Ota yhteyttä

Tekijä: heidi.lautjarvi@bocoip.com

Sovintosopimukset ja rinnakkaiselosopimukset tavaramerkkiriidoissa – mistä niissä on kyse? 

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Kuten aiemmassa blogissani “Tavaramerkkiriidat käytännössä” mainitsin, todellisuus etenkin Suomessa ja EU-tasolla on usein huomattavasti arkisempi ja ennen kaikkea huomattavasti neuvottelupainotteisempi.

Sama pätee myös tavaramerkkien väiteprosesseihin ja muihin IPR-riitatilanteisiin. Hyvin usein riitaa ei viedä loppuun asti, vaan se pyritään ratkaisemaan sopimalla, vaikka asiassa olisikin jo käynnistetty esimerkiksi virallinen väitemenettely. Väitemenettelyssä hakemusmenettelyn ulkoinen osapuoli vastustaa vaikkapa tavaramerkin rekisteröintiä oman aiemman sekoitettavissa olevan oikeuden perusteella.  

Väitemenettelystä sovintoon

Väite laitetaan vireille sen jälkeen, kun tavaramerkkihakemus on julkaistu, ja sen tarkoituksena on suojella aiempia oikeuksia ennen uuden merkin rekisteröintiä. Väite on tavallaan ensimmäinen virallinen etappi, jonka kautta mahdollinen tavaramerkkiriita konkretisoituu.

Sovintosopimus on nimensä mukaisesti osapuolten välinen sopimus, jolla pyritään ratkaisemaan syntynyt tai syntymässä oleva riita viranomais- tai tuomioistuinkäsittelyn ulkopuolella. Tavaramerkkiriitojen osalta tämä usein tarkoittaa esimerkiksi sitä, että toinen osapuoli rajoittaa tavara- tai palveluluetteloaan tai että merkin käytön laajuutta rajataan erillisellä sopimuksella, jonka johdosta toinen osapuoli luopuu väitteestä tai muista vaatimuksistaan. Keskeistä on, että lopputulos syntyy osapuolten välisen neuvottelun kautta, eikä niinkään viranomaisen “pakottamana”.

Uskallankin väittää, että suurimmassa osassa IPR-liitännäisiä väiteprosesseja ainakin testataan mahdollisuutta sopia riita ilman pitkäkestoista ja resursseja sitovaa virallista väitekäsittelyä.

Tämä ei ole sattumaa, vaan enemmänkin seurausta sekä liiketoiminnan käytännön realiteeteista, että virallisesta prosessirakenteesta. Väitemenettely itseasiassa jopa ohjaa sovintoon, eikä sitä ole rakennettu pelkästään “voittaja–häviäjä”-asetelmaa varten. Tätä konkretisoi hyvin esimerkiksi EUIPO:n väitemenettelyn alkuvaiheessa oleva ns. “cooling-off” (eli kansankielisesti “jäähdyttely”)-jakso, jonka aikana osapuolia nimenomaisesti kannustetaan neuvottelemaan sovinnosta. Tämän ajanjakson idea onkin varsin yksinkertainen: ratkaiskaa asia keskenänne, jos vain mahdollista. Tähän vaihtoehtoon kannustetaan lisäksi esimerkiksi EUIPO:ssa siten, että viralliset väitemaksut voidaan palauttaa, jos riita saadaan sovittua ennen kuin asia etenee tutkijan substanssikäsittelyyn.

Viraston rooli

Monelle tulee yllätyksenä, että väitemenettelyn alkuvaiheessa virasto ei vielä ota lainkaan kantaa itse riidan ytimeen. Sen sijaan, viraston tutkija tarkistaa aluksi pääasiassa muodolliset edellytykset, kuten: 

  • onko väitteentekijällä oikeus jättää väite 
  • ovatko tiedot oikein järjestelmässä 
  • onko väite perustettu voimassa oleviin aiempiin oikeuksiin 

Varsinainen tutkijan/viraston päätös kysymykseen “kuka on oikeassa” annetaan vasta myöhemmässä vaiheessa yllä mainitun “jäähdyttelyjakson” jälkeen, mikäli asia etenee sinne asti. 

Ratkaisuvaihtoehdot – rajaukset, sovintosopimukset ja rinnakkaiselosopimukset 

Yllä mainitun valossa ei olekaan enää niin yllättävää, että suurin osa väitemenettelyistä ei koskaan etene varsinaiseen ratkaisuvaiheeseen asti. Sen sijaan osapuolet päätyvät jossain vaiheessa arvioimaan, mikä olisi kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisin ja kustannustehokkain tapa edetä. 

Yksinkertaisimmillaan riita ratkeaa sillä, että tavaramerkin hakija tekee yksipuolisen muutoksen omaan hakemukseensa. Tämä tarkoittaa tyypillisesti tavara- tai palveluluettelon rajoittamista siten, että mahdollinen päällekkäisyys vastapuolen oikeuksien kanssa poistuu tai ainakin pienenee olennaisesti. Joissain tilanteissa tämä riittää, ja väitteentekijä on valmis luopumaan väitteestä ilman laajempia neuvotteluja.

Sovintosopimukset

Toinen vaihtoehto on varsinainen sovintosopimus. Tällöin osapuolet sopivat aktiivisesti keskenään siitä, millä edellytyksillä riita saadaan ratkaistua. Käytännössä tällainen sopiminen liittyy usein loukkaustilanteisiin, joissa erimielisyys koskee merkin käyttöä ja siinä on tyypillisesti tarpeen huomioida esimerkiksi seuraavat seikat:

  • mahdollinen rahallinen korvaus ja maksuehdot 
  • merkin käytön rajoittaminen, lopettaminen tai salliminen tietyin ehdoin 
  • maantieteelliset ja toimialakohtaiset rajaukset 
  • sopimusrikkomuksen seuraamukset 
  • sovellettava laki ja riidanratkaisupaikka (erityisen tärkeää kansainvälisissä tilanteissa) 

Rinnakkaiselosopimukset

Rinnakkaiselosopimukset puolestaan tulevat usein kyseeseen rekisteröintiprosessin aikana, esimerkiksi väitemenettelyissä. Niillä pyritään yleisesti ennaltaehkäisemään tulevia ristiriitoja sopimalla selkeästi merkkien rinnakkaisesta käytöstä.

Myös tällainen sopimus voi sisältää esimerkiksi tavaramerkin käytön rajaamista, tiettyjen tavaroiden tai palveluiden poistamista tavaraluettelosta tai muita käytännön järjestelyjä, mutta olennaisinta on, että sopimuksella luodaan molemmille osapuolille riittävä varmuus siitä, että ristiriita ei pääse realisoitumaan käytännössä.

Usein viimeistään tässä vaiheessa keskustelu alkaa laajentua myös tulevaisuuteen. Pelkkä yksittäisen väitteen ratkaiseminen ei välttämättä riitä, jos osapuolten liiketoiminta kehittyy samaan suuntaan tai markkinat ovat muuten jollain tapaa päällekkäiset.

Rinnakkaiselosopimus voidaankin nähdä eräänlaisena sovintosopimuksen jatkumona tai sen pidemmälle vietynä versiona. Siinä ei ainoastaan ratkaista käsillä olevaa konfliktia, vaan sovitaan nimenomaisesti siitä, miten osapuolet toimivat jatkossa niin, ettei riita uusiudu.

Käytännössä tämä tarkoittaa usein melko konkreettisia rajauksia, kuten:

  • tiettyjen tavara- tai palvelusektorien jakamista osapuolten kesken
  • maantieteellisiä tai markkinakohtaisia rajoituksia
  • sitoumuksia olla laajentumatta tietyille liiketoiminta-alueille
  • käytännön linjauksia siitä, miten merkkejä käytetään markkinoinnissa

Tällaiset ehdot saattavat ensi silmäyksellä vaikuttaa rajoittavilta, mutta monessa tilanteessa ne mahdollistavat sen, että molemmat osapuolet voivat jatkaa liiketoimintaansa ilman keskeytyksiä, merkittävää uudelleenbrändäystä tai pitkällistä epävarmaa riitaprosessia. Rinnakkaiselosopimus voi tulla myös kyseeseen jo kansallisen hakemusprosessin aikana, jossa virasto voi asettaa viran puolesta aiemman rekisteröinnin haetun oikeuden esteeksi. Tällaisissa tilanteissa useimmiten ensimmäinen ratkaisu on suostumuksen pyytäminen kyseiseltä haltijalta, joka vuorostaan usein edellyttää jonkinlaisen rinnakkaiselosopimuksen laatimista.

Toisessa ääripäässä on luonnollisesti tilanne, jossa sopuun ei päästä. Tällöin väitemenettely etenee normaalisti ja virasto ottaa lopulta kantaa siihen, onko merkkien välillä kuluttajien silmissä tosiasiallinen sekaannusvaara. Kuten edellä todettiin, tämä on kuitenkin usein vasta viimeinen vaihtoehto.

