Ota yhteyttä

Kategoria: Blogit

Neljä patentointitaktiikkaa

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Taktiikat ovat 1) nopeasti maaliin, 2) hinta-laatusuhteen optimointi, 3) viivästystaktiikka, ja 4) Buffet -taktiikka. Lisäksi kerron, miten kaikki kolme voidaan yhdistää buffet-taktiikalla, joka sisältää vähän kaikkea.

Taustatietoa: patenttihakemus on vireillä (englanniksi ”pending”-tilassa) kun sitä käsitellään patenttivirastossa. Tämän käsittelyn aikana hakijan pitää käydä vuoropuhelua hakemuksesta viraston tutkijan kanssa. Hakija saa muokata hakemaansa patenttisuojaa kirjeenvaihdon aikana. Usein hakijan kannattaa alussa lähteä hakemaan laajaa patenttisuojaa ja kaventaa sitä tarvittaessa asteittain. Hakija voi käydä tätä vuoropuhelua haluamallaan tavalla, ja tämä mahdollistaa taktikoinnin. Vuoropuhelu loppuu, kun hakemus myönnetään. Myönnössä patentin antama suoja lukitaan lopullisesti koko sen elinkaaren ajaksi.

Esitän taktiikat 1 – 3 toisistaan selvästi eroavina esimerkkeinä, mutta käytännössä on olemassa myös näiden välimuotoja. Tietylle taktiikalle merkittyä työkalua voi joissain tapauksissa myös hyödyntää toisten taktiikoiden yhteydessä.

1. Nopeasti maaliin

Mihin pyrimme? Saamaan myönnetyn patentin missä tahansa muodossa.

Mitä muuta tavoittelemme? Nopeaa aikataulua, kustannusten minimointia.

Mistä luovumme? Laajasta patenttisuojasta.

Mitkä ovat työkalumme? Haetun suojan radikaali kaventaminen (jos tutkija ei muuten ole myöntämässä patenttia), nopeutetun käsittelyn pyytäminen patenttivirastosta, puhelinkeskustelut tutkijan kanssa, kansainvälisille hakemuksille Patent Prosecution Highway (PPH).

Patentin saaminen voi olla yllättävänkin helppoa, jos edes jokin patenttihakemuksessamme esitetty tekninen piirre eroaa selvästi aiemmin julkaistusta tekniikasta. Mitä kapeammaksi rajaamme patenttivaatimuksemme, sitä nopeammin vuoropuhelu tutkijan kanssa etenee. Voimme saada pikaisesti myönnetyn patentin, ja kustannukset pysyvät alhaisina koska tämä ei vaadi paljon työtä.

Tämän taktiikan haittapuoli voi kuitenkin olla, ettemme ehkä pysty hyödyntämään patenttia kilpailijoiden estämiseen. Patenttisuoja saatettiin rajata niin kapeaksi, että kilpailijan on helppo välttyä rikkomasta patentin suomaa yksinoikeutta. Julkiseksi tullut patenttihakemuksemme saattaa myös antaa kilpailijoille uusia ideoita tuotekehitykseen, emmekä pysty estämään heitä hyödyntämästä niitä. Patentistamme saattaa silti olla hyötyä esimerkiksi markkinoinnissa.

2. Hinta-laatusuhteen optimointi

Mihin pyrimme? Optimaaliseen patenttisuojaan.

Mitä muuta tavoittelemme? Patentin saamista kohtalaisen nopealla aikataululla, kustannusten pitämistä järkevissä mitoissa.

Mistä luovumme? Vapaudesta muuttaa patenttisuojaa kauempana tulevaisuudessa. Kun patentti kerran myönnetään, suojaa ei enää voi muokata.

Mitkä ovat työkalumme? Perusteellinen ajatustyö kun hakemus laaditaan, jotta se varmasti mahdollistaisi suojan optimoinnin. Tavoitteellinen vuoropuhelu tutkijan kanssa, tarkkaan harkittu suojan kaventaminen.

Patenttiviraston tutkija vertaa aina patenttihakemusta aiempiin julkaisuihin samalta tekniikan alalta. Kun keskustelun lähtökohdaksi on valittu tietyt julkaisut, pysyvät ne usein vuoropuhelun keskiössä myöntövaiheeseen asti. Julkaisut nähtyään ja hakijan kanssa keskusteltuaan hyvä patenttiasiamies pystyy arvioimaan, minkälainen patenttisuoja hakemuksella on saatavissa. Näin voidaan suunnitella kustannustehokas reitti kohti vahvaa patenttia. Taktiikan 1 ongelma, patenttisuojan mahdollinen heikkous, on näin ratkaistu.

Taktiikka 2 voi olla paras varsinkin, jos hakija on heti ottamassa keksinnön käyttöön omassa tuotteessaan, ja jos sen tekniikka on niin kypsää, ettei yllätyksiä ole luvassa. Jos taas patenttihakemukseen liittyvä tuotekehitys on vielä konseptitasolla, niin ongelmaksi voi muodostua, että patentin myönnön jälkeen markkinoilla tapahtuu jotain yllättävää ja valittu patenttisuoja osoittautuukin huonoksi (tai ei ainakaan täysin optimaaliseksi). Kilpailija saattaa tulla markkinoille tuotteella, jossa on hyödynnetty hiukan erilaista ratkaisua. Mutta koska patenttimme on jo myönnetty ja patenttisuoja lukittu, emme enää voi muuttaa siinä mitään.

3. Viivästystaktiikka

Mihin pyrimme? Hakemukseen, joka pysyy pitkän aikaa vireillä, eli sitä ei myönnetä liian aikaisin.

Mitä muuta tavoittelemme? Haluamme nähdä miten tekniikka kehittyy lähivuosina ja mitä kilpailijat tekevät, sekä luoda epävarmuutta kilpailijoille pitkäksi aikaa.

Mistä luovumme? Nopeasti (2- 4 v) saadusta patentista. Viivästystaktiikalla saattaa kulua 7- 12 v ennen kuin meillä on lopullinen, myönnetty patentti. Joissain maissa kustannukset voivat nousta korkeiksi.

Mitkä ovat työkalumme? Hakemuksen kierrättäminen kansainvälisen PCT-vaiheen kautta, vuoropuhelun pitkittäminen vastaväitteillä, tutkimuspyyntöjen jättäminen mahdollisimman myöhään.

Patentin hakija voi halutessaan viivästyttää hakemusprosessia. Niin kauan kuin patenttia ei ole hyväksytty, kukaan ei tiedä minkä suojan se tulee hakijalle lopulta antamaan.  Patenttihakemuksen käsittelyprosessille ei useimmissa maissa ole mitään absoluuttista takarajaa, jolloin sen olisi pakko loppua.

