Matalahierarkkinen, itseohjautuva ja jatkuvasti kehittyvä työyhteisö, jossa on positiivinen ja kannustava ilmapiiri pystyy tuottamaan lisäarvoa asiakkaille, koska työntekijät voivat hyvin.Kun taustatiedustelujeni ja haastattelujeni myötä ymmärsin, että tämä todella toteutuu Bocon IP:n arjessa, oli selvää, että halusin juuri Boco IP:lle töihin. Ensimmäiset viikot ovat vainvahvistaneet tunnetta, että olen oikeassa paikassa, mahtavien ihmisten ympäröimänä.”
Mia Niemelä rakensi ensin uraansa restonomitutkinnon, ulkomaankaupan erikoisammattitutkinnon sekä mainosalan ammattitutkinnon myötä hotellialalla, jonka jälkeen pienen lapsen yksihuoltajuuden myötä siirtyi kolmivuorotyötehtävistä IPR-alalle vuonna 2001.
IPR-tehtävissä Mia on hoitanut kirjeenvaihtoa niin asiakkaisiin, ulkomaisiin yhteistyökumppaneihin kuin patenttivirastoihinkin päin, huolehtinut virallisten asiakirjojen laatimisesta ja toimittamisesta viranomaisille, määräaikojen kirjaamisesta ja noudattamisesta sekä mm. laskutustoimista. Käytännössä siis koko patentin suojausprosessin kaikki työvaiheet ovat olleet osa työpäivien kulkua.
Vuonna 2017 Mia kuitenkin vielä tunsi, että hotelliala jäi ikään kuin kesken ja palasi alalle seitsemän vuoden ajaksi. Tuona aikana hän paitsi matkusteli paljon maailmanlaajuisesti keräten kokemusta ja verkostoituen alan ammattilaisten kanssa, sekä työskenteli hotelleissa erilaisissa päällikkötehtävissä. Matkailuala on kuitenkin jatkuvasti kovassa muutoksessa, erityisesti Lapissa, ja asiaa pitkään pohdittuaan Mia päättikin jäädä pysyvästi Etelä-Suomeen, missä myös hänen poikansa ja sisarensa asuvat ja kun Boco IP Oy Ab sattui sopivasti hakemaan IP Spesialistia, oli jälleen kerran ajoitus kohdallaan ja kohtalo johti Mian takaisin IPR-alalle.
IPR-alan parhaina piirteinä Mia pitää sitä, että laki ja pykälät pitkälti määrittävät työtehtäviä ja työtahtia. Näiden rajojen puitteissa työ on kuitenkin pitkälti itseohjautuvaa, tiimiperusteista asiantuntijatyötä, jossa ei ikinä tule valmiiksi, aina on mahdollisuus oppia ja kehittyä lisää.
Jatkuva kehitys niin työyhteisön sisällä kuin muutokset alallakin pitävät mielenkiinnon yllä ja iloisena alalle paluusta Mia on innoissaan uusista rooleistaan sekä mekaniikka- että tavaramerkkitiimeissä.
Hyödyllisyysmallin voi saada vain tuote- tai laitekeksinnöille. Rekisteröinnin voi uudistaa kaksi kertaa: hyödyllisyysmalli on rekisteröintimaksulla voimassa 4 vuotta, minkä jälkeen se voidaan uudistaa kaksi kertaa (4+4+2). Suoja-aika on siten enintään 10 vuotta hakemuksen tekemispäivästä.
Hyödyllisyysmallia vastaava suojamuoto on Suomen lisäksi käytössä vain muutamissa maissa, tunnetuimpina näistä Saksa ja Kiina.
Suomessa hyödyllisyysmalli rekisteröidään ilman, että patenttiviranomainen tutkii sen uutuutta ja eroavuutta tunnetusta tekniikasta. Vain muodolliset seikat tarkistetaan aina PRH:n toimesta. Hyödyllisyysmallihakemukselle voidaan pyytää uutuustutkimusta joko hakijan tai kolmannen osapuolen toimesta. Uutuustutkimus on julkinen, mutta ei laillisesti sitova, eikä uutuustutkimus siten estä hyödyllisyysmallin rekisteröintiä. Hyödyllisyysmalli on edullinen ja nopea tapa hakea suojaa uusille tuotteille, jotka ovat tulossa julkisiksi.
Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut työryhmän arvioimaan patenttilainsäädännön kokonaisuudistusta. Boco IP:n toimitusjohtaja Karri Leskinen on mukana työryhmässä Suomen Patenttiasiamiesyhdistyksen edustajana. Lakiuudistuksen etenemistä voi seurata TEM:n hankesivuilla: https://tem.fi/hanke?tunnus=TEM051:00/2022
Osana kokonaisuutta arvioidaan hyödyllisuusmallisuojan tarpeellisuutta
Hyödyllisyysmalli on otettu käyttöön Suomessa vuonna 1991. Hyödyllisyysmallin alkuperäisiin tarkoituksiin kuului se, että sen avulla pienet ja keskisuuret yritykset voisivat saada suojaa pienille keksinnöilleen. Hyödyllisyysmallin tavoitteiksi tuolloin oli asetettu seuraavat:
kannustetaan erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä innovoimaan,
parannetaan suomalaisen teollisuuden kilpailuasemaa,
muodostetaan edullisempi suojausjärjestelmä,
edistetään yritysten tuotekehittelyä,
oletus hyödyntämisestä: ainakin 1500 hakemusta vuosittain
Tehdyt selvitykset näyttäisivät kuitenkin indikoivan, ettei näihin tavoitteisiin ole päästy. Esimerkiksi hyödyllisyysmallihakemuksia tehdään tätä nykyä vain noin 250 vuodessa.