Käytännön näkökulmasta keskeinen huomio onkin se, että mitä aikaisemmassa vaiheessa ratkaisuvaihtoehtoja lähdetään aidosti kartoittamaan, sitä enemmän liikkumavaraa osapuolilla on. Kun asia on vielä “neuvottelupöydällä”, ratkaisu voidaan usein räätälöidä huomattavasti paremmin osapuolten liiketoimintaa tukevaksi kuin tilanteessa, jossa lopputulos jätetään kokonaan viranomaisen harkintaan.

Tästä syystä sovintosopimukset ja rinnakkaiselosopimukset eivät ole pelkästään vaihtoehtoinen tapa ratkaista riita, vaan monessa tapauksessa nimenomaan se ensisijainen ja liiketoiminnan kannalta järkevin ratkaisu.

Sopimuksista lisätietoa täällä: Konsultaatio ja sopimusten laadinta – Boco IP

EU-malliasetuksen uudistus: toisen vaiheen muutokset astuvat voimaan 1.7.2026

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Kerroimme ensimmäisen vaiheen uudistuksista täällä.

Uudistuksen toinen vaihe astuu voimaan vilkkaimman kesälomakauden alkaessa 1.7.2026. Alla on yhteenveto keskeisimmistä muutoksista mallisuojausta hyödyntävän hakijan näkökulmasta:

Dynaamiset ja animoidut esitystavat tulevat mahdollisiksi
EU‑malli voidaan jatkossa esittää edelleen staattisesti, kuten ennenkin, mutta myös dynaamisesti tai animoidusti, liikkeen ja siirtymien avulla. Asetusmuutoksen myötä EU‑mallisuojalla voidaan suojata paitsi fyysisten esineiden myös virtuaalisten tuotteiden muotoilua.

Hyväksyttyjä esitystapoja ovat piirrokset ja valokuvat sekä videot, animaatiot ja erilaiset 3D‑mallinnukset, kunhan ne on toteutettu yleisesti saatavilla olevalla teknologialla. Suojan laajuus määräytyy kaikkien esitettyjen näkymien kokonaisuuden perusteella, minkä vuoksi mallin piirteiden huolelliseen ja laadukkaaseen esittämiseen on jatkossakin syytä kiinnittää erityistä huomiota. Jos esityksiin sisältyy elementtejä, jotka eivät kuulu suojattavaan malliin, ne on merkittävä ns. visuaalisin rajauksin (ns. disclaimerein). Aiemmin tällaiset osat on tyypillisesti erotettu katkoviivoin.

Mitä aineettomat tuotteet voivat olla käytännössä? Ainakin ohjelmistojen erilaiset sovellus- ja käyttöliittymänäkymät, painikkeet, valikot sekä muut visuaaliset ilmenemismuodot virtuaaliympäristöissä kuuluvat suojattavien virtuaalituotteiden piiriin. Myös digitaaliset brändielementit ja markkinoinnissa hyödynnettävät animoidut liike‑elementit voivat olla aineettomia tuotteita, jotka voidaan esittää liikkeessä ja suojata EU‑mallilla. Virtuaalituotteet antavat sijaa mielikuvitukselle.

Muutos mahdollistaa luonnollisesti myös fyysisten esineiden muotoilun esittämisen dynaamisin keinoin, mikä voi helpottaa monimutkaisten rakenteiden, toimintojen tai käyttötilanteiden havainnollistamista.

Seitsemän kuvakulman enimmäismäärästä luovutaan
Mallin kuvakulmien määrää ei ole määritelty, mutta EUIPO voi edelleen ohjata käytäntöä ohjeissaan (Guidelines). Esityskulmien kokonaismäärä tulee tuskin jatkossakaan olemaan rajoittamaton.

Staattisten kuvakulmien enimmäismäärästä luopuminen lisää joka tapauksessa joustavuutta monimutkaisten tai aineettomien mallien esittämisessä ja suojaamisessa.

Mallikuvien muutokset eivät jatkossakaan ole käytännössä mahdollisia
Täytäntöönpanoasetuksen mukaan ainoastaan hyvin vähäiset, immateriaaliset muutokset mallin esitykseen ovat mahdollisia tarkoin rajatuissa tilanteissa. Näin ollen, käytännössä mallin kuvia, olivatpa ne esitetty staattisessa tai dynaamisessa muodossa, ei valitettavasti jatkossakaan voi muuttaa.

Mitättömyysmenettelyt: täsmennyksiä ja tehostamista
Harvemmin eteen tulevien asioiden osalta mitättömyyshakemusten sisältövaatimuksia ja näyttöä koskevia sääntöjä täsmennetään. Menettelyissä voidaan soveltaa nopeutettua menettelyä silloin, kun mallin haltija ei kiistä mitättömyysperustetta, ja tietyt päätökset voidaan jatkossa tehdä yksijäsenisessä kokoonpanossa.

Siirtymäsäännökset: uudet säännöt uusille asioille
Ennen 1.7.2026 vireille tulleisiin hakemuksiin ja menettelyihin sovelletaan pääosin aiempia sääntöjä niiden loppuun saattamiseen asti. Uudet säännöt koskevat lähtökohtaisesti 1.7.2026 jälkeen vireille tulleita asioita.

EU-malli on mallioikeusreformin tullessa lopullisesti voimaan yhä ylivoimaisesti kustannustehokkain tapa niin suurille kuin pienemmillekin toimijoille suojata muotoilua EU-alueella.

Kuten EU-malliasetuksen ensimmäisen vaiheen uudistuksissa kerroimme, myös kansalliseen lainsäädäntöön on tulossa direktiivin myötä muutoksia. Suomessa mallioikeuslain valmistelu on aloitettu, mutta voimaantuloa saadaan vielä odottaa ensi vuodelle 2027. Tällä hetkellä voimassa oleva kansallinen mallisuojaus on – laadukas tutkimus huomioiden – harmillisesti jäänyt hyvin marginaaliseksi suojausvälineeksi. Nähtäväksi jää, tekeekö kansallinen mallisuoja paluun, kun uusi kansallinen mallioikeuslaki saadaan aikanaan voimaan. Pienen maan on kuitenkin vaikea kilpailla koko EU-aluetta koskevan kustannustehokkaan suojamuodon kanssa.

Kilpailuedun suojaamisessa mallisuojaa voi käyttää yksinään, taikka yhdistää se muihin immateriaalioikeussuojiin, kuten patentointiin silloin, kun innovaatioon liittyy muotoilun lisäksi teknisiä ratkaisuja. Suosittelen lukemaan aiheesta kollegani Antti Pörhösen erinomaisen kirjoituksen ”Patentti ja malli – kumpi valita?”. Lisäksi aina kannattaa tutkia ja rekisteröidä tuotteen (tavaran tai palvelun) kaupallista alkuperää indikoiva tavaramerkki. Asianmukaisesti suojatut ja hyödynnetyt immateriaalioikeudet muodostavat yrityksen kilpailuetua suojelevan turvaverkon, ja työkaluja puuttua loukkauksiin. Tutkitusti yritykset, joilla on rekisteröityjä IPR-oikeuksia, pärjäävät paremmin kuin ne, jotka eivät hyödynnä immateriaalioikeuksia.

Autamme mieluusti mallien suojaamisstrategioiden luomisessa ja läpikäynnissä sekä mallioikeusprosesseissa. Mikäli mallioikeusuudistuksesta herää kysymyksiä, kerromme mielellämme lisää.

Tieteellinen tutkimus ja IP

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Kun tutkija suoritti rutiininomaista koetta, hän huomasi odottamattoman tuloksen, joka ei vastannut alkuperäistä tavoitetta. Uteliaisuuttaan hän tutki ilmiötä tarkemmin ja havaitsi siinä uuden, hyödyllisen ominaisuuden. Tämä sattumalta tehty havainto muodostui uuden keksinnön perustaksi.

-”Nyt patentoin tämän, ja minusta tulee miljonääri!”, hän ajatteli riemuisasti.

Tutkimusvetoisissa organisaatioissa elää usein sitkeä ajatus, että jos tiede on vahvaa, myös vahvat immateriaalioikeudet (IP-oikeudet) syntyvät ikään kuin itsestään. Uuden materiaalin, lupaavan formulaation, oivaltavan synteesireitin tai yllättävän teknisen vaikutuksen havainnointi voi tuntua keksintöprosessin vaikeimmalta osalta. Kun mittaustulokset ovat kasassa ja analysoitu, keksinnön patentointi näyttäytyy helposti suoraviivaisena prosessina: keksintö dokumentoidaan, kirjoitetaan patenttihakemus, ja saadaan siitä vahva patentti. Käytännössä huippututkimuksen ja kaupallisesti hyödyllisen IP:n välinen yhteys ei ole niin suoraviivainen.

Tämä johtuu siitä, että tieteellinen tutkimus ja patentit on tarkoitettu eri asioihin. Tieteellisen tutkimuksen tavoitteena on tuottaa luotettavaa uutta tietoa sekä vastata kysymyksiin ja luoda ymmärrystä maailmankaikkeuden ilmiöistä. Patentit taas ovat välineitä suojata uusia teknisiä keksintöjä antamalla patentin haltijalle määräaikaisen kielto-oikeuden kaupallisesti keksinnön kaupallisen hyödyntämiseen vastineena keksinnön julkistamisella. Tämä olennainen ero korostuu erityisesti teknisissä ja luonnontieteellisillä aloilla, joissa ensimmäinen julkaistu tulos voi olla tieteellisesti vaikuttava, mutta kaupallisesti kapea ja vaikeasti hyödynnettävä markkinoilla.

