Immateriaalioikeudet ja niiden kaupallistaminen

Ennen varsinaista aineettoman pääoman kaupallistamista, yrityksen olisi hyvä harkita tuotekehityksensä tuloksena syntyneen teknologian ja muun aineettoman pääoman (”immateriaalioikeudet”) suojausta, markkinoiden kartoittamista ja aineettoman pääomansa arvoituttamista.

Aineetonta pääomaa myydään erityisesti yrityskauppojen yhteydessä, jolloin yrityksen immateriaalioikeudet kartoitetaan osana asiantuntijoiden suorittamaa due diligence -tarkastusta. Toisaalta aineettoman pääoman myynti voi olla yritykselle ajankohtaista myös silloin, kun liiketoiminnan yhteydessä syntyneet aineettomat hyödykkeet eivät kuulu yrityksen ydinliiketoimintaan.

Tavaramerkin rekisteröinti EU:ssa

Tavaramerkin rekisteröinti kohta 1: EU-tavaramerkkihakemuksessa esitettävät tiedot

EU-tavaramerkki rekisteröidään toimittamalla hakemus Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto EUIPOon ja maksamalla hakemusmaksu. Hakijan tulee nimensä ja yhteystietojensa lisäksi ilmoittaa hakemuksessaan mille tavaroille ja palveluille merkki halutaan rekisteröidä ja mihin niin sanotun Nizzan luokituksen tavara- tai palveluluokkiin ne kuuluvat.

Jos tavaramerkin rekisteröintiä on haettu ennen EU-tavaramerkkihakemusta jossain toisessa Pariisin sopimuksen sopimusvaltiossa tai WTO:n jäsenvaltiossa, hakija voi pyytää niin sanottua etuoikeutta kuuden kuukauden aikana ensihakemuksen tekemispäivästä.

Tavaramerkin rekisteröinti kohta 2: EU-tavaramerkkihakemuksen käsittely

EU:n teollisoikeuksien virasto tarkastaa hakemuksen muodollisten edellytysten täyttymisen ja tiedottaa hakijaa, mikäli hakemuksessa ilmenee muodollisia puutteita. Hakijan tulee kahden kuukauden kuluessa tiedoksiannosta ottaa kantaa asiaan ja korjata hakemuksessaan ilmenevät puutteet. Muodollisen tarkastamisen jälkeen EU:n teollisoikeuksien virasto tutkii merkin muut rekisteröintiedellytykset ja antaa hakijalle välipäätöksen, mikäli havaitsee rekisteröinnille esteitä.

EU:n teollisoikeuksien virasto laatii pyydettäessä hakemuksen tutkimuksen jälkeen EU-tavaramerkkirekisteriin perustuvan ennakkotutkimusraportin mahdollisista aiemmista EU-tavaramerkeistä ja -hakemuksista, jotka saattavat olla sekoitettavissa hakemuksen kohteena olevaan merkkiin. EU:n teollisoikeuksien virasto ei kuitenkaan hylkää hakemusta, vaikka ennakkotutkimuksessa löytyy samankaltaisia merkkejä, vaan aiempien tavaramerkkien omistajien tulee oma-aloitteisesti puuttua hakemukseen väitemenettelyn avulla.

EU:n teollisoikeuksien virasto EUIPO tiedottaa tutkimuksessa esille tulleiden EU-merkkien omistajalle, että samankaltaista merkkiä koskeva hakemus on jätetty EU:n teollisoikeuksien virastoon. Ilmoitus lähetetään ainoastaan aiempien EU-merkkien haltijoille, eli sitä ei lähetetä Euroopan unionin jäsenmaissa rekisteröityjen samankaltaisten merkkien omistajille.

Tavaramerkin rekisteröinti kohta 3: Väiteaika ja väitemenettely

Tutkimuksen jälkeen EU:n teollisoikeuksien kuuluttaa tavaramerkkihakemuksen, josta alkaa kulua kolmen kuukauden ajanjakso, jonka puitteissa merkin rekisteröintiä voi vastustaa tekemällä niin sanotun väitteen. Merkki rekisteröidään, jos väitteitä ei tehdä hakemusta vastaan.

Väitteet voivat perustua aiempiin Euroopan unionin alueella tai -jäsenmaissa suojattuihin merkkeihin, jotka koskevat samankaltaisia tavaroita tai palveluita. Väitemenettelyn alkuvaiheessa, EU:n teollisoikeuksien virasto tutkii saapuneiden väitteiden muodolliset edellytykset. Mikäli väite läpäisee muodollisen tarkastuksen, väitteen käsittelystä tiedotetaan hakijaa ja väitteentekijää.