Hyödyllisyysmallin ja patentin raja on myös muuttunut aiempaa epäselvemmäksi; esimerkiksi Saksassa hyödyllisyysmallin keksinnöllisyyttä arvioidaan nyt samoin periaattein kuin patenttihakemuksen keksinnöllisyyttä. Toisaalta Saksassa saman keksinnön käyttö ulkomailla ei muodosta uutuudenestettä hyödyllisyysmallille. Suomessa hyödyllisyysmallin keksinnöllisyyskynnys on matalampi kuin patentin: uutuuden lisäksi keksinnön täytyy erota selvästi aiemmin tunnetuista keksinnöistä, kun patentoitavan keksinnön täytyy erota olennaisesti aiemmin tunnetuista keksinnöistä. Suomessa hyödyllisyysmallin uutuusvaatimus on kuitenkin ehdoton, mutta tämä vaatimus on jossain määrin tulkinnanvarainen tilanteessa, jossa aiemmin jätetty patenttihakemus muutetaan hyödyllisyysmalliksi, jos keksintö ei ole patentoitavissa.
Joskus sama keksintö suojataan sekä patentilla että hyödyllisyysmallilla. Tällä tavoin saadaan suoja nopeasti voimaan, ja patentin avulla saatava suojan voi ajatella olevan vahvempi, koska patentoitavuus on tutkittu viranomaisen toimesta. Lisäksi patentilla saadaan pidempi, 20 vuoden suoja-aika. Tällaisen kaksoissuojauksen kumoamiseen tarvitaan kaksi erillistä mitätöimisprosessia.
EU komissio on tutkinut hyödyllisyysmallia, ja sen vuonna 2015 julkaistussa raportissa on lueteltu keinoja, joilla hyödyllisyysmallijärjestelmä voitaisiin erottaa selkeämmin patenttijärjestelmästä. Näihin pohdintoihin kuului muun muassa alennettu uutuusvaatimus, mikä käytännössä tarkoittaisi armonaikaa (”grace period”), tai Saksan ratkaisun mukainen ulkomaisen käytön poistaminen uutuudenesteistä.
Oma kokemukseni hyödyllisyysmalleista on, että se kiinnostaa nimenomaan pieniä yrityksiä, joiden tavoite on saada suojaa omalle tuotteelle nopeasti ja edullisesti, vahvistaen näin hakijan kilpailuasetelmaa. Kun hakija selvittää patenttialan ammattilaisen kanssa keksinnön uutuutta ennen hakemuksen laatimista, voidaan hyödyllisyysmallihakemus laatia vahvalla luottamuksella sen pätevyyteen myös silloin, kun kilpailija yrittää mitätöidä rekisteröidyn hyödyllisyysmallin.
Hyödyllisyysmalli ei ole hyödytön, ja erityisen käyttökelpoinen suojamuoto se on pienille yrityksille, joiden markkina-alue rajoittuu maamme rajojen sisäpuolelle. Onko hyödyllisyysmallin vähäisen käytön osasyynä pienten yritysten tietämättömyys tällaisen nopean ja edullisen suojamuodon olemassaolosta?
Maineikkaan lasi- ja keramiikkadesignin laadun ja kotimaisuuden tae oli kansan mielissä yhtäkkiä kadonnut, kun Iittala-brändin ilme oli päätetty muuttaa. Kuuluisan suunnittelijan 1950-luvulla suunnittelema i-logo, joka toimi Iittalan brändiviestinnän ytimenä ja koristi jokaisen Iittala-tuotteen reunaa pienen tarran muodossa, oli kerralla heitetty romukoppaan. Uutta logoa ei uutisoinnin mukaan enää tuotteisiin kiinnitettäisi. Etikettitietoiset riemuitsivat: jo oli aikakin irrottaa viimeisetkin tarrat käyttöesineistä! Varmuudella löytyy kosolti ihmisiä, jotka ovat valmiita hankkimaan mahdolliset nurkkiin jääneet i-tarrat itselleen. Koska Suomessa muotoiltu lasiesine on sitä arvokkaampi, mitä tiukemmin tarra on siinä kiinni.
