Ota yhteyttä

Tekijä: heidi.lautjarvi@bocoip.com

Oikeat asiat oikealla tavalla – mutta myös oikeaan aikaan!

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Kun puhutaan patenteista ja tavaramerkeistä, oikea-aikaisuus voi olla ratkaisevaa. Katsotaanpa, mitä tämä tarkoittaa käytännössä.

Ainutlaatuisuus ensin selville

Uuden idean synnyttyä, ennen keksinnön suojaamista, ensimmäinen askel on selvittää sen ainutlaatuisuus. Teknisten keksintöjen kohdalla tämä tarkoittaa muun muassa perehtymistä patenttitietokantoihin. Vaikka näistä lähteistä saatava tilannekuva ei ole koskaan täydellinen, se on silti äärimmäisen tärkeä tehdä.

Miksi tilannekuva ei välttämättä ole täydellinen? Tässä muutamia syitä:

  • Patenttihakemukset ovat salaisia 18 kuukautta niiden jättämisestä.
  • Tietokannoissa on valtava määrä tietoa – oikean hakustrategian löytäminen voi viedä aikaa.

Mikäli tavoitteena on selvittää oma toiminnanvapaus löytyneisiin kilpailijoiden patentteihin verrattuna, on lisäksi syytä huomioida:

  • Hakemus voi muuttua prosessin aikana; suojapiiri täsmentyy usein vasta myöntämisen yhteydessä.
  • Myös myönnetty patentti voi muuttua esimerkiksi väitemenettelyssä tai mitätöintikanteessa.

Toiminnanvapaus ja suojapiirin arviointi

Jos löydät julkaisuja, jotka saattavat muodostaa esteitä, seuraavaksi on selvitettävä, ovatko ne myönnettyjä patentteja vai vielä hakemusvaiheessa. Tämä vaikuttaa siihen, kuinka vakavasti niihin tulee suhtautua. Lisäksi on tärkeää tutkia patentin maantieteellinen laajuus – onko suoja voimassa niillä markkinoilla, joilla itse aiot toimia?

Tavaramerkit ja tuotenimet

Tuotenimeä mietittäessä internet-haku on usein jo tehty. Se ei kuitenkaan riitä – on myös tarkistettava, onko nimi rekisteröity tavaramerkiksi. Tämä kannattaa tehdä jo varhaisessa vaiheessa. Jos alkuperäinen nimisuosikki on jo varattu, uuden vaihtoehdon miettiminen on henkisesti helpompaa ennen kuin siihen kiintyy liikaa.

Tuotekehitystiimin vaiheet

Tuotekehitystiimin on tärkeää olla ajan tasalla kilpailijoiden patenteista ja tavaramerkeistä. Kolmannen osapuolen oikeudet voivat rajoittaa toimintavapautta, vaikka ei itse olisikaan kiinnostunut rekisteröinnistä.

Patentoinnin ajoitus on erityisen haastava. Hakemuksen yhteydessä teknisen toteutustavan on oltava riittävän valmis. Liian varhain jätetty hakemus voi kohdistua väärin. Toisaalta jatkuva kehitys on mahdollista huomioida, kunhan patenttiasiamies pysyy ajan tasalla tuotekehityksen etenemisestä ja tuotteen markkinoille tulosta.

Myynti ja markkinointi

Tavaramerkkihakemukset ovat julkisia heti jättämisestä alkaen, mikä helpottaa markkinointitiimin suunnittelua. Patentin kohdalla puolestaan täydellinen uutuus on edellytys – teknistä toteutusta ei saa paljastaa ennen hakemuksen jättöä. Mitä tuote tekee, voi kertoa, mutta miten se tehdään, on pidettävä salassa.

Tavaramerkeissä uutuusvaatimusta ei ole, mutta riskinä on, että joku muu ehtii ensin.

Markkinoille vienti ja jatkuva valvonta

Kun tuote tulee markkinoille, suojauspäätösten tulee olla tehtynä ja hakemusten vireillä. Työ ei kuitenkaan pääty siihen – kilpailijoiden toimintaa ja uusia hakemuksia on seurattava. Patentti- ja tavaramerkkitietokantoja kannattaa tarkastaa säännöllisesti, ja liian lähelle omaa oikeutta tuleviin hakemuksiin on puututtava nopeasti. Kukaan ei tee sitä puolestasi.

Toivottavasti tämä herätti ajatuksia suojauksen suunnittelussa. Ehkä oikea aika aloittaa onkin… heti nyt? Boco IP auttaa mielellään ennakkotutkimuksissa ja valvonnoissa.

Suomen Parhaat Työpaikat 2025 -julkaistu – Boco IP sijoittui sijalle 4 

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Tänään julkistettiin Suomen Parhaat Työpaikat 2025 -lista, jossa palkitaan maan parhaat työpaikat kolmessa sarjassa: pienet, keskisuuret ja suuret organisaatiot. Tilaisuudessa juhlittiin voittajia, ja samalla kuultiin ajankohtaista tutkimustietoa suomalaisesta yrityskulttuurista ja työelämän hyvinvoinnista. 

Boco IP sijoittui hienosti pienten yritysten sarjassa sijalle neljä. 

Parhaat työpaikat -lista perustuu tutkimukseen

Suomen Parhaat Työpaikat -lista perustuu henkilöstötutkimukseen, jossa arvioidaan työntekijäkokemusta sekä yrityskulttuurin laatua. Viime vuonna tutkimukseen vastasi noin 20 000 työntekijää eri puolilta Suomea. Tutkimus pohjautuu Great Place to Workin määritelmään hyvästä työpaikasta – ympäristöön, jossa työntekijät luottavat organisaation johtoon, tuntevat ylpeyttä työstään ja nauttivat yhteistyöstä kollegoidensa kanssa. 

Listalle voivat sijoittua yritykset, joissa työskentelee vähintään 20 henkilöä, jotka ovat toteuttaneet Trust Index -henkilöstötutkimuksen ja saavuttaneet riittävät kokonaispisteet. Lisäksi yrityksen on oltava GPTW-sertifioitu. 

Suomen Parhaat Työpaikat -lista esittelee parhaista parhaimmat – organisaatiot, joissa jokainen työntekijä, asemastaan ja persoonastaan riippumatta, kokee työpaikan mahdollisimman hyväksi. Listalla menestyneet yritykset pääsevät myös kansainvälisiin vertailuihin. 