Tämän jälkeen hakijalla ja väitteentekijällä on mahdollisuus neuvotella sovintoratkaisu asiassa ja keskeyttää väitemenettely neuvotteluiden ajaksi. Mikäli sovintoratkaisua ei synny, väitteen tekijällä on mahdollisuus täydentää väitettään ja tavaramerkkihakemuksen hakijalla on oikeus jättää vastine väitteeseen.

Kun osapuolet ovat saaneet kommentoida toistensa kirjelmiä ja jatkokirjelmöidä, EU:n teollisoikeuksien virasto ratkaisee väitteen esitetyn argumentoinnin ja todisteiden perusteella. Merkki rekisteröidään siltä osin kuin hakemusta ei hylätty väitemenettelyssä.

Tavaramerkin rekisteröinti kohta 4: Rekisteröinnin voimassaolo ja uudistaminen

EU-tavaramerkkirekisteröinti on voimassa kymmenen vuotta tavaramerkkihakemuksen jättämispäivästä, jonka jälkeen se voidaan uudistaa aina kymmeneksi vuodeksi kerrallaan.

Lisensointi ja lisenssisopimukset

Lisenssinantajana voi toimia yrityksen tai keksijän sijaan myös esimerkiksi yliopisto. Lisenssinsaajana olevalla toimijalla ei puolestaan usein ole mahdollisuutta kehittää puuttuvia resurssejaan sisäisesti, joten ne hankitaan yhteistyösopimusten tai yritysjärjestelyjen kautta. Toisaalta lisenssinsaaja voi lisensoinnilla tavoitella myös toimintavapautta tai nopeaa markkinoille astumista.

Lisenssisopimukset liiketoiminnassa

Lisenssillä myönnetään käyttöoikeus sopimuksessa määriteltyihin lisenssinantajan immateriaalioikeuksiin (nk. lisenssisopimukset). Lisenssisopimuksella voidaan myös luovuttaa aineettoman hyödykkeen valmistus- ja/tai jakeluoikeus. Lisenssisopimuksessa voidaan sopia myös toisen osapuolen oikeudesta edelleen kehittää ja lisensoida sopimuksen kohteena olevia immateriaalioikeuksia. Lisenssisopimuksella luovutettavan hyödyntämis- ja käyttöoikeuden kohteena voi olla esimerkiksi patentilla tai hyödyllisyysmallilla suojattua teknologiaa, tavaramerkki tai tekijänoikeuksin suojattu tietokoneohjelma. Vastavuoroisesti lisenssinsaaja maksaa rahallisen korvauksen saamastaan käyttöoikeudesta. Lisenssi antaa siis immateriaalioikeuden haltijalle mahdollisuuden lisäansaintaan yksinoikeuden avulla.

Lisenssisopimuksessa yksilöidään lisensoitava immateriaalioikeus, määritellään vastuut ja käyttöoikeuden rajat sekä lisenssinantajalle maksettavat korvaukset. Lisenssimaksu voi olla esimerkiksi vuosikorvaus tai tuottoon perustuva korvaus.

Myönnettävän käyttöoikeuden laajuus saattaa vaihdella huomattavasti. Lisenssi voi olla eksklusiivinen, jolloin lisenssinantaja luovuttaa kaikki käyttöoikeutensa lisenssin kohteeseen. Eksklusiiviset lisenssisopimukset kieltävät lisensoijaa luovuttamasta lisenssioikeuksia muille toimijoille. Tällöinkin immateriaalioikeuden omistusoikeus säilyy kuitenkin lisenssinantajalla. Eksklusiivinen lisenssi voidaan myös rajoittaa vain tiettyyn käyttötapaan. Eksklusiivisen lisenssin sijaan lisenssi voidaan myöntää niin sanottuna yksinkertaisena lisenssinä, jolloin käyttöoikeus voidaan luovuttaa usealle eri taholle samanaikaisesti. Lisenssi voi olla myös ns. sole-lisenssi, jolloin lisenssinantaja myöntää lisenssinsaajalle yksinomaisen käyttöoikeuden, mutta pidättää samalla itsellään oikeuden hyödyntää sopimuksen kohteena olevaa oikeutta.

Lisenssisopimusten ammattitaitoinen laatiminen on tärkeää, sillä lisenssisopimukset laaditaan usein monimutkaisissa tuotanto- ja jakeluympäristöissä. Lisenssisopimuksen päämääränä on jatkuva, molemmille osapuolille hyötyä tuottava yhteistyö.

Lisenssien luovuttaminen voi olla yritykselle usealla tavalla hyödyllistä. Yritys voi kerätä teknologiaansa lisensoimalla lisenssimaksuja ja pyrkiä standardoimaan teknistä ratkaisuaan suurempien kaupallisten markkinoiden saavuttamiseksi. Toisaalta lisensoinnin taustalla voi olla myös pyrkimys estää mahdolliset oikeudenloukkaukset.

