Kategoria: Blogit

Jos olet tutustunut kotisivuihimme – ja varsinkin, jos olet asiakkaamme – olet varmasti tietoinen yrityksemme visiosta “Boco IP tarjoaa parhaan asiakaskokemuksen”. Kuulostaa kunnianhimoiselta, mutta visioiden on tarkoituskin olla rohkeita; Wikipedian mukaan visiota voidaan “arkikielellä kutsua myös unelmaksi”. Sen avulla pyritään luomaan “jokaiselle työntekijälle tulevaisuudesta kuva, joka vetoaa sekä ajatteluun että tunteisiin”.

Vision pääasiallinen tehtävä on kuitenkin antaa työlle merkitys. Tästä syystä olisikin ensiarvoisen tärkeää, että yrityksen koko henkilöstö saisi mahdollisuuksien mukaan olla suunnittelemassa, millaisia polkuja pitkin yhteistä tavoitetta kohti lähdetään etenemään. Muussa tapauksessa käy erittäin todennäköisesti niin, että suurelle osalle yrityksen henkilökunnasta “visio” jää etäiseksi käsitteeksi, joka vain näyttää hyvältä firman kotisivuilla. Tällaisesta tilanteesta ei varsinaisesti ole apua yhteisten päämäärien tavoittelussa.

Meillä Bocolla visio on aina ollut kaikkien yhteinen asia. Jokapäiväistä työtämme ohjaavat visiota tukevat arvot, ja henkilöstön kehitysehdotukset ovat jatkuvasti enemmän kuin tervetulleita. Kerran vuodessa, perinteisesti syys-lokakuun vaihteessa, suljemme toimiston ovet päiväksi ja lähdemme porukalla linjaamaan tulevaisuuden uusia suuntaviivoja. Tämän “visiopäivän” tarkoituksena on nimenomaan lähteä pois tutusta työympäristöstä, pois sähköpostien ja pirisevien puhelinten ääreltä. Lähes poikkeuksetta visiopäiviimme on kuulunut yöpyminen, ja visiointia edeltävänä iltana kohteeseen päästyämme meille on illallisen lisäksi järjestetty yhteistä ohjelmaa. Olemme vuosien aikana päässeet niin tutustumaan Haikon Kartanon Huippukylmään kuin juhlineet Bocon 85-vuotista taivalta Tallinnassa.

Myös tänä syksynä suuntasimme visioimaan Viroon, tällä kertaa Sagadin kartanon upeaan ympäristöön, jossa tämän kirjoituksen kuvatkin on otettu. Matkat taittuivat mennen tullen laivalla – kolmen vuoden takaiseen verrattuna merenkäynti oli varsin maltillista, mistä ainakin allekirjoittanut oli kiitollinen – ja lisäksi Tallinnan satamasta oli reilun tunnin mittainen bussikuljetus kartanolle. Syyskuun loppupuolella turistikausi oli jo suurelta osin ohi, joten kartanon ympäristössä oli mukavan rauhallinen, visiointiin sopiva ilmapiiri. Hiljaisuus takasi myös kunnon yöunet, joita edes kartanon kummitukset eivät tulleet häiritsemään.

Olemme joinakin vuosina saaneet visiopäivää varten ennakkotehtävän, mutta tänä vuonna ohjeeksi annettiin vain ottaa mukaan muistiinpanovälineet ja avoin mieli. Lisäksi visioimaan tullessa on tärkeää muistaa, ettei kenenkään ehdotuksia tai mielipiteitä saa tyrmätä – ei edes omiaan. Tämä luo avoimen ilmapiirin keskusteluille, joita käydään luentojen tai vaikkapa tarkoitusta varten kehitettyjen lautapelien pohjalta. Kuten aiemminkin, myös tuona syyskuisena päivänä visiointi osoittautui hedelmälliseksi, ja toimme mukanamme Helsinkiin runsaasti toteuttamiskelpoisia ideoita.

Siinä missä varsinainen visiopäivä järjestetään syys-lokakuun vaihteessa, maalis-huhtikuun vaihteen tietämillä on hieman lyhyemmän visiokatsauksen aika. Katsauksen tarkoituksena on nimensä mukaisesti tarkastella, miten visiopäivänä syntyneiden ideoiden ja toimintamallien toteuttamisessa on edetty. Osa niistä on yleensä päässyt käyttöön heti, suuremmat kokonaisuudet ovat vaatineet hieman jalostamista. Joka tapauksessa jokainen niistä on auttanut – ja auttaa – meitä kohti yhteistä päämääräämme.