Uudistetun EU-malliasetuksen merkittävimpiä muutoksia aletaan soveltaa 1.5.2025

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Terminologiamuutosten lisäksi alle on poimittu uudistuksen keskeisimmät muutokset:

  • Mallioikeudella voi jatkossakin suojata teollisesti tai käsityönä valmistettavien tuotteiden ja niiden osien ulkomuotoja, mutta suojattaviksi tulevat lisäksi virtuaalisten tuotteiden muotoilu.

    ”Mallin” määritelmä laajenee animaatioihin ja ”tuotteen” määritelmä sisältää jatkossa sekä konkreettiset että aineettomat tuotteet.

    Mallin esittämistavat tulevat teknologian kehittymisen myötä muuttumaan, etenkin kun kysymys on virtuaalituotteiden mallisuojauksesta. Piirteitä voidaan esittää liikkeellä, siirtymällä ja muulla animaatiolla.

    Esimerkiksi: jatkossa EU-mallisuojauksen kohteena voi olla esimerkiksi virtuaaliympäristöjen ja niihin liittyvien hahmojen muotoilu, pelien käyttöliittymät ja digitaaliset hahmot, sovellusten käyttöliittymät, mainosten ja metaversumien visuaaliset tai liikkuvat elementit.

  • Yhteen mallihakemukseen voi liittää enintään 50 eri mallia. Niiden ei tarvitse jatkossa enää koskea samaa malliluokkaa (Locarno-luokitus). Kun aiemmin samaan mallihakemukseen liitetyt mallit saattoivat olla esimerkiksi tuolin erilaisia versioita, jatkossa voi samaan hakemukseen ottaa mukaan myös eri Locarno-luokkiin kuuluvat pöydän, maton ja valaisimen mallit, fyysisinä ja/tai virtuaalisina tuotteina.
  • Digitaalisuus huomioidaan myös niin, että mallioikeuden yksinoikeus tulee jatkossa kattamaan myös mallia tallentavan välineen tai ohjelmiston luomisen, lataamisen, kopioimisen ja jakamisen sekä levittämisen. Mallin haltija pääsee siten jatkossa estämään mallin mukaisen tuotteen 3D-tulostuksen.
  • Mallihakemukset, joiden julkaisua on pyydetty lykättäväksi, tulevat viimeistään 30 kuukauden kuluttua hakemuksesta julkisiksi, sillä erillistä julkaisumaksua ei enää ole. Näin ollen mallit, jotka halutaan syystä tai toisesta pitää salassa, tulee aktiivisesti peruuttaa, jotta ne eivät tule julki. Mallihakemuksen julkaisun lykkääminen on jatkossakin maksullista.
  • Hakemus- ja julkaisumaksu yhdistetään yhdeksi rekisteröintimaksuksi. Yhdistäminen ei muuta viranomaismaksun määrää: ensimmäisen mallin rekisteröintimaksu on jatkossa 350 euroa, kukin lisämalli samassa yhteisrekisteröintihakemuksessa kymmenenteen malliin asti 125 euroa.
  • EU-mallin maksimisuoja-aika on jatkossakin 25 vuotta, viiden vuoden rekisteröintijaksoissa. Elinkaarensa loppupuolella olevien rekisteröityjen EU-mallien omistajat tuntevat muutokset konkreettisimmin kukkarossaan, sillä uudistusmaksut nousevat 1.5.2025 alkaen merkittävästi:
Uudistusjakso (viiden vuoden välein)Virallinen uudistusmaksu nyt, EURVirallinen uudistusmaksu 1.5.2025 alkaen, EUR
I uudistus90150
II uudistus120250
III uudistus150400
IV uudistus180700

Muutoksella pyritään markkinahäiriöiden vähentämiseen niin, että vain relevantit mallit pidettäisiin voimassa.

Mikäli EU-aluetta koskeva mallirekisteröintisi tulee pian uudistaa, kannattaa se tehdä – mikäli mahdollista – viimeistään 30.4.2025.

Uutuus on myös rekisteröidyn EU-mallin tunnus Ⓓ, jota voidaan käyttää EU-mallisuojatun tuotteen tunnuksena vastaavasti kuin ®-tunnusta tavaramerkeissä.

EU-malliasetusuudistuksen toisen vaiheen muutoksia, jotka käytännön näkökulmasta ovat vähäisempiä, aletaan soveltaa 1.7.2026.

EU-malliasetuksen kanssa samaan aikaan muutettiin myös mallioikeusdirektiiviä, joka ohjaa EU:n jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Direktiiviin perustuvaa Suomen mallioikeuslain uudistusta saadaan todennäköisesti odottaa vuoden 2027 viime metreille.

Neljä patentointitaktiikkaa

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Taktiikat ovat 1) nopeasti maaliin, 2) hinta-laatusuhteen optimointi, 3) viivästystaktiikka, ja 4) Buffet -taktiikka. Lisäksi kerron, miten kaikki kolme voidaan yhdistää buffet-taktiikalla, joka sisältää vähän kaikkea.

Taustatietoa: patenttihakemus on vireillä (englanniksi ”pending”-tilassa) kun sitä käsitellään patenttivirastossa. Tämän käsittelyn aikana hakijan pitää käydä vuoropuhelua hakemuksesta viraston tutkijan kanssa. Hakija saa muokata hakemaansa patenttisuojaa kirjeenvaihdon aikana. Usein hakijan kannattaa alussa lähteä hakemaan laajaa patenttisuojaa ja kaventaa sitä tarvittaessa asteittain. Hakija voi käydä tätä vuoropuhelua haluamallaan tavalla, ja tämä mahdollistaa taktikoinnin. Vuoropuhelu loppuu, kun hakemus myönnetään. Myönnössä patentin antama suoja lukitaan lopullisesti koko sen elinkaaren ajaksi.

Esitän taktiikat 1 – 3 toisistaan selvästi eroavina esimerkkeinä, mutta käytännössä on olemassa myös näiden välimuotoja. Tietylle taktiikalle merkittyä työkalua voi joissain tapauksissa myös hyödyntää toisten taktiikoiden yhteydessä.