Yleensä lisenssinsaaja suorittaa käyttöoikeutensa vastineeksi jatkuvia rojalti- eli lisenssimaksuja. On kuitenkin olemassa myös ilman rahallista korvausta luovutettavia lisenssejä, esimerkiksi open source -lisenssejä. Vastikkeetta luovutettava open source -teknologia voi toimia yritykselle esimerkiksi lisäarvoa tuottavana markkinointina.

Lisenssisopimukset ja teknologian lisensointi

Yrityksen harkitessa teknologiansa tai muun keksintönsä lisensointia, on yrityksen hyvä kartoittaa markkinoita ja alalla käytössä olevaa teknologiaa potentiaalisten lisensoijien löytämiseksi ja markkinoiden identifioimiseksi. Lisenssineuvotteluissa tulee lisenssisopimuksen ohella sopia myös salassapidosta.

Know-how -lisenssejä myönnetään liikesalaisuuksien hyödyntämiseen. Patentin saaminen kestää yleensä vuosia, ja keksinnön hyöty saattaa nopeasti muuttuvassa maailmassa jäädä hyvin rajalliseksi, jos jäädään odottamaan patentin myöntämiseen saakka. Tällöin pääasia on, että patenttihakemus on vireillä. Mikäli lisensoitava keksintö on suojattu pelkästään liikesalaisuutena, keksinnön salassapito on erityisen kriittistä uutuuden säilyttämiseksi. Keksinnölle kannattaa yleensä aina hakea patenttia tai hyödyllisyysmallia ennen lisensointia, sillä konkreettinen lisensoinnin kohde on yleensä taloudellisesti arvokkaampi kuin pelkkä idea.

Patentin tai hyödyllisyysmallin lisensoinnista neuvoteltaessa tulee huomioida patentin tai hyödyllisyysmallin ajallinen kesto ja alueelliset rajat.

Tavaramerkin lisensointi

Tavaramerkin lisensointi voi koskea kaikkia merkin kattamia tuotteita tai vain osaa merkin tuotteista. Tavaramerkin lisensointi voi olla lisenssinantajalle keino kerätä pitkäaikaista tuottoa rojaltimaksujen muodossa. Lisäksi tavaramerkin lisensointi edistää merkin näkyvyyttä ja voi vahvistaa sen brändiarvoa. Viime vuosina suosituksi lisensointimuodoksi ja markkinointistrategiaksi on noussut co-branding (yhteisbrändäys).

Tavaramerkkiä lisensoidessa on hyvä sopia lisensoidulla tavaramerkillä varustettujen tuotteiden laatukriteereistä ja laadun tarkkailusta. Lisenssinantaja voi myös määritellä, kuinka lisensoitua tavaramerkkiä saa käyttää tuotteissa ja markkinoinnissa. Lisenssisopimuksesta neuvoteltaessa tulee myös sopia tavaramerkin käytön maantieteellisistä ja ajallisista rajoituksista.

Innovaatioseteli

Uudistettu Innovaatioseteli on suunnattu alle 5-vuotiaiden pienten yritysten käyttöön, joilla on kansainvälistä potentiaalia omaava uusi tuote- tai palveluidea. Setelin käyttökohteita on tarkennettu, jotta rahoitus kannustaa yrityksiä tutkimus- ja kehitystyöhön.  

Uudet käyttökohteet sisältävät: 

  • Tuotteiden tai palvelutuotteiden prototyyppien kehittämisen 
  • Teollisoikeuksien (patentit, hyödyllisyysmallit, mallisuojat, tavaramerkit) suojattavuusselvitykset sekä näiden ensihakemusten hakuprosessin 
  • Innovatiiviseen toimintaan liittyvät mittaus- ja testauspalvelut. 

Uudessa setelissä avustuksen määrä on 75 % ostettujen asiantuntijapalvelujen arvonlisäverottomasta määrästä, enintään 4 500 euroa. Omarahoitusosuus on 25 % hyväksyttävistä kustannuksista. 

Palveluntarjoajan valinnassa on vapaus, mutta rahoituksen myöntämisen edellytyksenä on, että palveluntarjoajalla on riittävää osaamista ja kokemusta kehittämisestä, teollisoikeuksien suojaamisesta ja/tai innovatiiviseen toimintaan liittyvistä mittaus- ja testauspalveluista.  

Innovaatiosetelillä voit rahoittaa patentointia, tavaramerkin rekisteröintiä tai uutuustutkimusta. Boco IP laskuttaa innovaatiosetelin ennakkomaksuna.

