Tänään julkistettiin Suomen Parhaat Työpaikat 2025 -lista, jossa palkitaan maan parhaat työpaikat kolmessa sarjassa: pienet, keskisuuret ja suuret organisaatiot. Tilaisuudessa juhlittiin voittajia, ja samalla kuultiin ajankohtaista tutkimustietoa suomalaisesta yrityskulttuurista ja työelämän hyvinvoinnista.
Boco IP sijoittui hienosti pienten yritysten sarjassa sijalle neljä.
Parhaat työpaikat -lista perustuu tutkimukseen
Suomen Parhaat Työpaikat -lista perustuu henkilöstötutkimukseen, jossa arvioidaan työntekijäkokemusta sekä yrityskulttuurin laatua. Viime vuonna tutkimukseen vastasi noin 20 000 työntekijää eri puolilta Suomea. Tutkimus pohjautuu Great Place to Workin määritelmään hyvästä työpaikasta – ympäristöön, jossa työntekijät luottavat organisaation johtoon, tuntevat ylpeyttä työstään ja nauttivat yhteistyöstä kollegoidensa kanssa.
Listalle voivat sijoittua yritykset, joissa työskentelee vähintään 20 henkilöä, jotka ovat toteuttaneet Trust Index -henkilöstötutkimuksen ja saavuttaneet riittävät kokonaispisteet. Lisäksi yrityksen on oltava GPTW-sertifioitu.
Suomen Parhaat Työpaikat -lista esittelee parhaista parhaimmat – organisaatiot, joissa jokainen työntekijä, asemastaan ja persoonastaan riippumatta, kokee työpaikan mahdollisimman hyväksi. Listalla menestyneet yritykset pääsevät myös kansainvälisiin vertailuihin.
Terminologiamuutosten lisäksi alle on poimittu uudistuksen keskeisimmät muutokset:
Mallioikeudella voi jatkossakin suojata teollisesti tai käsityönä valmistettavien tuotteiden ja niiden osien ulkomuotoja, mutta suojattaviksi tulevat lisäksi virtuaalisten tuotteiden muotoilu.
”Mallin” määritelmä laajenee animaatioihin ja ”tuotteen” määritelmä sisältää jatkossa sekä konkreettiset että aineettomat tuotteet.
Mallin esittämistavat tulevat teknologian kehittymisen myötä muuttumaan, etenkin kun kysymys on virtuaalituotteiden mallisuojauksesta. Piirteitä voidaan esittää liikkeellä, siirtymällä ja muulla animaatiolla.
Esimerkiksi: jatkossa EU-mallisuojauksen kohteena voi olla esimerkiksi virtuaaliympäristöjen ja niihin liittyvien hahmojen muotoilu, pelien käyttöliittymät ja digitaaliset hahmot, sovellusten käyttöliittymät, mainosten ja metaversumien visuaaliset tai liikkuvat elementit.
Yhteen mallihakemukseen voi liittää enintään 50 eri mallia. Niiden ei tarvitse jatkossa enää koskea samaa malliluokkaa (Locarno-luokitus). Kun aiemmin samaan mallihakemukseen liitetyt mallit saattoivat olla esimerkiksi tuolin erilaisia versioita, jatkossa voi samaan hakemukseen ottaa mukaan myös eri Locarno-luokkiin kuuluvat pöydän, maton ja valaisimen mallit, fyysisinä ja/tai virtuaalisina tuotteina.
Digitaalisuus huomioidaan myös niin, että mallioikeuden yksinoikeus tulee jatkossa kattamaan myös mallia tallentavan välineen tai ohjelmiston luomisen, lataamisen, kopioimisen ja jakamisen sekä levittämisen. Mallin haltija pääsee siten jatkossa estämään mallin mukaisen tuotteen 3D-tulostuksen.