Forbes-lehden mukaan 10 arvokkainta brandia ovat tänä vuonna Apple, Google, Microsoft, Coca-Cola, Facebook, Toyota, IBM, Disney, McDonald’s ja GE. Tavaramerkkien suojaamisen ammattilaisena väitän, että arvokkaille tuotemerkeille tunnusomaista on, että ne koostuvat sanoista joilla ei ole mitään merkityssisältöä suhteessa myytäviin ja markkinoitaviin tuotteisiin. Hyvänä esimerkkinä ovat IBM ja GE, jotka ovat aikojen saatossa läpikäyneet lyhennysleikkauksen ja muuttuneet toimintaa kuvailevista ”Intenational Business Machines Corporation”- ja ”General Electric”-nimistä ei-kuvaileviksi lyhenteiksi. Coca-Cola poikkeaa muista arvokkaista merkeistä, koska ”Cola”-sana on kuvaileva ja Coca-Cola joutuukin sen vuoksi sietämään muita Cola-sanan sisältäviä merkkejä. Ei-kuvailevuus on myös vahvan tavaramerkkisuojan keskipisteessä. Mitä vähemmän merkin sanat kuvailevat tuotteen tai palvelun ominaisuuksia, sen vahvemmin merkin pystyy suojamaan. Puhutaan merkin erottamiskyvystä.

Vahvaa tavaramerkkiä rakennettaessa pitääkin mielestäni lähtökohtana olla sanat, joilla ei ole merkityssisältöä suhteessa myytävään tuotteeseen tai palveluun. Uutta tuotetta lanseerattaessa voi houkutuksena olla, että haluaa valita sanoja, jotka vahvasti antavat mielikuvia tuotteista.  Oleellista on siis merkityssisältö suhteessa tuotteisiin tai palveluihin: Diesel-sana on hyvä tuotemerkki vaatteille, mutta huono merkki autoille. Sähäkän automallin nimeksi sopisi Espresso, mutta kahvikoneelle se olisi huono merkki.

Toisena lähtökohtana vahvaa tavaramerkkiä ja tavaramerkkisuojaa rakennettaessa on, miten paljon samankaltaisia merkkejä on olemassa tavaramerkkirekistereissä ja markkinoilla. Rekistereissä olevat samankaltaiset merkit nimittäin vähentävät mahdollisuuksia suojata merkkiä ja markkinoilla erottuminen on hankalaa, jos liikkeellä on paljon samankaltaisia merkkejä. Jonkin tyyppinen luonnonlaki on, että mitä suoremmin merkin sanat kuvailevat tuotteita ja palveluita, sitä enemmän samankaltaisia sanoja on merkinosina tavaramerkkirekistereissä ja markkinoilla. Tuotteita vahvasti kuvaileva merkki on sen vuoksi yleensä vaikeampi suojata, ja sillä ei pysty erottautumaan markkinoilla. Vahvaa merkkiä rakennettaessa on tämän vuoksi A ja O tuntea, mitä merkkejä on aiemmin suojattu ja mitä merkkejä käytetään markkinoilla. Oleellista on tutkia tavaramerkkirekistereitä ja sitä, miten sanaa käytetään internetissä.

Ei-kuvailevuudella on myös merkitystä merkin suojausvaiheessa. Ei-kuvailevat sanat kannattaa miltei aina pyrkiä rekisteröimään sanamerkeiksi, koska sanamerkkisuoja on vahvin mahdollinen suoja. Vahvasti mielikuvia antavia tai kuvailevia sanoja sisältävien merkkien suojauksessa on yleensä mahdollista vain kuviomerkkisuoja, joka antaa heikomman suojan merkille. Tuotteiden ominaisuuksia täysin kuvailevat sanat voidaan toki rekisteröidä osana kuviomerkkejä, mutta rekisteröintien antama hyöty on pieni, koska kuvailevien sanojen käyttöä ei pysty estämään.