Tarkistathan viimeiset innovaatioseteliin liittyvät ohjeet kuitenkin vielä Business Finlandin sivuilta: https://www.businessfinland.fi/suomalaisille-asiakkaille/palvelut/rahoitus/tutkimus-ja-kehitysrahoitus/innovaatioseteli/

Liikesalaisuudet

Liikesalaisuudet ja liikesalaisuuksien suoja ei edellytä rekisteröintiä ja se perustuu osin suoraan lakiin, mutta myös tekniseen suojautumiseen ja erityisesti sopimuksiin. Liikesalaisuuksien suojaamisessa keskeisiä ovat liikesalaisuuksien omistus- ja käyttöoikeutta koskevat sopimuslausekkeet työ-, yhteistyö-, alihankkija- ja jakelusopimuksissa.

Liikesalaisuuksia koskevassa konsultaatiossamme määrittelemme yleisellä tasolla, minkä tyyppisiä liikesalaisuuksia pyritään suojamaan, sekä käymme läpi olemassa olevat työsopimukset ja muut yhteistyösopimukset. Lisäksi annamme suosituksen siitä, millaisia lisäehtoja sopimuksiin voisi lisätä. Konsultaatioon voi sisältyä myös mallisopimuksien tai –lausekkeiden tekeminen.

Patentin väite ja mitätöinti

Suomen Patentti- ja rekisterihallituksen myöntämästä patentista tehdään patentin väite Patentti- ja rekisterihallitukseen ja väitteen tutkii yleensä se tutkimusinsinööri, joka on käsitellyt patenttihakemuksen. Eurooppapatentista väite tehdään Euroopan patenttivirastolle.

Väitemenettelyn seurauksena myönnetty patentti voidaan kumota tai patentin suoja-alaa voidaan supistaa. Lisäksi patentinhaltija voi itse pyytää patenttiviranomaiselta tai tuomioistuimelta myönnetyn patentin supistamista niin sanotussa rajoittamismenettelyssä. Rajoittamismenettelyssä on mahdollista rajoittaa patentin suoja-alaa joko kansallisesti tai eurooppapatentin osalta keskitetysti toimittamalla supistamispyyntö Euroopan patenttivirastoon.

Patentin väite kohta 1: Väitteen käsittely viranomaisessa

Patenttiviranomaiselle saapuneesta väitteestä lähetetään vastaanottoilmoitus sekä väitteentekijälle että patentinhaltijalle. Vastaanottoilmoituksen liitteenä lähetetään patentinhaltijalle myös väiteasiakirjat liitteenä. Mikäli väiteaikaa on jäljellä alle kaksi kuukautta, vastaanottoilmoitusta ei kuitenkaan lähetetä.

Yhdeksän kuukauden väiteajan päätyttyä saapuneille väitteille tehdään muodollinen tarkastus. Muodollisessa väitteen tarkastuksessa tarkastetaan ensin ne seikat, joiden tulee täyttyä ennen väiteajan päättymistä. Tämän jälkeen muodollisen tarkastuksen toisessa vaiheessa tarkastetaan ne väitteen edellytykset, joita voidaan täydentää vielä väiteajan jälkeenkin.

Väitteentekijän tulee kehotuksesta korjata väitteessään mahdollisesti olevat puutteellisuudet tai väitettä ei oteta tutkittavaksi. Tämän jälkeen väitteentekijä saa perustellun päätöksen, joka lähetetään tiedoksi myös patentinhaltijalle. Väitteentekijällä on valitusoikeus perustellusta päätöksestä Markkinaoikeuteen.

Patentinhaltijalla ja väitteentekijällä on oikeus lausua väitteestä ennen väiteasian ratkaisemista. Väiteajan päädyttyä patentinhaltijalle annetaan lähete mahdollisesta väitteestä ja kuuden kuukauden määräaika lausuman antamiseen. Patentinhaltijan lausuma annetaan tiedoksi väitteentekijälle, jolla puolestaan on kolmen kuukauden määräaika lausuman antamiseen. Väitteentekijän lausuma annetaan tiedoksi patentinhaltijalle, jolla on kolmen kuukauden määräaika lausuman antamista varten. Mahdollinen patentinhaltijan lausuma annetaan vielä tiedoksi väitteentekijälle ilman mahdollisuutta lausua siitä.

Väiteasiaa koskevassa kirjeenvaihdossa kaikki väitteeseen liittyvät asiakirjat toimitetaan väitekäsittelyn osapuolille. Lisäksi patenttiviranomaisen on mahdollista jatkaa kirjeenvaihtoa lisäkirjeenvaihtona, mikäli se on tarpeellista ennen väiteasian ratkaisua.