Viivästystaktiikka voi joissain tapauksissa mahdollistaa patenttisuojan räätälöinnin siten, että se vastaa jotain tiettyä kilpailijan tuotetta mahdollisimman hyvin. Taktiikkana on pitää hakemus vireillä, kunnes näemme minkälaista teknistä ratkaisua kilpailija on omassa tuotteessaan hyödyntänyt. Silloin viemme hakemuksen läpi myönnetyksi patentiksi, pyrkien sovittamaan patenttisuojan tuohon ratkaisuun. Tämä taktiikka voi olla erityisen hyödyllinen maissa, joissa hakemuksen suojapiiriä saa muokata hyvin vapaasti, kuten esimerkiksi USA:ssa ja Australiassa. Taktiikkojen 1 ja 2 perusongelma, patenttisuojan lukittuminen aikaisessa vaiheessa, on näin ratkaistu.

Hakemuskäsittelystä syntyvät kustannukset nousevat kuitenkin viivästystaktiikassa korkeammiksi kuin vaihtoehdoissa 1 ja 2. (siirry tästä aiemmin kirjoittamaani US-kustannusblogiin) Vuoropuhelua patenttiviraston kanssa on pakko käydä, ja se maksaa.  Tämän lisäksi myönnetyn patentin voimassaoloaika lasketaan hakemuksen jättöpäivästä, ei patentin myöntöpäivästä. Jos patentti myönnetään vasta 10 vuotta hakemuksen jättämisen jälkeen, on patentin 20 vuoden elinajasta jo puolet mennyt.

4. Buffet -patentointitaktiikka 1+2+3

Mihin pyrimme? Maksimaaliseen hyötyyn.

Mitä muuta tavoittelemme? Mitä tahansa (tai kaikkia) taktiikoissa 1-3 mainittuja tavoitteita, paitsi kustannusten minimointia.

Mistä luovumme? Rahasta.

Mitkä ovat työkalumme? Monistettu hakemus (eli hakemuksen jakaminen).

Jos tyydymme yhteen ainoaan patenttihakemukseen, jonka viemme myöntöön, taktiikat 1, 2 ja 3 ovat toisensa poissulkevia. Eli voimme valita niistä vain yhden. Monien maiden lainsäädäntö mahdollistaa kuitenkin patenttihakemuksen monistamisen. Yllä olevassa kuvassa aloitamme ajankohdassa t1 jättämällä patenttivirastoon patenttihakemuksen H1 (punainen lippu), jota kutsun alkuperäiseksi hakemukseksi. Tämän viemme loppuun taktiikalla 1, ja saamme nopeasti patentin P1 (vihreä lippu) kapealla suojalla S1.

Juuri ennen patentin P1 myöntämistä ajankohdassa t2 pyydämme alkuperäisen hakemuksen H1 monistamista eli jakamista. Jaossa syntyy hakemus H2, joka on tavallaan kopio alkuperäisestä hakemuksesta H1. Jaetun hakemuksen H2 patenttivaatimusta voi muokata vapaasti, eli sen antama suoja saa (ja sen pitää) erota patentissa P1 myönnetystä suojasta. Näin ollen voimme taktiikalla 2 saada hakemuksesta H2 myönnetyn patentin P2, jolla on kustannustehokkaasti hankittu, laajempi suoja S2.

Ajankohdassa t3 voimme vielä jättää toisen jaetun hakemuksen H3, jonka pidämme vireillä viivästystaktiikalla 3. Lopulta siitä voi tulla patentti P3, jonka suojapiiri S3 voidaan pyrkiä kohdistamaan tiettyyn kilpailijatuotteeseen. Alkuperäisestä hakemuksesta H1 on näin saatu kolme patenttia P1, P2 ja P3, joiden patenttisuojat S1, S2 ja S3 eroavat toisistaan.

Selvästi buffet-taktiikassa 4 yhdistyvät kaikki taktiikoiden 1 – 3 parhaat puolet. Buffetia saa useimmissa maissa laajentaa rajattomasti, eli jaettujen hakemuksien lukumäärällä ei ole ylärajaa. Tämä taktiikka tulee kuitenkin kalliiksi, sillä jokaisesta hakemuksesta H1, H2, H3 pitää maksaa erilliset virastomaksut, ja hakemusten käsittely vaatii työtä, josta on maksettava.

Taktiikan valintaan vaikuttavia tekijöitä

  1. Miten suunnittelet hyödyntäväsi patenttia?
  2. Mikä on tämän patenttihakemuksen asema hakemusportfoliossasi – tuleeko tästä ainut patenttisi, vai yksi sadasta?
  3. Kuinka tärkeä tässä hakemuksessa esitetty keksintö on sinulle? Sisältyykö keksintö omaan tuotteeseesi? Missä vaiheessa tuotekehitys on?
  4. Mitä tiedät kilpailijoiden mahdollisesta kiinnostuksesta tähän keksintöön?
  5. Miten helppo kilpailijoiden on tuottaa muunnelmia tästä keksinnöstä tai kopioida se? Miten helppo sinun on valvoa kilpailijoiden tekemisiä?
  6. Ovatko tulevaisuuden näkymät selkeät vai epävarmat?
  7. Haetko tälle keksinnölle patenttia vain tästä maasta, vai muualtakin? Onko tämä maa enemmän tai vähemmän tärkeä kuin muut? Minkälaiset taktiikat tämän maan lainsäädäntö mahdollistaa? Kysy patenttiasiamieheltäsi.
  8. Kuinka paljon rahaa haluat investoida tämän patentin hakuun? Haluatko investoida nyt, vai mieluummin lykätä investointipäätöksiä?
  9. Oletko halukas jättämään jaettuja hakemuksia, vai haluatko viedä vain yhden hakemuksen alusta loppuun?
  10. Miten hakemus on kirjoitettu, mitä mahdollisuuksia se sisältää ja mitä tiedät aiemmin julkaistusta tekniikasta? Minkälainen patenttisuoja voisi olla saatavissa eri taktiikoilla? Kysy patenttiasiamieheltäsi.

Hyvä patenttiasiamies keskustelee näistä asioista asiakkaansa kanssa, jotta voidaan yhdessä valita paras taktiikka.

Kun Fredrika reseptin keksi

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Tänään Runeberginpäivänä syödään tutuksi tulleita leivoksia. Leivonnainen tehtiin jo 1800-luvulla ja se vakiinnutti paikkansa suomalaisten sydämissä. Leivoksen tarinaa voi miettiä myös immateriaalioikeudelliselta, tekijänoikeuden, näkökannalta.

Kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin vaimo Fredrikan on huhuttu keksineen runeberginleivoksen. Johan rakasti punssilla maustettuja leivoksia aamiaisella ja Fredrikan luultiin pitkään keksineen runeberginleivoksen. Uskomus eli todella vahvana, että Fredrika katsoi kaappiaan ja mietti mitä olemassa ja jäljellä olevista aineista tulisi – lopputuloksena nykyäänkin keväisin Suomessa varsin tunnetuksi tullut leivonnaisherkku runeberginleivos. Fredrika kirjoitti 1850-luvulla reseptin ylös ja resepti tallentui moniin kirjoihinkin. Fredrika tosin ei luultavasti ollutkaan ensimmäinen vaan luultavimmin hänen reseptinsä olikin muunnelma. Kymmenen vuotta aiemmin porvoolainen kondiittorimestari Astenius oli kuitenkin keksinyt nykytiedon mukaan leivoksen ensin (Lähde: Rahikainen, A. Familj o fritidsintresse).