1. Nopeasti maaliin

Mihin pyrimme? Saamaan myönnetyn patentin missä tahansa muodossa.

Mitä muuta tavoittelemme? Nopeaa aikataulua, kustannusten minimointia.

Mistä luovumme? Laajasta patenttisuojasta.

Mitkä ovat työkalumme? Haetun suojan radikaali kaventaminen (jos tutkija ei muuten ole myöntämässä patenttia), nopeutetun käsittelyn pyytäminen patenttivirastosta, puhelinkeskustelut tutkijan kanssa, kansainvälisille hakemuksille Patent Prosecution Highway (PPH).

Patentin saaminen voi olla yllättävänkin helppoa, jos edes jokin patenttihakemuksessamme esitetty tekninen piirre eroaa selvästi aiemmin julkaistusta tekniikasta. Mitä kapeammaksi rajaamme patenttivaatimuksemme, sitä nopeammin vuoropuhelu tutkijan kanssa etenee. Voimme saada pikaisesti myönnetyn patentin, ja kustannukset pysyvät alhaisina koska tämä ei vaadi paljon työtä.

Tämän taktiikan haittapuoli voi kuitenkin olla, ettemme ehkä pysty hyödyntämään patenttia kilpailijoiden estämiseen. Patenttisuoja saatettiin rajata niin kapeaksi, että kilpailijan on helppo välttyä rikkomasta patentin suomaa yksinoikeutta. Julkiseksi tullut patenttihakemuksemme saattaa myös antaa kilpailijoille uusia ideoita tuotekehitykseen, emmekä pysty estämään heitä hyödyntämästä niitä. Patentistamme saattaa silti olla hyötyä esimerkiksi markkinoinnissa.

2. Hinta-laatusuhteen optimointi

Mihin pyrimme? Optimaaliseen patenttisuojaan.

Mitä muuta tavoittelemme? Patentin saamista kohtalaisen nopealla aikataululla, kustannusten pitämistä järkevissä mitoissa.

Mistä luovumme? Vapaudesta muuttaa patenttisuojaa kauempana tulevaisuudessa. Kun patentti kerran myönnetään, suojaa ei enää voi muokata.

Mitkä ovat työkalumme? Perusteellinen ajatustyö kun hakemus laaditaan, jotta se varmasti mahdollistaisi suojan optimoinnin. Tavoitteellinen vuoropuhelu tutkijan kanssa, tarkkaan harkittu suojan kaventaminen.

Patenttiviraston tutkija vertaa aina patenttihakemusta aiempiin julkaisuihin samalta tekniikan alalta. Kun keskustelun lähtökohdaksi on valittu tietyt julkaisut, pysyvät ne usein vuoropuhelun keskiössä myöntövaiheeseen asti. Julkaisut nähtyään ja hakijan kanssa keskusteltuaan hyvä patenttiasiamies pystyy arvioimaan, minkälainen patenttisuoja hakemuksella on saatavissa. Näin voidaan suunnitella kustannustehokas reitti kohti vahvaa patenttia. Taktiikan 1 ongelma, patenttisuojan mahdollinen heikkous, on näin ratkaistu.

Taktiikka 2 voi olla paras varsinkin, jos hakija on heti ottamassa keksinnön käyttöön omassa tuotteessaan, ja jos sen tekniikka on niin kypsää, ettei yllätyksiä ole luvassa. Jos taas patenttihakemukseen liittyvä tuotekehitys on vielä konseptitasolla, niin ongelmaksi voi muodostua, että patentin myönnön jälkeen markkinoilla tapahtuu jotain yllättävää ja valittu patenttisuoja osoittautuukin huonoksi (tai ei ainakaan täysin optimaaliseksi). Kilpailija saattaa tulla markkinoille tuotteella, jossa on hyödynnetty hiukan erilaista ratkaisua. Mutta koska patenttimme on jo myönnetty ja patenttisuoja lukittu, emme enää voi muuttaa siinä mitään.

3. Viivästystaktiikka

Mihin pyrimme? Hakemukseen, joka pysyy pitkän aikaa vireillä, eli sitä ei myönnetä liian aikaisin.

Mitä muuta tavoittelemme? Haluamme nähdä miten tekniikka kehittyy lähivuosina ja mitä kilpailijat tekevät, sekä luoda epävarmuutta kilpailijoille pitkäksi aikaa.

Mistä luovumme? Nopeasti (2- 4 v) saadusta patentista. Viivästystaktiikalla saattaa kulua 7- 12 v ennen kuin meillä on lopullinen, myönnetty patentti. Joissain maissa kustannukset voivat nousta korkeiksi.

Mitkä ovat työkalumme? Hakemuksen kierrättäminen kansainvälisen PCT-vaiheen kautta, vuoropuhelun pitkittäminen vastaväitteillä, tutkimuspyyntöjen jättäminen mahdollisimman myöhään.

Patentin hakija voi halutessaan viivästyttää hakemusprosessia. Niin kauan kuin patenttia ei ole hyväksytty, kukaan ei tiedä minkä suojan se tulee hakijalle lopulta antamaan.  Patenttihakemuksen käsittelyprosessille ei useimmissa maissa ole mitään absoluuttista takarajaa, jolloin sen olisi pakko loppua.

Viivästystaktiikka voi joissain tapauksissa mahdollistaa patenttisuojan räätälöinnin siten, että se vastaa jotain tiettyä kilpailijan tuotetta mahdollisimman hyvin. Taktiikkana on pitää hakemus vireillä, kunnes näemme minkälaista teknistä ratkaisua kilpailija on omassa tuotteessaan hyödyntänyt. Silloin viemme hakemuksen läpi myönnetyksi patentiksi, pyrkien sovittamaan patenttisuojan tuohon ratkaisuun. Tämä taktiikka voi olla erityisen hyödyllinen maissa, joissa hakemuksen suojapiiriä saa muokata hyvin vapaasti, kuten esimerkiksi USA:ssa ja Australiassa. Taktiikkojen 1 ja 2 perusongelma, patenttisuojan lukittuminen aikaisessa vaiheessa, on näin ratkaistu.

