We had such a Nice time!

Aivan pian rauhoitumme joulun viettoon, ja vuoden 2018 viimeinen luku kirjoitetaan aikakirjoihin vajaan kahden viikon päästä. Nyt jos koskaan onkin hyvä hetki muistella menneiden kahdentoista kuukauden kohokohtia. Toivottavasti juuri sinulla on ollut hyvä vuosi. Toivottavasti olet saanut toteuttaa unelmiasi ja viettää riittävästi aikaa läheistesi kanssa. Ehkäpä täytit pyöreitä vuosia ja juhlit syntymäpäivääsi ikimuistoisella tavalla? Meillä täällä Ruoholahdessa on eletty juhlahumussa tammikuusta lähtien, sillä Boco IP:stä tuli vuonna 2018 yhdeksänkymppinen. Merkkivuotemme huipennuksesta puhutaan vielä pitkään!

Perinteiset syksyyn ajoittuvat Visiopäivämme päätettiin juhlavuoden kunniaksi järjestää ei-niin-perinteisessä miljöössä, toisin sanoen muualla kuin koleassa tihkusateessa, jolla loppusyksyn harmaa Helsinki yleensä ihmisiä hemmottelee. Niinpä lokakuun viimeisenä torstaina – joka, kuinka ollakaan, oli harmaa ja sateinen – me bocolaiset nousimme aamukoneeseen, jonka siivillä siirryimme Etelä-Ranskaan, Nizzaan. Kaunis merenrantakaupunki esitteli parhaita puoliaan jo siinä vaiheessa, kun bussi kuljetti meidät lentokentältä hotellille: meri kimmelsi turkoosinsinisenä, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja vaalea ranta kutsui upottamaan varpaat hiekkaan. Kesävaatteiden vaihdon ja maittavan lounaan jälkeen aivot kääntyivät visiointitilaan kuin itsestään.

Torstain visiointiosuus toteutettiin kaupunkisuunnistuksena. Kuljimme pienryhmissä etsimässä johtoryhmän laatimia tehtävärasteja, joita oli keskustan alueella kaikkiaan viisi. Rastilta toiselle siirtyessämme paperit täyttyivät muistiinpanoista ja kameroiden ja puhelimien muistikortit otoksista, joihin Nizzan kuvankauniit maisemat ikuistuivat. Onnistuneen päivän päätteeksi viehättävä vanhakaupunki houkutteli matkalaiset syömään illallista ja seikkailemaan kapeille kaduilleen. Aikaisen herätyksen ja raittiissa ilmassa reippailun jälkeen maistui uni.

Perjantaiaamuna kokoonnuimme aamiaisen jälkeen pieneen neuvotteluhuoneeseen, joka sijaitsi hotellimme vieressä. Kävimme läpi edellisen päivän antia ja käsittelimme myös artikkelia, jonka olimme saaneet matkaevääksi lennolle. Lounaan jälkeen työskentely jatkui jälleen pienryhmissä kaupungilla. Ranskalaiset katukahvilat ja niiden antimet antoivat lisäinspiraatiota visioinnille, ja hyviä ideoita syntyi nopeammin kuin niitä ehti kirjoittaa ylös. Perjantai-illan ja samalla koko matkamme kohokohta oli juhlaillallinen, joka järjestettiin Marcel Bistro Chic -nimisessä ravintolassa. Sitä ennen meillä oli hieman vapaata aikaa, jonka saattoi käyttää vaikka Nizzan kuuluisalla rantabulevardilla kävellen.

Viimeiselle päivällemme Nizzassa eli lauantaille meillä ei ollut järjestettyä ohjelmaa, joten ajankäyttösuunnitelmia oli tehty jo hyvissä ajoin ennen matkaa – bocolaisia oli lähdössä niin museoihin, pyöräilemään kuin shoppailemaankin. Itse liityin kuuden hengen porukkaan, joka suuntasi kohti muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa kääpiövaltio Monacoa. Matka taittui kätevästi bussilla upeita maisemia ihaillen. Minikokoinen ruhtinaskunta kasinoineen kaikkineen oli kirjaimellisesti oma maailmansa, jossa turistit kuitenkin otettiin lämpimästi hymyillen vastaan. Ehdimme kiertää haluamamme nähtävyydet läpi juuri sopivasti ennen kaatosateen alkua. WhatsApp-ryhmäämme saapuneet kuvat ja viestit kertoivat, että taivas oli revennyt myös Nizzan suunnalla. Oli siis hyvä aika palata takaisin hotellille odottelemaan lentokenttäkuljetuksen saapumista.

Onnistuneet syntymäpäiväjuhlat ovat sellaiset, joita muistellaan vielä pitkään senkin jälkeen, kun kynttilät on puhallettu kakusta ja onnittelumaljat juotu. Tiedän varmasti, että juuri tällaisiin juhliin me saimme lokakuussa osallistua.