Mikään kohu ei ole kunnollinen, ellei se paisu pullataikinan lailla. Sitä case Iittala on tehnyt jo monta päivää. Ensin kauhisteltiin uuden II TT ALA 1881 -logon ulkoasua ja keltaista väritystä sekä menneen brändihistorian deletointia. Samalla pohdittiin, poistaako vai jättääkö i-logotarrat astioihin. Seuraavaksi esille tuli jo vakavampia epäilyjä brändiuudistuksen ohella lanseeratun mukimallin oikeudettomasta kopioinnista. Mutta tätäkään ei kauaa ehditty käsitellä, kun tuli jo seuraava käänne. Parodiahorisontti alkoi siintää, kun Iittalassa sijaitsevan baarin omistaja huomasi, että hänen logonsa on keltainen ja siinä lukee baarin nimen lisäksi sen sijainti, Iittala. Ilmoille oli heitetty Iittala-logon viimeisimmän version kopioivan baarin logoa. No niin.
Käänteet ovat olleet nopeita, mutta IP-juristi on kokenut suoranaisia onnenpäiviä! Juuri koskaan, jos milloinkaan puhutaan immateriaalioikeuksista muualla kuin IPR-alan toimijoiden keskuudessa. Äkkiä IPR:t ovatkin kaikkialla ja kaikilla on niihin, tai ainakin brändiin jokin mielipide. Innostus!
Koska IPR-mutkat ovat matkalla jo suoristuneet, kannan korteni kekoon, tarkoituksenani muistuttaa tietyistä merkkeihin ja muotoiluun liittyvistä seikoista.
Aluksi Iittala-nimestä: Iittala on Hämeenlinnan kaupunkiin kuuluvan entisen Kalvolan kunnan keskustaajama. Iittala on siis paikannimi, joka tavaramerkkikontekstissa merkitsee lähtökohtaisesti sitä, että tavaramerkkinä sana ei ole erottamiskykyinen. Näin sen vuoksi, että paikannimi kuvailee tuotteiden maantieteellistä alkuperää. Tavaramerkkilait, menneet ja nykyiset, ovat kuitenkin armollisia siinä mielessä, että kun lähtökohdiltaan erottamiskyvytöntä sanaa pitkään käyttää niin, että se alkaa muodostua yleisön keskuudessa yleisesti tunnetuksi, tavaramerkki tulee vakiintuneeksi ja merkki voidaan sen perusteella rekisteröidä, tässä tapauksessa lasi- ja keramiikkatuotteiden tuotemerkkinä.
Yllä mainittu on tavaramerkkilain mukainen perustulkinta, enkä tunne Iittala-merkin rekisteröintihistoriaa. Iittala on rekisteröity niin sana- kuin kuviomerkkinäkin. Toinen asia on, että yksinään erottamiskykyisen kuvioelementin, kuten i-logon, liittäminen erottamiskyvyttömään sanaan tekee kokonaisuudesta rekisteröintikelpoisen.
Tavaramerkin tarkoitus on olla tuotteelle sen yksilöivä tunnus, ja estää sekaannusta kuluttajien keskuudessa. Kun merkki on rekisteröity, olettama on, että sen omistajalla on siihen yksinoikeus. Yksinoikeudella suojataan investointeja brändin kehittämiseen ja merkin maineeseen. Mainetta kehitetään brändäämällä, johon brändiuudistuskeskustelukin olennaisesti liittyy.
Tavaramerkkirekisteröinti antaa haltijalleen oikeuden estää muita elinkeinotoiminnassaan käyttämästä samaa ja samankaltaista merkkiä samankaltaisten tuotteiden tavaramerkkinä. Suomessa IITTALA-merkki on myös lisätty niin sanottuun laajalti tunnettujen tavaramerkkien luetteloon, joten yksinoikeus saattaa täällä ulottua astioita ja laseja runsaammalle tuotepaletille. Sen tosin takaavat myös merkin EU-tavaramerkkirekisteröinnit, joiden suojapiiri on hyvin laaja – olettaen, että merkkiä on käytetty laajan rekisteröintisuojan tuotteille.
On hyvä muistaa, että tavaramerkin haltijan oikeudet eivät aina ja kaikissa tapauksissa ole täysin ehdottomia. Toinen yritys voi hyvän liiketavan mukaisesti käyttää merkkiä, joka kuvailee esimerkiksi omien tuotteiden maantieteellistä alkuperää. Se siis tarkoittaa, että muitakin Iiittalasta peräisin olevia tuotteita saa merkitä hyvää liiketapaa noudattaen Iittala-merkinnällä.
Lisäksi, kun merkkien tarkoittamien tuotteiden välillä ei ole samankaltaisuutta, eikä riittävää linkkiä tai assosiaatiota, on täysin mahdollista käyttää identtistäkin merkkiä, sellaisessakin tapauksessa, että kysymyksessä olisivat lähtökohdiltaan erottamiskykyiset merkit. Sekaannusta ei aiheudu, kun yhtäältä merkki koskee astioita, toisaalta vaikkapa ruohonleikkureita. Tai ravintolapalveluita. Vai olisiko yhtäältä merkki viinilasissa ja toisaalta baarin seinällä riittävä yhtymäkohta? Rohkenen hieman epäillä, ainakin tässä tapauksessa, mutta ehkä tällaistakin asian tiimoilta vielä pohditaan. Lasitehtaaseen ja sen tuotteisiin viittaava Iittala-tavaramerkki on joka tapauksessa ravintolapalveluiden rekisteröimätöntä merkkiä vanhempi ja vahvempi, ja baarin nimessä oleva Iittala-viittaus vain paikannimi. Keltaisen sävyjäkin on monenlaisia ja käyttöä eri yhteyksissä.