Hakemuskäsittelystä syntyvät kustannukset nousevat kuitenkin viivästystaktiikassa korkeammiksi kuin vaihtoehdoissa 1 ja 2. (siirry tästä aiemmin kirjoittamaani US-kustannusblogiin) Vuoropuhelua patenttiviraston kanssa on pakko käydä, ja se maksaa.  Tämän lisäksi myönnetyn patentin voimassaoloaika lasketaan hakemuksen jättöpäivästä, ei patentin myöntöpäivästä. Jos patentti myönnetään vasta 10 vuotta hakemuksen jättämisen jälkeen, on patentin 20 vuoden elinajasta jo puolet mennyt.

4. Buffet -patentointitaktiikka 1+2+3

Mihin pyrimme? Maksimaaliseen hyötyyn.

Mitä muuta tavoittelemme? Mitä tahansa (tai kaikkia) taktiikoissa 1-3 mainittuja tavoitteita, paitsi kustannusten minimointia.

Mistä luovumme? Rahasta.

Mitkä ovat työkalumme? Monistettu hakemus (eli hakemuksen jakaminen).

Jos tyydymme yhteen ainoaan patenttihakemukseen, jonka viemme myöntöön, taktiikat 1, 2 ja 3 ovat toisensa poissulkevia. Eli voimme valita niistä vain yhden. Monien maiden lainsäädäntö mahdollistaa kuitenkin patenttihakemuksen monistamisen. Yllä olevassa kuvassa aloitamme ajankohdassa t1 jättämällä patenttivirastoon patenttihakemuksen H1 (punainen lippu), jota kutsun alkuperäiseksi hakemukseksi. Tämän viemme loppuun taktiikalla 1, ja saamme nopeasti patentin P1 (vihreä lippu) kapealla suojalla S1.

Juuri ennen patentin P1 myöntämistä ajankohdassa t2 pyydämme alkuperäisen hakemuksen H1 monistamista eli jakamista. Jaossa syntyy hakemus H2, joka on tavallaan kopio alkuperäisestä hakemuksesta H1. Jaetun hakemuksen H2 patenttivaatimusta voi muokata vapaasti, eli sen antama suoja saa (ja sen pitää) erota patentissa P1 myönnetystä suojasta. Näin ollen voimme taktiikalla 2 saada hakemuksesta H2 myönnetyn patentin P2, jolla on kustannustehokkaasti hankittu, laajempi suoja S2.

Ajankohdassa t3 voimme vielä jättää toisen jaetun hakemuksen H3, jonka pidämme vireillä viivästystaktiikalla 3. Lopulta siitä voi tulla patentti P3, jonka suojapiiri S3 voidaan pyrkiä kohdistamaan tiettyyn kilpailijatuotteeseen. Alkuperäisestä hakemuksesta H1 on näin saatu kolme patenttia P1, P2 ja P3, joiden patenttisuojat S1, S2 ja S3 eroavat toisistaan.

Selvästi buffet-taktiikassa 4 yhdistyvät kaikki taktiikoiden 1 – 3 parhaat puolet. Buffetia saa useimmissa maissa laajentaa rajattomasti, eli jaettujen hakemuksien lukumäärällä ei ole ylärajaa. Tämä taktiikka tulee kuitenkin kalliiksi, sillä jokaisesta hakemuksesta H1, H2, H3 pitää maksaa erilliset virastomaksut, ja hakemusten käsittely vaatii työtä, josta on maksettava.

Taktiikan valintaan vaikuttavia tekijöitä

  1. Miten suunnittelet hyödyntäväsi patenttia?
  2. Mikä on tämän patenttihakemuksen asema hakemusportfoliossasi – tuleeko tästä ainut patenttisi, vai yksi sadasta?
  3. Kuinka tärkeä tässä hakemuksessa esitetty keksintö on sinulle? Sisältyykö keksintö omaan tuotteeseesi? Missä vaiheessa tuotekehitys on?
  4. Mitä tiedät kilpailijoiden mahdollisesta kiinnostuksesta tähän keksintöön?
  5. Miten helppo kilpailijoiden on tuottaa muunnelmia tästä keksinnöstä tai kopioida se? Miten helppo sinun on valvoa kilpailijoiden tekemisiä?
  6. Ovatko tulevaisuuden näkymät selkeät vai epävarmat?
  7. Haetko tälle keksinnölle patenttia vain tästä maasta, vai muualtakin? Onko tämä maa enemmän tai vähemmän tärkeä kuin muut? Minkälaiset taktiikat tämän maan lainsäädäntö mahdollistaa? Kysy patenttiasiamieheltäsi.
  8. Kuinka paljon rahaa haluat investoida tämän patentin hakuun? Haluatko investoida nyt, vai mieluummin lykätä investointipäätöksiä?
  9. Oletko halukas jättämään jaettuja hakemuksia, vai haluatko viedä vain yhden hakemuksen alusta loppuun?
  10. Miten hakemus on kirjoitettu, mitä mahdollisuuksia se sisältää ja mitä tiedät aiemmin julkaistusta tekniikasta? Minkälainen patenttisuoja voisi olla saatavissa eri taktiikoilla? Kysy patenttiasiamieheltäsi.

Hyvä patenttiasiamies keskustelee näistä asioista asiakkaansa kanssa, jotta voidaan yhdessä valita paras taktiikka.

SME Fund käynnistynyt jälleen

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Pienet ja keskisuuret yritykset voivat jälleen hakea taloudellista tukea aineettoman omaisuutensa suojaamiseen ja sen hallinnan kehittämiseen vuonna 2025. Tuki on saatavilla Ideas Powered for Business SME Fund -avustusohjelman kautta, ja sen myöntäjänä toimii Euroopan unionin teollisoikeusvirasto (EUIPO). 

Mihin SME Fund -tukea voi saada?

Tukea voidaan myöntää seuraaviin kohteisiin: 

  • IPR-esianalyysipalvelu (IP Scan) 
  • Tavaramerkki- ja mallioikeushakemusten virastomaksut 
  • Patenttihakemusten virastomaksut, virastojen suorittamat patenttien uutuustutkimukset sekä Euroopan patenttivirastoon (EPO) tehtävät patenttihakemukset 
  • EU:n kasvinjalostajan oikeuden rekisteröinti (Community Plant Variety Right) 

Lisätietoa IPR-esianalyysipalvelusta (IP Scan) löydät täältä.

