Kategoria: Blogit

Patentit estävät nopeasti kehittyvien teknologioiden laajan hyödyntämisen. Patentit pitäisi kieltää vapaan kehityksen esteinä! Joskus kuulee vielä edellä mainittuja kommentteja kärkevämpiäkin mielipiteitä patentoinnista. Etenkin softateollisuus tuntuu monesti olevan patentointia vastaan. Onko tällaisissa väittämissä mitään perää? Onko patentti siis kehityksen este vai kiihdyttäjä?

Kun patenttijärjestelmää luotiin, se perustui selkeään vaihdantakauppaan keksijän ja yhteiskunnan välillä. Patentin avulla keksijälle tarjotaan määräajaksi oikeus kieltää muilta keksinnön kaupallinen hyödyntäminen. Voidaan siis sanoa, että keksijälle tarjotaan määräajaksi laillinen monopoli. Tätä vastaan keksijän tulee kuitenkin paljastaa keksintönsä ja kuvata sen hyödyntäminen patenttihakemuksessa niin tarkasti, että muut kyseisen alan ammattilaiset pystyvät patentin opetuksen perusteella hyödyntämään keksintöä sen jälkeen, kun patentti lakkaa olemasta voimassa. Tämä oli hieno ja jalo ajatus 1800-luvulla. Se oli erittäin toimiva tuohon aikaan, jolloin teknologian kehitys oli niin hidasta, että keksintöjen hyödyntäminen vielä 20 vuoden kuluttuakin oli mielekästä. Mutta toimiiko järjestelmä vielä tänä päivänä?

Patenttien yhteiskunnallisen merkityksen kulmakivenä on ollut kautta aikojen teknisen informaation levittäminen ja uusien jatkokeksintöjen syntyminen tämän informaation avulla. Patenttien on tarkoitus kiihdyttää teknologian kehitystä, ei hidastaa sitä. Keksijä tarvitsee kannustimia oman ideansa julkistamiseen. Kovinkaan moni ei haluaisi julkaista omaa huippukeksintöään kaikkien käyttöön ilman minkäänlaista korvausta. Erityisesti tämä koskee yrityksiä, jotka käyttävät miljoonia omaan tuotekehitykseensä. Tämän vuoksi patentin tarjoama laillinen monopoli on ollut ja on yhä tärkeä kannustin keksintöjen julkaisemiseen.

On kuitenkin ymmärrettävää, miksi monet kyseenalaistavat patenttijärjestelmän tavoitteleman vaihtokaupan oikeudenmukaisuuden nykypäivänä. Patentinhaltija voi halutessaan pitää patenttia voimassa jopa 20 vuotta. Tänä aikana monet teknologiat ehtivät vanhentua täysin. Näin ollen yhteiskunnan ja keksijän välisestä vaihtokaupasta toiselle jää niin sanotusti vain luu käteen. Patentin rauettua kuka tahansa saisi hyödyntää keksintöä, mutta aika on jo ajanut siitä ohi. Siten yhteiskunta ei pääse hyötymään keksinnöstä patenttijärjestelmän tarkoittamalla tavalla – vai pääseekö?

Mistä johtuu, että 1800-luvun jälkeen teknologinen kehitys on ollut niin huimaa, ja vauhti on vain jatkuvasti kasvanut. Yleisin vastaus tähän on informaation ja sen saatavuuden lisääntyminen. Tänä päivänä yli 80 % kaikesta uudesta teknologiasta julkaistaan ensimmäistä kertaa patenttihakemuksessa. Tällöin voimmekin väittää, että nimenomaan patenttijärjestelmä on ollut se, joka on aikaansaanut tämän valtavan teknologisen kehityksen ja teknisen informaation levittymisen ympäri maailmaa.

Patenttihakemukset julkaistaan yleisesti 18 kuukauden kuluttua niiden hakemispäivästä. Vaikka patentti onkin tämän jälkeen usein vielä vuosia voimassa ja estää keksinnön kaupallisen hyödyntämisen, patentin informaatio on kuitenkin kaiken jatkokehityksen käytössä heti julkistamispäivästä alkaen. Näin ollen patenttijärjestelmän luoma teknologian julkaisualusta edistää kehitystä myös tänä nopean kehityksen aikana, jona teknologiat muuttuvat jopa viiden vuoden välein. Samalla keksijä pääsee myös hyötymään keksinnöstään taloudellisesti keksinnön elinkaaren aikana.

Onko patenttijärjestelmä täydellinen? No mikä järjestelmä ikinä olisi. Kaikissa on haasteensa ja myös patenttijärjestelmää on kehitettävä jatkuvasti. Yksi vastaus teknologioiden nopeampaan kehitykseen voisi olla patenttihakemusten salassapitoajan lyhentäminen 18 kuukaudesta 12 kuukauteen. Näin uudet keksinnöt tulisivat nopeammin yleiseen tietoon ja teknologian jatkokehittäminen pääsisi nopeammin käyntiin.

Edelleen on tarve kehittää myös maailmaa kattavia patenttitietokantoja, jotka erityisesti keskittyvät teknisen informaation jakamisen lisäksi kertomaan yksiselitteisesti, onko kyseinen patentti edelleen voimassa ja jos on, niin missä maissa. Patentit ovat kansallisia oikeuksia ja niitä ylläpitävät kansalliset patenttiviranomaiset. Tänä päivänä on edelleen aivan liian työlästä selvittää jokaisessa maassa erikseen, onko jokin tietty patentti pidetty voimassa eli onko kyseisen patentin osalta vuosimaksut tai vastaavat ylläpitomaksut maksettu. Tältä osin jotkin jo rauenneet patentit saattavat asiaan vihkiytymättömän silmissä näyttää yhä voimassa olevalta ja näin ollen hidastaa teknologian käyttöönottoa.

Patenttijärjestelmä ei ole kuollut eikä sitä pidä tappaa. Teknologian nopean kehittymisen turvaamiseksi tarvitsemme tehokkaan järjestelmän informaation jakamiseen ja riittävät kannustimet keksintöjen julkistamiseksi. Patenttijärjestelmä on jo nykyisellään erittäin hyvin toimiva tähän tarkoitukseen, mutta sen kehittämiselle löytyy edelleen tarvetta.

Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Uusi Suomi Innovaatio Suomi -blogissa 1.11.2018.

Immateriaalioikeudet tutuksi -juttusarjamme avaa eri suojamuotojen, kuten tavaramerkkien ja patenttien hakuprosessia ilman juridisia koukeroita. Sarjassa kerromme konkreettisten esimerkkien valossa, miten eri suojamuotojen hakemusprosessit toimivat ja mitä hakijan on tärkeää ottaa huomioon. Sarjan viidennessä osassa eurooppapatenttiasiamiehemme Christian Westerholm kertoo patenttihakemuksen laatimisesta ja sitä edeltävästä keksinnön uutuustutkimuksesta. Lue myös Christianin aiempi kirjoitus Mikä on patentti?

Keksinnön patentoitavuus ja käyttövapaus kannattaa selvittää

Ennen kuin ryhdytään patentoimaan keksintöä, on syytä selvittää, onko vastaavia ratkaisuja jo olemassa. Uutuustutkimuksella selvitetään patentoinnin kannalta merkittäviä esteitä – keksinnön uutuutta ja keksinnöllisyyttä. Uutuus tarkoittaa sitä, että keksintö ei saa olla ennestään tunnettu ja keksinnöllisyys sitä, että keksinnön on erottava riittävästi kaikista ennestään tunnetuista vastaavista ratkaisuista. Uutuustutkimus on tärkeä osa patentointityötä, sillä turhia kustannuksia ei kannata kerryttää tekemällä patenttihakemus, jolla ei ole mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi.

Uutuustutkimuksessa käytetään työkaluna kattavia, maailmanlaajuisia patentointitietokantoja. Mahdollisten patentoitavuuden esteiden lisäksi hauissa tulee esille paljon hyvää terminologiaa ja vinkkejä, kuinka määritellä keksintö hakemuksessa siten, että se täyttää uutuuden ja keksinnöllisyyden vaatimukset. Koska patenttihakemusjulkaisulta ja myöhemmin patenttijulkaisulta vaaditaan, että alan ammattilainen voi julkaisun avulla toisintaa eli hyödyntää keksintöä, on myös pohdittava, millä tasolla asia kannattaa kuvata, jotta keksinnön käyttäminen eli toisintaminen hakemuksen avulla onnistuu. Keksinnön määrittely hakemuksessa tarkoituksenmukaisesti on muutenkin hyvin oleellista, sillä sen jälkeen, kun patenttihakemus on jätetty patenttivirastoon, siihen ei voi enää lisätä uutta.

Koska patenttihakemukset tulevat yleensä julkisiksi vastaa puolentoista vuoden jälkeen hakemuksen jättöpäivästä, täydellistä ja tyhjentävää uutuustutkimusta ei ole mahdollista tehdä. Tulokset ovat kuitenkin pääsääntöisesti relevantteja patentointipäätöksen kannalta, ja harvemmin tulee virastokäsittelyssä vastaan täysin yllättäviä uusia esteitä patentoitavuudelle. Uutuustutkimus on siis nopea ja hyvä tapa selvittää, onko keksinnön patentoinnille merkittäviä esteitä.

Uutuustutkimuksen kautta saattaa myös tulla tietoa esteistä käyttää keksintöään kaupallisesti, sillä myönnetty patentti ei ole aina tae sille, että patentinhaltija voisi käyttää ammattimaisesti omaa keksintöään. Kolmansien osapuolten suojat voivat kohdistua patentoinnin kohteena olevaan tuotteeseen, vaikka ne eivät suoraan muodostuisi esteeksi oman patentin saamiselle. Usein tällaisia kolmannen osapuolen suojiin liittyviä haasteita voidaan kuitenkin ratkaista, esim. lisensointisopimuksilla. Kuten aiemmassa kirjoituksessani patenteista totesin, on tärkeää ymmärtää patentin luonne kielto-oikeutena, ei käyttöoikeutena. Siksi on tärkeää selvittää keksinnön patentoitavuus ja siihen liittyvä toiminnanvapaus ennen patenttihakemuksen tekemistä.

