Pidä breikki ja tartu uusiin ajatuksiin

Kesälomien jälkeen työkaveri pysähtyi ovelleni ja kysyi kiinnostustani lähteä syksyllä vaellusmatkalle. Ennen kuin ehdin pukea sanoiksi päässäni nanosekunnissa välähtäneet epämieluisat ajatukset liian painavan rinkan kantamisesta kylmänkostealta telttapaikalta seuraavalle, sain tarkentavan matkakuvauksen: kysymys on päiväpatikoinnista vuoristossa, hotellimajoituksella. Ennakkoluuloni sulivat saman tien ja kiinnostus alkoi kyteä. Pieni tauko IPR-asioista syksyn alussa ei olisi pahitteeksi.

Varsinaista vaelluskokemusta allekirjoittaneella ei ole nimeksikään, mutta patikoinnista sen verran, että viisitoista vuotta sitten hankitut vaelluskenkäni olivat ehtineet kerätä uskottavuusnaarmuja ja -kulumia. Kun muitakin päiväpatikointiin soveltuvia varusteita löytyi kotoa, kiinnostus kauniisiin vuoristomaisemiin vei voiton. Niin siinä sitten kävi, että syys-lokakuun vaihteessa vaelsimme kahden, kolmen kilometrin korkeudessa upeissa maisemissa Andorrassa, yhdessä Euroopan pienimmistä ja vuoristoisimmista valtioista.

Ennen matkaa sana Andorra oli brändäytynyt mieleeni aivan muista yhteyksistä, nimestä tuli mieleen entinen elokuvateatteri Helsingissä. Tavaramerkkimielessä tällaiseen maantieteelliseen merkkiin sisältyy muuten omat ongelmansa, mutta jätetään ne nyt käsittelemättä tässä kirjoituksessa.

”Oikea” Andorra on hiukan kummallinen, noin kahdeksankymmenen tuhannen asukkaan minivaltio Pyreneiden vuoristossa, Ranskan ja Espanjan välissä. Maan pääelinkeino on turismi, teollisuutta maassa ei juuri ole. Edulliset ostokset houkuttelevat Andorraan vuosittain miljoonia matkailijoita, ja maa löytyy myös arveluttavasti veroparatiisimaalistalta.  Maa ei kuulu Euroopan Unioniin, mutta euro on siellä virallinen valuutta. Terveiset kotiin Andorrasta voi lähettää postikortilla, jonka sujautat joko Espanjan tai Ranskan postilaitoksen kuljetettavaksi, laatikot ovat kadulla rinnakkain. Maalla on oma parlamentti ja hallitus, mutta ruhtinaskunnan symbolinen hallinta on kahdella päämiehellä, yhteisprinssillä, jotka ovat Urgellin piispa Espanjan puolella ja Ranskan puolella maan kulloinenkin presidentti. Montakohan kansan valitsemaa monarkkia maailmassa on, ja vielä niin, että valinnan tekee ei oman, vaan naapurivaltion kansa?

Matka oli kaikin tavoin napakymppi: mahtavia vuoristomaisemia, haastavia reittejä, hyvää ruokaa ja hauskaa matkaseuraa. Päiväpatikoillamme näimme vuoristossa laiduntavia hevosia ja kuulimme murmeleiden vihellystä. Murmeli on muuten englanniksi ”marmot”, ja koin viikon tavaramerkki-ahaa-elämykseni: sehän on tunnettu ulkoiluvarustemerkki! Hikoilimme vuorenrinteitä patikoiden ylös ja alas. Päidemme yllä kaarsivat välillä korppikotkat, mutta meidän elinvoimallamme niille ei ollut lounasta tarjolla. Syksyn ensilumet satoivat vuorten huipuille. Nousumetrejä viikossa kertyi tuhatmäärin, sillä miltei jokaiseen päivään liittyi huipulle nouseminen. Matkan edetessä oppi uusia asioita, niin kuin nyt vaikka tuon murmelimerkin.

Edellä kuvailemani kokemukset olivat juuri sellaisia, joilla katkaisin hetkeksi ja hyvin tehokkaasti arkirutiinit. Tauon pitäminen työstä on tutkimuksissa todettu olevan hyvinvoinnille tuiki tarpeellista. Mieli saa uudenlaista mietittävää ja aivot vaihtelua, kun arjen autopilotti on kytketty pois päältä. Lomalla aivot myös lepäävät, ja toimivat taas kuormittuneita paremmin. Kun ajatus virtaa vapaana, luovuudelle ja uusille ideoillekin tulee tilaa.

Joskus on myös hyvä tarttua tarjoukseen, joka ei välttämättä tunnu aivan omalta, mutta josta voi seurata hyödyllisiä oivalluksia. Tottumuksista irti ravistelemista ja uusien mahdollisuuksien näkemistä tarvitsevat kaikki.

Matkalta palattuani astuin takaisin työmoodiin ja tutkin tietysti kääpiövaltion immateriaalioikeusasioiden tilan. Andorra on toden totta liittynyt useisiin IP-oikeuksia koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin ja maassa on vuonna 1995 perustettu virasto, joka hallinnoi muun muassa maan tavaramerkki- ja domainrekisteriä. Urani immateriaalioikeusasioissa ei selvästikään ole ollut vielä riittävän pitkä, sillä en muista yhtään tapausta, jossa olisin auttanut oikeuksien suojaamisessa tai puolustamisessa Andorrassa. Mutta kun se kohdalle osuu, tiedänpä maasta aiempaa huomattavasti enemmän.

Loman leppoistamin terveisin,

Uusimmat blogiartikkelit

Eurooppapatenttiasiamies, DI Sini-Maaria Mikkilä kutsuttu osakkaaksi 

Kolme bocolaista nimitetty Markkinaoikeuden asiantuntijajäseniksi 

Esittelyssä Bocon IP:n Essi Karppanen

Brändiuudistus – kolhuja IPR-vesilasissa?

Tekoäly eli AI teki keksinnön, mutta kuka voi olla keksijä?

SME Fund -avustusohjelman haku on käynnistynyt

Kirjoittaja

Elina Heikkilä 
IP-lakimies, hallituksen jäsen, osakas
+358 9 6866 8415
elina.heikkila@bocoip.com