Huomio! Tuen hakijalla on oltava myönteinen tukipäätös (arvoseteli eli voucher) ennen toimenpiteiden aloittamista. 

Mistä ja milloin SME Fund -tukea voi hakea?

Tukihakemukset käsitellään EUIPOn pk-yritysrahaston SME Fundin kautta. Haku on auki 3. helmikuuta 2025 alkaen. 

Tarkemmat hakuohjeet ja lisätiedot löytyvät EUIPOn verkkosivuilta.

Paljonko tukea voi saada?

Tuen suuruus riippuu yrityksen tekemistä hakemuksista ja tilaamista palveluista. Korvattava osuus yrityksen maksamista maksuista vaihtelee 50–90 % kohteesta riippuen. 

Maksimikorvaukset eri tukikohteille: 

  • IPR-esianalyysipalvelu (IP Scan): enintään 1350 euroa 
  • Tavaramerkki- ja mallioikeushakemusten virastomaksut: enintään 700 euroa 
  • Patenttihakemusten virastomaksut ja uutuustutkimukset: yhteensä enintään 1000 euroa 
  • Euroopan patenttivirastoon (EPO) tehtävien patenttihakemusten virasto- ja laatimismaksut: yhteensä enintään 2500 euroa 
  • EU:n kasvinjalostajan oikeuden rekisteröintihakemus ja tutkimusmaksu: yhteensä enintään 1500 euroa 

Lisätietoa tuen hakemisesta ja sen käyttökohteista löydät EUIPOn verkkosivuilta.

LÄHTEET: 
PRH:n sivut: www.prh.fi/ipscan  

https://www.prh.fi/fi/asiakastiedotteet/2025/pk-yritysrahastontukiaineettomanomaisuudensuojaamiseenjalleenhaettavissa_2.html

SME Fund 2025 pääsivu: https://www.euipo.europa.eu/fi/sme-corner/sme-fund/2025  
Ohjeet tuen hakemiseen: https://www.euipo.europa.eu/fi/sme-corner/sme-fund/2025/how-to-apply  

IP Scan -esittelysivu: https://www.euipo.europa.eu/fi/sme-corner/sme-fund/2025/vouchers/ip-scan

Kun Fredrika reseptin keksi

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Tänään Runeberginpäivänä syödään tutuksi tulleita leivoksia. Leivonnainen tehtiin jo 1800-luvulla ja se vakiinnutti paikkansa suomalaisten sydämissä. Leivoksen tarinaa voi miettiä myös immateriaalioikeudelliselta, tekijänoikeuden, näkökannalta.

Kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin vaimo Fredrikan on huhuttu keksineen runeberginleivoksen. Johan rakasti punssilla maustettuja leivoksia aamiaisella ja Fredrikan luultiin pitkään keksineen runeberginleivoksen. Uskomus eli todella vahvana, että Fredrika katsoi kaappiaan ja mietti mitä olemassa ja jäljellä olevista aineista tulisi – lopputuloksena nykyäänkin keväisin Suomessa varsin tunnetuksi tullut leivonnaisherkku runeberginleivos. Fredrika kirjoitti 1850-luvulla reseptin ylös ja resepti tallentui moniin kirjoihinkin. Fredrika tosin ei luultavasti ollutkaan ensimmäinen vaan luultavimmin hänen reseptinsä olikin muunnelma. Kymmenen vuotta aiemmin porvoolainen kondiittorimestari Astenius oli kuitenkin keksinyt nykytiedon mukaan leivoksen ensin (Lähde: Rahikainen, A. Familj o fritidsintresse).

Kansallisrunoilijamme Runebergin vaimosta ja kondiittorimestari Asteniuksesta pääsemmekin reseptien tekijänoikeuksiin, ja kysymykseen rikkoiko Fredrika kondiittorimestari Asteniuksen tekijänoikeuksia? Viime vuosinakin sosiaalinen media on täyttynyt kysymyksistä voiko esimerkiksi tietty resepti rikkoa tekijänoikeuksia, kun resepti saattaa olla julkaistu jo aiemmin toisaalla. Lähdetäänpä miettimään ihan alusta: tekijänoikeudella suojataan omaperäisiä teoksia. Kysymykseen siitä olisiko kondiittorimestari Astenius voinut tehdä niin omaperäisen leivonnaisen, että sitä olisi suojattu tekijänoikeudella, päädymme todennäköisesti vastaukseen: tuskin. Leipurimestarin leivoshan on idea yhdistää tiettyjä keittiön raaka-aineita, ja ideaa tekijänoikeus ei kata. Eikä tässä oikein täyty omaperäisyyskään. Mutta olisiko joku raaka-aine sitten voinut olla niin mullistava ja uusi, ettei sellaista raaka-ainetta olisi ollut vielä muilla kuin kondiittorimestari Asteniuksella ja Fredikalla? Vai olisiko leivonnaisen idean esitystapa ollut suojattavissa? Vaikea ajatella, ettei tuohon aikaan olisi ollut aika lailla samanlaiset tai samankaltaiset raaka-aineet käytössä kuin nykyäänkin. Kondiittorimestarin resepti kuitenkin koostui leivonta-aineista ja leivoksen valmistuksesta eikä ne tuota suoraan itsenäistä kirjallista teosta, vaikka kuinka ne olisi kirjattu ylös paperille. Ellei sitten resepti olisi ollut ilmaisutavaltaan niin omaperäinen ettei kukaan muu olisi kyennyt kirjoittamaan samanlaista reseptiä. Silloin tilanne itsenäisestä teoksesta olisi saattanut tulla kysymykseen. Mutta reseptien kohdalla tämä on lähes mahdoton ajatus, että näin tapahtuisi. Poikkeuksia vähän erityyppisistä resepteistä toki on, mutta nekin ovat lähtökohtaisesti liikesalaisuuksia – yksi tällainen on Coca Colan resepti. Suojaamalla reseptin liikesalaisuutena, kopioinnista tulee vaikeaa. (Haarman (2005): Tekijänoikeus ja lähioikeudet).