Kansallisrunoilijamme Runebergin vaimosta ja kondiittorimestari Asteniuksesta pääsemmekin reseptien tekijänoikeuksiin, ja kysymykseen rikkoiko Fredrika kondiittorimestari Asteniuksen tekijänoikeuksia? Viime vuosinakin sosiaalinen media on täyttynyt kysymyksistä voiko esimerkiksi tietty resepti rikkoa tekijänoikeuksia, kun resepti saattaa olla julkaistu jo aiemmin toisaalla. Lähdetäänpä miettimään ihan alusta: tekijänoikeudella suojataan omaperäisiä teoksia. Kysymykseen siitä olisiko kondiittorimestari Astenius voinut tehdä niin omaperäisen leivonnaisen, että sitä olisi suojattu tekijänoikeudella, päädymme todennäköisesti vastaukseen: tuskin. Leipurimestarin leivoshan on idea yhdistää tiettyjä keittiön raaka-aineita, ja ideaa tekijänoikeus ei kata. Eikä tässä oikein täyty omaperäisyyskään. Mutta olisiko joku raaka-aine sitten voinut olla niin mullistava ja uusi, ettei sellaista raaka-ainetta olisi ollut vielä muilla kuin kondiittorimestari Asteniuksella ja Fredikalla? Vai olisiko leivonnaisen idean esitystapa ollut suojattavissa? Vaikea ajatella, ettei tuohon aikaan olisi ollut aika lailla samanlaiset tai samankaltaiset raaka-aineet käytössä kuin nykyäänkin. Kondiittorimestarin resepti kuitenkin koostui leivonta-aineista ja leivoksen valmistuksesta eikä ne tuota suoraan itsenäistä kirjallista teosta, vaikka kuinka ne olisi kirjattu ylös paperille. Ellei sitten resepti olisi ollut ilmaisutavaltaan niin omaperäinen ettei kukaan muu olisi kyennyt kirjoittamaan samanlaista reseptiä. Silloin tilanne itsenäisestä teoksesta olisi saattanut tulla kysymykseen. Mutta reseptien kohdalla tämä on lähes mahdoton ajatus, että näin tapahtuisi. Poikkeuksia vähän erityyppisistä resepteistä toki on, mutta nekin ovat lähtökohtaisesti liikesalaisuuksia – yksi tällainen on Coca Colan resepti. Suojaamalla reseptin liikesalaisuutena, kopioinnista tulee vaikeaa. (Haarman (2005): Tekijänoikeus ja lähioikeudet).

Miten kondiittorimestari sitten olisi mielipahaansa ja harmitustansa muunnoksesta voinut suojata? Moraalista suojaa tekijänoikeus ei anna tässä tapauksessa, mutta porvoolaisen yhteisön hyvän tavan mukaista 1850-luvun Suomessa se tuskin oli. Fredrika olisi voinut kuitenkin puolustautua niin, että hän teki muunnelman leivoksesta tai että päätyi lähes samaan leivokseen täysin sattumanvaraisesti. Mielenkiintoista olisi tietää se, oliko kondiittorimestarikaan ensimmäinen omalla leivoksellaan.

Tekijänoikeuslinkkejä saatavilla lisää mm. PRH:n sivuilta: PRH – Tekijänoikeusorganisaatiot

Blogia muokattu 5.2.2025. Alkuperäinen blogi julkaistu 5.2.2021

Toiminimet ja tavaramerkit solmussa

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Huomioi ainakin nämä asiat, kun olet keksimässä merkkiä tuotteellesi: 

  • Toiminimet ja tavaramerkit ovat erillisiä suojamuotoja omine käyttötarkoituksineen 
  • Nimikandidaatit tavaramerkeille ja yrityksille kannattaa tutkia mahdollisimman tarkasti ennen niiden käyttöönottoa 
  • Asianmukaisilla rekisteröinneillä pystytään varmistamaan, että brändityö ei valu kilpailijoiden hyödyksi 

Ylen julkaisema artikkeli kolmen eri yrityksen välisestä nimikiistasta ei valitettavasti ole teemaltaan niin harvinainen, kuin uutisesta saattaa ymmärtää. Artikkelissa uutisoitiin kolmen yrityksen välisestä nimioikeuksiin liittyvästä väitetystä sekaannustilanteesta. Vastaavan kaltaisia toiminimien ja tavaramerkkien välisiä sekaannuksia ja riitoja nousee esiin liike-elämässä yllättävänkin usein.  Potentiaalisia riitoja saattaa jäädä lisäksi kytemään vuosiksikin ennen niiden eskaloitumista varsinaiseksi käytännön ongelmaksi yritysten tai brändien välillä.  

Mistä tämä sitten johtuu?

Syitä ilmiölle on monia, mutta yksi yleisimmistä on kuitenkin yksinkertainen etenkin tuoreiden yrittäjien keskuudessa: tavaramerkin ja toiminimen väliset erot niiden käyttötarkoituksessa, rekisteröintiprosessissa ja suoja-alassa ovat monelle edelleen hämärän peitossa. Toinen hyvin yleinen syy on puutteellinen valmistelu uuden brändin tai yrityksen nimen lanseerausprosessissa. Draivin ollessa päällä, on helppo keskittyä ”tärkeämpiin” käytännön asioihin, kuin käyttää aikaa ja resursseja nimiehdokkaiden huolelliseen tutkimiseen.  

Ensin mainittu syy, tietouden puute suojamuotojen välisistä eroista, on inhimillinen, sillä ”suojausviidakkoon” on helppo eksyä, ellei asiaan ole kunnolla perehtynyt tai ellei käytettävissä ole alan asiantuntijaa. Erityisesti yrityksen alkutaipaleella on edelleen valitettavan yleistä, että luotetaan esimerkiksi pelkkään toiminimirekisteröintiin ja liiketoimintaa pyöritetään siinä uskossa, että se yksinään riittää valitun nimen kattavaan suojaukseen. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole, sillä toiminimen antama suoja keskittyy yrityksen yksilöintiin, kun taas esimerkiksi tavaramerkkisuojalla pyritään yksilöimään yrityksen tuotteita tai palveluita. Joskus on toki niinkin, että yritys ja sen tuotteet tai brändi kantavat samaa nimeä, mutta tällöinkin pelkän toiminimen antama suoja jää helposti hyvin ohueksi, eikä sen perusteella pystytä välttämättä tehokkaasti puuttumaan kilpailevan samankaltaisen brändin toimintaan.  