Lopuksi vielä sana mukeista: käyttöesineen kuten mukin muotoiluun liittyvän tekijänoikeuden teoskynnys on perinteisesti hyvin korkealla. Vain erittäin poikkeuksellisen muodon saaneet käyttöesineet saattavat nauttia tekijänoikeussuojaa. Muotoilijan keinot puuttua suunnittelemansa käyttöesineen kopiointiin tekijänoikeuden perusteella ovat siksi yleensä heikot. Mutta jokaisen muotoilijan olisi hyvä muistaa muotoilun suojausinstrumentti numero yksi: mallioikeus. EU-alueella sen saaminen on superhelppoa, nopeaa ja edullista. Jotta mallirekisteröinti olisi pätevä ase kopiointia vastaan, tuotteen muodon on oltava uusi ja yksilöllinen, eli tuotteen muoto ei saa olla banaali ja sen on poikettava aiemmista. Mallirekisteröinnillä voi kieltää kokonaisvaikutelmaltaan samankaltaisen tuotteen myynnin ja markkinoinnin.
Jää nähtäväksi, miten Iittala-brändin ympärille syntynyt keskustelu jatkuu. Ainakin kuluttajien huomio on vangittu. Tunnepitoinen puhe elää aikansa ja vaikuttaa brändiin kuluttajien mielissä. Toivottavaa on, että pitkäikäinen designyritys onnistuu markkinoinnissaan. Immateriaalioikeudet ovat tukijalkoja, joiden varassa niin se kuin muutkin alan toimijat kurottavat loistavaan tulevaisuuteen.
Nyt kun ChatGPT:n kaltaiset generatiiviset tekoälyt ovat olleet yli vuoden laajasti käytössä ilmaiseksi tai edullisesti, on syntynyt laajempi ymmärrys siitä, mihin tämä maailma on menossa. Tämä herättää myös paljon erilaisia kysymyksiä AI:n asemasta ja merkityksestä. Generatiivinen tekoäly on siis tekoälyn muoto, joka voi tuottaa tekstiä, kuvia ja vaihtelevaa sisältöä sen tiedon perusteella, johon se on koulutettu. Tällainen tekoäly on erittäin hyvin soveltuva myös uusien ideoiden luomiseen, vaikka taustalla oleva opetusaineisto perustuukin tunnettuun informaatioon.
Voiko tekoäly sitten tehdä keksinnön? Olen hyvin varma, että voi. Sen sijaan on aivan toinen kysymys, voiko sellainen keksintö olla patentoitavissa ja kuka tulisi nimetä keksijäksi sellaiseen keksintöön. Tekoälyn hyväksyminen keksijäksi patenttihakemukseen on aihe, joka herättää monia kysymyksiä ja jopa huolenaiheita. Jos minulta kysyttäisiin, niin mielestäni on useita syitä, miksi tekoälyä ei pitäisi tunnustaa keksijäksi.
Ensimmäinen ja ilmeisin syy on se, että tekoäly, vaikka se onkin äärimmäisen kehittynyt ja kykenevä tuottamaan innovaatioita, ei ole oikeushenkilö. Keksijän tunnustaminen tarkoittaa kykyä omistaa ja hallita keksintöä, mutta tekoälyllä ei ole oikeudellista kapasiteettia omistaa mitään, saati sitten hallita patenttia tai muita immateriaalioikeuksia. Patenttioikeus on perinteisesti suojannut ihmisen älyllistä panosta, ei koneen tuottamia tuloksia.
Toiseksi, patenttijärjestelmän päämäärä on palkita yksilöitä heidän luovista ponnistuksistaan, tarjota kannustin innovaatioille ja edistää tiedon jakamista. Jos tekoäly nimetään keksijäksi, se voi heikentää tätä periaatetta, sillä tekoäly ei tarvitse kannustimia innovoidakseen, eikä se voi arvostaa palkintoa.
Kolmanneksi, tekoälyn rooli ”keksijänä” herättää jossain määrin kysymyksiä vastuusta. Jos keksintö johtaa odottamattomiin seurauksiin tai aiheuttaa vahinkoa, kuka on vastuussa? Tekoälyä ei voida asettaa vastuuseen, ja tämä voi johtaa oikeudellisiin aukkoihin ja epävarmuuteen. Onko keksinnön hyödyntäminen kuitenkin aina käyttäjän vastuulla?
Neljänneksi, tekoälyn nimeäminen keksijäksi voi vääristää patenttien tarkoitusta ja arvoa. Se voi johtaa siihen, että yritykset tuottaisivat suuria määriä tekoälyllä luotuja keksintöjä pelkästään patenttien hamstraamiseksi, mikä voi tukahduttaa todellista innovaatiota ja kilpailua. On toki todettava, ettei tätä ei voida estää sillä, että tekoälyä ei nimetä keksijäksi. On hyvinkin mahdollista, että tekoälyä tullaan käyttämään patenttien tehtailuun ja nimetään keksijäksi joku luonnollinen henkilö.