Keksinnön salassapito kriittistä ennen patenttihakemuksen jättämistä

On tärkeää huomioida, että patentoitavuuden esteeksi voi muodostua myös yrityksen oma toiminta. Keksinnön salassapito ennen patenttihakemuksen jättämistä onkin erittäin kriittistä, sillä patentointia koskee nk. absoluuttinen uutuusvaatimus. Tämä tarkoittaa sitä, ettei keksintö ole saanut tulla julkiseksi ennen hakemuksen jättöpäivää. Tämä kannattaa muistaa, mikäli esimerkiksi esittelee keksintöään sijoittajille tai suunnittelee sen lanseerausta messuilla. Salassapitosopimus (Non-Disclosure Agreement, NDA) on tavanomainen keino välttää ongelmia, mutta silti on oltava tarkkana siitä, missä, kenelle ja kuinka yksityiskohtaisetsi keksinnöstään kertoo.

Meitä patenttiasiamiehiä sitoo tiukka vaitiolovelvollisuus, joka on määritelty Suomen patenttiasiamiesyhdistyksen eettisissä säännöissä sekä toimeksiantoehdoissamme. Yhteistyön ja keksinnön mahdollisimman tarkoituksenmukaisen suojan kannalta luottamuksellinen asiakassuhde on tärkeä. Lopputulos on sitä parempi, mitä tarkemmin patenttiasiamies tuntee keksinnön sekä yrityksen taustat ja liiketoimintasuunnitelmat tuotteen suhteen.

Laadukkaan patentin varmistaa ammattimaisesti laadittu patenttihakemus

Kun patentoitavuuden esteet on selvitetty ja asiakas on tehnyt patentointipäätöksen, aloittaa patenttiasiamies patenttihakemuksen kirjoittamisen. Patenttihakemusten laatiminen kannattaakin jättää asiantuntijan vastuulle, sillä vaikka hakemuksen voi periaatteessa kirjoittaa itsekin, se lisää riskejä huomattavasti. Patenttiasiamies tuntee patenttihakemuksen muotoon ja sisältöön kohdistuvat laajat vaatimukset ja löytää keksinnöllesi parhaan mahdollisen suojapiirin. Kokemuksestani voin sanoa, että tämä ei ole se kohta, jossa kannattaa tinkiä kustannuksista, sillä kuten aiemmin totesin, hakemusta ei enää voi laajentaa myöhemmin koskemaan sellaista, jota ei ollut alun perin mukana hakemuksessa. Valitettavasti se on johtanut lähes poikkeuksetta ikäviin yllätyksiin asiakkailla, jos hakemusta ei ole alun alkaen laadittu ammattilaisen kanssa. Tavallinen virhe on se, että keksinnölle haettava suojapiiri esitetään liian suppeasti patenttihakemuksessa. Laadukas ensihakemus on koko patentointiprosessin kulmakivi.

Patenttihakemus koostuu neljästä osasta: selitys, patenttivaatimukset, kuvat ja tiivistelmä. Patenttivaatimukset ovat patenttihakemuksen tärkein osa, sillä niissä esitetään asia, jolle suojaa haetaan, eli ne määrittävät patentin juridisen suojapiirin. Selitysosassa taas kuvataan keksintöä tarkemmin ja annetaan esimerkkejä sen käytöstä, sillä patenttihakemuksen on tarkoitus mahdollistaa keksinnön toisintaminen hakemuksen avulla – myös kuvat voivat olla tässä avuksi. Hakemusta laatiessa pitää aina tasapainotella riittävän kuvauksen ja täydellisen kuvauksen välillä: et varmasti halua antaa muille täydellistä ohjetta keksintösi käyttöön. Myöskään omaa patenttisuojaa ei kannata rajata tarpeettomasti valitsemalla liian suppeata kuvaus keksinnöstä.

Hakemusluonnos lähetetään aina asiakkaalle kommentoitavaksi. Usein hakemusluonnosten osalta käydäänkin muutamia kommentti- ja kysymyskierroksia, ennekuin hakemus saa lopullisen muotonsa, ja on valmis jätettäväksi patenttivirastoon. Tämä vaihe kestää tavallisesti 1–2 viikkoa.

Virastokäsittely ja etuoikeusvuosi alkavat patenttihakemuksen jättämisestä

Kun patenttihakemus on valmis jätettäväksi, toimitamme sen patenttivirastoon. Patenttihakemukseen liittyy paljon muodollisia vaatimuksia, jotka erinomaiset IP Specialistimme hoitavat kuntoon hakemuskäsittelyn alkuvaiheessa. Hakemukseen liittyen on itse patenttihakemustekstin ja kuvien lisäksi toimitettava patenttivirastoon erinäköisiä tietoja, mm. patentinhakija (usein yritys) ja keksijät yhteystietoineen, miten hakija on saanut oikeuden keksintöön (esim. onko kyseessä työsuhdekeksintö), patenttiasiamies ja hakijan valtakirja asiamiehelle.

Hakemuksen virastoon jättämispäivä on hakemuksen virallinen tekemispäivä, josta myös lasketaan mahdollisen myönnetyn patentin 20 vuoden voimassaoloaika sekä useissa maissa patentin vuosimaksut eli ylläpitomaksut. Uutta patenttihakemusta kutsutaan ensihakemukseksi eli prioriteettihakemuksesi, sillä siitä alkaa hakemuksen etuoikeusvuosi (tai prioriteettivuosi). Etuoikeusvuosi tarkoittaa sitä, että patenttihakemusta voi vuoden sisällä jatkaa muihin maihin, niin että sen uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioidaan etuoikeuspäivän mukaan. Kirjaamme järjestelmäämme kaikki hakemukseen, sen vuosimaksuihin ja etuoikeusvuoteen liittyvät määräpäivät ja valvomme niitä koko patenttihakemusprosessin ajan asiakkaan puolesta. Raportoimme asiakkaalle hakemuksen jättämisen sekä aina, kun hakemuskäsittelyssä ilmenee uutta.

Se, mihin maahan ensihakemus kannattaa jättää, riippuu paljolti asiakkaan tilanteesta – mitkä ovat hänen päämarkkinansa patenttihakemukseen liittyvälle tuotteelle nyt ja tulevaisuudessa. Monesti kotimainen Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) on mainio vaihtoehto ensihakemuksen jättämiselle, sillä sieltä saa kohtuullisilla kustannuksilla laadukkaan tutkimuksen patenttihakemukselleen. PRH antaa myös suomalaisille ensihakemuksille aina ensimmäisen lausuntonsa keksinnön patentoitavuudesta ennen etuoikeusvuoden umpeutumista. Tällöin hakijalla on hyvä mahdollisuus arvioida keksintönsä patentoinnin jatkomahdollisuuksia, ennen kuin hän sitoutuu laajempiin kustannuksiin, esimerkiksi kansainväliseen jatkohakemukseen tai muihin suoraan eri maihin tai patentointijärjestelmiin kohdistuviin jatkohakemuksiin.

 

Immateriaalioikeudet tutuksi -juttusarjamme seuraavassa osassa eurooppapatenttiasiamiehemme Christian Westerholm kertoo patenttihakemuksen ensimmäisestä patentoitavuuslausunnosta ja sen jatkamisesta kansainvälisesti etuoikeusvuoden puitteissa.

Syksy on kansainvälisten konferenssien aikaa IPR-alalla. Syyskuun lopulla osallistuin yhdessä kollegojeni Karri Leskisen ja Tomi Salterin kanssa kainsainvälisen AIPPI-järjestön (The International Association for the Protection of Intellectual Property) maailmankongressiin Cancunissa Meksikossa.

Osallistujamäärältään konferenssi ei ole suurin IPR-alalla, mutta monipuolisuudessa sille on vaikea löytää haastajia. Tämän vuoden teema oli Between Sky and Earth. Konferenssin aikana kuultiin esityksiä ja paneelikeskusteluja tekoälyn käyttöön ja suojaamiseen liittyvistä haasteista, biosimilaareista, lääkeaineiden lisäsuojatodistuksista, standardiessentiaalipatenteista, lohkoketjuteknologiasta ja ekvivalenssista. Tavaramerkkien osalta keskustelua käytiin mm. markkinatutkimusten käytöstä todisteena, siitä, mikä on riittävää tavaramerkkien käytön osoittamiseksi eri maissa, sekä The Slants-yhtyeen nimeen liittyneestä erikoisesta tavaramerkkikiistasta Yhdysvalloissa.

Kansainvälistä harmonisointia etsimässä

Kansainväliseen harmonisointiin tähtäävä komiteatyöskentely kuuluu AIPPI:n ydintoimintaan. Myös tänä vuonna sadat IPR-alan asiantuntijat kokoontuivat käsittelemään kansainvälista harmonisointia kaipaavia kysymyksiä. Cancunissa aiheina olivat yhteisvastuu IPR-loukkauksissa, paljon kansainvälistä huomiota saaneet nk. Conflicting applications – tilanteet patenttihakemusten osalta, tuotteen osan tai yksityiskohdan mallisuoja sekä 3D-tavaramerkkien rekisteröitävyys, erityisesti tuotteen ulkomuodon suojaamisen osalta. Rekisteröintikynnystä pidettiin turhan korkeana. Tästä syystä toivottiin, että luovuttaisiin kiellosta saada esim. EU:ssa yksinoikeus sellaiseen merkkiin, joka muodostuu yksinomaan tavaran arvoon olennaisesti vaikuttavasta muodosta.