Tavaramerkkien ja toiminimien eroavaisuudet rekisteröintiprosessissa konkretisoivat myös hyvin potentiaalista riskiä. Siinä missä toiminimien välisen sekaannusvaaran voi usein välttää helpoimmillaan pienelläkin kirjoitusasun erolla, tavaramerkkien osalta rekisteröintiprosessissa tutkitaan rekisteröinnin estävää sekaannusvaaraa huomattavasti tiukemmin kriteerein. On myös hyvä huomata, että esimerkiksi EU:n tavaramerkkivirasto ei tutki viran puolesta lainkaan jo rekisteröityjä toiminimiä eikä tavaramerkkejä, joten on hyvinkin mahdollista, että kilpaileva tavaramerkki ilmestyy rekisteriin ikään kuin tutkan alapuolelta.  

Käytännössä sama logiikka pätee myös rekisteröintien suoja-aloihin, eli siihen, minkälaista toimintaa rekisteröinnin antama yksinoikeus tosiasiassa kattaa ja millaiseen toimintaan voidaan ylipäänsä rekisteröinnin turvin puuttua. ”Oikeassa elämässä” saattaakin muodostua hankalaksi puuttua pelkän aiemmin rekisteröidyn toiminimen perusteella sellaisen tavaramerkin käyttöön, joka ei ole toiminimen kanssa identtinen tai vähintäänkin erittäin samankaltainen. Puuttumismahdollisuuksiin vaikuttaa tässä suhteessa myös esimerkiksi yrityksen toimialaluokitus ja tavaramerkin kattama tavara- ja palveluluokitus. Rekisteröidyllä tavaramerkillä taas voidaan puuttua kilpaileviin myöhemmin rekisteröityihin merkkeihin huomattavasti tehokkaammin, vaikka ne eivät sisältäisikään täysin identtisiä elementtejä.  

Puutteellinen valmistelu uuden brändin valinnassa aiheuttaa myös omanlaisiaan ongelmia. Mikäli uutta brändinimiehdokasta ei ole asianmukaisesti tutkittu ennen sen käyttöönottoa, yrittäjä on pahimmillaan tilanteessa, jossa toimintaa voidaan milloin vain vaatia välittömästi lopetettavaksi, joskus jopa muhkeiden korvausvaatimusten kera. Näin voi helposti käydä, jos tavaramerkki otetaan käyttöön ilman rekisteröintiä, vasta tuotelanseerauksen jälkeen, tai jos Suomen liiketoimintaa halutaan laajentaa uusiin maihin. Nimikandidaattien tutkimisen tärkeyttä ennen mitään tuote- tai palvelulanseerauksia ei voi liikaa painottaa. Edelleen harmillisen monet yrittäjät hyppäävät tämän tärkeän askeleen yli vain myöhemmin huomatakseen, että brändin eteen tehty työ valuukin kilpailijan hyödyksi tai tie on pystyssä ennen kuin matkaan on edes kunnolla päästy. Valitsemalla hyvin kilpailtu brändinimi saatetaan myös jo alkutaipaleella turhaan rajata omia tulevaisuuden mahdollisuuksia toiminnan myöhemmän laajentamisen osalta, vaikka toiminta ei estyisikään kokonaan.  

Kuten uutisesta, ja yllä olevasta huomataan, toiminimien ja tavaramerkkien merkitystä, tutkimista tai rekisteröintiä ei kannata missään nimessä väheksyä, varsinkaan jos tarkoituksena on kauaskantoisen yritystoiminnan rakentaminen. Alati kiristyvässä ja kansainvälistyvässä kilpailutilanteessa yrityksen sekä sen tuotteiden nimiin kätkeytyy yhä useammin erittäin tärkeää kilpailuetua, joka saattaa ratkaista jopa koko yritystoiminnan tulevaisuuden.  

Mia Niemelä vahvistaa Boco IP:n IP Specialist osaamista

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Matalahierarkkinen, itseohjautuva ja jatkuvasti kehittyvä työyhteisö, jossa on positiivinen ja kannustava ilmapiiri pystyy tuottamaan lisäarvoa asiakkaille, koska työntekijät voivat hyvin. Kun taustatiedustelujeni ja haastattelujeni myötä ymmärsin, että tämä todella toteutuu Bocon IP:n arjessa, oli selvää, että halusin juuri Boco IP:lle töihin. Ensimmäiset viikot ovat vain vahvistaneet tunnetta, että olen oikeassa paikassa, mahtavien ihmisten ympäröimänä.”

Mia Niemelä rakensi ensin uraansa restonomitutkinnon, ulkomaankaupan erikoisammattitutkinnon sekä mainosalan ammattitutkinnon myötä hotellialalla, jonka jälkeen pienen lapsen yksihuoltajuuden myötä siirtyi kolmivuorotyötehtävistä IPR-alalle vuonna 2001. 

IPR-tehtävissä Mia on hoitanut kirjeenvaihtoa niin asiakkaisiin, ulkomaisiin yhteistyökumppaneihin kuin patenttivirastoihinkin päin, huolehtinut virallisten asiakirjojen laatimisesta ja toimittamisesta viranomaisille, määräaikojen kirjaamisesta ja noudattamisesta sekä mm. laskutustoimista. Käytännössä siis koko patentin suojausprosessin kaikki työvaiheet ovat olleet osa työpäivien kulkua.

Vuonna 2017 Mia kuitenkin vielä tunsi, että hotelliala jäi ikään kuin kesken ja palasi alalle seitsemän vuoden ajaksi. Tuona aikana hän paitsi matkusteli paljon maailmanlaajuisesti keräten kokemusta ja verkostoituen alan ammattilaisten kanssa, sekä työskenteli hotelleissa erilaisissa päällikkötehtävissä. Matkailuala on kuitenkin jatkuvasti kovassa muutoksessa, erityisesti Lapissa, ja asiaa pitkään pohdittuaan Mia päättikin jäädä pysyvästi Etelä-Suomeen, missä myös hänen poikansa ja sisarensa asuvat ja kun Boco IP Oy Ab sattui sopivasti hakemaan IP Spesialistia, oli jälleen kerran ajoitus kohdallaan ja kohtalo johti Mian takaisin IPR-alalle.

IPR-alan parhaina piirteinä Mia pitää sitä, että laki ja pykälät pitkälti määrittävät työtehtäviä ja työtahtia. Näiden rajojen puitteissa työ on kuitenkin pitkälti itseohjautuvaa, tiimiperusteista asiantuntijatyötä, jossa ei ikinä tule valmiiksi, aina on mahdollisuus oppia ja kehittyä lisää. 

Jatkuva kehitys niin työyhteisön sisällä kuin muutokset alallakin pitävät mielenkiinnon yllä ja iloisena alalle paluusta Mia on innoissaan uusista rooleistaan sekä mekaniikka- että tavaramerkkitiimeissä.

Onko hyödyllisyysmalli tarpeellinen?

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Hyödyllisyysmallin voi saada vain tuote- tai laitekeksinnöille. Rekisteröinnin voi uudistaa kaksi kertaa: hyödyllisyysmalli on rekisteröintimaksulla voimassa 4 vuotta, minkä jälkeen se voidaan uudistaa kaksi kertaa (4+4+2). Suoja-aika on siten enintään 10 vuotta hakemuksen tekemispäivästä.

