja enemmän julkaisuja, niin että käsittely pitkittyy ja vastalause on lopulta viiden julkaisun yhdistelmä D1+D2+D3+D4+D5.

Euroopassa näin monimutkaista vastalausetta pidettäisiin keinotekoisena ja siitä voisi hyvin valittaa. USPTO:ssa tällaiseen on vaikeampi puuttua koska viraston käytäntö sallii monimutkaisetkin yhdistelmät. Joskus tämä johtaa turhauttaviin tilanteisiin, kun jokaisesta estejulkaisuista selvästi eroavaa patenttivaatimusta ei tahdota hyväksyä. Jossain määrin on siis onnesta kiinni minkälaisen hakemuskäsittelyn USPTO:ssa saa, ja kuinka paljon kustannuksia käsittelyssä syntyy.

Toiseksi, mikäli USPTO vastustaa hakemusta hanakasti, hakija voi aina pyrkiä minimoimaan kustannuksia rajoittamalla vaatimaansa patenttisuojaa kapeammaksi kaavion kohdissa 2A, 2B, 3A, 3B tai 4A (ja seuraavan kierroksen 6-9 vastaavissa kohdissa). Mitä aiemmin ja mitä enemmän vaadittua suojaa kavennetaan, sitä todennäköisemmin päästään aikaisessa vaiheessa kohtaan 10 (myönnetty patentti) ja vältetään lisäkustannukset.

Asiaa pitää kuitenkin harkita tarkkaan oman patenttiasiamiehen kanssa. Vaaditun suojan kaventaminen tarkoittaa aina, että jokin osa patenttihakemukseen alun perin kaavaillusta suojasta tippuu pois itse patentista. Tämä laskee myönnetyn patentin kaupallista arvoa, jos poistettu osa olisi muodostanut arvokkaan kielto-oikeuden nykyisiä tai tulevia kilpailijoita vastaan.

Kustannusten laskeminen suojan kaventamisella voi siis olla vaikea taloudellinen ja tekninen päätös. Hyvä patenttiasiamies esittelee asiakkaalleen eri vaihtoehdot ja niiden seuraukset, ja osaa myös arvioida millä todennäköisyydellä kukin vaihtoehto johtaa myönnettyyn patenttiin.

Kolmanneksi hakijalla on mahdollisuus pyytää omaa US-patenttiasiamiestään soittamaan patenttihakemusta käsittelevälle USPTO:n tutkijalle. Tällainen haastattelu voi olla hyödyllinen, jos hakijalla ja hänen asiamiehellään esimerkiksi on vaikeuksia ymmärtää tutkijan kirjallisissa välipäätöksissä (2,3,4) esittämiä argumentteja. Jotta voitaisiin valita paras mahdollinen vastausstrategia, kannattaa ensin selvittää varmuudella, miten tutkija on asian tulkinnut.

Puhelinsoitosta aiheutuu pieni lisäkustannus, mutta se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, jos sen avulla vältytään kirjalliselta juupas – eipäs väittelyltä, joka monen välipäätöskierroksen aikana tulee kalliiksi. Joskus tutkija voi haastattelussa jopa ilmaista millä muutoksilla hakemus voisi olla hyväksyttävissä, vaikka kirjallisessa välipäätöksessä ei ollut tällaista indikaatiota. Toisaalta, jos tutkijan kanta on kirjallisessa välipäätöksessä selkeä ja yksiselitteisen kielteinen, ei haastattelusta ole odotettavissa juuri mitään hyötyä. Hakijan kannattaakin keskustella haastattelumahdollisuudesta oman patenttiasiamiehensä kanssa. Hakija ei itse voi tehdä puhelinhaastattelua tai osallistua siihen.

Neljänneksi: tehokkain ja tärkein tapa varmistaa, että patenttihakemuksella tullaan saavuttamaan paras mahdollinen suoja omalla kustannusstrategialla, on palkata alkuvaiheessa paras mahdollinen patenttiasiamies kirjoittamaan patenttihakemuksen tekstin ja laatimaan sen kuvat. Hyvä patenttiasiamies (1) ymmärtää keksinnön tekniikan, (2) etsii aiempia julkaisuja, jotka vastaavat tätä uutta keksintöä parhaiten, (3) keskustelee haettavasta suojasta (ja aiemmista julkaisuista) yksityiskohtaisesti asiakkaan kanssa, jotta hakemuksen fokus olisi paras mahdollinen, ja (4) lisää hakemukseen myös sellaista materiaalia, jota asiakas ei hänelle antanut, mutta jonka hän kokemuksensa perusteella tietää olevan hakemuskäsittelyssä hyödyksi.