Lisäksi kongressissa hyväksyttiin resoluutio koskien myöhemmin julkistetun datan käyttöä keksinnöllisyyden osoittamiseksi. Eniten keskustelua käytiin kuitenkin siitä, pitäisikö teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien tuomioiden kuulua maailmanlaajuiseen siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettujen tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevaan yleissopimukseen, jota ollaan parhaillaan laatimassa Haagin kansainvälistä yksityisoikeutta koskevan konferenssin puitteissa. Sen sijaan työsuhdekeksintökorvauksia koskeva resoluutioluonnos osoittautui liian vaikeaksi, joten työskentely kysymyksen parissa jatkuu ensi vuoden aikana.

Kansainväliset suhteet tärkeät yhteistyöverkon kehittämisessä

Yhtenä kansainvälisten konferenssimatkojemme painopisteenä on luoda ja ylläpitää vahvoja kontakteja ulkomaisiin asiamiehiin, jotta voimme taata asiakkaillemme parhaan mahdollisen asiakaskokemuksen. Suomalaiset yritykset tähtäävät heti kansainvälisille markkinoille, jolloin tarve suojata IPR:t riittävän aikaisessa vaiheessa korostuu tärkeimmillä markkina-alueilla. IPR-alalla työskennellään nopeatahtisessa ja alati muuttuvassa globaalissa maailmassa, joten on tärkeää, että meillä on maailmanlaajuisesti kattava ja luotettava yhteistyöverkosto, jota voimme hyödyntää kiperissä tilanteissa. Näissä tilanteissa henkilökohtaisten tapaamisten merkitys korostuu.

Pitkien työntäyteisten konferenssipäivien jälkeen pääsimme seurustelemaan vapaamuotoisemmin vanhojen tuttujen kanssa, mutta myös luomaan uusia tuttavuuksia. Parhaimmillaan kansainvälisistä kollegoista tulee vuosien mittaan myös hyviä ystäviä ja yksi hienoimmista hetkistä konferenssin aikana oli erään kanadalaisen kollegan 50-vuotispäivän kunniaksi järjestetty illallinen, johon sain osallistua.

Konferenssiin välittömään ja lämpimään tunnelmaan vaikutti kieltämättä myös se, että pukukoodi oli tavanomaista rennnompi. Ensimmäisten päivien aikana näkyi vielä runsaasti pukuja Cancunin hiostavassa lämmössä, mutta jo toisena päivänä osallistujat olivat siirtyneet käyttämään perinteisiä valkoisia guayabera-paitoja. Konferenssi huipentui karibialaisessa hengessä järjestettyyn teemaillalliseen, jossa osallistujat olivat kaikki pukeutuneet valkoiseen.

Ensi vuoden kongressi järjestetään Lontoossa syyskuussa 2019 post-brexit-tunnelmissa.

 

Kirjoittaja on IP-lakimies Boco IP:llä ja Suomen AIPPI ry:n rahastonhoitaja.

Keksinnöt ovat innovaatioiden kovaa ydintä. Suomessa on voimakas keksimisen perinne ja innovatiivinen kulttuuri – huipputeollisuutemme tekee pitkälle vietyä tuotekehitystä. Keksiminen on ammattimaistunut syvällisen osaamisen ja koulutuksen noustessa keskiöön. Hyvä keksintö ratkaisee jonkin olemassa olevan ongelman ja sillä on kaupallistumisen ja kansainvälistymisen potentiaalia. Haastattelimme Keksintösäätiön hallituksen puheenjohtajaa Urho Ilmosta keksimisen tilasta Suomessa ja siitä, millainen on hyvä keksijä.

Esittelisitkö lyhyesti itsesi.

Olen Urho Ilmonen, Keksintösäätiön hallituksen puheenjohtaja. Olen teollisoikeusasioihin erikoistunut liikejuristi, jolla on pitkä kokemus asianajajana – olen toiminut mm. Nokia Mobile Phonesin päälakimiehenä aiemmin.

Millainen on hyvä keksijä?

Hyvä keksijä on henkilö, joka oivaltaa, mikä on ongelma, joka kaipaa ratkaisua. Hänellä on käsitys siitä, mitä asiakaskunnassa juuri nyt tarvitaan – oli sitten kyseessä isosta tai pienestä haasteesta.

Toinen tärkeä ominaisuus hyvässä keksijässä on se, että hän ymmärtää, että keksinnön tarkoituksena on jonkinlainen liiketoiminta tai muu laajempi toiminta. Yhden kappaleen valmistus ei riitä, vaan toimintaa täytyy voida kasvattaa. Liiketoimintasuunnitelma on erityisen tärkeä: mitä tehdään, jos keksintö osoittautuu toimivaksi? On osattava löytää osaavat ja luotettavat kumppanit, sillä keksijällä itsellään ei aina ole valmistuksen tai myynnin ja markkinoinnin osaamista.

Miten keksijäksi tullaan?

Monimutkaistuvassa maailmassa alaan sopiva koulutus on noussut yhä merkityksellisemmäksi seikaksi – syvällinen asiantuntemus on avainasemassa. Tuskin esimerkiksi nyhtökauran keksijä olisi tehnyt merkittävää innovaatiotaan ilman syvällistä biokemian koulutusta ja osaamista. Voisi sanoa, että menestyneiden autotallikeksijöiden rivit ovat harventuneet, kun keksimisestä on tullut pääosin ammattimaista toimintaa.

Kaupallistuvatko monet keksinnöt?

Oma tuntumani tähän on, että suomalaisten keksintöjen joukossa on vieläkin paljon yksittäisiä neronleimauksia, jotka eivät saavuta kaupallista menestystä. Joskus keksijä kiintyy omaan keksintöönsä, ja jää jopa vuosiksi kiinni hyvin kapean asian pariin, jolloin keksinnön potentiaali jää saavuttamatta. Aina ei myöskään ymmärretä tai olla valmiita siihen, mitä keksinnön taloudellinen hyödyntäminen vaatisi. Se edellyttää yleensä rahoitusta, jota on haettava eri tahoilta.

Mikä on keksimisen tila Suomessa?

Suomi on innovatiivinen yhteiskunta, jossa on voimakas keksimisen perinne. Kun ratkaisematon tekninen ongelma havaitaan, niin suomalainen alkaa heti pohtia siihen ratkaisuvaihtoehtoja. Halua keksimiseen on siis valtavasti. Suomessa on myös sellaista huipputeollisuutta, jossa on todella pitkälle vietyä tuotekehitystä.

Suurimmat haasteet innovaatiotoiminnalle ovat väestöpohjan kapeus ja rahoituspohjan laihuus. Kansalaista kohden Suomi on esimerkiksi Euroopan kärkimaita patenttien hakemisessa, mutta maalimanmarkkinoilla jylläävät taloudelliset ja resursseihin liittyvät lainalaisuudet, eivätkä kansalliset kertoimet auta siellä.

Suomen vahvuus innovaatiomarkkinoilla on siinä, että meillä on hyvää ja innovatiivista väkeä, mutta tarvitaan kytkeytymistä laajempiin yhteyksiin, kuten monikasallisiin yrityksiin ja tutkijayhteisöihin. Kansainvälistyminen ja kielitaito ovat avainsanoja.

Miten keksijöitä tuetaan Suomessa?

Business Finlandin eri ohjelmat ovat yleisin rahoitusvaihtoehto, mutta niiden edellytyksenä on, että keksijällä on yritys. Lisäksi on olemassa joitain muitakin rahoitusvaihtoehtoja keksijöille maakuntatasolla, mutta tukea on lähes mahdoton saada ilman yritystä. Keksintösäätiön rahoitus on päättynyt valtiontuen loputtua. Yksi suoraan keksijöitä rahoittava taho on Runar Bäckströmin säätiö, joka rahoittaa keksijöitä myös yksityishenkilöinä.

Mikä on Keksintösäätiön rooli nykyään?

Keksintösäätiön tehtävänä on suomalaisten keksijöiden arvostuksen, osaamisen ja toimintaedellytysten edistäminen. Keksintösäätiö korostaa toiminnassaan keksintöjen keskeistä merkitystä innovaatioiden kovana ytimenä. Yksityisten henkilökeksijöiden lisäksi säätiön intressipiiriin kuuluvat myös korkeakoulu- ja työsuhdekeksijät. Keksintösäätiön katalyyttirahoitus toimii käynnistysvaiheen rahoituksena hankkeissa, jotka tuovat selkeää lisäarvoa keksintötoiminnan edistämiseen; mm. keksijäpainotteisen tuotekehittäjän ammattitutkinnon synnyttäminen on ollut yksi tällainen hanke.

Kiitos Urho haastattelusta! Lisätietoa Keksintösäätiöstä löydät heidän kotisivuiltaan. 

Kirjoittanut Milja Saarimaa

Konsultointijohtaja Petri Niemisestä tuli bocolainen vuonna 2008, kun Boco IP osti IP:n kaupallistamiseen erikoistuneen Iprboxin. Iprboxin konsultointi- ja toimitusjohtajalle siirtyminen aiemmista IT:n ja konsultoinnin haasteista IP-maailmaan oli luontevaa. Asiakkaan haasteiden ratkaiseminen ja mukana eläminen asiakasyrityksen kasvutarinassa innostavat Petriä: asiakkaan menestys on hänelle paras onnistumisen mittari. IP-alan merkityksen kasvu ja patenttitoimistojen siirtyminen yritysten strategisiksi kumppaneiksi ovat olleet merkittäviä muutoksia hänen uransa aikana. Vapaa-ajalla entinen jalkapalloisä nauttii nyt omasta ajasta remontoiden mökkiä, matkustellen, kuntoillen ja lukien.

Miten sinusta tuli bocolainen?

Minusta tuli bocolainen vuonna 2008 Iprbox-liiketoimintakaupan myötä. Vuonna 2005 perustettu Iprbox auttoi yrityksiä kaupallistamaan IP:tä. Työskentelin siellä ensin konsultointijohtaja ja sittemmin toimitusjohtajana.

