Huomioi ainakin nämä asiat, kun olet keksimässä merkkiä tuotteellesi:
- Toiminimet ja tavaramerkit ovat erillisiä suojamuotoja omine käyttötarkoituksineen
- Nimikandidaatit tavaramerkeille ja yrityksille kannattaa tutkia mahdollisimman tarkasti ennen niiden käyttöönottoa
- Asianmukaisilla rekisteröinneillä pystytään varmistamaan, että brändityö ei valu kilpailijoiden hyödyksi
Ylen julkaisema artikkeli kolmen eri yrityksen välisestä nimikiistasta ei valitettavasti ole teemaltaan niin harvinainen, kuin uutisesta saattaa ymmärtää. Artikkelissa uutisoitiin kolmen yrityksen välisestä nimioikeuksiin liittyvästä väitetystä sekaannustilanteesta. Vastaavan kaltaisia toiminimien ja tavaramerkkien välisiä sekaannuksia ja riitoja nousee esiin liike-elämässä yllättävänkin usein. Potentiaalisia riitoja saattaa jäädä lisäksi kytemään vuosiksikin ennen niiden eskaloitumista varsinaiseksi käytännön ongelmaksi yritysten tai brändien välillä.
Mistä tämä sitten johtuu?
Syitä ilmiölle on monia, mutta yksi yleisimmistä on kuitenkin yksinkertainen etenkin tuoreiden yrittäjien keskuudessa: tavaramerkin ja toiminimen väliset erot niiden käyttötarkoituksessa, rekisteröintiprosessissa ja suoja-alassa ovat monelle edelleen hämärän peitossa. Toinen hyvin yleinen syy on puutteellinen valmistelu uuden brändin tai yrityksen nimen lanseerausprosessissa. Draivin ollessa päällä, on helppo keskittyä ”tärkeämpiin” käytännön asioihin, kuin käyttää aikaa ja resursseja nimiehdokkaiden huolelliseen tutkimiseen.
Ensin mainittu syy, tietouden puute suojamuotojen välisistä eroista, on inhimillinen, sillä ”suojausviidakkoon” on helppo eksyä, ellei asiaan ole kunnolla perehtynyt tai ellei käytettävissä ole alan asiantuntijaa. Erityisesti yrityksen alkutaipaleella on edelleen valitettavan yleistä, että luotetaan esimerkiksi pelkkään toiminimirekisteröintiin ja liiketoimintaa pyöritetään siinä uskossa, että se yksinään riittää valitun nimen kattavaan suojaukseen. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole, sillä toiminimen antama suoja keskittyy yrityksen yksilöintiin, kun taas esimerkiksi tavaramerkkisuojalla pyritään yksilöimään yrityksen tuotteita tai palveluita. Joskus on toki niinkin, että yritys ja sen tuotteet tai brändi kantavat samaa nimeä, mutta tällöinkin pelkän toiminimen antama suoja jää helposti hyvin ohueksi, eikä sen perusteella pystytä välttämättä tehokkaasti puuttumaan kilpailevan samankaltaisen brändin toimintaan.
Tavaramerkkien ja toiminimien eroavaisuudet rekisteröintiprosessissa konkretisoivat myös hyvin potentiaalista riskiä. Siinä missä toiminimien välisen sekaannusvaaran voi usein välttää helpoimmillaan pienelläkin kirjoitusasun erolla, tavaramerkkien osalta rekisteröintiprosessissa tutkitaan rekisteröinnin estävää sekaannusvaaraa huomattavasti tiukemmin kriteerein. On myös hyvä huomata, että esimerkiksi EU:n tavaramerkkivirasto ei tutki viran puolesta lainkaan jo rekisteröityjä toiminimiä eikä tavaramerkkejä, joten on hyvinkin mahdollista, että kilpaileva tavaramerkki ilmestyy rekisteriin ikään kuin tutkan alapuolelta.
Käytännössä sama logiikka pätee myös rekisteröintien suoja-aloihin, eli siihen, minkälaista toimintaa rekisteröinnin antama yksinoikeus tosiasiassa kattaa ja millaiseen toimintaan voidaan ylipäänsä rekisteröinnin turvin puuttua. ”Oikeassa elämässä” saattaakin muodostua hankalaksi puuttua pelkän aiemmin rekisteröidyn toiminimen perusteella sellaisen tavaramerkin käyttöön, joka ei ole toiminimen kanssa identtinen tai vähintäänkin erittäin samankaltainen. Puuttumismahdollisuuksiin vaikuttaa tässä suhteessa myös esimerkiksi yrityksen toimialaluokitus ja tavaramerkin kattama tavara- ja palveluluokitus. Rekisteröidyllä tavaramerkillä taas voidaan puuttua kilpaileviin myöhemmin rekisteröityihin merkkeihin huomattavasti tehokkaammin, vaikka ne eivät sisältäisikään täysin identtisiä elementtejä.
Puutteellinen valmistelu uuden brändin valinnassa aiheuttaa myös omanlaisiaan ongelmia. Mikäli uutta brändinimiehdokasta ei ole asianmukaisesti tutkittu ennen sen käyttöönottoa, yrittäjä on pahimmillaan tilanteessa, jossa toimintaa voidaan milloin vain vaatia välittömästi lopetettavaksi, joskus jopa muhkeiden korvausvaatimusten kera. Näin voi helposti käydä, jos tavaramerkki otetaan käyttöön ilman rekisteröintiä, vasta tuotelanseerauksen jälkeen, tai jos Suomen liiketoimintaa halutaan laajentaa uusiin maihin. Nimikandidaattien tutkimisen tärkeyttä ennen mitään tuote- tai palvelulanseerauksia ei voi liikaa painottaa. Edelleen harmillisen monet yrittäjät hyppäävät tämän tärkeän askeleen yli vain myöhemmin huomatakseen, että brändin eteen tehty työ valuukin kilpailijan hyödyksi tai tie on pystyssä ennen kuin matkaan on edes kunnolla päästy. Valitsemalla hyvin kilpailtu brändinimi saatetaan myös jo alkutaipaleella turhaan rajata omia tulevaisuuden mahdollisuuksia toiminnan myöhemmän laajentamisen osalta, vaikka toiminta ei estyisikään kokonaan.
Kuten uutisesta, ja yllä olevasta huomataan, toiminimien ja tavaramerkkien merkitystä, tutkimista tai rekisteröintiä ei kannata missään nimessä väheksyä, varsinkaan jos tarkoituksena on kauaskantoisen yritystoiminnan rakentaminen. Alati kiristyvässä ja kansainvälistyvässä kilpailutilanteessa yrityksen sekä sen tuotteiden nimiin kätkeytyy yhä useammin erittäin tärkeää kilpailuetua, joka saattaa ratkaista jopa koko yritystoiminnan tulevaisuuden.
