Työsuhdekeksinnöt haltuun

Työsuhdekeksinnöt monikansallisessa kontekstissa puhuttivat Suomen AIPPI ry:n IPR-alan asiantuntijoille järjestetyssä seminaarissa. OTT Anne-Mari Lummevuo esitteli seminaarissa keväällä julkaistun väitöskirjansa ”Complex of Laws – Interfacing Different Employment and Patent Regimes in Global Inventions – A Piece of Cake?” keskeisiä tuloksia. Samassa seminaarissa Director, IAM Timo Vuorimies kertoi käytännön kokemuksista ja VT Marja-Leena Mansala kertoi työsuhdekeksintölautakunnan viimeisimmät kuulumiset.

työsuhdekeksinnöt

Työsuhdekeksinnöt ovat yrityksille tärkeitä.

Työsuhdekeksinnöt ja niihin liittyvät haasteet globalisaation ristipaineessa

Kaikissa yrityksissä työsuhdekeksinnöt, niitä koskevat ohjeet ja menettelytavat sekä keksinnöistä maksettavat korvaukset kannattaa kirjata työsuhdekeksintöohjesääntöön. Ohjesäännön laatiminen ei kuitenkaan aina ole aivan yksinkertaista. Globalisaatio on muuttanut yritysten toimintaa ja tuotekehitystä tehdään nykyisin useassa maassa. Kun suomalainen yritys on osa globaalia, useassa maassa toimivaa konsernia, saman keksinnön keksijät voivat olla eri maissa toimivien tytäryhtiöiden työntekijöitä, joiden keksinnöllistä toimintaa voi ohjata hyvinkin erilainen lainsäädäntö. Tämä vaikuttaa esimerkiksi oikeuksien siirtymiseen keksijöiltä yritykselle, siihen missä ensimmäistä patenttia on haettava sekä keksinnöistä maksettaviin korvauksiin. Nämä maakohtaiset eroavaisuudet pitäisi riittävällä tarkkuudella pystyä huomioimaan ohjesäännössä.

Joissain maissa kuten Suomessa, keksijöillä on lakisääteinen oikeus kohtuulliseen korvaukseen patentoitavissa olevasta keksinnöstä, johon työnantaja on ottanut oikeudet. Suomessa, keksijä ei voi sitovasti luopua kohtuullisesta korvauksesta ennen kuin keksintö on tehty. Tämä aiheuttaa toisinaan ihmetystä, erityisesti Euroopan ulkopuolisissa maissa, joissa tällaisia lakisääteisiä erillisiä keksinnöistä maksettavia kohtuullisia korvauksia ei tunneta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa keksintöintensiivisillä aloilla työntekijöiden tekemistä keksinnöistä ei yleensä makseta erillisiä lakisääteisiä keksintökorvauksia, vaan korvaukset sisältyvät lähtökohtaisesti palkkaan. Suomessa korvauksia maksetaan vain patentoitavissa olevista keksinnöistä (uusi, keksinnöllinen ja teollisesti sovellettavissa), kun taas joissain muissa maissa korvausvelvollisuus koskee myös hyödyllisyysmalleilla tai mallirekisteröinneillä suojattuja ”keksintöjä”. Erityisesti korvausten osalta tilanne voi olla haastava kansainvälisesti toimiville konserneille, jotka pyrkivät kohtelemaan työntekijöitään tasapuolisesti, mutta samanaikaisesti on noudatettava paikallista lainsäädäntöä.

Globalisaation lisäksi, myös yritys- ja työsuhdemuotojen moninaistuminen ja monipuolistuminen on lisännyt työsuhdekeksintöihin liittyviä epäselvyyksiä ja tulkintaongelmia. Suomen työsuhdekeksintöjä koskeva lainsäädäntö on peräisin 1960-luvulta, jolloin maailma ja työelämä oli hyvin erilainen. Keksijä oli yhden yrityksen palveluksessa. Nykyisin keksijät voivat olla samanaikaisesti usean yrityksen ja/tai esimerkiksi yrityksen ja yliopiston palveluksessa. Käytännön ongelmia liittyy myös tilanteisiin, joissa tuotekehitystä tehdään yhteistyössä muiden yritysten, tutkimuslaitosten tai yliopistojen kanssa tai ulkoistetaan alihankkijoille ja muille palvelujentarjoajille. Kenellä on oikeudet keksintöön, kuka vastaa patentoinnista aiheutuvista kustannuksista ja kuka tuolloin maksaa kohtuullisen korvauksen keksinnöstä, erityisesti jos keksintö osoittautuu hyvinkin arvokkaaksi? Asioista kannattaa sopia etukäteen osapuolten kesken epäselvyyksien välttämiseksi.

Työsuhdekeksintö

Työsuhdekeksintöohjesääntöä tulisi pitää ajantasalla.

Tukea työsuhdekeksintöjä koskevan ohjeistuksen ja menettelytapojen kehittämiseen

Monissa suomalaisissa yrityksissä työsuhdekeksintöihin liittyvät prosessit ja käytännöt ovat hyvin hallussa. Tästä huolimatta, valitettavan usein ilmenee edelleen esimerkiksi yrityskauppojen, henkilöstövaihdosten tai oikeudenkäyntien yhteydessä, että yrityksessä ei ole lainkaan laadittu työsuhdekeksintöohjesääntöä, että siinä on puutteita tai sitä ei ole noudatettu. Tyypillisissä riitatilanteissa ilmenee, että oikeuksia keksintöön ei ole siirretty asianmukaisesti keksijöiltä patentin haltijalle, kohtuullista korvausta ei ole lainkaan maksettu tai osapuolten käsitys keksinnön arvosta, ja korvauksen riittävyydestä poikkeaa merkittävästi toisistaan. Monet kiistat olisi kuitenkin voitu välttää, huomioimalla ne työsuhdekeksintöjä koskevassa ohjeistuksessa ja menettelytavoissa.