Mallihakemukset, joiden julkaisua on pyydetty lykättäväksi, tulevat viimeistään 30 kuukauden kuluttua hakemuksesta julkisiksi, sillä erillistä julkaisumaksua ei enää ole. Näin ollen mallit, jotka halutaan syystä tai toisesta pitää salassa, tulee aktiivisesti peruuttaa, jotta ne eivät tule julki. Mallihakemuksen julkaisun lykkääminen on jatkossakin maksullista.
Hakemus- ja julkaisumaksu yhdistetään yhdeksi rekisteröintimaksuksi. Yhdistäminen ei muuta viranomaismaksun määrää: ensimmäisen mallin rekisteröintimaksu on jatkossa 350 euroa, kukin lisämalli samassa yhteisrekisteröintihakemuksessa kymmenenteen malliin asti 125 euroa.
EU-mallin maksimisuoja-aika on jatkossakin 25 vuotta, viiden vuoden rekisteröintijaksoissa. Elinkaarensa loppupuolella olevien rekisteröityjen EU-mallien omistajat tuntevat muutokset konkreettisimmin kukkarossaan, sillä uudistusmaksut nousevat 1.5.2025 alkaen merkittävästi:
Uudistusjakso (viiden vuoden välein)
Virallinen uudistusmaksu nyt, EUR
Virallinen uudistusmaksu 1.5.2025 alkaen, EUR
I uudistus
90
150
II uudistus
120
250
III uudistus
150
400
IV uudistus
180
700
Muutoksella pyritään markkinahäiriöiden vähentämiseen niin, että vain relevantit mallit pidettäisiin voimassa.
Mikäli EU-aluetta koskeva mallirekisteröintisi tulee pian uudistaa, kannattaa se tehdä – mikäli mahdollista – viimeistään 30.4.2025.
Uutuus on myös rekisteröidyn EU-mallin tunnus Ⓓ, jota voidaan käyttää EU-mallisuojatun tuotteen tunnuksena vastaavasti kuin ®-tunnusta tavaramerkeissä.
EU-malliasetusuudistuksen toisen vaiheen muutoksia, jotka käytännön näkökulmasta ovat vähäisempiä, aletaan soveltaa 1.7.2026.
EU-malliasetuksen kanssa samaan aikaan muutettiin myös mallioikeusdirektiiviä, joka ohjaa EU:n jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Direktiiviin perustuvaa Suomen mallioikeuslain uudistusta saadaan todennäköisesti odottaa vuoden 2027 viime metreille.
Great Place to Work (GPTW) -sertifiointi™ on kansainvälisesti tunnustettu ja arvostettu merkki erinomaisesta työntekijäkokemuksesta, luottamukseen perustuvasta yrityskulttuurista ja sitoutumisesta hyvän työpaikan rakentamiseen. Tämä sertifikaatti perustuu työntekijöidemme aitoihin kokemuksiin ja heidän antamaansa palautteeseen – se on tunnustus meidän jokaisen yhteisestä työstä.
Miksi GPTW-tunnustus on meille tärkeä?
Tunnustus on meille osoitus siitä, että Boco IP on paitsi hyvä työnantaja, myös erinomainen työyhteisö. Tämä yhteisöllisyys ja toistemme tukeminen on meille kaikista merkityksellisintä. GPTW-tutkimus toimii arvokkaana työkaluna, jonka avulla voimme jatkuvasti kehittää työyhteisöämme ja varmistaa, että olemme jatkossakin yksi Suomen parhaista työpaikoista. Arvostamme suuresti henkilöstöltämme saatua palautetta.
Tuloksia lyhyesti:
97 % bocolaisista on sitä mieltä, että ”Kokonaisuudessaan tämä on todella hyvä työpaikka.”
Sertifioinnin raja on 65 %, ja Boco IP ylitti tämän selkeästi.
Vertailun vuoksi: Suomalaisen työelämän keskimääräinen Trust Index -luku on 56 %.
Kiitos kaikille bocolaisille tästä upeasta saavutuksesta! Jatketaan yhdessä matkaa kohti entistäkin parempaa työpaikkaa.