Miten kondiittorimestari sitten olisi mielipahaansa ja harmitustansa muunnoksesta voinut suojata? Moraalista suojaa tekijänoikeus ei anna tässä tapauksessa, mutta porvoolaisen yhteisön hyvän tavan mukaista 1850-luvun Suomessa se tuskin oli. Fredrika olisi voinut kuitenkin puolustautua niin, että hän teki muunnelman leivoksesta tai että päätyi lähes samaan leivokseen täysin sattumanvaraisesti. Mielenkiintoista olisi tietää se, oliko kondiittorimestarikaan ensimmäinen omalla leivoksellaan.

Tekijänoikeuslinkkejä saatavilla lisää mm. PRH:n sivuilta: PRH – Tekijänoikeusorganisaatiot

Blogia muokattu 5.2.2025. Alkuperäinen blogi julkaistu 5.2.2021

Boco IP:lle jälleen Great Place to Work (GPTW) -sertifikaatti vuodeksi 2025!

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Great Place to Work (GPTW) -sertifiointi™ on kansainvälisesti tunnustettu ja arvostettu merkki erinomaisesta työntekijäkokemuksesta, luottamukseen perustuvasta yrityskulttuurista ja sitoutumisesta hyvän työpaikan rakentamiseen. Tämä sertifikaatti perustuu työntekijöidemme aitoihin kokemuksiin ja heidän antamaansa palautteeseen – se on tunnustus meidän jokaisen yhteisestä työstä. 

Miksi GPTW-tunnustus on meille tärkeä? 

Tunnustus on meille osoitus siitä, että Boco IP on paitsi hyvä työnantaja, myös erinomainen työyhteisö. Tämä yhteisöllisyys ja toistemme tukeminen on meille kaikista merkityksellisintä. GPTW-tutkimus toimii arvokkaana työkaluna, jonka avulla voimme jatkuvasti kehittää työyhteisöämme ja varmistaa, että olemme jatkossakin yksi Suomen parhaista työpaikoista. Arvostamme suuresti henkilöstöltämme saatua palautetta. 

Tuloksia lyhyesti: 

  • 97 % bocolaisista on sitä mieltä, että ”Kokonaisuudessaan tämä on todella hyvä työpaikka.” 
  • Sertifioinnin raja on 65 %, ja Boco IP ylitti tämän selkeästi. 
  • Vertailun vuoksi: Suomalaisen työelämän keskimääräinen Trust Index -luku on 56 %. 

Kiitos kaikille bocolaisille tästä upeasta saavutuksesta! Jatketaan yhdessä matkaa kohti entistäkin parempaa työpaikkaa. 

Patenttihakemuksen kustannukset USPTO:ssa

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Patentin hakijan kannalta on erityisen merkittävää, että niin sanottu ensimmäinen jatkokäsittelypyyntö (Request for Continued Examination, RCE) kallistui 10% (uusi hinta $1500), ja sen jälkeiset RCE:t kallistuivat 43% prosenttia (uusi hinta $2860). Patentointiprosessi USPTO:ssa muodostuukin tyypillisesti selvästi kalliimmaksi kuin Euroopan patenttivirastossa (EPO). Esittelen tässä kirjoituksessa lyhyesti (A) USPTO:n patenttihakemusprosessin vaiheet ja kustannukset sekä (B) miten patentin hakija voi vaikuttaa kokonaiskustannuksiin.

A. Hakemuskäsittely USPTO:ssa

Alla oleva kaavio esittää USPTO:n hakemuskäsittelyn keskeiset vaiheet. Kaavio on varsin monimutkainen, mutta siitä huolimatta se on yksinkertaistus todellisesta prosessista. Hakijalla on esimerkiksi mahdollisuus valittaa viraston päätöksistä sekä jättää jaettuja hakemuksia ja jatkohakemuksia, mutta näitä vaihtoehtoja en esitä kaaviossa.  

Käsittely sisältää seuraavat, kaaviossa numeroidut vaiheet:

1) Hakemus jätetään virastoon. Joissain (harvinaisissa) tapauksissa hakemus myönnetään heti (1A)

2) Useimmiten USPTO kuitenkin lähettää hakijalle ensimmäisen, niin sanotun “ei-lopullisen” välipäätöksen (non-final office action, 2). Kun hakija vastaa tähän välipäätökseen (2A/2B), USPTO voi mahdollisesti hyväksyä hakemuksen (2A). Usein USPTO ei kuitenkaan ole vielä valmis myöntämään patenttia tässä vaiheessa, vaan on asiasta eri mieltä (2B).

3) Mietinnän jälkeen USPTO lähettää hakijalle toisen, niin sanotun “lopullisen” välipäätöksen (final office action, 3). Tässä vaiheessa hakija voi halutessaan vastata välipäätökseen 3 niin sanotulla “lopullisen välipäätöksen jälkeisellä vastineella” (after-final response, 3B). Tämä vastine (3B) voi johtaa hyväksyntään (3C) jos USPTO ilmoitti lopullisessa välipäätöksessä (3) tietyn (hakijan päätavoitetta kapeamman) patenttisuojan olevan hyväksyttävissä, ja hakija suostuu vastineessa 3B rajoittamaan suojaa juuri tähän muotoon. Joskus kapeaan patenttisuojaan suostuminen ei kuitenkaan ole hakijan edun mukaista.

4) Mikäli hakija yrittää vastineessa 3B esittää vastalauseita tai tehdä muita kuin tutkijan ennalta hyväksyttäväksi mainitsemia muutoksia patenttivaatimuksiin, hän saa (3D) lähes aina vastauksena lisävälipäätöksen (advisory action, 4) jossa USPTO kertoo miksei hakemusta voitu hyväksyä.

Vaiheissa 2-4 hakija on maksanut vain patenttiasiamiehen tekemästä työstä. Jokainen vastaus USPTO:n antamaan välipäätökseen maksaa tyypillisesti vähintään 2000 – 3000 dollaria, joskus enemmänkin (kustannus riippuu asiamiesvalinnasta ja vastauksen työmäärästä).

USPTO:n hakemuskäsittelyn erikoisuus on alussa mainittu jatkokäsittelypyyntö, eli  Request for Continued Examination (3A, 4A) . Kun hakija on päätynyt kaavion kohtaan 4, tai päätynyt kohtaan 3 ja arvioinut että ylimääräinen vastine 3B olisi vain turha kustannus, on RCE:n jättäminen ainut tapa jatkaa hakemuksen normaalia käsittelyä USPTO:ssa (toinen mahdollisuus on valittaa päätöksestä 3 tai 4). RCE:n yhteydessä hakija voi myös jättää uuden vastauksen USPTO:n päätöksessä 3 tai 4 esittämiin vastalauseisiin.