Aiempi taustani, ennen kuin päädyin IP-maailmaan, on konsultoinnissa, koulutuksessa ja IT-puolella: ensin toimin Accenturella konsulttina eri tehtävissä, ja siirryin sieltä johtavan konsultin paikalta IT-puolelle korkean käytettävyyden verkkosivuihin erikoistuneeseen Bea Systemsiin konsultiksi ja myöhemmin konsultoinnin ja koulutuspalveluiden vetäjäksi. Asiakkaiden tukemisesta teknisessä menestyksessä minulle oli luontevaa siirtyä Iprboxiin ja IP-alalle auttamaan heitä kilpailukyvyn suojaamisessa, sillä nämä asiat liittyvät vahvasti yhteen.

Millaista on työsi? Mikä on parasta työssäsi?

Työskentelen asiakasrajapinnassa; vastuullani on Bocon palvelut ja myynti.
Tehtävänihän on sinänsä kuunnella ja ymmärtää asiakkaiden haasteita sekä ehdottaa heille ratkaisuja. Teemme asiakkaiden kanssa paljon töitä kilpailuedun saamiseksi ja sen säilyttämiseksi. Kun esimerkiksi start up -yritys tekee läpimurron, se joutuu isompienkin kilpailijoiden tutkan alle. Työskentelen asiakkaan IP road mapin parissa, teen IP-strategiaan liittyvää konsultointia ja arvonmäärityksiä.

Parasta työssäni on se, kun saan oman asiantuntemukseni kautta auttaa asiakkaita menestymään ja pääsemään eteenpäin. Pidän työstäni valtavasti.

Mikä on ollut mieleenpainuvaa?

Mieleen ovat jääneet erityisesti onnistumiset asiakkaiden kanssa – etenkin kun pieni start up -yritys onnistuu tekemään jotain ainutlaatuista ja lyömään läpi. Näitä menestystarinoita on aina huikeata seurata sivusta. Erityisiä kohokohtia urallani on ollut vuosituhannen vaihteen IT-buumi, kun suomalaisetkin start upit lähtivät tekemään sovelluksia maailmanmarkkinoille.

Ylipäätänsä nautin pienistä asioista, kuten asiakkaan tukemisesta myös konkreettisesti ja olemalla osa heidän menestystarinaansa: tilaan itselleni usein näitä uusia suomalaisia innovaatiota heti ensimmäisten joukossa, esim. Kickstarterin kautta. On hienoa saada työskennellä yritysten kanssa, joilla on selkeä visio siitä, miten ne ovat omassa erikoistumisalueessaan parhaita.

Miten patenttiala ja Boco ovat muuttunut urasi aikana?

Ala on muuttunut urani aikana strategisempaan suuntaan: IP:t nähdään nykyään yrityksissä tärkeänä osana yrityksen strategiaa. Perinteisistä patenttitoimistoista on tullut entistä enemmän yritysten johdon kumppaneita heidän tiekartassaan ja tulevaisuuden suunnittelussaan. Enää ei ainoastaan tuijoteta, mitä tuotekehitys on tehnyt ja sitten suojata se, vaan katsotaan, missä yrityksen kilpailuetu on. Aiemmin alalla toimittiin enemmän reaktiivisesti ja hoidettiin asiakkaan suojaukset hyvin, kun keksintö tuli tietoon. Nykyään pohditaan ja ohjataan IP:n avulla tuotekehityksestä suuntaan, jossa yritykselle on siitä eniten hyötyä.

Myös Bocolla suurin muutos on tullut IPR360°-ajattelun ja -palveluvalikoiman myötä. Boco on täyden palvelun IP-toimisto, joka auttaa asiakasta kokonaisvaltaisesti strategiasta erilaisten tutkimusten ja suojauksen kautta IP:n puolustamiseen ja IP-salkun arvonhallintaan.

Millainen työpaikka Boco on?

Boco on moderni ja aikaansa seuraava toimisto, jossa ihmiset viihtyvät hyvin.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Minusta tuntuu, että minulla on nyt ensimmäisen kerran viiteentoista vuoteen kunnolla vapaa-aikaa: vuosikaudet olin poikieni jalkapalloharrastuksessa joukkueenjohtajana kentän laidalla kiinni, mutta nyt molemmat ovat jo aikuistuneet. Projekteina suunnitelmissa on remontointihommia kesämökillä ja kotona. Matkustelen mielelläni. Kuntoilu on minulle tärkeää, ja olenkin toimistomme johtava lounas-gym-tulenkantaja – olen innostanut myös muita bocolaisia mukaan kuntoilurinkiin talon salille järjestämällä ohjausta. Aikaa on nykyään enemmän myös lukemiseen, erityisesti olen tykästynyt Kindle-sovellukseen, jonka avulla satojen kirjojen valikoima kulkee mukanani joka paikkaan.

Nopeat

Jos ei olisi konsultointijohtaja, olisi: historian opettaja

Motto: Do, or do not – there is no try.

Suosittelen

Kirja: Tällä hetkellä luen Yuval Hararin ”21 Lessons for the 21st Century”, joka on viiltävää analyysiä siitä kuinka selviämme tulevaisuuden haasteista aina tekoälystä maapallon ylikuormittamiseen.

Musiikki: kaikki hyvä musiikki, barokista r&b:hen ja mitä sieltä löytyykään

Laji: laskettelu, kuntosali, jalkapallo

Kuvataiteen teos/taitelija: luontovalokuvaus yleisesti, maalaustaiteessa jäänyt erityisesti mieleen nuoruuden vierailu Lontoon National Galleryssä ja kuvaus yhden aikakauden lopusta: Turnerin ”The Fighting Temeraire”

Elokuva: Mikä tahansa, missä on Jackie Chan!

Kirjoittanut Milja Saarimaa

Onko IP-strategia jo osa liiketoimintastrategiaasi? Hyvin tehdyllä strategiatyöllä varmistat, että yrityksesi olemassa olevat IP-resurssit kohdennetaan tehokkaasti ja budjetti on kunnossa. Boco IP:n yksi strategiatyön väline on DIPS (Design IP Strategy), joka on käytännönläheinen ja eri tarpeisiin skaalautuva työkalu. Akkreditoidut DIPS-konsulttimme eurooppapatenttiasiamies Tomi Salter ja konsultointijohtaja Petri Nieminen kertovat, mitkä ovat DIPS-strategiatyön edut ja kuinka prosessi etenee.

DIPS-projektilla yritys saa linkitettyä IP:nsä liiketoimintastrategiaan, ja samalla IP-salkku tulee käytyä jäsennellysti läpi. Vuosien varrella yrityksen lähtökohdat ovat voineet muuttua niin, ettei nykyinen IP-salkku välttämättä palvele enää liiketoiminnan tavoitteita. DIPS:n kautta markkinoilta voidaan hahmottaa yritykselle myös uusia kumppanuusmahdollisuuksia ja asiakkaita. Kun yrityksen eri osastot saadaan saman pöydän ääreen keskustelemaan ja luomaan toimenpidesuunnitelma mittareineen, ei päivittäisessä työssä tarvitse palata yksittäisiin IP-kysymyksiin. Yhteisellä suunnitelmalla varmistetaan myös olemassa olevien resurssien kohdentaminen tärkeimpiin keihäänkärkiin.

Tomi ja Petri, mitä tarkoittaa DIPS?

DIPS eli Design IP Strategy on Patentopoliksen kehittämä menetelmä IP-strategiatyöhön. DIPS:n ehdoton vahvuus on sen käytännönläheinen tapa luoda IP-strategiaa toteuttava toimenpidesuunnitelma. Tällä konkreettisella suunnitelmalla varmistetaan, että IP on linjassa liiketoiminnan eikä pelkästään tuotekehityksen tai keksijöiden kanssa.

DIPS on erinomainen työkalu osana strategiatarjontaamme. Se takaa jäsennellyn tavan lähestyä IP:seen ja liiketoimintaan liittyviä kysymyksiä, sekä viedä projekti tehokkaasti läpi. DIPS on helposti sovitettavissa joko tiettyyn osa-alueeseen keskittyväksi projektiksi tai laajaksi koko yrityksen kattavaksi hankkeeksi. Lisäksi se voidaan toteuttaa erikokoisille yrityksille.

Miten DIPS-prosessi etenee?

Aluksi on tärkeää miettiä strategiatyön laajuutta; onko kyseessä esimerkiksi koko yritys vai tietty liiketoiminta-alue tai teknologia-alue. DIPS-työ lähtee aina liiketoiminnasta: Mikä on yrityksen liiketoiminta? Mitä kilpailijat tekevät? Mitkä ovat yrityksen uudet keihäänkärjet?

Yksinkertaisuudessaan DIPS-projektissa kartoitetaan yrityksen omat liiketoiminnan tavoitteet, uhkat ja mahdollisuudet sekä katsotaan, mikä on IP:n nykytilanne, tavoitetila ja budjetti. Tarkastelemme yrityksen markkinakenttää, esimerkiksi millaisia potentiaalisia kilpailijoita, kumppanimahdollisuuksia ja asiakkaita sieltä löytyy.

Projekti etenee Bocon valmistelemien työkokousten sarjana; tyypillisesti kokouksia on kolmesta viiteen. Työkokousten välissä molemmat osapuolet tekevät kotitehtäviä. Yleensä koko prosessi kestää kahdesta kolmeen kuukautta – toki tiiviimpikin tahti on mahdollista asiakkaan toiveesta. Vaikka DIPS vaatiikin asiakasyrityksen johdon, markkinoinnin, tuotekehityksen ja IP:n panosta ja sitoutumista, projekti on kuitenkin lyhytkestoinen, ja me vastaamme siitä, että työkokoukset ovat aina ensiluokkaisesti valmisteltuja.