Patentin hakijan kannalta on erityisen merkittävää, että niin sanottu ensimmäinen jatkokäsittelypyyntö (Request for Continued Examination, RCE) kallistui 10% (uusi hinta $1500), ja sen jälkeiset RCE:t kallistuivat 43% prosenttia (uusi hinta $2860). Patentointiprosessi USPTO:ssa muodostuukin tyypillisesti selvästi kalliimmaksi kuin Euroopan patenttivirastossa (EPO). Esittelen tässä kirjoituksessa lyhyesti (A) USPTO:n patenttihakemusprosessin vaiheet ja kustannukset sekä (B) miten patentin hakija voi vaikuttaa kokonaiskustannuksiin.
A. Hakemuskäsittely USPTO:ssa
Alla oleva kaavio esittää USPTO:n hakemuskäsittelyn keskeiset vaiheet. Kaavio on varsin monimutkainen, mutta siitä huolimatta se on yksinkertaistus todellisesta prosessista. Hakijalla on esimerkiksi mahdollisuus valittaa viraston päätöksistä sekä jättää jaettuja hakemuksia ja jatkohakemuksia, mutta näitä vaihtoehtoja en esitä kaaviossa.
Käsittely sisältää seuraavat, kaaviossa numeroidut vaiheet:
1) Hakemus jätetään virastoon. Joissain (harvinaisissa) tapauksissa hakemus myönnetään heti (1A)
2) Useimmiten USPTO kuitenkin lähettää hakijalle ensimmäisen, niin sanotun “ei-lopullisen” välipäätöksen (non-final office action, 2). Kun hakija vastaa tähän välipäätökseen (2A/2B), USPTO voi mahdollisesti hyväksyä hakemuksen (2A). Usein USPTO ei kuitenkaan ole vielä valmis myöntämään patenttia tässä vaiheessa, vaan on asiasta eri mieltä (2B).
3) Mietinnän jälkeen USPTO lähettää hakijalle toisen, niin sanotun “lopullisen” välipäätöksen (final office action, 3). Tässä vaiheessa hakija voi halutessaan vastata välipäätökseen 3 niin sanotulla “lopullisen välipäätöksen jälkeisellä vastineella” (after-final response, 3B). Tämä vastine (3B) voi johtaa hyväksyntään (3C) jos USPTO ilmoitti lopullisessa välipäätöksessä (3) tietyn (hakijan päätavoitetta kapeamman) patenttisuojan olevan hyväksyttävissä, ja hakija suostuu vastineessa 3B rajoittamaan suojaa juuri tähän muotoon. Joskus kapeaan patenttisuojaan suostuminen ei kuitenkaan ole hakijan edun mukaista.
4) Mikäli hakija yrittää vastineessa 3B esittää vastalauseita tai tehdä muita kuin tutkijan ennalta hyväksyttäväksi mainitsemia muutoksia patenttivaatimuksiin, hän saa (3D) lähes aina vastauksena lisävälipäätöksen (advisory action, 4) jossa USPTO kertoo miksei hakemusta voitu hyväksyä.
Vaiheissa 2-4 hakija on maksanut vain patenttiasiamiehen tekemästä työstä. Jokainen vastaus USPTO:n antamaan välipäätökseen maksaa tyypillisesti vähintään 2000 – 3000 dollaria, joskus enemmänkin (kustannus riippuu asiamiesvalinnasta ja vastauksen työmäärästä).
USPTO:n hakemuskäsittelyn erikoisuus on alussa mainittu jatkokäsittelypyyntö, eli Request for Continued Examination (3A, 4A) . Kun hakija on päätynyt kaavion kohtaan 4, tai päätynyt kohtaan 3 ja arvioinut että ylimääräinen vastine 3B olisi vain turha kustannus, on RCE:n jättäminen ainut tapa jatkaa hakemuksen normaalia käsittelyä USPTO:ssa (toinen mahdollisuus on valittaa päätöksestä 3 tai 4). RCE:n yhteydessä hakija voi myös jättää uuden vastauksen USPTO:n päätöksessä 3 tai 4 esittämiin vastalauseisiin.