Siksi joillakin yliopistoilla ja tutkimusorganisaatioilla on patenttisalkkuja, jotka näyttävät paperilla vahvemmilta kuin ne käytännössä ovat. Jätetty patenttihakemus tai myönnetty patentti voi antaa vaikutelman keksinnön ja teknologian kypsyydestä, mutta mahdolliselle lisenssinsaajalle, sijoittajalle tai kumppanille olennaista on se, tukevatko IP-oikeudet aidosti liiketoimintapäätöstä. Onko keksintö kuvattu riittävän laajasti? Onko tekninen etu selkeä ja uskottava? Voiko patentti tukea kaupallista yhteistyötä, investointeja, tuotekehitystä tai mahdollisesti tulevaa exit‑tilannetta? Jos nämä vastaukset ovat epävarmoja, IP:n olemassaolo ei välttämättä vähennä riskiä odotetulla tavalla, vaan usein ainoastaan siirtää nämä ongelmat myöhempään ajankohtaan.

Mikä muuttaa tutkimuksen vahvaksi IP:ksi?

Jos erinomainen tieteellinen tutkimus ei automaattisesti tarkoita erinomaista IP:tä, niin miten sitä sitten saadaan luotua? Vastaus löytyy yleensä siitä, miten keksintöä on alusta alkaen lähdetty työstämään. Vahvat patentit syntyvät harvoin pelkästä tieteellisestä uutuudesta. Niitä muovaavat useimmiten laajemmat tekijät: yhteistyö teollisuuden kanssa, keksijöiden aktiivinen osallistuminen, toimiva organisaatiotuki sekä realistinen käsitys siitä, missä ja miten keksintö voisi luoda arvoa markkinoilla.

Juuri tässä keksinnön tulkinnassa varsinainen työ usein alkaa. Akateemisessa tutkimuksessa korostuvat täsmällisyys, uutuusarvo ja julkaistavuus rajatussa tutkimusasetelmassa. Yrityksissä korostuu kysymys keksinnön laajennettavuudesta, toistettavuudesta, patentin strategisesta arvosta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen kaupallisesta merkityksestä. Voiko keksintöä laajentaa ensimmäisen kokeen ulkopuolelle? Onko etu selkeästi sidottu johonkin toistettavaan? Onko patentilla strategista arvoa alkuperäisen tutkimuksen jälkeenkin? Onko olemassa realistisia vaihtoehtoja, vararatkaisuja tai läheisiä toteutusmuotoja, joilla on kaupallista merkitystä?

Patenttistrategian ymmärtämisessä tutkimusvetoisissa ympäristöissä on usein puutteita, sillä huomio kiinnittyy liian usein pelkästään siihen, onko keksintö riittävän uusi patenttihakemuksen jättämiseksi. Tämä näkökulma jättää huomiotta sen, miten keksinnön julkistaminen vaikuttaa myöhempään käyttöön ja hyödyntämiseen. Oleellisempi kysymys on, onko keksintö kuvattu ja dokumentoitu siten, että se tukee tulevia käyttötarkoituksia ja mahdollistaa laajempia sovelluksia.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa varsinaisen keksinnön tunnistamista jo ensimmäisen onnistuneen kokeellisen tuloksen takaa. Toisinaan patentin arvo piilee siinä, että se kattaa laajemman kokonaisuuden, esimerkiksi formulaation, rakenne- ja materiaalisuhteen tai valmistusprosessin, yksittäisen tuloksen sijaan. Näin patentista tulee joustavampi ja sen hyödyntämismahdollisuudet laajenevat.

Lisäksi on ymmärrettävä, että patentin todellinen arvo määräytyy sen mukaan, kuinka hyvin se tukee lisenssineuvotteluja, startup‑rahoitusta ja yhteistyösopimuksia. Parhaat patentit eivät synny pelkästä juridisesta muotoilusta, vaan ne perustuvat huolelliseen tekniseen harkintaan ja selkeään käsitykseen siitä, miten arvo ja hyöty syntyvät hakemuksen jättämisen jälkeen. Näin patentti voi toimia aidosti strategisena työkaluna, joka tukee kaupallista hyödyntämistä ja vähentää epävarmuutta tulevaisuudessa.

Mitä tämä tarkoittaa yrityksille, startupeille ja tutkimusorganisaatioille?

Yritysten tulee arvioida tieteellisiä keksintöjä tarkemmin kuin pelkästään patentin suojapiirin perusteella. Olennaista on ymmärtää patentin sisältö, keksinnön soveltuvuus käytäntöön, tarvittava lisäkehitys sekä käyttöönoton edellyttämät tekniset perustelut. Näin patentit voidaan nähdä osana innovaatio- ja kaupallistamisprosessia, eivätkä ainoastaan saavutuksia paperilla.

Startupeille vaikutukset ovat merkittäviä. Akateemisesta taustasta tulevat perustajat olettavat usein, että patentin omistaminen tai lisensointi riittää vakuuttamaan sijoittajat tai luomaan strategista etua. Joskus näin on, mutta usein ratkaisevaa on kuitenkin se, tukeeko patentti uskottavaa tarinaa markkina‑asemasta, puolustettavuudesta ja tulevista kehitysvaihtoehdoista. Sijoittajat ja kumppanit katsovat yleensä paljon pidemmälle kuin hakemuksen tekemispäivään tai vaatimusten sanamuotoon. Sijoittajat arvostavat IP:n johdonmukaisuutta, skaalautuvuutta ja realistista arvonluontia. He haluavat ymmärtää, onko IP kokonaisuutena johdonmukainen, skaalautuva ja linjassa realistisen arvonluontireitin kanssa. Vahva patentti- ja IP-portfolio vähentää epävarmuutta, selkeyttää omistajuutta ja tukee neuvotteluja sekä kasvua.

Yliopistoille ja tutkimusorganisaatioille tämä viesti on ehkä kaikkein tärkein. Tavoitteena ei pitäisi olla pelkästään patenttien määrän kasvattaminen, vaan tutkimuksesta syntyvän IP:n laadun ja käyttökelpoisuuden parantaminen. Patentit ovat osa laajempaa vaikuttavuusstrategiaa, johon kuuluvat yhteistyö, keksijöiden sitoutuminen ja kaupallinen valmius. Erinomainen tutkimus tarvitsee IP‑strategian, joka edistää innovaatioiden siirtymistä laboratoriosta markkinoille, jolloin patentista tulee todellinen voimavara.

Alla muutamia käytännöllisiä keinoja, joilla IP:n laatua voidaan parantaa:

1. Tunnista varsinainen keksintö ajoissa
Moni patentti jää liian kapeaksi, koska se nojaa suoraan ensimmäiseen kokeeseen tai julkaisuun. Laadun kannalta olennaista on kysyä jo varhain: mikä tässä oikeasti on uutta ja keksinnöllistä? Esimerkiksi yksittäisen yhdisteen sijaan kyse voi olla laajemmasta formulaatiosta tai prosessista yhdisteiden valmistamiseksi. Tämä vaatii usein teknistä keskustelua keksijän ja patenttiasiantuntijan välillä ennen hakemuksen kirjoittamista.

      2. Kytke patentointi todelliseen käyttötapaukseen
      Hyvä IP ei ole vain teknisesti uusi ja keksinnöllinen, vaan myös sidottu johonkin uskottavaan käyttöskenaarioon. Yliopistoissa tämä tarkoittaa pohtimista mahdollisista hyödyntäjistä jo hakuvaiheessa, startupeissa taas patentin kohdistamista valittuun markkinaan ja kehityssuuntaan, ei vain “yleistä suojautumista”.

      3. Panosta keksijöiden aktiiviseen rooliin
      Laadukas patentti syntyy harvoin ilman keksijän aitoa osallistumista. Pelkkä täytetty lomake tai keksintöilmoitus ei riitä. Parhaissa tapauksissa keksijä osallistuu vaatimusten rajaamiseen, vaihtoehtoisten toteutusten ideointiin ja teknisten etujen sanoittamiseen. Tämä parantaa sekä suoja-alan järkevyyttä että myöhempää puolustettavuutta.

      4. Rakenna patentti tulevaa käyttöä varten, ei vain myöntöä varten
      Monet heikot patentit ovat vaikeasti hyödynnettävissä. Kannattaa arvioida, tukeeko patentti lisensointia, rahoitusta, kumppanuuksia tai toiminnanvapautta. Jos vastaus ei ole selvä, on syytä harkita patentit rakenteen muokkausta; esimerkiksi vaihtoehtoiset vaatimuskategoriat ja kaupallisesti merkittävät riippuvat vaatimukset voivat olla ratkaisevia.

        5. Yliopistoille: laatu ennen määrää
        Pelkkä patenttien lukumäärä ei ole hyvä mittari. Parempi lähestymistapa on keskittyä keksintöihin, joilla on kaupallinen potentiaali, ja tehdä yhteistyötä teollisuuden kanssa sekä patentoida harkiten oikeaan aikaan.