Lopputulos on yrityksen potentiaalisinta liiketoimintaa tukeva IP:n kehityssuunnitelma. Kun tärkeimmät liiketoiminnat on tunnistettu, etsitään ratkaisuja, miten niitä voidaan tukea IP:llä. DIPS-projekti auttaa kohdistamaan toimenpiteet resurssien mukaan oikeisiin asioihin. Samalla luodaan karkea budjetti siitä, mitä toimenpiteet maksavat rahassa ja henkilöresursseissa, sekä luodaan kriteeristö, jolla mitataan suunnitelman onnistumista.

Miten asiakkaat ovat hyötyneet DIPS:stä?

Tärkeä asiakkailta tullut palaute liittyy yrityksen oman henkilöstön ja eri osastojen kohtaamiseen: johto ja erilaiset asiantuntijat tapaavat toisiaan toki arjessa, mutta harvoin heillä on mahdollisuutta keskittyä kootusti IP-kysymyksiin. DIPS luo foorumin tälle tärkeälle keskustelulle. Oikeastaanhan tässä käydään jäsennellysti läpi sellaisia asioita, joista yrityksessä on joka tapauksessa keskusteltava kunkin IP:n elinkaaren aikana. Kun strategiatyön kautta asiat on hyvin suunniteltu etukäteen, adhoc-päätöksenteon tarve vähenee päivittäisessä työssä.

DIPS tarjoaa asiakkaalle myös mainion mahdollisuuden käydä heidän nykyinen IP-salkku jäsennellysti läpi ja luoda sille score card rating. Tämä tarkoittaa sitä, että asiakas saa tiedon, kuinka hyvin yrityksen IP-suojat vastaavat nykyistä ja tulevaa liiketoimintaa. Samalla nähdään myös aukot, eli missä yrityksen IP-suojat ovat puutteellisia. Monesti huomataan, kuinka yrityksen lähtökohdat ovat muuttuneet vuosien varrella, eikä IP välttämättä enää ole linjassa nykytilan kanssa. Ympäristö ja painopisteet ovat saattaneet muuttua niin, että nykyisten IP-oikeuksien asemaa on syytä arvioida uudestaan.

Kenelle suosittelette DIPS-projektia?

DIPS-prosessin edut tulevat parhaiten esiin, kun yrityksellä on enemmän kuin kourallinen IP:tä. Jos yritys on itse juuri päivittänyt tai päivittämässä liiketoimintastrategiaansa, niin DIPS on oikeastaan suoraa jatkoa tälle työlle. DIPS:n etu on se, että siitä saa nopeasti jäsennellyn suunnitelman, miten IP voi parhaalla mahdollisella tavalla tukea strategiaa. DIPS takaa, että riippumatta yrityksen koosta ja resursseista, lopputulema on aina se, että olemassa olevat resurssit saadaan kohdistettu parhaalla mahdollisella tavalla.

Mikäli kiinnostuit yrityksesi IP-strategian kuntoon laittamisesta, ota yhteyttä ja pyydä tarjous.

Petri Nieminen, p. +358 9 6866 8412, petri.nieminen@bocoip.com

Tomi Salter, p. + 358 9 6866 8439, tomi.salter@bocoip.com

Lue lisää DIPS-strategiapalvelustamme.

Kirjoittanut Milja Saarimaa

Suomalaista IP-kenttää seuranneille patenttineuvos Pia Hjelt on tuskin jäänyt tuntemattomaksi nimeksi. Tuore diplomi-insinööri aloitti vuonna 1972 uransa patenttien parissa Patentti- ja rekisterihallituksen tutkijainsinöörinä, mutta siirtyi muutaman vuoden päästä auttamaan appeansa Ingmar Hjeltiä patenttitoimisto BORENIUS & Co:n pyörittämisessä. Patentit veivät hänet mennessään, ja Boco siirtyi Pian omistukseen vuonna 1980. Harvinainen patenttineuvoksen arvonimi myönnettiin Pialle vuonna 2006.

Pia on nähnyt patenttialan murroksen, mm. eurooppapatentin tulemisen Suomeen, ja vaikuttanut myös itse monen lakimuutoksen taustalla. Patenttiala on kehittynyt Suomessa valtavasti, ja myös ymmärrys patenttiasioista on kasvanut suomalaisissa yrityksissä. Alan koulutus on lisääntynyt tasaisesti. Teknologian kehittyessä tiedonsaanti on helpottunut, mutta myös tahti on kiihtynyt. Silti tärkeimmät perusasiat ovat pysyneet vuosikymmeninä samoina: Asiakas ja hänen tarpeensa ovat Bocon tekemisen ytimessä ja Boco on työpaikka, jossa ihmiset viihtyvät ja haluavat tehdä laadukasta työtä, josta voivat olla ylpeitä.

Miten päädyit patenttien pariin ja Bocolle?

Appiukkoni Ingmar Hjelt hoiti päivätyönsä ohella BORENIUS & Co -nimistä patenttitoimistoa. Kun valmistuin diplomi-insinööriksi 1972, hän kehotti minua hakemaan töitä Patentti- ja rekisterihallituksesta (PRH). Sain tutkijainsinöörin paikan, ja PRH-vuodet olivat hyvä koulu patenttialan perusteisiin. Siihen aikaan ala tunnettiin huonosti, eikä patentteihin liittyvää koulutusta ollut lainkaan tarjolla. Vaikkei minulla ollut juurikaan ennakkokäsitystä alasta, ihastuin siihen välittömästi. Kun appeni terveys alkoi heiketä, hän pyysi minua 1975 avukseen pyörittämään Bocoa. Siitä se alkoi.

Vuonna 1980 Boco siirtyi täysin minun omistukseeni. Sitä ennen sen olivat omistaneet perustajan Robert Boreniuksen kaksi lasta, jotka molemmat asuivat ulkomailla ja joille patenttiala oli vieras. Tämä kauppa tuntui luonnolliselta siirtymältä: olinhan hoitanut Bocoa jo viiden vuoden ajan, joten tiesin, mihin veneeseen olin hyppäämässä. Olin löytänyt oman alani – maailman ihanimman alan – ja tiesin, että haluan työskennellä tulevaisuudessakin patenttien parissa.

Mikä oli parasta työssäsi?

Kaikkein parasta ja palkitsevinta oli hyvä kontakti asiakkaisiin ja yhteistyö heidän kanssaan. Se, kun sai istua asiakkaan kanssa ja pallotella ideaa; kehittää yhdessä kokonaisuus, joka muodostaa patentin ytimen ja vaatimukset, eli sen, mistä koko keksinnössä on kyse. Koko argumentointiprosessi viranomaisten kanssa oli kiinnostava. Aina ei voi juttua voittaa, mutta aina voi yrittää voittaa.

Mikä on suurin työsaavutuksesi?

Nostaisin tässä ehkä esiin viimeisen ison oikeudenkäynnin, jota hoidin ennen eläkkeelle jäämistäni. Myös monet lääkeoikeudenkäynnit liittyen analogiamenetelmäpatentteihin, jotka olivat pidempään Suomessa voimassa kuin muualla, ovat jättäneet muistijäljen.

Mielestäni patenttioikeudenkäynti on se työ, joka vaatii asiamieheltä eniten. Siinä asiamies pystyy käyttämään koko työkalupakkiansa ja myös tarvitsee sitä. Oikeudenkäyntitilanne on innostava, oikea adrenaliiniruiske, kun asiat esitetään suullisesti. Minulle oikeudenkäynnit olivat se juttu.

Tiiminä annoimme oikeudenkäynneissä aina kaikkemme: asiakas, asianajaja ja minä patenttiasiamiehenä teimme väsymättä yhteistyötä öitä myöten. Eniten uralta ovatkin jääneet harmittamaan hävityt jutut. Itkuiltakaan ei ole säästytty, esimerkiksi muistan tapauksen, jonka hävisimme mielestäni väärin perustein, mikä oli vaikea hyväksyä. Toisaalta aina asiat riitelivät, eivät ihmiset, joten oikeussalin ulkopuolella olimme kaikki ystäviä.

Mikä on ollut mieleenpainuvaa?

Eräänä työpäivänä hoidin paperikoneeseen liittyvää väitettä, joka vei paljon aikaani. Olin kuitenkin luvannut toiselle asiakkaalle kastikepohjan valmistukseen liittyvän patenttihakemuksen, joten kirjoitin sen kahdessa tunnissa. Tämä päivä kuvaa hyvin sitä skaala, jolla patenttiasioissa liikutaan, ja kuinka laidasta laitaan asiakastoimeksiannot vaihtelevat. Molemmat tehtävät olivat minulle yhtä tärkeitä; kastikepohja taitaa olla muuten yhä myynnissä.

On tärkeää hyväksyä, että patenttiasiamiehenä ei voi olla joka alan erikoisasiantuntija, vaan tekninen asiantuntemus tulee asiakkaan tietämyksestä. Asiamiehen tehtävänä on kuunnella, ymmärtää, oivaltaa ja kyseenalaistaa. Hänen täytyy saada selville keksinnön ydin ja argumentoida se. Huippuosaamista kehittyy tätä kautta pikkuhiljaa eri aloilta.

Millainen Boco on työpaikkana?

Olen halunnut luoda Bocosta paikan, jossa ihmiset viihtyvät ja haluavat tehdä hyvää työtä. Laatu on tärkeää, täytyy voida olla ylpeä siitä mitä tekee ja on tehnyt. Sellainen paikka Boco on.

Miten patenttiala on muuttunut urasi aikana?