Patentinhaltija ja väitteentekijä voivat kirjallisesti pyytää suullista kuulemista väiteasiassa, mikäli pyyntöön on riittävät perustelut. Patenttiviranomainen vastaa pyyntöön joko kutsumalla osapuolet suulliseen kuulemistilaisuuteen tai lähettämällä osapuolille perustellun kirjeen pyynnön hylkäämisestä tarpeettomana. Suullisessa kuulemisessa ei kuitenkaan voida tehdä lopullista päätöstä väiteasiassa, eikä lopullista päätöstä voida tehdä puhtaasti suullisessa kuulemisessa esiin tulleiden seikkojen perusteella.

Virasto tutkii väitteen väitteessä esitetyillä perusteilla ja laajuudessa. Tutkimuksessa huomioidaan kaikki väitteen ratkaisuun liittyvä aineisto, joka on patenttiviranomaisen ja osapuolten tiedossa.  Patenttiviranomainen päättää väitemenettelyn antamalla päätöksen, jossa patentti kumotaan, pidetään voimassa tai pidetään voimassa muutetussa muodossa. Mikäli patentti pidetään voimassa muutettuna, tulee patentti painaa uudelleen.

Kohta 2: Patentin mitätöinti

Mitätöinnillä poistetaan virheellinen ratkaisu myöntää patentti ratkaisulle, jolle ei olisi tullut myöntää patenttia. Mitätöinnin seurauksena patentin oikeusvaikutukset loppuvat takautuvasti kuin suojaoikeutta ei olisi alun perin myönnettykään.

Euroopan patenttisopimuksella on yhdenmukaistettu patentin mitätöimisperusteet kaikissa sopimuksen jäsenvaltioissa. Mitätöinti voi perustua esimerkiksi hakemuksen käsittelyssä tapahtuneisiin virheisiin tai patentin myöntämisen edellytykset ovat muuten puuttuneet. Mitätöintikanne käsitellään Suomessa markkinaoikeudessa, jossa se voidaan yhdistää myös muuhun teollisoikeudelliseen asiaan. Käytännössä mitätöintikanteen voivat nostaa tahot, joille patentista aiheutuu haittaa. Patentinhaltija ei kuitenkaan itse voi nostaa mitätöintikannetta.

Patentti voidaan joissain tapauksissa mitätöidä markkinaoikeudessa vain osittain, mutta tällöin patentinhaltijan on tullut toimittaa tuomioistuimelle suppeammat patenttivaatimukset.

Kansainvälinen patenttihakemusjärjestelmä eli PCT

Jo kansallisen hakemuksen tai eurooppapatenttihakemuksen tehneellä hakijalla on mahdollisuus kansainvälisessä patenttihakemusjärjestelmässä hyödyntää 12 kuukauden etuoikeusaikaa, jolloin PCT-hakemusta tarkastellaan kuin se olisi tehty samaan aikaan kuin aikaisempi patenttihakemus.

PCT-hakemuksen jättäminen

PCT-järjestelmän mukainen hakemus voidaan tehdä Patentti- ja rekisterihallitukselle, kansainväliselle toimistolle tai alueelliselle patenttivirastolle kuten Euroopan patenttivirastolle. Hakija voi hakemuksessaan pyytää myös etuoikeutta aikaisemmasta samaa keksintöä koskeneesta hakemuksestaan.

Hakemuksessa kaikki patenttiyhteistyösopimuksen jäsenvaltiot ja alueelliset patenttijärjestelmät ovat lähtökohtaisesti haetun patenttisuojan kohdealueina, ellei hakija hakemuksessaan rajoita haluttua suojan maantieteellistä aluetta.

PCT-hakemuksen käsittely

Kansainvälisen patenttihakemusjärjestelmän hakemuksen muodollisten edellytysten täyttyminen tarkastetaan vastaanottavan patenttiviranomaisen toimesta. Seuraavaksi hakemukselle myönnetään tekemispäivä ja se lähetetään kansainväliselle toimistolle. Kansainvälinen toimisto lähettää hakemuksesta tiedon hakemuksen kohdevaltioiden sekä alueellisten järjestelmien viranomaisille sekä hakemuksesta kopion uutuustutkimus-viranomaiselle.

Uutuustutkimusviranomainen tekee uutuustutkimuksen sekä laatii alustavan mielipiteen hakemuksesta ja hakemuksen kohteena olevan keksinnön patentoitavuudesta. Hakija saa uutuustutkimusraportin ja kirjallisen lausunnon noin kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun uutuustutkimusviranomainen on vastaanottanut hakemuksen tai yhdeksän kuukauden kuluessa etuoikeuspäivästä, mikäli tämä määräaika päättyy myöhemmin.