Hyödyllisyysmallia vastaava suojamuoto on Suomen lisäksi käytössä vain muutamissa maissa, tunnetuimpina näistä Saksa ja Kiina.

Suomessa hyödyllisyysmalli rekisteröidään ilman, että patenttiviranomainen tutkii sen uutuutta ja eroavuutta tunnetusta tekniikasta. Vain muodolliset seikat tarkistetaan aina PRH:n toimesta. Hyödyllisyysmallihakemukselle voidaan pyytää uutuustutkimusta joko hakijan tai kolmannen osapuolen toimesta. Uutuustutkimus on julkinen, mutta ei laillisesti sitova, eikä uutuustutkimus siten estä hyödyllisyysmallin rekisteröintiä. Hyödyllisyysmalli on edullinen ja nopea tapa hakea suojaa uusille tuotteille, jotka ovat tulossa julkisiksi.

Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut työryhmän arvioimaan patenttilainsäädännön kokonaisuudistusta. Boco IP:n toimitusjohtaja Karri Leskinen on mukana työryhmässä Suomen Patenttiasiamiesyhdistyksen edustajana. Lakiuudistuksen etenemistä voi seurata TEM:n hankesivuilla: https://tem.fi/hanke?tunnus=TEM051:00/2022

Osana kokonaisuutta arvioidaan hyödyllisuusmallisuojan tarpeellisuutta

Hyödyllisyysmalli on otettu käyttöön Suomessa vuonna 1991. Hyödyllisyysmallin alkuperäisiin tarkoituksiin kuului se, että sen avulla pienet ja keskisuuret yritykset voisivat saada suojaa pienille keksinnöilleen. Hyödyllisyysmallin tavoitteiksi tuolloin oli asetettu seuraavat:

  1. kannustetaan erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä innovoimaan,
  2. parannetaan suomalaisen teollisuuden kilpailuasemaa,
  3. muodostetaan edullisempi suojausjärjestelmä,
  4. edistetään yritysten tuotekehittelyä,
  5. oletus hyödyntämisestä: ainakin 1500 hakemusta vuosittain

Tehdyt selvitykset näyttäisivät kuitenkin indikoivan, ettei näihin tavoitteisiin ole päästy. Esimerkiksi hyödyllisyysmallihakemuksia tehdään tätä nykyä vain noin 250 vuodessa.

Hyödyllisyysmallin ja patentin raja on myös muuttunut aiempaa epäselvemmäksi; esimerkiksi Saksassa hyödyllisyysmallin keksinnöllisyyttä arvioidaan nyt samoin periaattein kuin patenttihakemuksen keksinnöllisyyttä.  Toisaalta Saksassa saman keksinnön käyttö ulkomailla ei muodosta uutuudenestettä hyödyllisyysmallille. Suomessa hyödyllisyysmallin keksinnöllisyyskynnys on matalampi kuin patentin: uutuuden lisäksi keksinnön täytyy erota selvästi aiemmin tunnetuista keksinnöistä, kun patentoitavan keksinnön täytyy erota olennaisesti aiemmin tunnetuista keksinnöistä. Suomessa hyödyllisyysmallin uutuusvaatimus on kuitenkin ehdoton, mutta tämä vaatimus on jossain määrin tulkinnanvarainen tilanteessa, jossa aiemmin jätetty patenttihakemus muutetaan hyödyllisyysmalliksi, jos keksintö ei ole patentoitavissa.

Joskus sama keksintö suojataan sekä patentilla että hyödyllisyysmallilla. Tällä tavoin saadaan suoja nopeasti voimaan, ja patentin avulla saatava suojan voi ajatella olevan vahvempi, koska patentoitavuus on tutkittu viranomaisen toimesta. Lisäksi patentilla saadaan pidempi, 20 vuoden suoja-aika. Tällaisen kaksoissuojauksen kumoamiseen tarvitaan kaksi erillistä mitätöimisprosessia.

EU komissio on tutkinut hyödyllisyysmallia, ja sen vuonna 2015 julkaistussa raportissa on lueteltu keinoja, joilla hyödyllisyysmallijärjestelmä voitaisiin erottaa selkeämmin patenttijärjestelmästä. Näihin pohdintoihin kuului muun muassa alennettu uutuusvaatimus, mikä käytännössä tarkoittaisi armonaikaa (”grace period”), tai Saksan ratkaisun mukainen ulkomaisen käytön poistaminen uutuudenesteistä.

Oma kokemukseni hyödyllisyysmalleista on, että se kiinnostaa nimenomaan pieniä yrityksiä, joiden tavoite on saada suojaa omalle tuotteelle nopeasti ja edullisesti, vahvistaen näin hakijan kilpailuasetelmaa. Kun hakija selvittää patenttialan ammattilaisen kanssa keksinnön uutuutta ennen hakemuksen laatimista, voidaan hyödyllisyysmallihakemus laatia vahvalla luottamuksella sen pätevyyteen myös silloin, kun kilpailija yrittää mitätöidä rekisteröidyn hyödyllisyysmallin.

Hyödyllisyysmalli ei ole hyödytön, ja erityisen käyttökelpoinen suojamuoto se on pienille yrityksille, joiden markkina-alue rajoittuu maamme rajojen sisäpuolelle. Onko hyödyllisyysmallin vähäisen käytön osasyynä pienten yritysten tietämättömyys tällaisen nopean ja edullisen suojamuodon olemassaolosta?

Brändiuudistus – kolhuja IPR-vesilasissa?

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Maineikkaan lasi- ja keramiikkadesignin laadun ja kotimaisuuden tae oli kansan mielissä yhtäkkiä kadonnut, kun Iittala-brändin ilme oli päätetty muuttaa. Kuuluisan suunnittelijan 1950-luvulla suunnittelema i-logo, joka toimi Iittalan brändiviestinnän ytimenä ja koristi jokaisen Iittala-tuotteen reunaa pienen tarran muodossa, oli kerralla heitetty romukoppaan. Uutta logoa ei uutisoinnin mukaan enää tuotteisiin kiinnitettäisi. Etikettitietoiset riemuitsivat: jo oli aikakin irrottaa viimeisetkin tarrat käyttöesineistä! Varmuudella löytyy kosolti ihmisiä, jotka ovat valmiita hankkimaan mahdolliset nurkkiin jääneet i-tarrat itselleen. Koska Suomessa muotoiltu lasiesine on sitä arvokkaampi, mitä tiukemmin tarra on siinä kiinni.