Muutoksia on ollut valtavasti. Ensinnä tulee mieleen tietysti alana isot murrosvaiheet, joista Suomen liittyminen Euroopan patenttisopimukseen (EPC) 1996 on varmasti ollut suurin oman urani aikana. PCT-prosessi tuli Suomeen jo 1980, mutta vasta eurooppapatentti muutti alan käytäntöjä perustavanlaatuisesti. Europpapatentin validoinneissa poistui Suomesta ulkomaisten hakemusten itsenäinen jatkokäsittely ja siten paljon patenttiasiamiestyötä. Lisäksi Euroopan patenttiviraston (EPO) suulliset käsittelyt olivat uutta, eikä niihin ollut heti osaamista Suomessa. Jopa oikeudenkäynnit oli Suomessa käyty aiemmin kirjallisena.

Ennen EPC:tä ulkomainen hakemuskanta oli valtava suomalaiseen verrattuna, eikä patenttiasiamies tehnyt niissä perustyötä kirjoittamiseen, vaan hakemus tuli valmiina. Käännökset ja paikalliseen lainsäädäntöön liittyvä myöntämisargumentointi muodostivat ison osan työstä. Sittemmin asiakaskunta on kotimaistunut ja patenttiasiamiehen työ monipuolistunut huomattavasti.

Sähköistyminen on tietysti mullistanut paljon työntekoa ja viestintää: kirjeistä ja kalkkeripaperista siirryttiin telexin ja kopiokoneen kautta tietokoneisiin ja sähköiseen toimistoon. Työ muuttui ennen kaikkea internetin tuomien uusien tiedonlähteiden kautta. Aiemmin kaikki tieto piti etsiä kirjallisesta materiaalista, eli fyysisten kirjojen selaamiseen ja lukemiseen kului paljon aikaa. Toki tahti oli myös hitaampi ja oli enemmän aikaa hakemiseen ja pohtimiseen.

Pitkät asiakassuhteet ovat olleet alalla tyypillisiä, samoin kollegoiden välinen yhteistyö. Suomen patenttiasiamiesyhdistys oli aikanaan merkittävä tiedonlähde, sillä informaation saaminen alalta oli ylipäänsä haastavaa. Kollegoita autettiin aina pyydettäessä. Kilpailun kiristyminen alalla on vaikuttanut näihin asioihin, tosin olen yhä sitä mieltä, että laatua ei voi oikein kilpailuttaa. Patenttien kohdalla alkuvaiheen pohjatyön tekeminen huolella on keskeistä.

Kun nykyään asiamiehen pätevyydestä vastaa EQE (European Qualifying Examination) ja kotimainen asiamiestutkinto, ei minun urani alkuaikoina ollut saatavilla minkäänlaista patenttialan koulutusta Suomessa. Patenttitoimistot kulkivatkin usein suvuissa, sillä ala oli huonosti tunnettu. PRH:ssa vanhemmat tutkijainsinöörit kouluttivat nuorempia, ja pikkuhiljaa alalle syntyi muutaman päivän kursseja, joista koulutus laajeni pitkäksi patenttikurssiksi. Näistä koulutusmahdollisuuksista alalla olen todella iloinen.

Miten koet vaikuttaneesi suomalaiseen patenttilainsäädäntöön?

Olen ollut yli 30 vuotta mukana laatimassa patenttialaa sääteleviä lakeja – aina vuoden 1980 patenttilain uudistuksesta markkinaoikeuden perustamiseen asti. Olin mukana useissa lainvalmistelutyöryhmissä ja vaikutin lainsäädännön kehittymiseen sitä kautta. Tämä vaikuttamistyö on aina ollut minulle tärkeää, ja olen itsekin oppinut sitä kautta paljon laista ja sen soveltamisesta.

Alussa PRH:n ja patenttiasiamiesten asiantuntijarooli oli ratkaisevan tärkeä, sillä ministeriöissä ei ollut silloin vielä patenttialan tuntemusta omasta takaa. Vähitellen myös Työ- ja elinkeinoministeriön oma asiantuntemus kasvoi, mutta asiantuntijamielipiteitä on aina kuunneltu ja arvostettu. Yhteistyöllä on saavutettu hyviä lopputuloksia, kun lait toimivat myös käytännössä.

Mitä teet nykyään?

Kaikella on aikansa ja paikkansa. On ollut mukavaa huomata, kuinka helppoa oli loppupeleissä siirtyä sivuun työelämästä ja patenttien parista, vaikka etukäteen huolehdin, kuinka se onnistuu. Asumme nyt vuoden ympäri entisessä kesäpaikassamme, jossa remonttiprojekteja riittää. Päivät kuluvat puuhastellen puutarhassa, koiraa lenkittäessä ja lastenlapsia hoitaessa. Kerran viikossa kokkaan koko perheelle spagettia: on ihanaa kutsua suku näin kokoon. Vipinää riittää, mutta se on vain hyvä. Yksinkertaisesti sanottuna: nautin elämästä.

Kirjoittanut Milja Saarimaa

Kun kansallisen innovaatiostrategian valmistelutyön ohjausryhmä luovutti 12.6.2008 esityksensä elinkeinoministeri Mauri Pekkariselle, koko innovaatiokenttä oli innoissaan. Nyt tuosta strategian julkistamisesta on kulunut 10 vuotta – mikä on uudistunut?

Kansallisen innovaatiostrategia lupasi innovaatiokoulutusta, osaamiskeskittymiä, uusia rahoitusmalleja ja muita uudistuksia. Vihdoin oltiin saamassa selkeä strategia ja siihen liittyvä toimenpideohjelma Suomen innovaatiopolitiikan uudistamiseksi. Odotukset olivat suuret, mutta mikä oikeasti on muuttunut tänä aikana.

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei paljon mikään. Monien toivottujen uudistusten osalta olemme saaneet jäädä odottamaan, että jotain tapahtuisi. Askeleet kohti uudistusta ovat olleet hitaita, mutta jotain uudistuksia on saatu vietyä läpi. Vuoden alussa saimme kokea ison rakenteellisen muutoksen, kun Tekes muuttui innovaatiorahoituskeskus Business Finlandiksi ja Finpro Oy Business Finland Oy:ksi. Työ ja elinkeinoministeriön tiedotteen mukaan:

”Uusi Business Finland tehostaa yrityspalveluiden toimintaa. Jatkossa yritykset saavat yhdestä pisteestä kaikki palvelut liittyen kansainvälistymiseen, innovaatiorahoitukseen, kansainvälisiin investointeihin ja matkailuun. …

Uusi Business Finland tukee hallituksen tavoitteita selkeyttää ja yksinkertaistaa yrityspalvelujärjestelmää, kansainvälistää innovaatiojärjestelmää, kaksinkertaistaa pk-yritysten vienti vuoteen 2020 mennessä sekä tukea maakunnallisia kasvupalveluita vahvalla valtakunnallisella yritysten kasvua ja kansainvälistymistä tukevalla toimijalla.”

Erittäin kannatettavia ja hienoja tavoitteita. Toivon todella, että ainakin osa näistä toteutuu lähivuosina. Muutaman toimintakuukauden jälkeen on kuitenkin vielä liian aikaista tehdä johtopäätöksiä tästä kokonaisuudistuksesta.

Hippunen kultaa – innovaatioseteli

Vaikka uudesta Business Finlandista ei vielä osaa paljoa sanoa, syksyllä 2016 käyttöön otetusta innovaatiosetelistä on jo melko runsaasti kokemuksia. Innovaatioseteliin liittyen löytyy vuoden 2008 kansallisen innovaatiostrategian toimenpidelistalta kohdasta 4.1.3 mielenkiintoinen ehdotus:

”4.1.3 Uudistetaan innovaatiotoimintaa tukeva neuvonta- ja palvelujärjestelmä piilevän innovaatiopotentiaalin aktiiviseksi herättäjäksi.…

Kannusteiden kohdentaminen asiantuntijapalvelujen loppukäyttäjille palvelujen tuottajien sijaan edistää palvelumarkkinoiden kehittymistä. Julkinen tuki tulee kohdistaa pääosin palvelun käyttäjille, jotka hankkivat tarvitsemansa palvelut markkinaehtoisesti (tuki, palveluseteli, ym.).”

Tätähän innovaatioseteli juurikin on. Setelin kohderyhmänä ovat yritykset, jotka hakevat ensimmäistä kertaa innovaatiorahoitusta. Innovaatiosetelin arvo on 5 000 euroa, ja setelillä rahoitetaan uuden tuotteen tai palvelun kehittämistä kansainvälisille markkinoille – eli etsitään sitä piilevää innovaatiopotentiaalia. Setelin saaja voi ostaa innovaatiotoimintaan liittyviä asiantuntijapalveluita valitsemaltaan palveluntarjoajalta, jolla tulee olla sellaista erityisosaamista ja asiantuntemusta, jota setelin saajalla ei itsellään ole.

Piilevän innovaatiopotentiaalin aktiivinen herättäjä – sellaiseksi haluaisin itseänikin tituleerata. On mahtavaa olla nostamassa esiin tätä piilevää suomalaista innovaatiopotentiaalia ja olla mukana tukemassa suomalaisten pk-yritysten maailmanvalloitusta. Innovaatioseteli on erinomainen apuväline tässä työssä.

Erityisesti pidän siitä, että setelin käyttäjä saa itse vapaasti valita, keneltä palvelun ostaa. Tällöin hankittava palvelu kohdistuu juuri yrityksen omaan tarpeeseen, ja lisäksi ostettava palvelu on helppo kilpailuttaa. Samalla kun kasvuyritykset saavat tukea innovaatiotoiminnan ensiaskeliin, palveluntarjoajien kesken syntyy terve kilpailutilanne ja koko palvelumarkkina kehittyy. Tukirahalle saadaan kaksinkertainen hyöty, kun raha kiertää kahden lompakon kautta. Sekä kasvuyritys että palveluntuottaja hyötyvät järjestelmästä, ja molempien menestys mahdollistaa työllisyyden lisääntymisen. Palveluiden kehittyminen parantaa seuraavien asiakkaiden saaman palvelun laatua ja syntyy positiivinen kierre. Lyhyesti voisi todeta, että innovaatioseteli toimii juurikin kansallisessa innovaatiostrategiassa kuvatulla tavalla.