Uutuustutkimusraportin kirjallinen lausunto pitää sisällään mielipiteen keksinnön uutuudesta, keksinnöllisyydestä ja teollisesta käyttökelpoisuudesta. Kansainvälinen toimisto julkaisee hakemuksen ja ennakkoratkaisututkimusraportin 18 kuukauden kuluttua hakemis- tai etuoikeuspäivästä. Ennakkouutuusraportin perusteella hakija voi valita siirtyvänsä suoraan kansalliseen vaiheeseen tai pyytää yhtenäistä ennnakoitavuustutkimusraporttia valitsemaltaan ennakko-patentoitavuustutkimusviranomaiselta.

Siirtyminen kansalliseen vaiheeseen edellyttää, että hakija jättää valtiosta riippuen 30–31 kuukauden määräajassa hakemis- tai etu-oikeuspäivästä lukien tarvittavat asiakirjat ja maksaa tarvittavan kansallisen maksun hakemuksen kohdevaltioiden ja alueellisten järjestelmien patenttiviranomaisille. Mikäli hakija siirtyy kansalliseen vaiheeseen, kunkin haettavan suojan kohteena olevan valtion patenttiviranomainen jatkaa hakemuksen käsittelyä kansallisen menettelynsä mukaisena.

Patenttiviranomainen voi halutessaan suorittaa hakemuksen kohteena olevalle tekniselle ratkaisulle uutuustutkimuksen, sillä uutuustutkimusraportti ei sido kansallisen vaiheen viranomaisia.

Mikäli hakija kansalliseen vaiheeseen siirtymisen sijaan pyytää yhtenäistä patentoitavuuden esitutkimusta, tulee sitä pyytää joko kolmen kuukauden kuluessa uutuustutkimusraporttiin merkitystä päivämäärästä tai viimeistään 22 kuukauden kuluessa varhaisimmasta etuoikeudesta. Patentoitavuuden esitutkimuksen suorittaa esitutkimusviranomaisessa tutkijainsinööri, joka laatii alustavan mielipiteen keksinnön patentoitavuudesta.

Yhtenäisen patentoitavuuden esitutkimuksen jälkeen hakemus siirtyy kansalliseen menettelyyn, jossa tutkitaan vielä kansallisesti hakemuksen materiaaliset edellytykset. Suomessa kansalliseen vaiheeseen tulee siirtyä 31 kuukauden kuluttua hakemis- tai etuoikeuspäivästä ja maksaa samassa määräajassa patentin hakemusmaksu.

Prioriteetti eli etuoikeus

Etuoikeus takaa hakijalle mahdollisuuden jättää 12 kuukauden kuluessa ensimmäisen patenttihakemuksen tekemispäivästä vastaava patenttihakemus ja pyytää hakemukselle etuoikeutta. Käytännössä etuoikeus tarjoaa hakijalle mahdollisuuden lykätä patentin suoja-alueen laajentamista ulkomaille 12 kuukauden ajan ensimmäisestä hakemuksen jättöpäivästä lukien.

Etuoikeuden pyytäminen

Etuoikeuden pyytämiselle on sinänsä riittävää, että patenttivirasto on antanut patenttihakemukselle tekemispäivämäärän. Etuoikeuden myöhemmissä hakemuksissa voi kuitenkin saada vain niille osille keksintöä, jotka on mainittu myös aiemmassa patenttihakemuksessa. Myöhemmissä hakemuksissa ei voi saada etuoikeutta materiaalille, jota ei ole aiemmin esitetty. Näin ollen laadukas ensihakemus on merkittävässä asemassa etuoikeuden pätevyyden takaamisessa.

Etuoikeuden hyödyt

Kotimaassaan patenttia hakeneelle taholle etuoikeudella voi olla useita merkittäviä hyötyjä. Hakijalla on enemmän aikaa selvittää keksinnön patentoitavuus ja hyödynnettävyys ennen ulkomaille suuntautuvaa patentointia ja keksinnön kotimainen julkaisu on mahdollista ensimmäisen hakemuksen tekemisen jälkeen muodostamatta estettä ulkomaille patentoinnille. Lisäksi keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä tarkastellaan etuoikeusvuoden aikana kuin myöhempi hakemus olisi tehty samaan aikaan kuin ensimmäinen hakemus.

Eurooppapatentti

Euroopan patenttisopimus on luonteeltaan avoin sopimus, joten sopimusta voi hyödyntää myös muiden kuin sopimuksen jäsenmaiden kansalaiset. Eurooppapatenttia voidaan hakea myös kansainvälisen patenttihakemusjärjestelmä PCT:n kautta.