Mikään kohu ei ole kunnollinen, ellei se paisu pullataikinan lailla. Sitä case Iittala on tehnyt jo monta päivää. Ensin kauhisteltiin uuden II TT ALA 1881 -logon ulkoasua ja keltaista väritystä sekä menneen brändihistorian deletointia. Samalla pohdittiin, poistaako vai jättääkö i-logotarrat astioihin. Seuraavaksi esille tuli jo vakavampia epäilyjä brändiuudistuksen ohella lanseeratun mukimallin oikeudettomasta kopioinnista. Mutta tätäkään ei kauaa ehditty käsitellä, kun tuli jo seuraava käänne. Parodiahorisontti alkoi siintää, kun Iittalassa sijaitsevan baarin omistaja huomasi, että hänen logonsa on keltainen ja siinä lukee baarin nimen lisäksi sen sijainti, Iittala. Ilmoille oli heitetty Iittala-logon viimeisimmän version kopioivan baarin logoa. No niin.

Käänteet ovat olleet nopeita, mutta IP-juristi on kokenut suoranaisia onnenpäiviä! Juuri koskaan, jos milloinkaan puhutaan immateriaalioikeuksista muualla kuin IPR-alan toimijoiden keskuudessa. Äkkiä IPR:t ovatkin kaikkialla ja kaikilla on niihin, tai ainakin brändiin jokin mielipide. Innostus!

Koska IPR-mutkat ovat matkalla jo suoristuneet, kannan korteni kekoon, tarkoituksenani muistuttaa tietyistä merkkeihin ja muotoiluun liittyvistä seikoista.

Aluksi Iittala-nimestä: Iittala on Hämeenlinnan kaupunkiin kuuluvan entisen Kalvolan kunnan keskustaajama. Iittala on siis paikannimi, joka tavaramerkkikontekstissa merkitsee lähtökohtaisesti sitä, että tavaramerkkinä sana ei ole erottamiskykyinen. Näin sen vuoksi, että paikannimi kuvailee tuotteiden maantieteellistä alkuperää. Tavaramerkkilait, menneet ja nykyiset, ovat kuitenkin armollisia siinä mielessä, että kun lähtökohdiltaan erottamiskyvytöntä sanaa pitkään käyttää niin, että se alkaa muodostua yleisön keskuudessa yleisesti tunnetuksi, tavaramerkki tulee vakiintuneeksi ja merkki voidaan sen perusteella rekisteröidä, tässä tapauksessa lasi- ja keramiikkatuotteiden tuotemerkkinä.

Yllä mainittu on tavaramerkkilain mukainen perustulkinta, enkä tunne Iittala-merkin rekisteröintihistoriaa. Iittala on rekisteröity niin sana- kuin kuviomerkkinäkin. Toinen asia on, että yksinään erottamiskykyisen kuvioelementin, kuten i-logon, liittäminen erottamiskyvyttömään sanaan tekee kokonaisuudesta rekisteröintikelpoisen.

Tavaramerkin tarkoitus on olla tuotteelle sen yksilöivä tunnus, ja estää sekaannusta kuluttajien keskuudessa. Kun merkki on rekisteröity, olettama on, että sen omistajalla on siihen yksinoikeus. Yksinoikeudella suojataan investointeja brändin kehittämiseen ja merkin maineeseen. Mainetta kehitetään brändäämällä, johon brändiuudistuskeskustelukin olennaisesti liittyy.

Tavaramerkkirekisteröinti antaa haltijalleen oikeuden estää muita elinkeinotoiminnassaan käyttämästä samaa ja samankaltaista merkkiä samankaltaisten tuotteiden tavaramerkkinä. Suomessa IITTALA-merkki on myös lisätty niin sanottuun laajalti tunnettujen tavaramerkkien luetteloon, joten yksinoikeus saattaa täällä ulottua astioita ja laseja runsaammalle tuotepaletille. Sen tosin takaavat myös merkin EU-tavaramerkkirekisteröinnit, joiden suojapiiri on hyvin laaja – olettaen, että merkkiä on käytetty laajan rekisteröintisuojan tuotteille.

On hyvä muistaa, että tavaramerkin haltijan oikeudet eivät aina ja kaikissa tapauksissa ole täysin ehdottomia. Toinen yritys voi hyvän liiketavan mukaisesti käyttää merkkiä, joka kuvailee esimerkiksi omien tuotteiden maantieteellistä alkuperää. Se siis tarkoittaa, että muitakin Iiittalasta peräisin olevia tuotteita saa merkitä hyvää liiketapaa noudattaen Iittala-merkinnällä.

Lisäksi, kun merkkien tarkoittamien tuotteiden välillä ei ole samankaltaisuutta, eikä riittävää linkkiä tai assosiaatiota, on täysin mahdollista käyttää identtistäkin merkkiä, sellaisessakin tapauksessa, että kysymyksessä olisivat lähtökohdiltaan erottamiskykyiset merkit. Sekaannusta ei aiheudu, kun yhtäältä merkki koskee astioita, toisaalta vaikkapa ruohonleikkureita. Tai ravintolapalveluita. Vai olisiko yhtäältä merkki viinilasissa ja toisaalta baarin seinällä riittävä yhtymäkohta? Rohkenen hieman epäillä, ainakin tässä tapauksessa, mutta ehkä tällaistakin asian tiimoilta vielä pohditaan. Lasitehtaaseen ja sen tuotteisiin viittaava Iittala-tavaramerkki on joka tapauksessa ravintolapalveluiden rekisteröimätöntä merkkiä vanhempi ja vahvempi, ja baarin nimessä oleva Iittala-viittaus vain paikannimi. Keltaisen sävyjäkin on monenlaisia ja käyttöä eri yhteyksissä.

Lopuksi vielä sana mukeista: käyttöesineen kuten mukin muotoiluun liittyvän tekijänoikeuden teoskynnys on perinteisesti hyvin korkealla. Vain erittäin poikkeuksellisen muodon saaneet käyttöesineet saattavat nauttia tekijänoikeussuojaa. Muotoilijan keinot puuttua suunnittelemansa käyttöesineen kopiointiin tekijänoikeuden perusteella ovat siksi yleensä heikot. Mutta jokaisen muotoilijan olisi hyvä muistaa muotoilun suojausinstrumentti numero yksi: mallioikeus. EU-alueella sen saaminen on superhelppoa, nopeaa ja edullista. Jotta mallirekisteröinti olisi pätevä ase kopiointia vastaan, tuotteen muodon on oltava uusi ja yksilöllinen, eli tuotteen muoto ei saa olla banaali ja sen on poikettava aiemmista. Mallirekisteröinnillä voi kieltää kokonaisvaikutelmaltaan samankaltaisen tuotteen myynnin ja markkinoinnin.

Jää nähtäväksi, miten Iittala-brändin ympärille syntynyt keskustelu jatkuu. Ainakin kuluttajien huomio on vangittu. Tunnepitoinen puhe elää aikansa ja vaikuttaa brändiin kuluttajien mielissä. Toivottavaa on, että pitkäikäinen designyritys onnistuu markkinoinnissaan. Immateriaalioikeudet ovat tukijalkoja, joiden varassa niin se kuin muutkin alan toimijat kurottavat loistavaan tulevaisuuteen.