Viidenneksi, tekoälyn yleinen hyväksyminen keksijäksi asettaisi uuden standardin, joka vaikuttaisi laajasti patenttijärjestelmiin ympäri maailman. Se voisi johtaa moniin laajempiin ja monimutkaisiin oikeudellisiin ja eettisiin kysymyksiin, jotka liittyvät tekoälyn asemaan yhteiskunnassa ja ihmisen suhteeseen koneen luomiin töihin. Tekoäly on ihmisen työkalu, joka tulee varmasti edistämään innovointia, ja tällaisena sen tulisi pysyä jatkossakin. Tämä siitäkin huolimatta, että meillä on jo Dabus-tapauksen johdosta ennakkoratkaisut Australiasta ja Etelä-Afrikasta vuodelta 2021, joissa ratkaisuissa AI hyväksyttiin keksijänä. Muualla maailmassa vastaava tapaus on hylätty sen johdosta, ettei patenttihakemuksessa ollut yhtään luonnollista henkilöä nimettynä keksijäksi.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tekoälyn hyväksyminen keksijäksi patenttihakemukseen muuttaisi perusteellisesti patentoitavien keksintöjen luonteen ja merkityksen. Se heijastaisi myös syvällisempiä kysymyksiä tekoälyn asemasta ja oikeuksista, jotka vaativat laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja huolellista harkintaa. Meillä ei ole mitään tarvetta antaa tekoälylle omaa identiteettiä tai oikeushenkilön asemaa. Meillä on nyt mahdollisuus nauttia tekoälyn tuomista eduista, joten pidetään tekoäly jatkossakin vain ihmisten toimintaa tehostavana työkaluna.
Karri Leskinen on Boco IP:n pitkäaikainen toimitusjohtaja, osakas, eurooppapatenttiasiamies. Hän on myös Markkinaoikeuden sivutoiminen asiantuntijajäsen.
Pienten ja keskisuurten (PK-) yritysten mahdollisuudet saada taloudellista tukea aineettoman omaisuuden suojaamiseen ovat jälleen avautuneet, sillä Ideas Powered for Business SME Fund -avustusohjelman haku on käynnissä. Euroopan unionin teollisoikeusvirasto EUIPO myöntää tukea, joka kattaa erilaisia tarpeita, kuten tavaramerkki- ja mallioikeushakemusten virastomaksut, patenttihakemusten virastomaksut, patentteihin liittyvät uutuustutkimukset ja EU:n kasvinjalostajan oikeuden rekisteröinnin.
Haku EUIPO:n pk-yritysrahastoon eli SME Fundiin käynnistyi 22. tammikuuta 2024 alkaen. Tarkemmat ohjeet ja tiedot löytyvät EUIPO:n verkkosivuilta. IPR-esianalyysipalvelun (IP Scan) yksityiskohdat ovat saatavilla täältä. Hakijalla tulee olla myönteinen tukipäätös (arvoseteli) ennen hakemus- ja palvelumaksujen suorittamista.
Tuen määrä riippuu yrityksen tekemistä hakemuksista ja tilatuista palveluista. Jälkikäteen korvattava osuus maksuista vaihtelee tuen kohteen mukaan ja voi olla 50-90%. Tuen enimmäismäärät vaihtelevat kohteittain, kattaen esimerkiksi tavaramerkki- ja mallioikeushakemusten virastomaksut (tuen määrä 1000 euroa), IPR-esianalyysipalvelun (tuen määrä 1350 euroa), patenttihakemusten virastomaksut ja niihin liittyvät uutuustutkimukset (tuen määrä 1500 euroa), sekä Euroopan patenttivirastoon tehtävät patenttihakemukset (tuen määrä 2000 euroa).
Lisätietoja tuen tarkemmista yksityiskohdista ja sen käyttökohteista löytyy EUIPO:n virallisilta verkkosivuilta tai olemalla yhteydessä meihin.
Innovaatioseteli tarjoaa yrityksille mahdollisuuden hankkia asiantuntijapalveluja tuote- tai palveluideoiden kehittämiseen. Edellinen hakuaika innovaatiosetelille päättyi 8.10.2023. Vuonna 2023 jätetyt hakemukset arvioidaan silloisten rahoituslinjausten mukaisesti.
Uusilla ehdoilla seteliä voi hakea 24.1.2024 alkaen:
Uudistettu Innovaatioseteli on suunnattu alle 5-vuotiaiden pienten yritysten käyttöön, joilla on kansainvälistä potentiaalia omaava uusi tuote- tai palveluidea.
Setelin käyttökohteita on tarkennettu, jotta rahoitus kannustaa yrityksiä tutkimus- ja kehitystyöhön.
Uudet käyttökohteet sisältävät:
Tuotteiden tai palvelutuotteiden prototyyppien kehittämisen
Teollisoikeuksien (patentit, hyödyllisyysmallit, mallisuojat, tavaramerkit) suojattavuusselvitykset sekä näiden ensihakemusten hakuprosessin
Innovatiiviseen toimintaan liittyvät mittaus- ja testauspalvelut.