        6. Startupeille: IP osaksi tarinaa, ei irralliseksi suojaksi
        Sijoittajia harvoin kiinnostaa patentti yksinään. Heitä kiinnostaa, miten IP tukee kilpailuetua, skaalausta ja tulevia vaihtoehtoja. Hyvälaatuinen IP näkyy siinä, että patentti tukee selkeää strategista narratiivia: miksi juuri tämä tiimi, tämä teknologia ja tämä markkina.

        Yhteenvetona: Tieteellisestä tutkimuksesta peräisin olevan IP:n laatu paranee, kun patentointi nähdään innovaation kehittämisen ja kaupallistamisen osana alusta lähtien. Tämä ajattelutavan muutos on usein tärkeämpää kuin yksittäiset juridiset ratkaisut.

        Viitteet ja lisätietoja aiheesta:

        EPO – The role of European universities in patenting and innovation
        https://www.epo.org/en/service-support/publications?pubid=1251423

        WIPO – Harnessing Public Research for Innovation in the 21st Century
        https://www.wipo.int/en/web/economics/cup-series/public_research

        Esittelyssä eurooppapatenttiasiamies Christian Westerholm

        Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

        Aloitin urani Kolsterilla 1996 sen jälkeen, kun Suomi liittyi Euroopan patenttisopimukseen 1. maaliskuuta 1996. Tämä tarkoitti minulle sitä, että minun piti suorittaa eurooppapatenttiasiamiestutkinto (EQE), joka siihen aikaan oli paperimuodossa ja vastaukset kirjoitettiin käsin kynällä. Kynä ei saanut olla lyijykynä, vaan esimerkiksi ohutkärkien tussi. Vastausten tarkistajat olivat ilmeisesti arkeologeja, koska käsialani oli jo silloin varsin mielenkiintoinen. Vasta vuonna 2002 EQE järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa. Tämän vuoksi olen käynyt myös Kistassa, Ruotsissa suorittamassa EQEn osia. EQEn läpäisin 2002, ja muutama vuosi sen jälkeen siirryin Boco IP:n (siihen aikaan Borenius & Co) palvelukseen, vuoden 2005 alussa.

        Pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Euroopan patenttiviraston järjestämään suulliseen käsittelyyn (Oral Hearing’iin) ns. pitkän patenttikurssin Münchenin jaksolla keväällä 1998. Silloin ajattelin, toivottavasti pääsen eläkkeelle ennen, kun ensimmäinen kutsu tulee tällaiseen. Tämä toive ei aivan ole toteutunut. Olen tähän mennessä edustanut hakijoita sekä examining divisionin edessä että Boards of Appeal’in edessä. Olen edustanut sekä patentinhaltijoita ja viihteentekijöitä opposition divisionin että Boards of Appeal’in edessä. Olen hoitanut suullisia käsittelyjä jo ennen korona-aikaa, jolloin suulliset käsittelyt järjestettiin aina paikan päällä Münchenissä tai Haagissa. Koronan seurauksena suulliset käsittelyt järjestetään säännön mukaan videokonferenssina Zoomilla. Lyhyenä kommenttina se, että kun suullinen käsittely on Zoomilla, jää ns. non-verbal communication pois. Ei pysty esimerkiksi tietämään, jos vastapuoli väitekäsittelyssä selaa papereita ja etsii argumentteja. Tässä voin sanoa, että kokemus tuo varmuutta, joten suulliset käsittelyt ovat mielestäni ainoastaan yksi työvaihe muiden työvaiheiden joukossa. 

        Mallioikeusasiat tulivat tutuiksi jo ollessani Kolsterin palveluksessa. Tästä syystä olen myös europpamallioikeusasiamies eli minulla on oikeus edustaa rekisteröidyn mallioikeuden hakijoita EUIPOssa (Euroopan unionin teollisoikeuksien virastossa) mallioikeusasioissa.

        Patenttipuolella on tapahtunut paljon 29 vuoden ja 10 kuukauden aikana. Alkuaikoina suurin osa työstäni oli hoitaa ulkomaalaisten kansallisia patenttihakemuksia Suomessa. Suomen liittyminen Euroopan patenttisopimukseen on merkittävästi vähentänyt tätä työtä, koska Suomea koskevien patenttien haku tehdään nykyään Euroopan patenttiviraston kautta. Käännöspakon poistumisen jälkeen ja yhtenäispatentin myötä Suomea koskevien patenttien hakeminen on muuttunut entistä helpommaksi. Toisaalta Suomessa voimassa olevien patenttien määrä on monikertaistunut, joten mahdollisen patenttiloukkauksen vaara on kasvanut.

        Uutena asiana on tullut Yhteisön patenttituomioistuin (UPC), joka ratkaisee europppapatentteja koskevat riidat. Näissä pitää ottaa huomioon UCPA eli sopimus yhteisestä tuomioistuimesta, jossa on 89 artiklaa, ja Rules of Procedure of the Unified Patent Court, jossa on 382 rulea eli sääntöä. Lisäksi tulee muodostumaan ns. Case Law, eli edelliset päätökset vaikuttavat tuleviin. Helpommaksi patenttiasiamiehen työ ei tule muuttumaan.

        On esitetty, että Tekoäly eli AI tulee korvaamaan patenttiasiamiehet. Vastaukseni tähän on kyllä ja ei. Jotkut asiat kuten tiedon hakeminen, tekstien tarkistaminen ja käännösten tekeminen helpottuu, jos käyttää AIta. Ongelma tässä on kuitenkin se, että AI, kuten ihmiset tekevät virheitä. Lisäksi AI keksii välillä asioita. Eli kaikki AIn tuotokset pitää tarkistaa. Eteenkin väitteissä ja oikeudenkäynneissä pätee valitettavasti TV- sarjoista tuttu ”Anything you say can and will be used against you”. Tämä koskee myös sitä mitä olet sanonut laatimassasi patenttihakemuksessa ja patenttihakemuksen patenttivirastokäsittelyn aikana. Jos olet käyttänyt AIta patenttihakemuksen laatimisessa ja jos et ole kunnolla tarkistanut mitä AI on tuottanut, voi olla, että laatimassasi hakemuksessa tulee olemaan tulevan patentin suojapiiriä supistava asia, joka ei pitäisi olla siinä, joka on AIn lisäämä. Toisin sanoen, AI tekee muutakin kun spammaa Facebook feedisi turhilla videoilla.

        Mitä voin sanoa tässä lopuksi? Patenttiala on mielenkiintoinen ala, joka on muokannut konetekniikan DI-minusta jokinlaisen DI:n ja juristin välimaastossa olevan hybridin. Välillä työ on todella haasteellista ja stressaavaa ja vie lähes yöunet, mutta sen verran mielenkiintoista, että ei kaduta, että olen käyttänyt yli puolet elämistäni tähän. Ja joo, en saa unohtaa puolisoni tukea tässä, vaikkakin patenttiasiamiehen työ on sellaista, että sen asiasisällöstä ei saa keskustella kotona.

        Patentti ja malli – kumpi valita?

        Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

        Mallin ja patentin antama suoja

        Sekä patentti että malli antavat haltijalleen oikeuden kieltää muilta suojatun tuotteen kaupallinen hyödyntäminen. Patentin tapauksessa kielto-oikeuden laajuus, eli patentin suojapiiri, riippuu patenttivaatimusten sisällöstä, kun taas mallisuoja kohdistuu tuotteen ulkonäköön. Keksinnön luonteesta riippuen patenttivaatimukset voivat kohdistua hyvin erilaisiin elementteihin, fyysisestä tuotteesta sen valmistustapaan tai vaikkapa kemiallisesta yhdisteestä sellaisen käyttöön uudessa käyttötarkoituksessa. Keksinnön luonne ei siis juurikaan rajoita patentin sopivuutta sen suojaamiseen, kunhan keksintö on tekninen.

        Mallisuojan tapauksessa suojapiirin loukkausta taas katsotaan siitä näkökulmasta, onko kilpaileva tuote ulkonäöltään niin lähellä omaa tuotetta, että nämä ovat realistisesti sekoitettavissa keskenään. Tuotteen teknisellä ratkaisulla ei siis sinänsä ole osuutta mallin suojapiiriin. Teknisiä tuotteita ajatellen, mallisuoja tulee yleensä parhaiten kyseeseen fyysisten (mekaanisten) laitteiden tapauksessa, joko patentin rinnalla tai toisinaan myös ainoana suojamuotona. Sinällään tuotteen fyysisyys ei kylläkään rajoita mallisuojan käyttöä.

        Tavallisimmin patentin ja mallisuojan yhtäaikainen käyttö tapahtuu niin, että patentilla haetaan suojaa tekniselle ratkaisulle ja mallilla tuotteen ja/tai sen yksityiskohtien ulkomuodolle. Joissain tapauksissa rajanveto teknisten ja muotoilullisten piirteiden välillä ei ole kuitenkaan yksioikoista, ja soveltuvinta tapaa voidaan joutua miettimään. Useinhan teknisellä ratkaisulla on käytännössä vaikutusta myös muotoiluvalintoihin, eli tuotteen ulkonäköä sanelee myös sen toimintaperiaate. Tässä huomiona: käytettäessä molempia suojamuotoja samalle tuotteelle, on suojien hakeminen paras hoitaa samanaikaisesti, jottei näistä kumpikaan muodostu toiselle myöhemmin esteeksi hakemuksen tullessa julki.