Kuten alussa mainitsin, ensimmäinen RCE (3A tai 4A) maksaa 1500 dollaria. Lisäksi asiamies saattaa veloittaa vastineesta 2000 dollaria tai enemmän. Näin ollen käsittelyketjun 2-2B-3-3A-5 kokonaiskustannus voi tässä vaiheessa jo olla esimerkiksi 2000 (ensimmäinen vastine, 2B) + 1500 (RCE, 3A) + 2000 (toinen vastine, 3A) = 5500 dollaria. Mikäli hakija kiersi reitin 3B-3D-4A kautta, ovat kustannukset vielä suuremmat.
5) Kaavion kohdassa 5 alkaa uusi tutkimuskierros (josta hakija maksoi RCE:llä). USPTO saattaa nyt olla valmis hyväksymään hakemuksen (5A).
6-9) Mikäli USPTO ei vieläkään myönnä hakemusta, tullaan ketjuun 6-7-8-9 joka vastaa yllä kuvattua ketjua 2-3-4-5. Koska alussa mainittu toinen RCE (7A/8A) maksaa lähes 3000 euroa, voi koko kierroksen 6-9 kustannus nousta jo yli 7 000 dollarin jos asiaa ei saada vietyä (tai haluta viedä) päätökseen (6A, 7C). Sama toistuu tulevilla kierroksilla, kohdasta 9 eteenpäin. Jälleenkäsittelykierroksien lukumäärällä ei ole mitään ylärajaa, ja USPTO:ssa onkin yleensä helppoa pitää hakemus pitkään vireillä, jos siitä ollaan halukkaita maksamaan.
B. Hakijan mahdollisuudet vaikuttaa kustannuksiin
Ensiksi on hyvä tiedostaa, että joihinkin asioihin hakija ei voi vaikuttaa. Tietyt USPTO:n tutkijat (jotka arvioivat patenttihakemuksia) ovat taipuvaisia vastustamaan patenttihakemuksen myöntöä tiukemmin kuin toiset, joskus heikoin perustein. Jossain määrin USPTO:n sisäinen arviointijärjestelmä myös kannustaa tutkijoita ylläpitämään RCE-pyyntöjen määrän tietyllä tasolla.
Tämä saattaa esimerkiksi johtaa tilanteisiin, joissa USPTO ensiksi esittää patenttivaatimuksen keksinnöllisyyden vastalauseena yhden estejulkaisun D1. Sitä mukaa kun hakija muokkaa patenttivaatimustaan, USPTO voi lisätä vastalauseeseen enemmän ja enemmän julkaisuja, niin että käsittely pitkittyy ja vastalause on lopulta viiden julkaisun yhdistelmä D1+D2+D3+D4+D5.
Euroopassa näin monimutkaista vastalausetta pidettäisiin keinotekoisena ja siitä voisi hyvin valittaa. USPTO:ssa tällaiseen on vaikeampi puuttua koska viraston käytäntö sallii monimutkaisetkin yhdistelmät. Joskus tämä johtaa turhauttaviin tilanteisiin, kun jokaisesta estejulkaisuista selvästi eroavaa patenttivaatimusta ei tahdota hyväksyä. Jossain määrin on siis onnesta kiinni minkälaisen hakemuskäsittelyn USPTO:ssa saa, ja kuinka paljon kustannuksia käsittelyssä syntyy.
Toiseksi, mikäli USPTO vastustaa hakemusta hanakasti, hakija voi aina pyrkiä minimoimaan kustannuksia rajoittamalla vaatimaansa patenttisuojaa kapeammaksi kaavion kohdissa 2A, 2B, 3A, 3B tai 4A (ja seuraavan kierroksen 6-9 vastaavissa kohdissa). Mitä aiemmin ja mitä enemmän vaadittua suojaa kavennetaan, sitä todennäköisemmin päästään aikaisessa vaiheessa kohtaan 10 (myönnetty patentti) ja vältetään lisäkustannukset.