Suomessa eurooppapatenttihakemuksen voi jättää Patentti- ja rekisterihallitukselle tai suoraan Euroopan patenttivirastolle. Hakija voi tehdä eurooppapatenttihakemuksen millä tahansa kielellä, mutta hakemus on käännettävä kahden kuukauden määräajassa jollekin Euroopan patenttiviraston virallisista kielistä eli englanniksi, ranskaksi tai saksaksi.

Eurooppapatenttihakemuksen käsittely

Hakemuksen saavuttua Euroopan patenttivirastoon, hakemus tarkastetaan muodollisesti. Muodollisen tarkastuksen jälkeen hakemukselle tehdään uutuustutkimus ja laaditaan uutuustutkimusraportti.

Euroopan patenttivirastossa laaditaan uutuustutkimusraportin liitteeksi lausunto, jossa otetaan kantaa hakemuksen kohteena olevan teknisen ratkaisun patentoitavuuteen ja tuodaan esille mahdolliset patentoitavuuden esteet. Mikäli eurooppapatenttihakemus on jatkoa PCT-järjestelmän hakemukselle, jossa tutkivana viranomaisena on ollut Euroopan patenttivirasto, on hakemuksen uutuustutkimus tehty jo PCT-vaiheessa.

Uutuustutkimusraportti lähetetään hakijalle tiedoksi. Hakijalla on uutuustutkimusraportin perusteella mahdollista peruuttaa hakemuksensa, mikäli hakija pitää hakemuksensa menestymismahdollisuuksia huonona.

Eurooppapatenttihakemus tulee julkiseksi 18 kuukauden kuluttua hakemis- tai etuoikeuspäivästä. Mikäli hakija on eurooppapatentti-hakemuksen jättäessään maksanut nimeämismaksun, Euroopan patenttivirasto jatkaa hakemuksen käsittelyä uutuustutkimusraportin jälkeen automaattisesti. Mikäli nimeämismaksua ei ole maksettu, hakijan tulee kuuden kuukauden kuluessa uutuustutkimusraportin tiedoksiannosta pyytää hakemuksen käsittelyn jatkamista ja maksaa nimeämismaksu.

Euroopan patenttiviraston tutkimusjaosto tutkii hakemuksen kohteen patentoitavuuden edellytykset pyytäen tarvittaessa hakijalta lausuntoa tai täydennystä hakemuksen käsittelyssä esiin tulleisiin seikkoihin. Tämän jälkeen tutkimusjaosto joko myöntää patentin tai hylkää hakemuksen. Hakijan tulee neljän kuukauden kuluessa myöntämispäätöksestä maksaa myönnetystä patentista myöntämismaksu ja kääntää patenttivaatimukset myös kahdelle muulle Euroopan patenttiviraston virallisista kielistä.

Eurooppapatentin myöntäminen

Eurooppapatentin myöntämisestä kuulutetaan viranomaisen toimesta European Patent Bulletinissa, jolloin alkaa kulua yhdeksän kuukauden väiteaika. Eurooppapatentin myöntämisen jälkeen hakijan tulee vielä erikseen voimaan saattaa patentti niissä sopimuksen jäsenvaltioissa, joissa eurooppapatentti on nimeämismaksujen perusteella myönnetty. Lähtökohtaisesti kansallisen voimaansaattamisen tulee tapahtua kolmen kuukauden kuluessa patentin myöntämisen kuuluttamisesta.

Muutoksia eurooppalaiseen patenttilainsäädäntöön

Eurooppalainen patenttijärjestelmä muuttuu merkittävästi vuonna 2023 kun Euroopan patenttivirastossa (EPO) myönnetyn hakemuksen voi saattaa voimaan eurooppalaisena yhtenäispatenttina (unitary patent). Samalla perustetaan yhdistetty eurooppalainen patenttituomioistuin (Unified Patent Court, UPC) jolla tulee olemaan tuomiovalta kaikissa yhtenäispatentteihin liittyvissä riita-asioissa. Myös vanhoihin eurooppapatentteihin liittyvät riita-asiat voidaan tulevaisuudessa ratkaista UPC-tuomioistuimissa ellei patentin haltija tee niin sanottua OPT-OUT ilmoitusta.

Kansallinen patentointi

Patentointi, patentinhakijan olosuhteisiin ja tarpeisiin nähden parhaan mahdollisen hakujärjestelmän valinta vaatii kuitenkin usein erityistä ammattitaitoa. Patenttihakemusta seuraa 12 kuukauden etuoikeusaika, jonka aikana patentinhakijalla on mahdollisuus hakea patentille laajennusta myös muihin valtioihin.