        Patentin ja mallisuojan erilaisen tarkastelutavan vuoksi niiden kiertäminen vaatii kilpailijalta erilaisia muutoksia omaan tuotteeseen. Monesti tuotteen ulkonäön muuttaminen on suhteellisen helppoa, vaikka ehkäpä epämieluisaa – tähän voi riittää esimerkiksi tuotteen mittasuhteiden riittävä muuttaminen tai erilaisen / erilaisten näkyvien osien lisääminen. Patentilla suojatun ratkaisun muuttaminen riittävällä tavalla toiseksi taas voi olla hyvinkin yksinkertaista tai erittäin vaikeaa, riippuen siitä, kuinka suojapiiri on onnistuttu sanallisesti määrittelemään.

        Esimerkki 1: modulaarinen rakenne

        Esimerkiksi tilanteesta, jossa sekä patentin että mallisuojan käyttöä voidaan harkita, sopii vaikkapa muotolukitteinen kokonaisuus, jossa lukittuvilla kappaleilla saadaan aikaan visuaalisesti erottuva lopputuote. Tällainen voisi olla vaikkapa modulaarinen seinä- tai hyllyrakenne. Tämän tyyppinen ratkaisu voi patentointia ajatellen olla riittävän keksinnöllinen, jos liitettävät osat esimerkiksi muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden, eli kyse on muustakin kuin pelkästä kahden osan liittämisestä yhdeksi kappaleeksi. Toki pelkkä mekaaninen liitoskin voi joskus osoittautua keksinnölliseksi.

        Esimerkin tapauksessa patentin suojapiiri voisi koskea vaikkapa liitettävien osien funktionaalisia piirteitä (olakkeet ja niiden vastinpinnat, tukipinnat, ym.), kuvaamatta tarkemmin pintojen tai muotojen mitoituksia tai tarkkaa sijaintia. Tällä tavoin määriteltynä, patenttia loukkaavia tuotteita ovat vastaavat ratkaisut, joissa on mukana kaikki suojapiiriä määrittävät piirteet, vaikka ne mitoiltaan ja ulkomuodoltaan eroaisivat selvästi suojatusta tuotteesta. Käänteisesti: patentin suojapiirin kiertämiseen riittää, että mikä tahansa suojapiiriä määrittävistä osista jätetään pois, tai ainakin yhtä osaa muutetaan niin, ettei patentissa määritetty kuvaus enää sen osalta täyty.

        Samassa esimerkkitapauksessa mallisuoja voitaisiin kohdistaa lopullisen kokoonpanon ulkomuotoon tai vaikkapa kuhunkin liitettävään kappaleeseen erikseen. Molemmat vaihtoehdot on mahdollista kattaa yhdellä EU-mallihakemuksella. Mallisuoja voidaan myös määritellä vain tuotteen olennaisimpien muotojen kautta, lukien suojan määrittelystä pois esimerkiksi tapauskohtaisesti muuttuvat pituus- / korkeusmitat tai puhtaasti tekniset piirteet (näistä kohta lisää).

        Näin tuotteen mallisuojauksen kiertäminen edellyttäisi kilpailevan tuotteen toteuttamista riittävän eri näköisenä niin, että siitä syntyvä kokonaisvaikutelma on erilainen kuin suojatulla tuotteella. ’’Riittävän erilaisuuden’’ tulkinta ei tässä ole aivan yhtä suoraviivaista kuin patentin kohdalla, vaan vaatii tapauskohtaista arviointia. Kokonaisvaikutelman arvioinnissa lähtökohtana on kussakin tapauksessa ns. valistuneen käyttäjän näkökulma.

        Esimerkkejä Ikean tuotteita koskevista malleista.

        Mallisuojan kohdalla on huomattava, että sen ulkopuolelle on rajattu puhtaasti teknisen toiminnallisuuden sanelemat piirteet. Tällaisia ovat esimerkiksi liitososat yhteen liitettävissä kappaleissa (ns. must-fit -periaate). Toisinaan tuotteen muodot kuitenkin toteuttavat teknistä toimintoa samalla kun ne saavat aikaan tuotteelle ominaisen, uniikin ulkonäön. Näissä tapauksissa, jos on selvää, että toiminnallisuus olisi voitu toteuttaa myös toisen näköisellä ratkaisulla, eikä saavutettava toiminnallisuus ollut ainoa muotoilua ohjannut tekijä, voidaan tuote ominaisuuksineen saada mallisuojan alle.

        EU-mallioikeuslaissa saavat myös erityiskohtelua nimenomaan modulaariset ratkaisut, jolloin mallisuojalla voidaan kattaa sellaisia puhtaasti teknisiäkin liitosratkaisuja, jotka mahdollistavat osien liittämisen toisiinsa monilla tavoilla erilaisiksi kokonaisuuksiksi. Tästä klassinen esimerkki ja samalla lain merkittävä käytännön sovellus ovat Lego-palikat liitosnyppylöineen.

        Esimerkki 2: Crocs-kengät

        Toinen hyvä esimerkki teknisten ominaisuuksien yhdistymisestä erottuvaan ulkonäköön ovat lähes jokaiselle tunnistettavat Crocs-kengät. Näiden tapauksessa tuotteen ulkonäkö on sidoksissa mm. kenkien erityiseen valmistusmateriaaliin, tunnistettavalla tavalla sijoiteltuihin ja muotoiltuihin reikiin kengän kärkiosassa sekä kääntyviin kantaremmeihin. Näistä kaikki ovat ominaisuuksina sellaisia, että ne teknisyyden osalta sopivat patentoitavuuden piiriin (ottamatta kantaa piirteiden keksinnöllisyyteen tuotteen julkaisuhetkellä), mutta ovat suojattavissa luontevasti myös mallilla.

        Tässäkin tapauksessa jo yhdellä suojamuodolla voitaisiin (tai kenties olisi voitu) saada tuotteelle oleellista suojaa, mutta kattavin suoja voidaan saavuttaa käyttämällä molempia yhdessä.

        Alkuperäisen Crocs-kengän mallikuva (USD517789 S1, vasemmalla) sekä kuva samaan tuotteeseen liittyvästä patentista (US 6993858 B2, oikealla).

        Suojauksen hinta ja nopeus

        Yksi merkittävä ero patentin ja mallisuojan välillä on myös investoinnin hinta: koko EU-alueen kattavan mallisuojauksen kustannus toimeksiantona on tyypillisesti noin 1500 – 3000 EUR (riippuen mm. mallikuvien lukumäärästä), kun taas yhden maan käsittävän patenttihakemuksen kokonaishinnaksi voi muodostua vaikkapa noin 10 000 EUR, kun yhteen lasketaan hakemuksen laatimisesta ja sen virastokäsittelystä syntyvät kulut sinne asti, kunnes patentti on myönnetty. Patentin tapauksessa hakemuksen käsittelyaika on myös selvästi pidempi: keskimäärin 2 – 4 vuotta, kun taas mallisuojahakemuksen rekisteröinti hoituu parhaimmillaan muutamassa viikossa. Näistä molemmista löydät lisätietoa Boco IP:n verkkosivuilta:

        https://www.bocoip.com/palvelu/patentti/
        https://www.bocoip.com/palvelu/mallisuoja/

        Valinta patentin ja mallisuojan väliltä on yksi osa yrityksen ja tuotteen IPR-suojausstrategiassa. Molempien kohdalla avainasemassa on suojahakemuksen onnistunut laatiminen ja suojauksen kohdentaminen oikein tuotteen ominaisuuksiin ja haluttuun markkinaan nähden. Autamme Boco IP:lla mielellämme tilanteeseesi sopivimman suojaustavan valinnassa ja valitun strategian toteutuksessa.

        Mistä apua patentti-, malli- ja tavaramerkkikustannuksiin pienemmille yrityksille? Mikä SME Fund?

        Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

        Mikä ihmeen SME Fund?

        Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolla (EUIPO) on avustusohjelma nimeltään Ideas Powered for Business. Yhtenä osana tätä avustusohjelmaa on SME Fund. SME Fundin tarkoituksena on auttaa EU:ssa toimivia pieniä ja keskisuuria yrityksiä suojaamaan teollisoikeuksiaan. Kyseessä on Euroopan komission aloite, jonka toteuttaa EUIPO ja se on voimassa 2.2.2026 – 4.12.2026 tai niin kauan kuin rahaa on käytettävissä. Jatkosta ei ole tietoa.