Uudessa setelissä avustuksen määrä on 75 % ostettujen asiantuntijapalvelujen arvonlisäverottomasta määrästä, enintään 4 500 euroa. Omarahoitusosuus on 25 % hyväksyttävistä kustannuksista.
Palveluntarjoajan valinnassa on vapaus, mutta rahoituksen myöntämisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajalla on riittävää osaamista ja kokemusta kehittämisestä, teollisoikeuksien suojaamisesta ja/tai innovatiiviseen toimintaan liittyvistä mittaus- ja testauspalveluista.
Boco IP on aineettoman omaisuuden hallintaan erikoistunut patenttitoimisto, joka on perustettu vuonna 1928. Toimimme kansainvälisesti ja palvelemme luottamuksellisesti ja joustavasti. Tarjoamme teollisoikeuksiin liittyviä asiantuntijapalveluita liikkeenjohdon, tuotekehityksen ja markkinoinnin tueksi kattaen tarpeet liikeidean kehittämisestä aina toimintaan kansainvälisillä markkinoilla.
Boco IP sai tällaisen kirjeen Helsingin toimistolle. Kirje on lähetetty yksittäisessä EU-maassa merkkinsä rekisteröineelle ja siinä väitetään täysin virheellisesti, että EU-asetuksen mukaan tällaisen kansallisen rekisteröinnin saaneen olisi maksettava siitä 14 päivän kuluessa EUIPO:lle 770 euroa. Kun maksu on maksettu, merkin haltijalla olisi yksinoikeus käyttää merkkiään EU-maassa, jossa merkki on rekisteröity.
Haluamme muistuttaa, että hoidossamme olevien tavaramerkkihakemusten viranomaismaksuliikenne kulkee aina kauttamme. Jos epäilette saamanne maksupyynnön aitoutta, älkää maksako. Pyytäkää tarvittaessa meidän arviotamme.
Alla kirje, minkä saimme rahastusyrityksen toivossa.
Postipäivillä tarkoitetaan EPO:n postitse lähetettyihin ja sähköisiin tiedoksiantoihin vastaamisen määräpäiviin automaattisesti annettua 10 päivän pidennystä, joka lasketaan tiedoksiannon päivämäärästä. Käytännössä siis esimerkiksi tiedonannon päivämäärästä 2 kk päähän ulottuva vastausaika on ollut 2 kuukautta ja kymmenen päivää. Parhaassa tapauksessa viikonloppujen tai juhlapyhien sattuessa sopivasti vastausaika on voinut venyä vielä joitain päiviä pidemmäksikin.
1.11.2023 ja sen jälkeen päivätyt EPO:n sähköiset tiedoksiannot katsotaan toimitetuiksi samana päivänä kuin ne on päivätty. Tällöin myös esimerkin mukainen 2 kk määräpäivä tiedoksiantoon vastaamiseksi lasketaan tästä toimituspäivästä. Määräpäivä saattaa edelleen siirtyä joitain päiviä eteenpäin EPO:n kiinniolopäivien vuoksi, mutta postipäiviä ei siis enää ole.
Postitse lähetetty tiedoksianto katsotaan sekin toimitetuksi tiedoksiantopäivänä, ellei se saavu perille yli seitsemän päivää tiedoksiantopäivän jälkeen. Tällaisessa tapauksessa vastaanottajan tulee itse pitää kirjaa vastaanottopäivästä ja ilmoittaa EPO:lle, mikäli tiedoksianto saapuu myöhässä. Tällöin EPO voi pidentää määräpäivää yhtä monta päivää, kuin seitsemän päivän raja ylittyi. Jos siis tiedoksianto saapuisi perille 10 päivää tiedoksiantopäivän jälkeen, määräpäivää pidennetäänkin vain kolmella päivällä.
Postipäivien poistuminen käytöstä kannustaa siirtymään EPO:n sähköisten viestintäjärjestelmien käyttöön. Me Boco IP:llä käytämme aina sähköistä viestintää EPO:n suuntaan, sillä se on paras keino varmistaa tiedon luotettava ja ajantasainen kulku.
Hiihtävänä henkilönä tämä oli itselleni mielenkiintoinen patenttiuutinen, kun tulin juuri viime talvena hankkineeksi ensimmäiset sukseni, joissa on pituussuunnassa siirrettävät Rottefellan siteet. Niinpä päätin tutustua asiaan vähän lähemmin.
Norjalainen ensimmäisen asteen valitustuomioistuin (Borgarting lagmannsrett) on tuominnut valitusasiaa koskevassa päätöksessään 9.6.2023, että Amerin (Amer Sports Norge AS, Amer Sports Holding GmbH, Salomon SAS and Atomic Austria GmbH ) murtomaasuksen ”Shift-In” siteet, joita on myyty esimerkiksi Atomic- ja Salomon brändien alla nimellä Prolink, loukkaavat Rottefella AS:n Norjassa voimaan saatettua EP patenttia EP 2624924 (’924) sekä Rottefellan Madshusilta eksklusiivisesti lisensoimaa patenttia NO342264 (’264).