Asiaa pitää kuitenkin harkita tarkkaan oman patenttiasiamiehen kanssa. Vaaditun suojan kaventaminen tarkoittaa aina, että jokin osa patenttihakemukseen alun perin kaavaillusta suojasta tippuu pois itse patentista. Tämä laskee myönnetyn patentin kaupallista arvoa, jos poistettu osa olisi muodostanut arvokkaan kielto-oikeuden nykyisiä tai tulevia kilpailijoita vastaan.
Kustannusten laskeminen suojan kaventamisella voi siis olla vaikea taloudellinen ja tekninen päätös. Hyvä patenttiasiamies esittelee asiakkaalleen eri vaihtoehdot ja niiden seuraukset, ja osaa myös arvioida millä todennäköisyydellä kukin vaihtoehto johtaa myönnettyyn patenttiin.
Kolmanneksi hakijalla on mahdollisuus pyytää omaa US-patenttiasiamiestään soittamaan patenttihakemusta käsittelevälle USPTO:n tutkijalle. Tällainen haastattelu voi olla hyödyllinen, jos hakijalla ja hänen asiamiehellään esimerkiksi on vaikeuksia ymmärtää tutkijan kirjallisissa välipäätöksissä (2,3,4) esittämiä argumentteja. Jotta voitaisiin valita paras mahdollinen vastausstrategia, kannattaa ensin selvittää varmuudella, miten tutkija on asian tulkinnut.
Puhelinsoitosta aiheutuu pieni lisäkustannus, mutta se maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, jos sen avulla vältytään kirjalliselta juupas – eipäs väittelyltä, joka monen välipäätöskierroksen aikana tulee kalliiksi. Joskus tutkija voi haastattelussa jopa ilmaista millä muutoksilla hakemus voisi olla hyväksyttävissä, vaikka kirjallisessa välipäätöksessä ei ollut tällaista indikaatiota. Toisaalta, jos tutkijan kanta on kirjallisessa välipäätöksessä selkeä ja yksiselitteisen kielteinen, ei haastattelusta ole odotettavissa juuri mitään hyötyä. Hakijan kannattaakin keskustella haastattelumahdollisuudesta oman patenttiasiamiehensä kanssa. Hakija ei itse voi tehdä puhelinhaastattelua tai osallistua siihen.
Neljänneksi: tehokkain ja tärkein tapa varmistaa, että patenttihakemuksella tullaan saavuttamaan paras mahdollinen suoja omalla kustannusstrategialla, on palkata alkuvaiheessa paras mahdollinen patenttiasiamies kirjoittamaan patenttihakemuksen tekstin ja laatimaan sen kuvat. Hyvä patenttiasiamies (1) ymmärtää keksinnön tekniikan, (2) etsii aiempia julkaisuja, jotka vastaavat tätä uutta keksintöä parhaiten, (3) keskustelee haettavasta suojasta (ja aiemmista julkaisuista) yksityiskohtaisesti asiakkaan kanssa, jotta hakemuksen fokus olisi paras mahdollinen, ja (4) lisää hakemukseen myös sellaista materiaalia, jota asiakas ei hänelle antanut, mutta jonka hän kokemuksensa perusteella tietää olevan hakemuskäsittelyssä hyödyksi.
Hyvin kirjoitettu hakemus antaa patentin hakijalle parhaan mahdollisuuden saavuttaa tavoitteensa: mahdollisimman laaja patenttisuoja hänelle sopivalla kustannusstrategialla.
Huonosti kirjoitettu hakemus taas saattaa syöstä hakijan loputtomaan välipäätösketjuun 1-2-3-4-5-6-7-8-9-… jossa kustannukset nousevat taivaisiin ja patentti saattaa pahimmassa tapauksessa jäädä kokonaan saamatta.