        Avustusohjelma on yrityksille, jotka ovat toimivat EU:ssa tai Ukrainassa. Avustukset myönnetään arvoseteleinä (vouchereina), joita voi käyttää korvauksen hakemiseen jälkikäteen. Korvaus maksetaan yrityksen pankkitilille. Arvosetelin hakemiseksi tarvitaan todistukset yrityksen arvonlisäverovelvollisuudesta ja pankkitilistä. Tässä taustalla on, että EUIPO/EU-komissio haluaa varmistaa, että kyseessä on toimiva yritys ja, että maksu menee varmasti arvosetelin hakeneen yrityksen pankkitilille. ALV-todistus lienee ainoa yleiserooppalainen tapa todistaa toimivan yrityksen olemassaolo, koska kaupparekisterikäytännöt vaihtelevat maasta toiseen.

        Yrityskategoria  Mikroyritys  Pienyritys  Keskisuuri yritys 
        Henkilöstömäärä  < 10  < 50  < 250 
        Liikevaihto  ≤ 2 miljoonaa €  ≤ 10 miljoonaa €  ≤ 50 miljoonaa € 
            Tai  
        Taseen loppusumma ≤ 2 miljoonaa €  ≤ 10 miljoonaa €  ≤ 43 miljoonaa € 

        Taulukko 1. SME-yritysten määritelmä. Näitä raja-arvoja sovelletaan vain yksittäisten yritysten lukuihin. Jos yritys kuuluu suurempaan konserniin, voidaan ottaa huomioon myös konsernin henkilöstömäärää sekä liikevaihtoa ja/tai taseen loppusummaa koskevat tiedot. Lisätiedot: https://single-market-economy.ec.europa.eu/smes/sme-fundamentals/sme-definition_en.  

        Suosittelen hakemaan arvoseteleitä itse, mutta mahdollista on, että esim. IP-asiamiestoimisto hakee niitä yrityksen puolesta. Silloin tarvitaan vielä valtakirja. Noin kaksi kolmasosaa hakemuksista tehdään valtakirjalla. Boco IP voi hakea puolestasi arvoseteleitä.

        EUIPOn myönteistä tukipäätöstä ja arvoseteliä (=maksusitoumusta) pitää odottaa ennen toimenpiteiden aloittamista, sillä tukea ei anneta esim. jo haetulle patentille tai tavaramerkille jälkikäteen. IP Scan on hyvä esianalyysipaketti, jos yrityksessä ei ole mietitty immateriaalioikeuksia aikaisemmin. Kunkin arvosetelin voi saada vain kerran vuodessa.  

        Minkälaista avustusta on saatavilla?

        Anottavia arvoseteleitä on viisi erilaista: 

          1. IP scan 

          1. Tavaramerkit ja mallit 

          1. Kansalliset patentit ja uutuustutkimus 

          1. Eurooppapatentit ja oikeudelliset kustannukset 

          1. Yhteisön kasvinjalostajanoikeudet 

        ”IPR Scan” -arvoseteli on tarkoitettu esianalyysiin, jossa arvioidaan yrityksen tilanne ja suositellaan jatkotoimenpiteet. IP Scan on käytännössä loistava ensimmäinen askel immateriaalioikeusstrategian kehittämisessä. Siinä analysoidaan yrityksen liiketoimintamalli, tuotteet ja/tai palvelut ja laaditaan juuri yrityksen tarpeisiin räätälöity ns. IP-esistrategia. Tämä palvelu auttaa päättämään, mitä immateriaalioikeuksia kannattaa hakea, miten yrityksen IP portfoliota voidaan kehittää sekä miten tulevaisuutta kannattaa suunnitella, jos on jo rekisteröityjä immateriaalioikeuksia.

        Siinä ei anneta lainopillista palvelua, tehdä hakemuksia tai ennakkotutkimuksia eikä itse IP strategiaa. Työmäärältään IP Scan on arvioitu 1,5 päivän kokoiseksi. Muut arvosetelit pitää aktivoida, mutta IP Scan arvoseteli on aktiivinen sen myöntämispäivästä alkaen. IP Scan -toimeksiannon maksimikesto on Suomessa 4kk. Raportti pitää toimittaa PRH:lle tarkistettavaksi viimeistään yhtä viikkoa (5 työpäivää) aikaisemmin. PRH hyväksyy raportin ja lähettää siitä todistuksen asiantuntijalle. De minimis-sääntö ei koske IP Scan -palvelua, koska korvauksen maksaa EUIPO (EU) eikä se näin ollen kuulu kansallisen tuen piiriin. Yrityksen ei tarvitse ilmoittaa IP Scan -palvelua sen mahdollisesti tekemissä muissa yritystukihakemuksissa (esim. koskien Business Finlandin tukia).

        IP Scan palvelu pitää teettää PRH:n hyväksymillä IP-esianalyysiasiantuntijoilla: https://www.prh.fi/fi/tietoa_prhsta/palvelut/ipr-esianalyysipalvelu_ip_scan/auktorisoidut_ipr-esianalyysiasiantuntijat.html. Bocolla on kaksi auktorisoitua IP-esianalyysiasiantuntijaa: Kirsi Hakkila ja Jerry Härkönen.

        Hinta esianalyysille on 1700€+alv, josta saa arvosetelillä takaisin 1530€ (=90% arvonlisäverottomasta hinnasta) eli asiakkaalle jää maksettavaksi koko palvelusta 170€ (veroineen 603,60€.) Kuulostaako jo edulliselta?!?

        ”Tavaramerkit ja mallit” -arvoseteli on nimensä mukaisesti tavaramerkkien tai mallien suojaamiseen. Sitä on tarjolla maksimissaan 700€ ja sitä voi käyttää 75%:iin rekisteriviranomaisen kuluista Suomen tai EU:n laajuisiin rekisteröinteihin. Jos kyseessä on kansainvälinen rekisteröinti, tuen osuus on 50%: viranomaismaksuista, kuitenkin 700€ ylärajan huomioiden. Esim. Tavaramerkkihakemuksen viranomaismaksut Suomessa ovat 250€ yhdessä luokassa (ja lisäluokka 100€/kpl) ja EU-tavaramerkin viranomaismaksu on vastaavasti 850€ yhdessä luokassa (ja lisäluokat 50-150€/kpl). Tämä arvoseteli pitää aktivoida (eli käytännössä hakemus tulee jättää) yhden kuukauden kuluessa, jos ei ano pidennystä. Pidennyksellä aikaraja on kaksi kuukautta.

        ”Kansalliset patentit ja uutuustutkimus” -arvoseteli on tarkoitettu PRH:n maksuihin. Sitä on tarjolla max 1000€ ja setelillä voi maksaa 75% PRH:n maksuista. Käyttökohteita ovat PRH:n tekemä uutuustutkimus ja patenttihakemusmaksu. Kiinteähintainen uutuustutkimus PRH:lla maksaa 1265€  ja patentin hakemusmaksu 450€ (15 vaatimusta). Tämä arvoseteli pitää aktivoida yhden kuukauden kuluessa, jos ei ano pidennystä. Pidennyksellä aikaraja on kaksi kuukautta.  Ehkä tässä on ajateltu, että uutuustutkimus tehdään, koska patentin kirjoittamiseen kaksi kuukautta arvosetelin myönnöstä on tiukka aikataulu.

        ”Eurooppapatentit ja oikeudelliset kustannukset” -arvoseteli on yhteensä 2500€. Euroopan patenttiviraston (European Patent Office, EPO) hakemuksen jättämisen maksuista 1655€ (filing fee ja seach fee) voi saada 75% (max 1000€). Lisäksi patenttihakemuksen tutkimusraportin julkaisun jälkeen kuuden kuukauden sisällä tulee maksaa 2600€ (designation fee ja examination fee), mutta näihin maksuihin arvoseteliä ei voi kuitenkaan käyttää. Kaikista näistä maksuista mikroyritys voi saada 30% alennuksen, kun tällä on alle viisi patenttihakemusta. Lopputulos on, että mikroyritys ei pysty käyttämään koko tuhannen euron arvoseteliä.

        Patenttihakemuksen laatimiseen patenttitoimistossa voidaan käyttää 50% korvauksella max 1500€. Tämä arvoseteli pitää aktivoida yhden kuukauden kuluttua, jos ei ano pidennystä, jolloin aikaraja on kaksi kuukautta. Kahden kuukauden aika arvosetelin myönnöstä patenttihakemuksen kirjoittamiseen on tiukka aikataulu. Patentin kirjoittamisessa kannattaa olla selkeät sävelet ennen kuin hakee tätä arvoseteliä. Patentin kirjoittaminen maksaa varmasti yli 3000 euroa, joten tämän osan setelistä saa käytettyä varmasti kokonaisuudessaan.

        Vaikka tämä arvoseteli on suurempi, jää kuitenkin yritykselle enemmän maksettavaa tämän arvosetelin jälkeen verrattuna kansalliseen hakemukseen. Tosin tällä saa sitten mahdollisesti koko Euroopan kattavan suojan.

        ”Yhteisön kasvinjalostajanoikeudet” -arvoseteli on 75% hakemus- ja tutkimusmaksusta ja maksimissaan 1500€. Kasvisjalostajanoikeuksia haetaan Community Plan Variety Office (CPVO) organisaatiosta.

        Taulukko 2. Yhteenveto arvoseteleistä. Patentit arvoseteli on jaettu kansalliseen ja Eurooppa-tason seteleihin. Punaisella ympyröity erot muihin maihin. Lisätietoja: www.prh.fi/smefund .