Kyseisten patenttien suojaamalla Rottefellan MOVE-järjestelmällä murtomaasuksen siteiden sijaintia voidaan siirtää suksen pituussuunnassa jopa hiihdon aikana ilman, että monoa tarvitsee irrottaa siteestä.
Loukkaavat tuotteet on määrätty poistettavaksi markkinoilta Norjassa
Lisäksi Amer on määrätty taloudellisiin sanktioihin yhteensä NOK 9,250,000 (noin 800,000 EUR). Sanktiot koostuvat kompensaatioon Rottefellan tulonmenetyksestä, kompensaatiosta kilpailevan tuotteen tuomisen markkinoille aikaansaamasta hinnanalennuksesta ja aiheutuneesta markkinahäiriöstä. Lisäksi Amerin tulee korvata Rottefellalle NOK 4,400,000 edestä oikeudenkäyntikuluja valitustuomioistuinkäsittelyn osalta aiempien käräjäoikeuskäsittelyn oikeudenkäyntikulujen NOK 5,600,000 lisäksi.
Lisäksi valitustuomioistuin katsoo, että Amerin on maksettava kaksinkertaiseksi korotettua lisenssimaksua patentinhaltijalle, koska loukkaus on ollut tahallinen tai perustuu törkeään huolimattomuuteen. Maksettavaksi lisenssikorvaukseksi määrättiin NOK 192,000.
Amer oli jo aiemman, samaa asiaa koskevan Oslon käräjäoikeuden päätöksen pohjalta tehnyt sopimuksen Madshusin ja Rottefellan kanssa, johon sisältyi korvauksia Rottefellalle ja Madshusille. Koska Amerin kyseisen sopimuksen perusteella maksamat summat olivat nyt määrättyjä korvauksia suurempia, valitustuomioistuin määräsi Rottefellan palauttamaan jo maksetusta summasta NOK 16,600,000 ja Madshusin vastaavasti palauttamaan NOK 8,000 Amerille korkoineen.
Samassa yhteydessä Norjan patenttivirasto mitätöi Atomicin sanamuotoisen tavaramerkin ”MOVER”, koska sanamerkiltä katsottiin puuttuvan erottamiskyky, ja se on kuvaileva kaikille niille tuotteille, joille merkki oli rekisteröity (sukset, suksen siteet, suksisauvat). Valitustuomioistuin totesi päätöksessään olevansa asiasta samaa mieltä patenttiviraston kanssa.
Nähtäväksi jää, seuraako tälle jatkoa muissa maissa.
Alla lyhyt yhteenveto loukkauspäätöksen perustana olevista patenteista ja niiden pitämiseksi voimassa huolimatta Amerin vastakanteista.
Patentti NO/EP2624924 (’924)
Norjassa voimaan saatetun EP-patentin ’924 vaatimus kohdistuu vaihdejärjestelyyn, jonka avulla murtomaasuksen sidettä voidaan siirtää suksen pituussuunnassa käyttäen pyöritettävää hammaspyörää ”cog wheel”. Tämä termi ja sen tulkinta oli keskeinen elementti patentinloukkausta määriteltäessä. Termiä hammaspyörä ei patentissa ollut selitetty, ja valitustuomioistuin päätyi tulkitsemaan tätä termiä laajasti, katsoen että termi ei rajoitu patentin kuvissa annettuihin esimerkkeihin.
Kuva 1. EP-patentin side hammaspyörällä.
Amerin vastakanteena esittämä mitätöintikanne nojautui paljolti viitejulkaisuun, joka liittyi pituussuunnassa siirrettävissä olevaan laskettelusuksen siteeseen. Valitustuomioistuin katsoi, että tällainen laskettelusuksen side on täysin eri teknologia-alueella kuin murtomaasuksen side, sillä se perustuu täysin erilaiseen tapaan kiinnittää mono sukseen. Tästä syystä lähimmäksi tekniikan tasoksi valittiin Amerin esittämästä poiketen julkaisu, joka esittää murtomaasuksen sidettä, jonka sijaintia on mahdollista säätää irrottamalla side ja kiinnittämällä toiseen kohtaan. Tämän ratkaisun suhteen hammaspyörää käyttävä ratkaisu, jossa sidettä voidaan siirtää monon ollessa kiinnitettynä siihen, katsottiin uudeksi ja keksinnölliseksi, jolloin patentin ’924 katsottiin olevan voimassa.
Kuva 2. Loukkaavaksi katsottu side spiraalin muotoisine säätölevyineen.
Valitustuomioistuin päätyi siihen, että Amerin siteen säätömekanismin spiraaleilla varustettu levy, joka on hyvin eri näköinen kuin patenttihakemuksen mekanismi, on kuitenkin patenttivaatimuksen mukainen ”hammaspyörä”, jossa spiraalien voidaan katsoa vastaavan hammaspyörän hampaita. Tällä perusteella Amerin siteen säätömekanismin rakenteen katsottiin loukkaavan patenttia ’924.