Kuten alussa mainitsin, ensimmäinen RCE (3A tai 4A) maksaa 1500 dollaria. Lisäksi asiamies saattaa veloittaa vastineesta 2000 dollaria tai enemmän. Näin ollen käsittelyketjun 2-2B-3-3A-5 kokonaiskustannus voi tässä vaiheessa jo olla esimerkiksi 2000 (ensimmäinen vastine, 2B) + 1500 (RCE, 3A) + 2000 (toinen vastine, 3A) = 5500 dollaria. Mikäli hakija kiersi reitin 3B-3D-4A kautta, ovat kustannukset vielä suuremmat.

5) Kaavion kohdassa 5 alkaa uusi tutkimuskierros (josta hakija maksoi RCE:llä).  USPTO saattaa nyt olla valmis hyväksymään hakemuksen (5A).

6-9) Mikäli USPTO ei vieläkään myönnä hakemusta, tullaan ketjuun 6-7-8-9 joka vastaa yllä kuvattua ketjua 2-3-4-5. Koska alussa mainittu toinen RCE (7A/8A) maksaa lähes 3000 euroa, voi koko kierroksen 6-9 kustannus nousta jo yli 7 000 dollarin jos asiaa ei saada vietyä (tai haluta viedä) päätökseen (6A, 7C). Sama toistuu tulevilla kierroksilla, kohdasta 9 eteenpäin. Jälleenkäsittelykierroksien lukumäärällä ei ole mitään ylärajaa, ja USPTO:ssa onkin yleensä helppoa pitää hakemus pitkään vireillä, jos siitä ollaan halukkaita maksamaan.

B. Hakijan mahdollisuudet vaikuttaa kustannuksiin

Ensiksi on hyvä tiedostaa, että joihinkin asioihin hakija ei voi vaikuttaa. Tietyt USPTO:n tutkijat (jotka arvioivat patenttihakemuksia) ovat taipuvaisia vastustamaan patenttihakemuksen myöntöä tiukemmin kuin toiset, joskus heikoin perustein. Jossain määrin USPTO:n sisäinen arviointijärjestelmä myös kannustaa tutkijoita ylläpitämään RCE-pyyntöjen määrän tietyllä tasolla.

Tämä saattaa esimerkiksi johtaa tilanteisiin, joissa USPTO ensiksi esittää patenttivaatimuksen keksinnöllisyyden vastalauseena yhden estejulkaisun D1. Sitä mukaa kun hakija muokkaa patenttivaatimustaan, USPTO voi lisätä vastalauseeseen enemmän ja enemmän julkaisuja, niin että käsittely pitkittyy ja vastalause on lopulta viiden julkaisun yhdistelmä D1+D2+D3+D4+D5.

Euroopassa näin monimutkaista vastalausetta pidettäisiin keinotekoisena ja siitä voisi hyvin valittaa. USPTO:ssa tällaiseen on vaikeampi puuttua koska viraston käytäntö sallii monimutkaisetkin yhdistelmät. Joskus tämä johtaa turhauttaviin tilanteisiin, kun jokaisesta estejulkaisuista selvästi eroavaa patenttivaatimusta ei tahdota hyväksyä. Jossain määrin on siis onnesta kiinni minkälaisen hakemuskäsittelyn USPTO:ssa saa, ja kuinka paljon kustannuksia käsittelyssä syntyy.

Toiseksi, mikäli USPTO vastustaa hakemusta hanakasti, hakija voi aina pyrkiä minimoimaan kustannuksia rajoittamalla vaatimaansa patenttisuojaa kapeammaksi kaavion kohdissa 2A, 2B, 3A, 3B tai 4A (ja seuraavan kierroksen 6-9 vastaavissa kohdissa). Mitä aiemmin ja mitä enemmän vaadittua suojaa kavennetaan, sitä todennäköisemmin päästään aikaisessa vaiheessa kohtaan 10 (myönnetty patentti) ja vältetään lisäkustannukset.

Asiaa pitää kuitenkin harkita tarkkaan oman patenttiasiamiehen kanssa. Vaaditun suojan kaventaminen tarkoittaa aina, että jokin osa patenttihakemukseen alun perin kaavaillusta suojasta tippuu pois itse patentista. Tämä laskee myönnetyn patentin kaupallista arvoa, jos poistettu osa olisi muodostanut arvokkaan kielto-oikeuden nykyisiä tai tulevia kilpailijoita vastaan.

Kustannusten laskeminen suojan kaventamisella voi siis olla vaikea taloudellinen ja tekninen päätös. Hyvä patenttiasiamies esittelee asiakkaalleen eri vaihtoehdot ja niiden seuraukset, ja osaa myös arvioida millä todennäköisyydellä kukin vaihtoehto johtaa myönnettyyn patenttiin.

Kolmanneksi hakijalla on mahdollisuus pyytää omaa US-patenttiasiamiestään soittamaan patenttihakemusta käsittelevälle USPTO:n tutkijalle. Tällainen haastattelu voi olla hyödyllinen, jos hakijalla ja hänen asiamiehellään esimerkiksi on vaikeuksia ymmärtää tutkijan kirjallisissa välipäätöksissä (2,3,4) esittämiä argumentteja. Jotta voitaisiin valita paras mahdollinen vastausstrategia, kannattaa ensin selvittää varmuudella, miten tutkija on asian tulkinnut.

Puhelinsoitosta aiheutuu pieni lisäkustannus, mutta se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, jos sen avulla vältytään kirjalliselta juupas – eipäs väittelyltä, joka monen välipäätöskierroksen aikana tulee kalliiksi. Joskus tutkija voi haastattelussa jopa ilmaista millä muutoksilla hakemus voisi olla hyväksyttävissä, vaikka kirjallisessa välipäätöksessä ei ollut tällaista indikaatiota. Toisaalta, jos tutkijan kanta on kirjallisessa välipäätöksessä selkeä ja yksiselitteisen kielteinen, ei haastattelusta ole odotettavissa juuri mitään hyötyä. Hakijan kannattaakin keskustella haastattelumahdollisuudesta oman patenttiasiamiehensä kanssa. Hakija ei itse voi tehdä puhelinhaastattelua tai osallistua siihen.