Hyvin kirjoitettu hakemus antaa patentin hakijalle parhaan mahdollisuuden saavuttaa tavoitteensa: mahdollisimman laaja patenttisuoja hänelle sopivalla kustannusstrategialla.

Huonosti kirjoitettu hakemus taas saattaa syöstä hakijan loputtomaan välipäätösketjuun 1-2-3-4-5-6-7-8-9-… jossa kustannukset nousevat taivaisiin ja patentti saattaa pahimmassa tapauksessa jäädä kokonaan saamatta.

Kilpailun tavoitteena on lisätä tietoisuutta patenttien, tavaramerkkien ja muiden aineettomien oikeuksien hyödyistä liiketoiminnassa sekä tukea kestävää kehitystä ja vastuullisia ratkaisuja.  

Nordic Innovation Award –palkintokriteerit 

Kilpailussa palkitaan vastuullisia ja kestäviä innovaatioita. Nämä tunnistaa muun muassa siitä, että  

• innovaatio vähentää resurssien kulutusta (esim. energia, vesi, materiaalit), 

• innovaatio minimoi sen aiheuttamat ympäristövaikutukset (kuten hiilidioksidipäästöt tai jätteet), 

• innovaatio tukee positiivista sosiaalista kehitystä (esim. elämänlaadun tai yhteisön terveyden parantamisen kautta). 

Lisäksi innovaation tulee olla taloudellisesti toteuttamiskelpoinen, johon kuuluu ratkaisun skaalautuvuus ja saavutettavuus laajempaan käyttöön. 

Jokaisesta viidestä pohjoismaasta valitaan yksi ehdokas kilpailun finaaliin, joka järjestetään Kööpenhaminassa Tanskassa 10.4.2025. Lisäksi Suomen tuomaristo antaa kaksi kunniamainintaa. 

Kuka ja miten kilpailuun voi osallistua 

Kilpailuun voivat osallistua kaikki Suomessa toimivat suomalaiset pienet ja keskisuuret yritykset, joiden henkilöstömäärä on alle 250 hlöä. 

Kilpailuun voi osallistua 3.2.2025 asti. Osallistuminen tapahtuu täyttämällä kilpailusivun kautta löytyvä ilmoittautumislomake. Kilpailuun osallistuminen on maksutonta. 

Suomessa kilpailusta vastaa Patentti- ja rekisterihallitus. 

Lue lisää täältä. 

Lähde: PRH:n tiedote ja verkkosivut. 

PK-yrityksillä on mahdollisuus saada taloudellista tukea aineettoman omaisuutensa suojaamiseen ja sen hallinnan kehittämiseen Ideas Powered for Business SME Fund –avustusohjelmasta. Tuen myöntää Euroopan unionin teollisoikeusvirasto EUIPO.

Mihin tukea voi saada?

Tukea myönnetään

• tavaramerkki- ja mallioikeushakemusten virastomaksuihin (Voucher 2)
• IPR-esianalyysipalveluun (IP Scan) (Voucher 1)
• patenttihakemusten virastomaksuihin, virastojen suorittamiin patentteihin liittyviin uutuustutkimuksiin sekä Euroopan patenttivirastoon (EPO) tehtäviin patenttihakemuksiin ja (Voucher 3)
• EU:n kasvinjalostajan oikeuden rekisteröintiin (Community Plant Variety Right, Voucher 4).

IP Scan palvelusta voit lukea lisää täältä.

Huom. Hakijalla pitää olla myönteinen tukipäätös (arvoseteli eli voucher) ennen hakemus- ja palvelumaksujen maksamista.

Mistä ja milloin tukea voi hakea?

Tukea haetaan EUIPOn pk-yritysrahastosta SME Fundista.

Lue tarkemmat toimintaohjeet EUIPOn sivuilta.

Paljonko tukea saa?

Tuen suuruus riippuu yrityksen tekemistä hakemuksista ja tilaamista palveluista. Yrityksen maksamista maksuista jälkikäteen korvattava osuus vaihtelee tuen kohteen mukaan (50-90%).

Tuen maksimimäärät kohteittain:

• Tavaramerkki- ja mallioikeushakemusten virastomaksut: 1 000 euroa
• IPR-esianalyysipalvelu (IP Scan): 1350 euroa
• Patenttihakemusten virastomaksut ja virastojen suorittamat patentteihin liittyvät uutuustutkimukset: yhteensä 1500 euroa sekä Euroopan patenttivirastoon (EPO) tehtävien patenttihakemuksien laatimismaksut: 2000 euroa
• EU:n kasvinjalostajan oikeuden rekisteröintihakemus ja sen tutkimusmaksu: yhteensä 1500 euroa

Tarkempia tietoja tuesta ja sen käyttökohteista saat EUIPOn sivuilta.