EPAC-tutkinto on Euroopan patenttiviraston (EPO) tarjoama arvostettu sertifiointi. Se on suunnattu eurooppalaisille patenttialalla työskenteleville henkilöille, jotka vastaavat patenttiprosessien hallinnollisista ja muodollisista asioista. Tutkinto kattaa syvällisesti patenttihakemusten käsittelyn, eurooppalaisen patenttioikeuden perusteet sekä patenttien hallinnointiin liittyvät keskeiset menettelyt. EPAC on erityisen vaativa ja arvostettu sertifiointi, joka korostaa suorittajansa korkeatasoista osaamista. Lisää tietoa tutkinnosta täältä: EPAC – European patent administration certification | epo.org
Korkean tason osaamista ja kansainvälistä asiantuntemusta
EPAC-tutkinnon suorittaminen ei ole vain osoitus teknisestä osaamisesta, vaan myös syvällisestä ymmärryksestä eurooppalaisesta patenttijärjestelmästä. Tämä tutkinto vahvistaa Paula Sarkin kykyä toimia kansainvälisissä ympäristöissä ja hallita monimutkaisia patenttimenettelyjä.
Mitä tämä merkitsee?
Paulan saavutus ei ole vain henkilökohtainen virstanpylväs, vaan se tuo myös lisäarvoa Boco IP:n yhteistyökumppaneille ja asiakkaille. EPAC-tutkinnon suorittaneet ammattilaiset tuovat mukanaan korkealaatuista osaamista, joka on korvaamatonta innovaatiotoiminnan tukemisessa, yritysten immateriaalioikeuksien suojaamisessa ja uusien teknologioiden kehityksessä.
Onnittelut Paula Sarkille!
Haluamme onnitella Paulaa lämpimästi tästä saavutuksesta ja odotamme innolla, mitä kaikkea tämä tuo tullessaan hänen urallaan ja asiantuntemuksensa hyödyntämisessä. Tämä virstanpylväs on osoitus kovasta työstä, peräänantamattomuudesta ja intohimosta alaa kohtaan.
Hän jatkaa mielellään työtään asiakkaidensa hyväksi tukien yritysten tekemien innovaatioiden tehokasta suojaamista.
Nina aloitti Boco IP:llä vuonna 2021. Hän on erikoistunut kemian ja biokemian alan innovaatioiden suojaamiseen. Ninan osaamisalueeseen kuuluvat esimerkiksi diagnostiikan, elintarviketekniikan, kemiallisen puunjalostuksen ja kemiantekniikan sovellukset sekä lääkkeiden lisäsuojatodistushakemukset. Hän auttaa asiakkaita myös työsuhdekeksintöjen arvioinnissa, kilpailijaseurannoissa, toiminnanvapauskartoituksissa ja patentoitavuustutkimuksissa, sekä luennoi immateriaalioikeuksiin liittyvistä aiheista. Lisäksi Nina toimii Suomen varaedustajana epin eli eurooppapatenttiasiamiehiä edustavan organisaation valtuustossa.
Ninan vahvuus asiamiehenä on hänen aiempi kokemuksensa tutkijana akateemisessa maailmassa sekä startup-yrityksessä. Tämä kokemus auttaa tunnistamaan, miten tutkimus- ja kehitystyön tulokset voidaan jalostaa liiketoimintaa tukeviksi, patentoitaviksi keksinnöiksi. Nina auttaa mielellään asiakkaita työstämään keksintöaihioita valmiiksi keksinnöiksi ja vahvoiksi patenttihakemuksiksi. Hänen mukaansa hyvän patenttihakemuksen kirjoittaminen on kuin tarinan kertomista – keksinnön piirteille laaditaan johdonmukainen esitystapa, joka liittää ne yhteen kertomuksen lailla ja luo uuden, merkityksellisen kokonaisuuden.
Osakkuutta Nina pitää tunnustuksena hyvin tehdystä asiakastyöstä. Lisäksi osakkuus tarjoaa mahdollisuuden syventää roolia yrityksen kehittämisessä ja osallistua entistä laajemmin Bocon organisaation toimintaan. Ninan terveiset asiakkaille ovat: ”Patenttiasiamiestä kannattaa hyödyntää patenttihakemusten lisäksi monipuolisesti kilpailijoiden toiminnan ja oman toiminnanvapauden selvittämiseen. Tehdään yhdessä hyvää työtä!”