Työsuhdekeksintöohjesääntöön kannattaa kirjata paitsi kohtuullista korvausta koskeva palkitsemismalli, ne menettelytavat ja periaatteet, jotka ohjaavat keksintöjen ilmoittamista ja niiden jatkokäsittelyä yrityksessä. Suomen lainsäädäntö edellyttää, että keksijä ilmoittaa viipymättä työnantajalleen keksinnöstä ja kuvaa sen niin yksityiskohtaisesti, että työnantaja voi arvioida keksinnön. Työnantajalla on puolestaan neljän kuukauden harkinta-aika arvioida keksintöä ja ilmoittaa työntekijälle ottaako työnantaja oikeudet keksintöön, jolloin työnantajan tulisi huolehtia siitä, että oikeuden siirtyvät työntekijältä työnantajalle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Huolella laadittu ohjesääntö tukee yrityksen innovaatiotoimintaa ja varmistaa, että oikeudet keksintöön siirtyvät oikea-aikaisesti ja oikeassa järjestyksessä työnantajalle ja ehkäisee siten epäselvyyksiä ja riitojen syntymistä. Patentointiprosessin monessa vaiheessa patentin hakija voi joutua osoittamaan, että oikeudet keksintöön ovat siirtyneet patentin hakijalle ja myös esimerkiksi yrityskauppatilanteissa siirtoketjuja tutkitaan tarkasti ”due diligence”- menettelyssä.

Työsuhdekeksinnöstä maksettavaa korvausta määriteltäessä huomioon otetaan keksinnön arvo, työnantajan saamien oikeuksien laajuus, työsopimuksen ehdot ja työsuhteeseen liittyviä tekijöitä. Malli on kuitenkin hallinnollisesti varsin raskas erityisesti yrityksissä, joissa tehdään paljon keksintöjä. Keksinnön arvon ja kohtuullisen korvauksen määrittämistä vaikeuttaa monet seikat. Keksintöjä on hyvin erilaisia pioneerikeksinnöistä pieniin parannuksiin. Monesti useampi patentti koskee yhtä kaupallista tuotetta. Lisäksi myös muut immateriaalioikeudet kuten tavaramerkki, muotoilu ja tekijänoikeus vaikuttavat kuten myös yrityksen markkinointipanostukset ja yrityksen maine vaikuttavat tuotteen myyntiin. Toinen kysymys on mikä yksittäisten patenttien osuus on myytävän start-up yrityksen arvosta.

Näin ollen vakiintuneeksi muodostuneen käytännön mukaan sovitaan kiinteiden vakiokorvausten maksamisesta muutamassa erässä. Ohjesäännössä määritelty yksinkertainen ja selkeä palkitsemismalli, jossa palkan lisäksi maksetaan vakiokorvaus 1-3 erässä, yksinkertaistaa keksintökorvausten käsittelyä mutta kannustaa samalla työntekijöitä ilmoittamaan keksinnöistään ja avustamaan työnantajaansa patentointiprosessin aikana. Vakiokorvausten määrittelyssä kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota eri teollisuuden alojen käytäntöön ja siihen, että korvaus on riittävä. Ohjesääntö voidaan myös laatia konsernitasolla siten, että siinä huomioidaan eri maissa toimivien tytäryhtiöiden lainsäädännölliset erityispiirteet.

Työsuhdekeksintöohjesääntö ja sen menettelytapojen jalkauttaminen

Se, että keksintöohjesääntö ja keksintöilmoituslomakkeet ovat olemassa on jo hyvä alku. Pelkillä asiakirjoilla ei kuitenkaan päästä pitkälle. Jotta patentoitavia keksintöjä syntyisi, keksintöohjesääntö on jalkautettava yrityksessä aktiivisilla käytännön toimilla. Keksintöjä ei tunnisteta ja viedä eteenpäin, ellei yrityksen kulttuuri siihen kannusta. Yrityskulttuurin on aidosti kannustettava tekemään ja tunnistamaan uusia keksintöjä. Lisäksi ohjesäännön mukaista prosessia on aktiivisesti noudatettava ja sitä on syytä päivittää, kun yrityksessä syntyy uusia hyviä käytäntöjä. Lisäksi oikeudet keksintöihin kannattaa siirtää kirjallisesti riittävän aikaisessa vaiheessa, jotta epäselvyyksiä, jotka voivat merkittävästi haitata patentointiprosessia ja vaikuttaa jopa patentin pätevyyteen ei synny. Immateriaalioikeudet ovat yrityksille keskeinen väline kilpailukyvyn kasvattamiseksi, joten työsuhdekeksintöohjesäännön ja koko keksintöprosessin kehittämiseen kannattaa panostaa ja konsultoida asiantuntijoita. Keksintöilmoituslomakkeen muotoilussa, juridisten yksityiskohtien lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että keksinnön teknisistä piirteistä saadaan riittävästi tietoa keksinnön patentoitavuuden arvioimiseksi ja mahdollista patentointiprosessia varten.

Työsuhdekeksinnöt -aiheesta löytyy lisätietoa täältä: https://www.bocoip.com/ipr-tieto/tyosuhdekeksinto/

 

Muistilista

  • Palvelut

    • Henkilöt