        Tilastotietoa viime vuodelta

        Vuonna 2025 ”IP Scan” -arvoseteleitä haettiin yhteensä 965 kpl. Suomalaisia hakemuksia näistä oli 175 kpl. IP Scan -aktiivisuudessa SME yritystä kohti Suomi oli toisena Latvian jälkeen. Viro oli heti kolmantena ja Ruotsi seitsemäntenä.  

        Suurin osa arvoseteleitä hakevista suomalaisista yrityksistä oli micro-yrityksiä (89%). Kokonaisuudessaan eri arvoseteleitä maksettiin 470 kpl yhteensä 372 suomalaiselle yritykselle. ”Tavaramerkit ja mallit”-arvoseteliä haettiin kaikkein eniten (261 kpl). PRH:ssa tehtiin 6 kpl uutuustutkimuksia ja haettiin 11 patenttia. Euroopan patenttivirastoon jätettiin 19 hakemusta suomalaisten SME-yritysten toimesta. ”Yhteisön kasvinjalostajanoikeudet” -arvoseteliä ei hakenut kukaan. 

        Jäikö kysyttävää?

        SME Fundin ohjesivusto löytyy: https://www.euipo.europa.eu/en/sme-corner/sme-fund/2026. Valitettavasti SME Fundin sivustot netissä ovat hieman sekavat: Jokaisessa maassa arvosetelit ovat hieman erilaiset ja hieman erilaisilla summilla. Lisämausteen tuovat suomen kielen käännökset. Käytännön vinkkinä suosittelemmekin tarkistamaan informaation englanninkielisen sivuston puolelta, mikäli jokin tieto vaikuttaa puutteelliselta. Jos asiasta on kysyttävää, vastaamme Bocolla mielellään kysymyksiin: kirsi.hakkila@bocoip.com ja jerry.harkonen@bocoip.com . Kysyä voi myös PRH:n sähköpostista: ipscan@prh.fi.

        Uusi patenttilaki etenee

        Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

        Hallitus on 29.1.2026 antanut eduskunnalle esityksen uudeksi patenttilaiksi (Hallituksen esitys TEM/2026/1 – Työ- ja elinkeinoministeriö). Uusi laki pitää sisällään samat keskeiset kohdat kuin nykyinenkin: patentin yksinoikeuden sisällön ja rajoitukset, patentoitavuuden ehdot, hakemukset ja menettelyt, myöntämisen ja väitemenettelyn sekä rikkomuksiin ja mitätöintiin liittyvät oikeusseuraamukset. Patentit ovat tärkeä osa innovaatiopolitiikkaa, koska ne kannustavat keksintöjen synnyttämiseen ja hyödyntämiseen, mikä tukee yritysten kasvua ja kilpailukykyä. Patenttilain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2027. 

        Keskeiset sisällölliset uudistukset 

        1. Lakitekninen modernisointi: Patenttilain rakenne ja sanamuodot selkeytetään, sääntely päivitetään vastaamaan nykykäytäntöjä ja yleislakeja. Laki yhdenmukaistetaan Euroopan patenttisopimuksen ja erityisesti Ruotsin uuden patenttilain kanssa. 
        1. Vanhentuneiden menettelyjen poistot: Laista poistetaan mahdollisuus pyytää vapautusta julkaisumaksusta ja lykkäystä vuosimaksujen suorittamisesta. Lisäksi mahdollisuus hakemuksen lohkaisuun poistetaan vähäisen käytön vuoksi. 
        1. Patentointimenettelyn yksinkertaistaminen: PRH:n prosesseja selkeytetään ja mm. jakamis- ja laajentamiskielto siirretään patentin myöntöhetkeen, jolloin laki yhdenmukaistetaan EPC:n kanssa.  
        1. Kielivaatimuksia kevennetään: Kansallisen patentin osalta ei enää edellytettäisi sitä, että patenttivaatimukset on laadittu tai käännetty molemmille kansalliskielille, vaan suomen tai ruotsin kielellä tehtyjen hakemusten käännösvaatimuksista luovuttaisiin kokonaan. Englanninkielisten hakemusten käännökset voi antaa myöhemmin. Jatkossa myös SPC-hakemus voi olla englanniksi. Kansallisessa väitemenettelyssä väitteen käsittelykieli ja päätöskieli olisi jatkossakin suomi tai ruotsi. 
        1. Asiamiespakkoa kevennetään: Asiamiehen käyttöpakkoa ehdotetaan väljennettävän siten, että patentinhakijan tai -haltijan olisi nimettävä asiamies, jos hakijan tai haltijan kotipaikka on Euroopan talousalueen ulkopuolella. Asiamiehellä tulisi olla osoite Euroopan talousalueella. Nykyisin asiamies on nimettävä, jos hakijan tai haltijan kotipaikka on Suomen ulkopuolella. 
        1. Tuomioistuinkäsittelyn sujuvoittaminen: Patentinhaltija voisi pyytää patentin osittaista mitätöintiä tuomioistuimessa mitättömyyskäsittelyn yhteydessä. Samalla kuitenkin luovuttaisiin mahdollisuudesta patentin rajoittamiseen tuomioistuimessa. Ehdotuksen tavoitteena on selkeyttää oikeustilaa ja yhdenmukaistaa patenttilain sääntelyä EPC:n kanssa.

        Boco IP:n toimitusjohtaja Karri Leskinen on ollut Suomen patenttiasiamiesyhdistyksen (SPAY) edustajana TEM:in asettamassa patenttilakityöryhmässä valmistelemassa uutta patenttilakia. Lisäksi Karri oli SPAY:n edustajana eduskunnan talousvaliokunnassa, kun asiaa käsiteltiin siellä. Karri kommentoi uutta patenttilakia:  

        “Patenttilain uudistus on välttämätön, jotta Suomi säilyttää asemansa houkuttelevana ja kilpailukykyisenä toimintaympäristönä innovaatiotoiminnalle. Aineettomat oikeudet, ja erityisesti patentit, ovat keskeinen edellytys tutkimus‑, kehitys‑ ja investointipäätöksille. Selkeä ja toimiva kansallinen IPR‑lainsäädäntö vahvistaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja vähentää liiketoimintaan liittyviä riskejä. Samalla Euroopan tasolla harmonisoitu sääntely lisää ennakoitavuutta kansainvälisillä markkinoilla ja tukee kasvua. Puollamme vahvasti hallituksen esitystä ja pidämme tärkeänä, että laki saatetaan voimaan mahdollisimman pian, kuitenkin siten, että kaikille osapuolille ja erityisesti PRH:lle varataan riittävä aika uuden lainsäädännön edellyttämien käytännön järjestelyjen toteuttamiseen.” 

        Boco IP valittiin yhdeksi Suomen parhaista työpaikoista Great Place to Work -Gaalassa 

        Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

        Kyseessä on meille tärkeä tunnustus, sillä Great Place to Work perustuu täysin henkilöstön omaan kokemukseen työpaikastaan. Tämä oli jo 9. kerta, kun Boco IP listattiin Suomen parhaiden työpaikkojen joukossa.

        Henkilöstötutkimuksessa meidän vahvuuksiksemme nousivat erityisesti tasa-arvo, yhteishenki ja työn merkityksellisyys. Tutkimuksessa arvioitiin viittä osa-aluetta: uskottavuutta, kunnioitusta, reiluutta, ylpeyttä ja yhteishenkeä. Kaikkien 60 väittämän keskiarvo Boco IP:llä oli 97 prosenttia, mikä tarkoittaa, että 97 prosenttisesti bocolaiset olivat väittämien kanssa samaa mieltä.

        Viime vuosina olemme kehittäneet työarkea monin tavoin. Olemme panostaneet työntekijöiden hyvinvointiin, selkeyttäneet yrityksen visiota ja strategiaa, panostaneet töiden tasaiseen jakautumiseen ja kehittäneet itseohjautuvuutta.

        ”Tämä tunnustus on meille todella merkityksellinen, koska se perustuu oman henkilöstömme kokemuksiin. On hienoa nähdä, että pitkäjänteinen työ työhyvinvoinnin, yhteishengen ja yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi näkyy myös näin vahvasti tuloksissa. Haluamme olla työpaikka, jossa jokainen voi olla oma itsensä, kehittyä työssään ja tuntea ylpeyttä siitä, mitä teemme yhdessä”, sanoo toimitusjohtaja Karri Leskinen.

        Erityisen ilahduttavaa on, että henkilöstön avoimissa palautteissa nousivat esiin juuri ne asiat, joita haluamme työyhteisössämme vaalia: turvallinen luottamuksen ilmapiiri, yhteisöllisyys ja ylpeys omasta työstä.