Kilpailun tavoitteena on lisätä tietoisuutta patenttien, tavaramerkkien ja muiden aineettomien oikeuksien hyödyistä liiketoiminnassa sekä tukea kestävää kehitystä ja vastuullisia ratkaisuja.
Nordic Innovation Award –palkintokriteerit
Kilpailussa palkitaan vastuullisia ja kestäviä innovaatioita. Nämä tunnistaa muun muassa siitä, että
innovaatio vähentää resurssien kulutusta (esim. energia, vesi, materiaalit),
innovaatio minimoi sen aiheuttamat ympäristövaikutukset (kuten hiilidioksidipäästöt tai jätteet),
innovaatio tukee positiivista sosiaalista kehitystä (esim. elämänlaadun tai yhteisön terveyden parantamisen kautta).
Lisäksi innovaation tulee olla taloudellisesti toteuttamiskelpoinen, johon kuuluu ratkaisun skaalautuvuus ja saavutettavuus laajempaan käyttöön.
Jokaisesta viidestä pohjoismaasta valitaan yksi ehdokas kilpailun finaaliin, joka järjestetään Kööpenhaminassa Tanskassa 10.4.2025. Lisäksi Suomen tuomaristo antaa kaksi kunniamainintaa.
Kuka ja miten kilpailuun voi osallistua
Kilpailuun voivat osallistua kaikki Suomessa toimivat suomalaiset pienet ja keskisuuret yritykset, joiden henkilöstömäärä on alle 250 hlöä.
Kilpailuun voi osallistua 3.2.2025 asti. Osallistuminen tapahtuu täyttämällä kilpailusivun kautta löytyvä ilmoittautumislomake. Kilpailuun osallistuminen on maksutonta.
Suomessa kilpailusta vastaa Patentti- ja rekisterihallitus.
PK-yrityksillä on mahdollisuus saada taloudellista tukea aineettoman omaisuutensa suojaamiseen ja sen hallinnan kehittämiseen Ideas Powered for Business SME Fund –avustusohjelmasta. Tuen myöntää Euroopan unionin teollisoikeusvirasto EUIPO.
Mihin tukea voi saada?
Tukea myönnetään
tavaramerkki- ja mallioikeushakemusten virastomaksuihin (Voucher 2)
IPR-esianalyysipalveluun (IP Scan) (Voucher 1)
patenttihakemusten virastomaksuihin, virastojen suorittamiin patentteihin liittyviin uutuustutkimuksiin sekä Euroopan patenttivirastoon (EPO) tehtäviin patenttihakemuksiin ja (Voucher 3)
EU:n kasvinjalostajan oikeuden rekisteröintiin (Community Plant Variety Right, Voucher 4).
Tuen suuruus riippuu yrityksen tekemistä hakemuksista ja tilaamista palveluista. Yrityksen maksamista maksuista jälkikäteen korvattava osuus vaihtelee tuen kohteen mukaan (50-90%).
Tuen maksimimäärät kohteittain:
Tavaramerkki- ja mallioikeushakemusten virastomaksut: 1 000 euroa
IPR-esianalyysipalvelu (IP Scan): 1350 euroa
Patenttihakemusten virastomaksut ja virastojen suorittamat patentteihin liittyvät uutuustutkimukset: yhteensä 1500 euroa sekä Euroopan patenttivirastoon (EPO) tehtävien patenttihakemuksien laatimismaksut: 2000 euroa
EU:n kasvinjalostajan oikeuden rekisteröintihakemus ja sen tutkimusmaksu: yhteensä 1500 euroa
Matalahierarkkinen, itseohjautuva ja jatkuvasti kehittyvä työyhteisö, jossa on positiivinen ja kannustava ilmapiiri pystyy tuottamaan lisäarvoa asiakkaille, koska työntekijät voivat hyvin.Kun taustatiedustelujeni ja haastattelujeni myötä ymmärsin, että tämä todella toteutuu Bocon IP:n arjessa, oli selvää, että halusin juuri Boco IP:lle töihin. Ensimmäiset viikot ovat vainvahvistaneet tunnetta, että olen oikeassa paikassa, mahtavien ihmisten ympäröimänä.”