Kaikki yritystuet roskikseen?

Yleisesti katsoen yritystuet tuntuvat jakavan vahvasti mielipiteitä. Osa on sitä mieltä, että kaikki yritystuet tulisi poistaa, koska ne joko vääristävät kilpailua tai sitten passivoivat yrityksiä. Toiset ovat sitä mieltä, ettei kohdennettuja yritystukia tulisi olla lainkaan, koska niistä hyötyvät vain konsultit, jotka tarjoavat palveluitaan yrityksille. Heidän käsityksensä mukaan ainoa oikea tukimuoto on verotuksen keventäminen, koska se kohdistuu tasapuolisesti kaikille yrittäjille.

Itse uskon vahvasti siihen, että kohdennetuille yritystuille on paikkansa. Kun kasvuyritystä pyydetään kohdistamaan fokus esimerkiksi innovointiin tai kansainvälistymiseen, tähän satsatut rahat ovat aito investointi yrityksen pitkäntähtäimen menestykseen. Sen sijaan esimerkiksi verohelpotusten kautta kasvava tulos ei todennäköisesti ohjaudu investointien lisäämiseen, vaan vain omistajien lyhyen tähtäimen voittojen maksimointiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö kokisi yritystoiminnan verotuksen keventämistä aiheellisena.

Innovaatiosetelissä on otettu käyttöön myös muita edistyksellisiä toimintamalleja. Erityisesti setelin hakemisen helppous on suuri muutos tyypillisiin julkisen rahoituksen toimintamalleihin. Sähköisen hakemuksen tekemiseen menee vain hetki, eikä hakemukseen tarvitse liittää kymmeniä dokumentteja. Sen lisäksi, että setelin hakeminen on mutkatonta, päätöskin tulee usein jo viikossa. Näin sen olisi aina pitänyt olla. Toivottavasti muut toimijat ottavat tästä mallista oppia.

Seuraava askel kohti innovaatio-Suomea

Ne yritykset, joille olemme tarjonneet palveluitamme innovaatiosetelirahoituksella, ovat olleet juuri sellaisia, kuin olin toivonutkin, ja mitä kansallisessa innovaatiostrategiassa peräänkuulutettiin – piilevää innovaatiopotentiaalia omaavia kasvuyrityksiä. Setelin kohderyhmänä ovat yritykset, jotka hakevat ensimmäistä kertaa innovaatiorahoitusta ja joiden tavoitteena on uuden, kansainvälistä kasvupotentiaalia omaavan liiketoiminnan synnyttäminen.

Uskon, että Suomesta löytyy vielä paljon tällaista piilevää potentiaalia. Toivonkin, ettei innovaatioseteli jää vain kokeiluksi, vaan että sitä jatketaan ja sen kohdennusta laajennetaan tulevaisuudessa myös yksityishenkilöihin. Uskon nimittäin, että tätä piilevää innovaatiopotentiaalia on erittäin paljon myös suomalaisten keksijöiden keskuudessa. Innovaatioseteli mahdollistaisi näiden keksijöiden kehittämien keksintöjen arvioinnin ja jatkojalostamisen siihen vaiheeseen, että olisi mahdollista tehdä päätöstä siitä, kannattaako ko. keksinnön varaan lähteä rakentamaan kaupallista liiketoimintaa. Nykyinen tukijärjestelmä ei mahdollista tällaista toimintaa. Nykyisen mallin mukaan on ensin perustettava yritys, ja vasta sitten voi saada julkista rahoitusta tukemaan toimintaa. Tällaisessa järjestelyssä ei ole mitään järkeä, ja siksi tarvitaan joku keino, jolla voisimme kartoittaa piilevää innovaatiopotentiaalia jo ennen kuin innovaation ympärille on edes perustettu yritystä. Tällaiselle rahoitukselle olisi erittäin suuri kysyntä, mutta nykyisillä julkisen rahan jakoperusteilla rahaa ei voida jakaa kuin y-tunnuksen omaaville tahoille. Seuraava askel kohti innovaatio-Suomea olisikin rahoituksen mahdollistaminen myös y-tunnuksettomille.

Kesäterveisin,

Piilevän innovaatiopotentiaalin aktiivinen herättäjä

Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu Uusi Suomi Innovaatio Suomi -blogissa 12.6.2018.

EU:n yleinen tietosuoja-asetuksen (GDPR) voimaantulo 25.5.2018 on tuskin jäänyt keneltäkään huomaamatta. Silti yrityksissä saattaa olla vielä epäselvyyksiä siitä, millaisia muutoksia tarvitaan henkilötietokäytäntöihin. Kysyimme Lexian Markus Myhrbergiltä, mitkä asiat täytyy ainakin laittaa kuntoon ennen h-hetkeä ja mitä muutos merkitsee IPR:n näkökulmasta, esim. keksijätietojen osalta.

Esittele lyhyesti itsesi.

Olen Markus Myhrberg, asianajotoimisto Lexian partneri, ja vastaan erityisesti IPR- ja tietosuoja-asioista.

Mikä on GDPR ja mitä uutta se tuo mukanaan?

GDPR eli EU General Data Protection Regulation on suomeksi EU:n yleinen tietosuoja-asetus, joka koskee henkilötietojen käsittelyä. Asetus on koko EU:n laajuinen ja korvaa aiemman direktiivin ja pitkälti kansallisen sääntelyn. Uusi tietosuojalaki täydentää tätä tietyiltä osin, mutta pääsäännöt löytyvät jatkossa asetuksesta.

GDPR tarkentaa henkilötietojen käsittelyn pelisääntöjä ja velvoittaa yrityksiä osoittamaan, että ne käsittelevät henkilötietoja lain mukaisesti. Tämä osoitusvelvollisuus on uusi asia. Käytännössä yrityksiltä vaaditaan erilaisten uusien dokumenttien laatimista. GDPR laajentaa myös rekisteröidyn oikeuksia omien tietojensa osalta.

Lisäksi GDPR velvoittaa sopimaan tietojen käsittelystä yrityksen ja yhteistyökumppaneiden välillä, esimerkiksi IT-palveluntarjoajien kanssa, sillä harva yritys pyörittää itse omia tietojärjestelmiään. Tietoturvaloukkausten osalta tulee myös uusia ilmoitusmenettelyjä ja tietyissä tilanteissa tehdään ns. vaikutustenarviointeja.

Millaisia henkilötietoja ja rekisterejä liittyy IPR:iin yrityksissä?

IPR:iin liittyen näkisin, että yrityksissä voi olla lähinnä sisäisiä keksijä- ja innovaattoritietokantoja. Lisäksi saattaa olla jotain järjestelmiä liittyen erilaisiin ilmoituksiin ja palkitsemisohjelmiin. Keksintöohjesääntö ja sen mukaiset ilmoitukset ovat varmasti tyypillisin tilanne, mutta yrityksessä voi olla myös jotain ideapankkeja tai vastaavaa. Keksijätietokannat liittyvät lähinnä patentteihin, joissa hakijan (yleensä yritys) lisäksi on mainittava keskijöiden tiedot (mm. nimet ja osoitteet). Tavaramerkkipuolella en sen sijaan näe syytä, että yrityksillä olisi jotain henkilörekisterejä, sillä tavaramerkit haetaan suoraan yrityksen nimiin. Myös joissain projekteissa saatetaan käsitellä tekijätietoja.

Yleensä keksijät ovat yrityksen omia työntekijöitä, jolloin tietojen käsittely huomioidaan pitkälti osana HR-tietoja ja työsuhdelainsäädäntöä. Erityisen tarkkana on oltava, jos projekteissa on mukana ulkoisia IPR-kehittäjiä. Tällöin on mietittävä tarkkaan heidän henkilötietojensa asemaa.

Miten keksijätietoja saa tulevaisuudessa tallentaa ja käsitellä?

GDPR ei sinänsä muuta sitä, millaisia tietoja saa käsitellä, kunhan tiedot ovat yritykselle tarpeellisia ja niiden käsittelylle on peruste. Esimerkiksi viranomaisia varten tarvittavat tiedot ovat tarpeellisia ja antavat siten yritykselle perusteen käsitellä näitä tietoja ilman erillistä suostumusta. GDPR:ssä uutta ei siis ole tietojen käsittely itsessään vaan nimenomaan se, että kaikelle henkilötiedolle on määritettävä laillinen käsittelyperuste. Tällainen peruste voi olla mm. sopimus, oikeutettu etu (esim. työsuhteeseen liittyvä käsittely) tai lainsäädäntö/viranomaisvaatimus.

Esimerkiksi keksijätietojen käsittely voi perustua yrityksille oikeutettuun etuun, sillä ne vaaditaan ilmoituksiin. Perusteita jonkin henkilötiedon käsittelylle voi olla jopa useita, mutta pääasia on, että jokaiselle henkilötiedolle, jota käsitellään, on määritetty ainakin yksi peruste. Tietosuojakäytännössä, -selosteessa tai muutoin on informoitava muun muassa siitä, mitä tietoja yrityksessä käsitellään ja mikä on niiden käyttötarkoitus, mistä niitä tulee ja mihin menee, kuinka kauan niitä säilytetään ja mikä on juridinen perusta.

IPR:iin ei yleensä liity sensitiivistä tietoa, sillä se, että on keksinyt jotain ei ole arkaluontoinen tieto. Yrityksen liikesalaisuudet ovat ihan toinen kysymys, eivätkä ne liity henkilötietojen käsittelyyn. Myöskään itse keksintöön liittyvät tiedot eivät ole henkilötietoja, eivätkä ne siten liity GDPR-vaatimuksiin. Keksijän nimi saattaa myös esiintyä palkitsemisjärjestelmien kautta yrityksen rekisterissä. Koska yleensä kyse on työsuhdekeksijöistä, tavalliset työelämän HR-prosessit riittävät.