Patentointi kohta 1: Hakemuksessa esitettävät tiedot

Patenttihakemuksen tulee sisältää hakija-, keksijä- ja keksintöinformaatioasiakirjan lisäksi keksinnön selityksen, patentti-vaatimukset, tiivistelmän ja mahdolliset piirustukset. Keksinnön selitys tarjoaa taustainformaatiota keksinnöstä ja saattaa toimia tulkinta-apuna patenttivaatimusten käsittelyssä.

Patenttivaatimukset ovat patenttihakemuksen keskeisin osa, sillä patenttivaatimusten sanamuodot määräävät patenttisuojan sisällön ja laajuuden. Patenttivaatimuksessa kuvataan keksinnön teknistä ympäristöä ja keksinnön olennaisia piirteitä. Patenttivaatimuksia voi olla useita, mutta jokaisen vaatimuksen tulee perustua samaan keksinnölliseen ideaan.

Patenttivaatimuksia on mahdollista muokata hakuprosessin aikana, mutta hakemukseen ei saa lisätä uutta tietoa vaan patenttivaatimusten muutoksia tulee voida perustella alkuperäisillä asiakirjoilla. Hakemuksen patenttiselitystä voidaan käyttää apuna vaatimusten tulkinnassa, mutta selitystä ei saa käyttää laajentamaan suojaa varsinaisista patenttivaatimuksista.

Patentointi kohta 2: Patenttihakemuksen käsittely

Muodollisessa tarkastuksessa patenttihakemus kirjataan, hakemukselle annetaan hakemusnumero ja hakemus luokitellaan kansainvälisen patenttiluokituksen mukaisesti. Minimivaatimukset täyttävälle hakemukselle annetaan Patentti- ja rekisterihallituksessa tekemispäivä, johon patenttihakemuksen uutuutta ja keksinnöllisyyttä tullaan vertaaman.

Seuraavaksi hakemuksen kohteelle tehdään teknisessä tutkimuksessa uutuustutkimus, josta laaditaan uutuustutkimusraportti. Uutuustutkimuksen jälkeen viranomainen tutkii keksinnön patentoitavuuden ja patentin myöntämisen edellytykset.

Patenttihakemukseen otetaan kantaa patentin hakijalle toimitettavassa välipäätöksessä, johon hakijan tulee määräajassa reagoida esimerkiksi muuttamalla hakemusta.

Patentointi kohta 3: Hyväksyvä välipäätös

Kun keksintö on yhden tai useamman välipäätöksen jälkeen sellaisenaan tai vähäisin korjauksin patentoitavissa, patenttiviranomainen antaa niin sanotun hyväksyvän välipäätöksen. Hyväksyvän välipäätöksen tarkoituksena on tiedottaa hakijalle, missä muodossa patentti aiotaan myöntää ja lisäksi pyytää hakijalta määräajassa vahvistus halukkuudesta hyväksyvässä välipäätöksessä ilmenevässä muodossa olevan patentin myöntämiseen.

Kun hakijan on vastannut myöntävästi hyväksyvään välipäätökseen, antaa patenttiviranomainen hakijalle ilmoituksen siitä, että patentti voidaan hyväksyä. Ilmoituksessa myös kehotetaan patentinhaltijaa maksamaan patentin painatusmaksu kahden kuukauden kuluessa uhalla, että hakemus muutoin jätetään sillensä.

Patentointi kohta 4: Patenttihakemuksen julkistaminen

Hakemus tulee julkiseksi rekisteröitäessä tai 18 kuukauden kuluttua hakemis- tai etuoikeuspäivästä. Patenttiviranomainen kuuluttaa patentin myöntämisestä Patenttilehdessä.

Patentin kuuluttamisesta alkaa kulua yhdeksän kuukauden väiteaika, jonka aikana kuka tahansa voi tehdä väitteen patentin myöntämistä vastaan Patentti- ja rekisterihallitukselle nimenomaisilla väiteperusteilla.

Tietokoneohjelmat

Viime aikoina kuitenkin myös tietokonesovelteiset tekniset ratkaisut ovat voineet olla patentoitavissa, mikäli ratkaisuilla on tekninen luonne ja ratkaisut täyttävät patentoinnin edellytykset.

Tietokonesovelteisten ratkaisujen patentoitavuus tarjoaa keksijän oikeussuojan näkökulmasta keksijälle tekijänoikeutta laajemman suojan. Patenttioikeutta voidaan myös käyttää esimerkiksi jatkokehittelyssä rahoituksen vakuutena, kun puolestaan tekijänoikeuden osalta rajoitukset vakuuskäyttöön asettavat haasteita.

Kaiken kaikkiaan tietokoneohjelmasovelteisilla keksinnöillä on usein merkittävä taloudellinen arvo.