Mia Niemelä rakensi ensin uraansa restonomitutkinnon, ulkomaankaupan erikoisammattitutkinnon sekä mainosalan ammattitutkinnon myötä hotellialalla, jonka jälkeen pienen lapsen yksihuoltajuuden myötä siirtyi kolmivuorotyötehtävistä IPR-alalle vuonna 2001.
IPR-tehtävissä Mia on hoitanut kirjeenvaihtoa niin asiakkaisiin, ulkomaisiin yhteistyökumppaneihin kuin patenttivirastoihinkin päin, huolehtinut virallisten asiakirjojen laatimisesta ja toimittamisesta viranomaisille, määräaikojen kirjaamisesta ja noudattamisesta sekä mm. laskutustoimista. Käytännössä siis koko patentin suojausprosessin kaikki työvaiheet ovat olleet osa työpäivien kulkua.
Vuonna 2017 Mia kuitenkin vielä tunsi, että hotelliala jäi ikään kuin kesken ja palasi alalle seitsemän vuoden ajaksi. Tuona aikana hän paitsi matkusteli paljon maailmanlaajuisesti keräten kokemusta ja verkostoituen alan ammattilaisten kanssa, sekä työskenteli hotelleissa erilaisissa päällikkötehtävissä. Matkailuala on kuitenkin jatkuvasti kovassa muutoksessa, erityisesti Lapissa, ja asiaa pitkään pohdittuaan Mia päättikin jäädä pysyvästi Etelä-Suomeen, missä myös hänen poikansa ja sisarensa asuvat ja kun Boco IP Oy Ab sattui sopivasti hakemaan IP Spesialistia, oli jälleen kerran ajoitus kohdallaan ja kohtalo johti Mian takaisin IPR-alalle.
IPR-alan parhaina piirteinä Mia pitää sitä, että laki ja pykälät pitkälti määrittävät työtehtäviä ja työtahtia. Näiden rajojen puitteissa työ on kuitenkin pitkälti itseohjautuvaa, tiimiperusteista asiantuntijatyötä, jossa ei ikinä tule valmiiksi, aina on mahdollisuus oppia ja kehittyä lisää.
Jatkuva kehitys niin työyhteisön sisällä kuin muutokset alallakin pitävät mielenkiinnon yllä ja iloisena alalle paluusta Mia on innoissaan uusista rooleistaan sekä mekaniikka- että tavaramerkkitiimeissä.
“Innovaatioiden suojauksella yritys voi samalla viestiä positiivista tarinaa itsestään – Haluan olla tukemassa tätä prosessia.”
Materiaalitekniikan diplomi-insinööri Antti Pörhösen asiantuntemukseen kuuluvat koneenrakennus, metallurgia sekä metallien valmistusmenetelmät ja prosessointi. Hän on hankkinut osaamisensa sekä opintojensa että työelämän kautta. Tutkintonsa Antti on suorittanut Tampereen teknillisessä yliopistossa.
Ennen siirtymistään patenttialalle vuonna 2021, Antti työskenteli teollisten sähkömoottoreiden mekaanisen suunnittelun sekä metallien 3D-tulostusprosessien tutkimuksen ja kehityksen parissa. Työnsä ohessa hän tutustui IPR-työn merkitykseen myös keksijän näkökulmasta, mikä herätti hänen mielenkiintonsa alaa kohtaan. Antin vastuisiin kuuluivatkin insinööritöiden ohessa erilaiset IPR-tukitehtävät. “On ollut kiehtovaa huomata, kuinka merkittävässä roolissa IPR-asiat voivat olla yritysten liiketoiminnassa.”
IPR-osaaminen: Teknologian suojaus: patentit, hyödyllisyysmallit Hakemusprosessin hoito Suomessa ja ulkomailla: välipäätökset, vastineet