Patentti NO 342264 (’264)
Tämän kansallisen norjalaisen patentin patenttivaatimukset 1 ja 7 oli jo aiemmin tuomittu mitättömiksi Oslon käräjäoikeudessa (Oslo tingrett), eikä tästä päätöksestä ollut tehty valitusta. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin epäitsenäisen vaatimuksen 8 olevan voimassa, joten valitustuomioistuimen käsittely keskittyi tähän patenttivaatimukseen 8, joka riippuu patenttivaatimuksista 1 ja 7, eli käsittää kaikkien patenttivaatimusten 1+7+8 mukaiset piirteet.
Kuva 3. ’264 Patentin suojaama ratkaisu.
Keskeisiä elementtejä patentin ’264 uutuuden ja keksinnöllisyyden kannalta on, että siteeseen kuuluu sukseen kiinnitettävä asennuslevy, jossa on pituussuuntainen kanava 21, johon kanavaan sijoitetaan siirrettävä kisko 5, joka voidaan irrotettavasti kiinnittää kanavaan lukituslaitteita 20, 23 käyttäen.
Valituksen käsitellyt valitustuomioistuin katsoi patenttivaatimuksen 8 täyttävän patentoitavuuden edellytykset siitä huolimatta, että sekä EPO että USPTO ovat katsoneet, ettei kyseinen patenttivaatimus olisi keksinnöllinen. Patenttiperheen EP-patenttihakemukset ovat edelleen hakemustilassa. US-patentti on myönnetty, mutta norjalaisesta patentista poikkeavalla suojapiirillä. Oikeus ei katsonut saman patenttiperheen EP- ja US-hakemusten virastokäsittelyhistorian olevan tässä suhteessa tärkeää.
Amerin argumentointi tätä patenttia vastaan perustui Salomonin ”Smartrak” tuotteeseen liittyvään patenttiin, joka oleellisesti liittyy laskettelusukseen, johon voidaan vaihtoehtoisesti kiinnittää telemark-laskettelussa käytettävä side. Valitustuomioistuin katsoi, että koska kyseisessä siteessä mono kiinnitetään sukseen kahdella kiinnityselementillä toisin kuin murtomaahiihdossa, jossa on vain yksi kiinnityselementti, ja näin se ei ole uutuuden este eikä myöskään esitä lähintä tekniikan tasoa.
Toinen uutuuden esteeksi esitetty tunnettu tekniikan taso oli Fischerin/Rossignolin Turnamic-side, jonka todettiin kiistattomasti olleen kaupallisesti saatavilla jo paljon ennen ’264 patentin jättöpäivää. Valitustuomioistuin totesi, että koska Turnamic-side kiinnitetään sukseen liimaamalla, se ei ole uutuuden este ’264 patentille, mutta katsoi tämän ratkaisun lähimmäksi tekniikan tasoksi. Koska Turnamic-siteen kiinnitys liimaamalla voidaan katsoa kiinteäksi asennukseksi, valitustuomioistuin katsoi edelleen ’264-patentin mukaisen liikutettavan ja vaihdettavan asennuslevyn olevan keksinnöllinen.
Amerin Shift-in-siteen katsottiin loukkaavan ’264-patenttia, koska siteessä olevan kanavan reunat on kohotettu ja muotoiltu siten, että lohenpyrstötyyppistä asennuslevyä voidaan siirtää vain kanavan pituussuunnassa, ja asennuslevy kiinnittyy irrotettavasti loksahtaen paikalleen T:n muotoisen takaosansa avulla.
Kirjoittaja Marja-Liisa Autti työskentelee Boco IP:lla eurooppapatenttiasiamiehenä ja osakkaana. Hänen erikoisalaansa ovat sähköön ja fysiikkaan liittyvät patentoitavat keksinnöt.
Tule kuuntelemaan, miten suojaat tuotekehityksen ja luovan työn tulokset kustannustehokkaasti, miten patenttien arvo määrittyy ja miten hallitset omiin ja muiden aineettomiin oikeuksiin liittyviä liiketoimintariskejä.
5.9.2023 aamiaisseminaarin agenda:
9:00 Aamupala ja avaussanat 9:30 Suojaamisen strategia – näkökulmia IPRien tehokkaaseen hyödyntämiseen – Sini-Maaria Mikkiä, Strategiajohtaja, Boco IP Mikä on kustannustehokkain tapa suojata keksintö? Patentti kaikkiin maihin vai strateginen suojaus? Patentti, tavaramerkki, mallisuoja, liikesalaisuus – vai sittenkin julkistus? 9:50 Aineettomat oikeudet voivat olla yrityksesi arvokkain omaisuus – Ideasta liiketoimintaan – Petri Nieminen, konsultointijohtaja, Boco IP Milloin patenttien arvonmääritys voi olla tarpeen? Miten patenttien rahallinen arvo määritetään? Miten suojautua IPR-riskeiltä? 10:10 Tavaramerkki- ja mallioikeusnäkökulma liiketoimintariskien vähentämiseen – Peter Åkerlund, IP- lakimies, Boco IP