Mitkä ovat isoimmat kompastuskivet?

Tärkeintä on, että yrityksillä on lain vaatimukset kunnossa. GDPR:n myötä yritysten pitää tunnistaa, mitä henkilötietoa sillä on ja missä sitä pyörii. Isoimpana kompastuskivenä näkisin sen, että tiedon kerääminen on helppoa, mutta siitä voi olla vaikeampi päästä eroon myöhemmin. Ylimääräistä tietoa ei tästäkään näkökulmasta kannata haalia.

Yritysten on asetettava kaikille henkilötiedoille säilytysajat ja periaatteet. Laki ei ota kantaan aikoihin sen tarkemmin, vaan yritysten on määritettävä itse, kuinka kauan niiden on tarpeellista säilyttää henkilötietoja ja milloin tarpeellisuus loppuu. Keksijöiden osalta tähän voi vaikuttaa moni seikka, esim. työsuhteen kesto, palkkiojärjestelmän jatkuminen ja patentin suoja-aika. Vaikka patenttien osalta keksijätiedot löytyvät myös julkisesta rekisteristä, yrityksellä on silti oltava peruste näiden henkilötiedon säilyttämisellä. Tämä on myös yksi GDPR:n myötä muuttuva nyanssi: jokaisen henkilötiedon kohdalla on pohdittava erikseen, onko yrityksellä tarvetta ja perustetta sen säilyttämiselle. Kaikki asiat pitäisi myös muistaa dokumentoida.

Mitä neuvoisit yrityksiä tarkastamaan vielä ennen GDPR:n voimaantulemista?

Viime hetken vinkkinä voin sanoa, että kannatta ylipäänsä olla tietoinen, mitä henkilötietoja yrityksessä on, mistä ne tulevat ja mihin niitä menee. Tässä vaiheessa on muistettava määritellä lailliset perusteet henkilötietojen käsittelylle ja informoida rekisteröityjä heidän tietojensa käsittelystä. Pitää myös huolehtia, että henkilötietojen käsittelyyn osallistuvat tahot sisäisesti muistavat salassapitovelvoitteet ja ulkoisten palveluntarjoajien kanssa on tehty riittävät sopimukset. Kaikessa henkilötietojen käsittelyssä tietoturva-asiat ovat olennaisia.

Kiitos Markus haastattelusta. Mikäli GDPR-asiat askarruttavat, löydät Markuksen yhteystiedot täältä.

Kirjoittanut Milja Saarimaa

Patenttiasiamies Thomas Carlsson toimi kymmenen vuotta tutkijainsinöörinä Patentti- ja rekisterihallituksessa ennen kuin päätyi pöydän toiselle puolelle laatimaan itse patenttihakemuksia. Uusiutuvaan energiaan ja mittaustekniikkaan erikoistunutta tekniikan tohtoria kiehtoo patenttiasiamiehenä ennen kaikkea luova ongelmanratkaisu. Innokas asiantuntijabloggaaja suunnittelee patentoinnin kriteerejä käsittelevän kirjan kirjoittamista tulevaisuudessa. Monipuoliset urheiluharrastukset perheen kanssa sekä nuorten yleisurheilijoiden valmennus pitävät Thomaksen vapaa-ajalla liikkeessä.

Miten sinusta tuli bocolainen?

Väittelin vuonna 2006 Teknillisestä korkeakoulusta teknillisen fysiikan alalta. Väitöskirjani käsitteli aurinkokennojen kestävyyttä. Väitöksen jälkeen hain Patentti- ja rekisterihallitukseen (PRH) töihin arvioimaan patenttihakemuksia. Vaikka patenttiala ei ollut minulle entuudestaan tuttu, innostuin PRH:ssa patenttiasioiden parissa työskentelemisestä ja patentointiin liittyvien kysymysten haastavuudesta. Patenttihakemukset eivät ole koskaan samanlaisia, ja tutkijana minun piti miettiä joka kerta asiat uudelta kantilta. Kymmenen vuoden tutkijaurani aikana opin valtavasti.

Patenttiasiamiestyö alkoi kiinnostaa minua toimittuani pidempään tutkijana, sillä halusin päästä laatimaan itse patenttihakemuksia ja argumentoimaan niiden puolesta toisesta perspektiivistä. Bocolla oli juuri omiin erikoistumisaloihini (mikroelektroniikka ja nanotekniikka) sopivia asiakkuuksia ja tarvetta kasvattaa tiimiä fysiikan osaamisen ympärillä, joten oli mukavaa tulla vuonna 2016 vahvistamaan tätä erinomaista asiantuntijoiden joukkoa.

Mitä päivittäiseen työhösi kuuluu?

Työtehtäviini kuuluu pääosin uusien patenttihakemusten kirjoittamista, asiakkaan ja viraston kanssa viestimistä sekä aiempien hakemusten hakemuskäsittelyn hoitamista.

Pidän kirjoittamisesta ja bloggaan aktiivisesti Bocon blogissa erilaisista asiantuntija-aiheista, esimerkiksi viimeisimpänä patenttivaatimusten suojapiiristä kirjoituksessani I claim this land and all its riches. Kerään myös materiaalia patentoinnin kriteerejä käsittelevää kirjaani varten, koska mielestäni eurooppalaisen patenttilain nykyisissä käytännöissä olisi vielä paljon selventämisen varaa. Tästä materiaalista ammennan myös aiheita blogikirjoituksiini.

Mikä on parasta työssäsi?

Pidän ennen kaikkea patenttiasiamiehen työn luovuudesta ja ongelmien ratkaisemisesta. Olen asiakeskeinen ja virastoaikoina totuin muodollisempaan kirjeenvaihtoon, joten suora asiakastyö jännitti hiukan etukäteen. Tämä osoittautui kuitenkin turhaksi huoleksi, sillä yhteinen sävel asiakkaiden kanssa löytyi helposti. Lähdemme yhdessä asiakkaan kanssa liikkeelle heidän keksinnöstään, jota lähden sitten selventämään, tarkentamaan ja jopa laajentamaan, mikäli se on mahdollista.

Vaihtelua työhön tuovat maantieteellisesti monipuoliset patentointiprosessit Euroopassa ja muualla maailmassa. On hienoa nähdä, miten asiakkaan hakemus laajenee ensihakemuksesta eri puolille maailmaa.

Mikä on ollut mieleenpainuvaa?

Eräs mieleenpainuva toimeksiantojen sarja tuli asiakkaalta heidän superkeksijän ryhtyessä työstämään uransa aikana kertyneitä ideoita valmiiksi keksinnöiksi. Työn tuloksena on syntynyt iso liuta uraa uurtavia patenttihakemuksia, joissa esitetään aivan uudenlaisia ratkaisuja vaikeisiin teknisiin ongelmiin. On hienoa, että olen saanut olla mukana jättämässä tämän keksijän ”perintöä” jälkipolville. Siinä huomaan omakohtaisesti, mitä hyötyä on patenttijärjestelmästä ja hyvin kirjoitetuista patenttihakemuksista.

Miten patenttiala on muuttunut urasi aikana?

Mielestäni patenttiala ei ole kovin nopea muutoksissa ja perustyö on pysynyt pitkään hyvinkin samankaltaisena ­– kymmenen vuoden aikana on tapahtunut lähinnä pienempiä muutoksia.

Patenttiasiamiehenä olen oppinut huomaamaan, että patenttilaki on hyvin samankaltainen eri maissa ja prosessit ovat kansainvälisesti vertailukelpoisia. Vaikka muussa lainsäädännössä on suuria eroja kansainvälisesti, patenttipuolella pätevät hämmästyttävästi hyvin samanlaiset periaatteet maasta riippumatta. Tämä on tietysti patenttiasiamiestyön kannalta mukavaa, kun tietää ja ymmärtää patentointiprosessin kulkua ja periaatteita kansainvälisesti ja yhteistyö eri maiden välillä on vaivatonta. Asiakkaat hyötyvät tästä kustannusmielessä, kun samantapaisella patenttihakemuksella ja prosessilla voidaan edetä useassa maassa.

Millainen työpaikka Boco on?

Boco on tosi mukava työpaikka: hyvät kollegat ja yhteisöllisyys vaikuttavat paljon viihtymiseen. Täällä ei ole turhaa hierarkiaa, vaan kaikki saavat suunvuoron.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Minulla on kolme poikaa ja perhe viettää paljon aikaa lasten harrastusten parissa. Valmennan myös suurta joukkoa nuoria yleisurheilijoita. On mukavaa saada heidät oppimaan, että pitkäjänteisellä työllä voi saavuttaa vaikeitakin tavoitteita.  Pidän ruoanlaitosta ja vastaan pitkälti kodin ruokahuollosta. Kahden kasvissyöjän perheessä siihen tarvitaankin aika tarkkaa suunnittelua. Lisäksi pidän tietokirjojen lukemisesta, varsinkin filosofian, historian ja poliittisen teorian alalta. Liikun mielelläni julkisilla kulkuneuvoilla, jotta saan enemmän aikaa lukemiseen. Vapaata kirjoittamistakin harrastan aika ajoin, mutta tällä hetkellä päivän viimeiset tunnit kuluvat yleensä eurooppalaiseen patenttiasiamieskokeeseen liittyvien opintojen parissa.

Nopeat

Tutkinnot, arvonimet: Tekniikan tohtori (teknillinen fysiikka), FM (filosofia)

Jos ei olisi patenttiasiamies, olisi: filosofi, voisin olla yliopistolla töissä.

Motto: Älä koskaan täytä PowerPoint-esitelmää irrallisten lauseiden listalla.

Suosittelen

Kirja: Francis Fukuyama: Political Order and Political Decay

Laulu/bändi: Bad Religion

Laji: Juoksu

Elokuva/sarja: The Wire

Kirjoittanut Milja Saarimaa