Tekoäly eli AI teki keksinnön, mutta kuka voi olla keksijä?

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Nyt kun ChatGPT:n kaltaiset generatiiviset tekoälyt ovat olleet yli vuoden laajasti käytössä ilmaiseksi tai edullisesti, on syntynyt laajempi ymmärrys siitä, mihin tämä maailma on menossa. Tämä herättää myös paljon erilaisia kysymyksiä AI:n asemasta ja merkityksestä. Generatiivinen tekoäly on siis tekoälyn muoto, joka voi tuottaa tekstiä, kuvia ja vaihtelevaa sisältöä sen tiedon perusteella, johon se on koulutettu. Tällainen tekoäly on erittäin hyvin soveltuva myös uusien ideoiden luomiseen, vaikka taustalla oleva opetusaineisto perustuukin tunnettuun informaatioon.  

Voiko tekoäly sitten tehdä keksinnön? Olen hyvin varma, että voi. Sen sijaan on aivan toinen kysymys, voiko sellainen keksintö olla patentoitavissa ja kuka tulisi nimetä keksijäksi sellaiseen keksintöön.  Tekoälyn hyväksyminen keksijäksi patenttihakemukseen on aihe, joka herättää monia kysymyksiä ja jopa huolenaiheita. Jos minulta kysyttäisiin, niin mielestäni on useita syitä, miksi tekoälyä ei pitäisi tunnustaa keksijäksi. 

Ensimmäinen ja ilmeisin syy on se, että tekoäly, vaikka se onkin äärimmäisen kehittynyt ja kykenevä tuottamaan innovaatioita, ei ole oikeushenkilö. Keksijän tunnustaminen tarkoittaa kykyä omistaa ja hallita keksintöä, mutta tekoälyllä ei ole oikeudellista kapasiteettia omistaa mitään, saati sitten hallita patenttia tai muita immateriaalioikeuksia. Patenttioikeus on perinteisesti suojannut ihmisen älyllistä panosta, ei koneen tuottamia tuloksia. 

Toiseksi, patenttijärjestelmän päämäärä on palkita yksilöitä heidän luovista ponnistuksistaan, tarjota kannustin innovaatioille ja edistää tiedon jakamista. Jos tekoäly nimetään keksijäksi, se voi heikentää tätä periaatetta, sillä tekoäly ei tarvitse kannustimia innovoidakseen, eikä se voi arvostaa palkintoa. 

Kolmanneksi, tekoälyn rooli ”keksijänä” herättää jossain määrin kysymyksiä vastuusta. Jos keksintö johtaa odottamattomiin seurauksiin tai aiheuttaa vahinkoa, kuka on vastuussa? Tekoälyä ei voida asettaa vastuuseen, ja tämä voi johtaa oikeudellisiin aukkoihin ja epävarmuuteen. Onko keksinnön hyödyntäminen kuitenkin aina käyttäjän vastuulla? 

Neljänneksi, tekoälyn nimeäminen keksijäksi voi vääristää patenttien tarkoitusta ja arvoa. Se voi johtaa siihen, että yritykset tuottaisivat suuria määriä tekoälyllä luotuja keksintöjä pelkästään patenttien hamstraamiseksi, mikä voi tukahduttaa todellista innovaatiota ja kilpailua. On toki todettava, ettei tätä ei voida estää sillä, että tekoälyä ei nimetä keksijäksi. On hyvinkin mahdollista, että tekoälyä tullaan käyttämään patenttien tehtailuun ja nimetään keksijäksi joku luonnollinen henkilö. 

Viidenneksi, tekoälyn yleinen hyväksyminen keksijäksi asettaisi uuden standardin, joka vaikuttaisi laajasti patenttijärjestelmiin ympäri maailman. Se voisi johtaa moniin laajempiin ja monimutkaisiin oikeudellisiin ja eettisiin kysymyksiin, jotka liittyvät tekoälyn asemaan yhteiskunnassa ja ihmisen suhteeseen koneen luomiin töihin. Tekoäly on ihmisen työkalu, joka tulee varmasti edistämään innovointia, ja tällaisena sen tulisi pysyä jatkossakin. Tämä siitäkin huolimatta, että meillä on jo Dabus-tapauksen johdosta ennakkoratkaisut Australiasta ja Etelä-Afrikasta vuodelta 2021, joissa ratkaisuissa AI hyväksyttiin keksijänä. Muualla maailmassa vastaava tapaus on hylätty sen johdosta, ettei patenttihakemuksessa ollut yhtään luonnollista henkilöä nimettynä keksijäksi. 

Yhteenvetona voidaan todeta, että tekoälyn hyväksyminen keksijäksi patenttihakemukseen muuttaisi perusteellisesti patentoitavien keksintöjen luonteen ja merkityksen. Se heijastaisi myös syvällisempiä kysymyksiä tekoälyn asemasta ja oikeuksista, jotka vaativat laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja huolellista harkintaa. Meillä ei ole mitään tarvetta antaa tekoälylle omaa identiteettiä tai oikeushenkilön asemaa. Meillä on nyt mahdollisuus nauttia tekoälyn tuomista eduista, joten pidetään tekoäly jatkossakin vain ihmisten toimintaa tehostavana työkaluna. 

Aikaisempi kirjoitukseni aiheesta kolmen vuoden takaa: 
Voiko keinoäly olla keksijä? – Boco IP 

Karri Leskinen on Boco IP:n pitkäaikainen toimitusjohtaja, osakas, eurooppapatenttiasiamies. Hän on myös Markkinaoikeuden sivutoiminen asiantuntijajäsen.

’All I Want for Christmas is You’  -jouluklassikon tekijänoikeuksista kiistellään taas

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Mariah Careyn joululaulu ”All I Want for Christmas Is You” on jälleen joutunut oikeuskiistan kohteeksi. Tämä ajaton jouluklassikko, joka on jo itsessään erottamaton osa joulun odotusta, on joutunut huomion keskipisteeksi Andy Stonen (Vince Vance) pantua vireille jo toisen ankaralta kuulostavan (20 miljoonaa dollaria) tekijänoikeusvaatimuksen.

Stone vei asian oikeuteen ensimmäisen kerran vuonna 2022, kun hän nosti kanteen tekijänoikeutensa loukkaamisesta. Tämä haaste kaatui nopeasti oikeusprosessissa, mutta Stone ei ole antanut periksi. Hän näkee edelleen kappaleen kopioivan hänen vuonna 1989 julkaisemaansa teosta, jolla on sama nimi.

Alkuperäisen ’All I Want for Christmas Is You’ -kappaleen luomisesta on liikkunut erilaisia tarinoita jo pitkään. Carey kuvaili vuonna 2021 kappaleen olevan kooste hänen lapsuutensa unelmista ja inspiraatioista. Walter Afanasieff, joka oli mukana luomassa kappaletta, ei kuitenkaan jaa Careyn näkemystä.