Neljänneksi: tehokkain ja tärkein tapa varmistaa, että patenttihakemuksella tullaan saavuttamaan paras mahdollinen suoja omalla kustannusstrategialla, on palkata alkuvaiheessa paras mahdollinen patenttiasiamies kirjoittamaan patenttihakemuksen tekstin ja laatimaan sen kuvat. Hyvä patenttiasiamies (1) ymmärtää keksinnön tekniikan, (2) etsii aiempia julkaisuja, jotka vastaavat tätä uutta keksintöä parhaiten, (3) keskustelee haettavasta suojasta (ja aiemmista julkaisuista) yksityiskohtaisesti asiakkaan kanssa, jotta hakemuksen fokus olisi paras mahdollinen, ja (4) lisää hakemukseen myös sellaista materiaalia, jota asiakas ei hänelle antanut, mutta jonka hän kokemuksensa perusteella tietää olevan hakemuskäsittelyssä hyödyksi.

Hyvin kirjoitettu hakemus antaa patentin hakijalle parhaan mahdollisuuden saavuttaa tavoitteensa: mahdollisimman laaja patenttisuoja hänelle sopivalla kustannusstrategialla.

Huonosti kirjoitettu hakemus taas saattaa syöstä hakijan loputtomaan välipäätösketjuun 1-2-3-4-5-6-7-8-9-… jossa kustannukset nousevat taivaisiin ja patentti saattaa pahimmassa tapauksessa jäädä kokonaan saamatta.

Paula Sarkki suoritti vaativan EPAC-tutkinnon – merkittävä saavutus patenttialalla 

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

EPAC-tutkinto on Euroopan patenttiviraston (EPO) tarjoama arvostettu sertifiointi. Se on suunnattu eurooppalaisille patenttialalla työskenteleville henkilöille, jotka vastaavat patenttiprosessien hallinnollisista ja muodollisista asioista. Tutkinto kattaa syvällisesti patenttihakemusten käsittelyn, eurooppalaisen patenttioikeuden perusteet sekä patenttien hallinnointiin liittyvät keskeiset menettelyt. EPAC on erityisen vaativa ja arvostettu sertifiointi, joka korostaa suorittajansa korkeatasoista osaamista. Lisää tietoa tutkinnosta täältä: EPAC – European patent administration certification | epo.org 

Korkean tason osaamista ja kansainvälistä asiantuntemusta 

EPAC-tutkinnon suorittaminen ei ole vain osoitus teknisestä osaamisesta, vaan myös syvällisestä ymmärryksestä eurooppalaisesta patenttijärjestelmästä. Tämä tutkinto vahvistaa Paula Sarkin kykyä toimia kansainvälisissä ympäristöissä ja hallita monimutkaisia patenttimenettelyjä. 

Mitä tämä merkitsee? 

Paulan saavutus ei ole vain henkilökohtainen virstanpylväs, vaan se tuo myös lisäarvoa Boco IP:n  yhteistyökumppaneille ja asiakkaille. EPAC-tutkinnon suorittaneet ammattilaiset tuovat mukanaan korkealaatuista osaamista, joka on korvaamatonta innovaatiotoiminnan tukemisessa, yritysten immateriaalioikeuksien suojaamisessa ja uusien teknologioiden kehityksessä. 

Onnittelut Paula Sarkille! 

Haluamme onnitella Paulaa lämpimästi tästä saavutuksesta ja odotamme innolla, mitä kaikkea tämä tuo tullessaan hänen urallaan ja asiantuntemuksensa hyödyntämisessä. Tämä virstanpylväs on osoitus kovasta työstä, peräänantamattomuudesta ja intohimosta alaa kohtaan. 

Nina Virolainen on kutsuttu Boco IP Oy Ab:n osakkaaksi

Posted on by heidi.lautjarvi@bocoip.com

Hän jatkaa mielellään työtään asiakkaidensa hyväksi tukien yritysten tekemien innovaatioiden tehokasta suojaamista.

Nina aloitti Boco IP:llä vuonna 2021. Hän on erikoistunut kemian ja biokemian alan innovaatioiden suojaamiseen. Ninan osaamisalueeseen kuuluvat esimerkiksi diagnostiikan, elintarviketekniikan, kemiallisen puunjalostuksen ja kemiantekniikan sovellukset sekä lääkkeiden lisäsuojatodistushakemukset. Hän auttaa asiakkaita myös työsuhdekeksintöjen arvioinnissa, kilpailijaseurannoissa, toiminnanvapauskartoituksissa ja patentoitavuustutkimuksissa, sekä luennoi immateriaalioikeuksiin liittyvistä aiheista. Lisäksi Nina toimii Suomen varaedustajana epin eli eurooppapatenttiasiamiehiä edustavan organisaation valtuustossa.

Ninan vahvuus asiamiehenä on hänen aiempi kokemuksensa tutkijana akateemisessa maailmassa sekä startup-yrityksessä. Tämä kokemus auttaa tunnistamaan, miten tutkimus- ja kehitystyön tulokset voidaan jalostaa liiketoimintaa tukeviksi, patentoitaviksi keksinnöiksi. Nina auttaa mielellään asiakkaita työstämään keksintöaihioita valmiiksi keksinnöiksi ja vahvoiksi patenttihakemuksiksi. Hänen mukaansa hyvän patenttihakemuksen kirjoittaminen on kuin tarinan kertomista – keksinnön piirteille laaditaan johdonmukainen esitystapa, joka liittää ne yhteen kertomuksen lailla ja luo uuden, merkityksellisen kokonaisuuden.  

Osakkuutta Nina pitää tunnustuksena hyvin tehdystä asiakastyöstä. Lisäksi osakkuus tarjoaa mahdollisuuden syventää roolia yrityksen kehittämisessä ja osallistua entistä laajemmin Bocon organisaation toimintaan. Ninan terveiset asiakkaille ovat: ”Patenttiasiamiestä kannattaa hyödyntää  patenttihakemusten lisäksi monipuolisesti kilpailijoiden toiminnan ja oman toiminnanvapauden selvittämiseen. Tehdään yhdessä hyvää työtä!”