        Tässä nostoja henkilöstömme tutkimukseen antamista vastauksista: 

        Meillä vallitsee hyvä työilmapiiri sekä kunnioitus ja luottamus toisiamme kohtaan. Ihmiset ovat fiksuja ja ammattitaitoisia. Ihmiset luottavat toisiinsa ja kaikkia kohdellaan samanarvoisesti. Kehittymiseen ja oppimiseen kannustetaan, ja autamme toinen toisiamme. Työntekijöiden ei tarvitse kilpailla keskenään, vaan haluamme onnistua yhdessä. Täällä halutaan panostaa työntekijöiden hyvinvointiin. Työnantajan joustavuus tekee työn ja perhe-elämän yhdistämisestä helpompaa. Erilaiset elämäntilanteet huomioidaan. Ihmiset on huippuja! Meille saa jokainen tulla sellaisena kuin on.

        Tämä tunnustus kertoo siitä, että olemme oikealla tiellä – ja työtä hyvän työpaikan eteen jatketaan myös tulevaisuudessa.

        Lisenssisopimuksella selkeyttä ja turvaa

        Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

        Miksi lisenssopimuksia tarvitaan ja milloin niitä käytetään?

        Kun yritys haluaa antaa toiselle osapuolelle oikeuden käyttää immateriaalioikeuksia, kuten tavaramerkkiä, teknologiaa, ohjelmistoa, luovaa sisältöä tai liiketoimintakonseptia, tarvitaan lisenssisopimus. Lisenssisopimus on keskeinen väline immateriaalioikeuksien kaupallistamisessa, sillä se mahdollistaa nopeamman markkinoillemenon ja uudet tulovirrat ilman omia raskaita investointeja. Samalla lisenssinantajalla säilyy brändin ja tuotteiden laadun kontrolli. Lisenssisopimuksen avulla varmistetaan, että lisensoidun oikeuden käyttö tapahtuu selkein, ennalta sovituin ehdoin.

        Selkeät pelisäännöt vahvistavat yhteistyötä ja ehkäisevät riitoja

        Osapuolten yhteistyö toimii parhaiten, jos säännöt ovat kaikille selvät. Hyvä lisenssisopimus määrittää muun muassa:

        • minkälaisia oikeuksia lisensoidaan
        • missä laajuudessa oikeuksia saa käyttää (ajallisesti, maantieteellisesti, teknisesti)
        • mihin tarkoitukseen oikeuksia saa hyödyntää
        • millaisia vastuita, velvollisuuksia ja korvauksia käyttöön liittyy
        • mitä tapahtuu, kun sopimus päättyy

        Kun sopimuksen sisältö on selkeä, molemmat osapuolet voivat toimia luottavaisin mielin ja keskittyä liiketoiminnan kasvuun ja kehittämiseen. Lisenssisopimus selkeyttää osapuolten vastuita ja ehkäisee väärinkäsityksiä.

        Missä tilanteissa lisensointia kannattaa harkita?

        Lisenssisopimus voi olla ajankohtainen esimerkiksi silloin, kun:

        • lisensoidaan patenttia tai teknologiaa tuotekehitykseen tai tuotantoon liittyen
        • sovitaan tavaramerkin, brändin tai konseptin käytöstä
        • luovutetaan käyttöoikeus ohjelmistoon, kuviin, teksteihin tai muuhun sisältöön
        • hyödynnetään liikesalaisuuksia, tieto-taitoa (knowhow) tai dataa
        • rakennetaan yhteistyö, jossa toisen omistamat aineettomat oikeudet ovat keskeisessä roolissa

        Asiantuntija näkee riskit, joita muut eivät huomaa

        Lisenssisopimukset voivat vaikuttaa yksinkertaisilta, mutta niiden taustalla on usein monimutkaisia oikeudellisia ja liiketoiminnallisia kysymyksiä. Oikeuksien määrittely, riskien hallinta ja sopimuksen suhde immateriaalioikeuksien elinkaareen vaativat erityistä asiantuntemusta.

        Ammattilainen varmistaa, että:

        • lisenssin kohde on täsmällisesti ja kattavasti määritelty
        • sopimus suojaa oikeuksiasi eikä rajoita toimintavapautta tarpeettomasti
        • mahdolliset riskit tunnistetaan ja huomioidaan sopimuksen ehdoissa
        • sopimus tukee yrityksen pitkän aikavälin tavoitteita

        Hyvin laadittu lisenssisopimus tekee kasvusta sekä nopeampaa että kustannustehokkaampaa ja on siksi investointi yrityksen tulevaisuuteen.

        Immateriaalioikeuksien myynti- ja siirtosopimukset – kun omistajuus vaihtuu, varmuus on valttia

        Immateriaalioikeuksia ei aina voida tai haluta lisensoida. Tietyissä tilanteissa yrityksen on järkevää myydä tai siirtää immateriaalioikeus kokonaan toiselle osapuolelle, esimerkiksi yrityskaupan ja liiketoiminnan uudelleenjärjestelyn yhteydessä tai muuten strategisen kumppanuuden luomiseksi.

        Myynti‑ ja siirtosopimuksissa on kyse siitä, että aineeton oikeus, kuten patentti, tavaramerkki, tekijänoikeus tai liikesalaisuus, luovutetaan pysyvästi tai määrätyin ehdoin toiselle taholle. Jotta siirto on pätevä ja vastaa tarkoitustaan, on tärkeää:

        • määritellä siirrettävä oikeus täsmällisesti
        • varmistaa, että kaikki siihen liittyvät aineistot ja asiakirjat siirtyvät asianmukaisesti
        • sopia mahdollisista rajoituksista, vastuista ja korvauksista
        • huomioida rekisteröinneistä, viranomaisilmoituksista ja dokumentaatiosta johtuvat velvollisuudet

        Koska immateriaalioikeuksien arvo voi olla yritykselle merkittävä, siirtosopimuksissa tehtävät virheet voivat aiheuttaa pitkäkestoisia ja potentiaalisesti kalliita ongelmatilanteita. Siksi myös näissä sopimuksissa immateriaalioikeuksiin perehtyneen asiantuntijan tuki on erittäin suositeltavaa.

        Boco IP:n Legal-tiimi kulkee rinnalla sopimusneuvotteluista toimeenpanoon

        Jos kaipaat tukea lisenssisopimuksen arvioinnissa tai laatimisessa, Boco IP:n Legal‑tiimi auttaa mielellään. Yhdistämme vahvan immateriaalioikeudellisen osaamisen käytännönläheiseen sopimusjuridiikkaan, jotta voit itse keskittyä liiketoimintaasi. Myös oikeuksien myynti- ja siirtotilanteissa Boco IP:n kokenut tiimi varmistaa, että oikeudet siirtyvät selkeästi, laillisesti ja yrityksen etu parhaalla mahdollisella tavalla huomioiden.

        Uuden Sprint-rahoituksen tavoitteena pienten yritysten tasoloikka kansainväliseen kasvuun 

        Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

        Sprint-rahoituksen tavoitteena on vauhdittaa lupaavien ja innovatiivisten yritysten kehitystä globaalin kilpailun vaatimuksia vastaavaksi sekä nopeuttaa niiden pääsyä kansainvälisille markkinoille. Rahoitus sopii ensimmäiseksi tutkimus- ja kehitysrahoitukseksi uusille yrityksille sekä jo toimiville yrityksille, jotka hakevat liiketoimintaansa merkittävää suunnanmuutosta uuden innovaation avulla. 

        Rahoituksen avulla pyritään auttamaan yrityksiä pääsemään kasvuvauhtiin sekä vahvistamaan niiden valmiuksia ratkaisun kehittämiseen, kaupallistamiseen ja jatkorahoituksen hakemiseen.  

        Avustusta innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseen 

        Sprint-rahoitus on avustusmuotoista ja tarkoitettu projekteihin, joissa kehitetään uusia, innovatiivisia ratkaisuja sekä selvitetään niiden teknistä toimivuutta, asiakastarvetta ja markkinapotentiaalia. Rahoituksen avulla yritykset voivat luoda vahvempia näyttöjä ratkaisun toimivuudesta ja liiketoimintapotentiaalista, mikä parantaa niiden edellytyksiä ratkaisun jatkokehittämiseen ja merkittävien yksityisten sijoitusten hankkimiseen. Alustavien tietojen mukaan tämä rahoitusmalli sopii siis mainiosti myös hyödynnettäväksi erilaisissa IPR-liitännäisissä projekteissa. 

        Korkean ambitiotason projekteille

        Sprint-rahoituksella keskitytään korkean ambitiotason projekteihin, jotka tarjoavat selkeän ensimmäisen askeleen yrityksen kasvupolun alkuun tai merkittäviin liiketoiminnan suunnanmuutoksiin. 

        Panostus tutkimus- ja kehitystoimintaan 

        Sprint-projektissa kehitettävältä ratkaisulta edellytetään innovaatioon perustuvaa kilpailuetua sekä suurta markkinapotentiaalia kansainvälisillä markkinoilla. Yrityksellä tulee olla uskottavat edellytykset ja vahva sitoutuminen ratkaisun kehittämiseen ja liiketoiminnan nopeaan kasvuun. 

        Alustavien tietojen mukaan Sprint-avustuksen enimmäismäärä on 100 000 euroa ja hakijayritykseltä edellytetään vähintään 50 000 euron oman pääoman ehtoisia sijoituksia. 

        Tarkemmat tiedot ja haun lopulliset kriteerit julkaistaan Sprint-rahoitushaun avautuessa alkuvuonna 2026.