Stone on poiminut nämä epäjohdonmukaisuudet kanteeseensa, eli että Carey käyttäisi hyväkseen itse keksimäänsä satua kappaleen synnystä. Stonen alkuperäinen kappale ja Careyn hitti sisältävät samankaltaisia teemoja. Kanteen jättäneen Stonen mukaan lauluissa on samoja säkeitä jopa 50 prosenttia.

Careyn ”All I Want for Christmas Is You” on kiistatta ikoninen jouluhitti, joka on toistuvasti noussut listojen kärkeen myyntien ja latausten ansiosta. Kappale on monen joulun top-listalla suoratoistopalveluissa, radiokanavilla ja kodeissa.

Suomessa tekijänoikeuden suojaamaksi teokseksi katsotaan esimerkiksi kirjallinen tai taiteellinen teos, joka ylittää niin kutsutun teoskynnyksen. Toisin sanoen, teoksen tulee ilmentää tekijänsä henkilökohtaista luovuutta, ja sen tulee olla yksilöllinen ja omaperäinen. Tekijänoikeuden kannalta merkitsevää ei ole teoksen laatu tai tarkoitus, vaan sen omaperäisyys ja itsenäisyys.

Jos Mariah Careyn ja Andy Stonen riita ratkaistaisiin Suomen tekijänoikeuslain valossa, olisi olennaisinta tutkia onko Careyn hitti ”All I Want for Christmas Is You” riittävän erilainen kuin Stonen samanniminen kappale. Ei riitä, että kappaleen nimi on sama tai että molemmat laulut luovat joulutunnelmaa. Kappaleiden elementtien yhtenevyydet määrittävät, onko kyseessä tekijänoikeusloukkaus vai ei.

Lopullinen päätös jää oikeuden harkintaan, kun se on arvioinut laulujen ja sen rakenteellisten elementtien yhteneväisyyksiä ja eroavuuksia.

Jäämme seuraamaan mielenkiinnolla, mitä tämä saaga seuraavaksi tuo tullessaan.

Kesätyöntekijöiden kuulumisia osa II

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Olen Linnea Hjelt, ja työskentelin Boco IP:llä lähes kaksi kuukautta tämän kesän. Olen ensimmäisen vuoden kauppatieteiden opiskelija, ja täytyy sanoa, että tämä työ toimistolla on sopinut minulle yllättävän hyvin.

Kesätyö on usein ensimmäinen askel kohti työelämää ja tuo parhaimmillaan tärkeää kokemusta oman alan työtehtävistä. Oli ilo päästä osaksi tiimiä ja sain arvokasta työkokemusta alalta, sekä toimistotyöstä.

Tehtäväni office-assistenttina ovat olleet monipuoliset. Tehtäviini on kuulunut muun muassa toimiston viihtyvyydestä ja toimivuudesta huolehtiminen sekä avustaminen taloushallinnon tehtävissä. Vastasin sähköpostien hallinnasta ja kyselyihin vastailemisesta – tarkkailin sekä yrityksen yleistä sekä kirjanpidon sähköpostilaatikkoa ja huolehdin, että kaikki tärkeät viestit saatiin välitettyä oikeille henkilöille, ellen voinut itse vastata tiedusteluihin. Olin kuvitellut, että toimistossa työskentely on pitkäveteistä sekä itsestään toistuvaa. Sen sijaan tuntuikin siltä, että joka viikko opin jotain uutta.

Bocolla oli vahva tuki kesätyöntekijöille. Sain hyvän perehdytyksen työtehtäviini ja työyhteisö oli avoin ja ystävällinen. Sain aina apua ja tukea tarvittaessa. Vaikka työtehtäväni eivät suoraan liittyneet patentointiprosesseihin, sain silti ymmärryksen siitä, miten tärkeä osa monen yrityksen toimintaa patentit ovat.

IP-johtaminen ja toimiminen sen ehdoilla

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa, opasti Yleisradion tietoisku meitä 70-luvun lapsia heikkojen jäiden vaaroista. Saatoimme muutoinkin luottaa, että Yleisradio monin tavoin varoitteli meitä kaikista vaarojen karikoista.

Toisin on nyt. Yrittäjän on itse selvitettävä edessään vaanivat karikot ja tehtävä päätökset asioista, joita tietoisesti tehdä – tai tietoisesti jättää tekemättä. Tämä koskee myös yrityksen aineettoman omaisuuden hoitoon liittyviä päätöksiä. Tänä päivänä IP-johtaminen onkin jatkuva prosessi, ei enää jotain mitä tehdään muutaman vuoden välein, yrityksen käynnistäessä uusia tuotekehityshankkeita, tai miettiessään uusia markkinoita näille tuotteilleen.

Ensimmäiset tietoiset päätökset tulee tehdä jo tuoteidean alkuvaiheessa. Mikä tuotteen nimeksi? Onko nimikandidaatti vapaa käytettäväksi? Jos on, saataisiinko sille yksinoikeus? Entäpä tuotenimeen liittyvät domain-nimet ja erilaisten sosiaalisten medioiden nimet? Ovatko ne edelleen vapaana yrityksen käytettäväksi?

Teknologiaa ja muotoiluakaan ei saa unohtaa. Ovatko uuden tuotteen tärkeimmät tekniset piirteet vapaana käytettäväksi. Jos näin, niin missä maissa? Entä saisiko teknologiaankin peräti yksinoikeuksia?

Ja lopuksi: mitä tämä kaikki maksaa? Ovatko suojaamiseen liittyvät kartoitukset ja suojauspäätökset huomioitu jo etukäteen yrityksen budjetissa, vai pitääkö investointiin löytää rahat vielä viime tipassa?

Kun vastaukset edellä esitettyihin kysymyksiin ovat olemassa, ja päätökset tehtyinä, ei IP-johtaminen suinkaan ole vielä maalissa. Aloitetut markkina- ja kilpailijakartoitukset tulee pitää ajan tasalla. Kilpailijoiden tekemisiä ja rekisteröintejä on aktiivisesti seurattava samalla, kun huomioidaan omat tuotekehityksen ja markkinoinnin tarpeet myös tuotelanseerauksen jo tapahduttua.

Lopuksi, tuotteiden elinkaaren päättyessä, tulee IP-johtajan taas olla valppaana. Mitkä suojista ovat muuttuneet ainakin yritykselle itselle tarpeettomiksi? Saisiko ne myytyä tai lisensoitua eteenpäin? Jos ei, kannattaa niiden aktiivinen ylläpitäminen ja vuosimaksujen maksaminen ehkä lopettaa. Muutoin vaarana on alati kasvava IP-budjetti, jossa vanhan ja turhankin ylläpito vie edellytykset uuden tekemiseltä.

Onneksi IP-johtajan ei tarvitse tätä kaikkea yksin tehdä. Yleisradion tietoiskut eivät ehkä enää ole meitä auttamassa, mutta Boco IP on ja pysyy. Olethan yhteydessä (petri.nieminen@bocoip.com) jos sinulla on kysyttävää!

Boco IP - Petri Nieminen profiilikuva