Merkin sanojen kuvailevuus aiheuttaa ongelmia myös omien oikeuksien puolustuksessa. Tavaramerkkirekistereihin ilmestyy yleensä paljon samoja tai samankaltaisia sanoja sisältäviä merkkejä. Missä menevät rajat? Minkä torjumiseen panostetaan ja mitä on ylipäätänsä mahdollista torjua? Ei-kuvailevien sanojen ja merkkien osalta rajanveto on yleensä helppoa ja torjuntakeinot tehokkaita.

Miltei kahdenkymmen vuoden kokemus merkkien suojauksessa on opettanut minulle yllä olevat totuudet: Ongelmien määrä kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän merkissä olevat sanat kuvailevat markkinoitavien tuotteiden tai palveluiden ominaisuuksia. Mitä lähemmäksi mennään suoraa kuvailevuutta, sitä enemmän joudutaan elämään kaikenlaisten kompromissien kanssa: Paljon samankaltaisia merkkejä liikkeellä, merkki heikosti suojattavissa ja huonosti puolustettavissa. Kannustan tämän vuoksi valitsemaan mahdollisimman ei-kuvailevia merkkejä. Tuotteen tai palvelun alkuvaiheessa voi olla houkuttelevaa valita merkki, joka suhteellisen suoraan kuvailee tuotteiden ja palveluiden ominaisuuksia. Tällaiset valinnat kuitenkin yleensä kostautuvat pidemmän päälle.

Keksijöille on joskus epäselvää, miksi keksintö pitää määritellä patenttihakemuksessa monella eri tavalla. Patenttivaatimusten moninaisuus johtuu yleensä siitä, että patentointi on tasapainoilua laajojen ja suppeiden määrittelyjen välillä. Keksinnön laaja määrittely antaisi laajan yksinoikeuden jos hakemus hyväksytään, mutta se on myös altis monelle vastaväitteelle. Suppeamman määrittelyn hyväksyntä on usein todennäköisempää, mutta saavutettu yksinoikeus on vastaavasti rajoitetumpi.

Ennen patentoitavuustutkimusta kukaan ei tarkalleen tiedä, mihin kohtaan suppea-laaja -akselilla patentoitavuuden raja kunkin keksinnön kohdalla asettuu. Siksi patenttihakemukseen sisällytetään useimmiten monta patenttivaatimusta siltä varalta, että ensimmäisessä (itsenäisessä) patenttivaatimuksessa määritelty, kaikkein laajin suoritusmuoto osoittautuu ennestään tunnetuksi. Silloin keksintö saattaa vielä olla patentoitavissa vaihtoehtoisessa muodossa, jossa itsenäisen vaatimuksen määrittelyihin yhdistetään jokin epäitsenäisissä vaatimuksissa määritelty yksityiskohta (joka supistaa suojapiiriä).

Viranomainen ei kuitenkaan aina ilmaise patentoitavuuslausunnossaan kovin selkeitä mielipiteitä epäitsenäisten vaatimusten synnyttämistä vaatimusyhdistelmistä. Tämä voi osittain johtua niiden sisäisestä rakenteesta. Patentoitavuustutkimuksen kannalta on helpointa, jos rakenne on ketjutettu. Silloin jokainen epäitsenäinen vaatimus viittaa vain sitä edeltävään vaatimukseen.

Ketjussa epäitsenäisissä vaatimuksissa tehdyt lisämäärittelyt kasaantuvat, eli suojapiiri supistuu jokaisen vaatimuksen kohdalla. Jos hakemuksessa on N ketjutettua vaatimusta, niihin sisältyy myös N erilaista vaatimusyhdistelmää. Viranomaisen on periaatteessa helppo arvioida vaatimusyhdistelmiä yksi kerrallaan etenemällä ketjussa, kunnes joko löytää jotain keksinnöllistä tai saapuu ketjun loppuun.

Yhdistelmien rakenne on monimutkaisempi, jos epäitsenäiset vaatimukset viittaavat edeltäviin hajautetusti. Jokainen epäitsenäinen vaatimus voi esimerkiksi viitata erikseen kaikkiin edeltäviin vaatimuksiin.

Hajautetut viittaukset sisältävät paljon enemmän vaihtoehtoisia yhdistelmiä kuin ketjutetut. Jos hakemuksessa on N vaatimusta, joista jokainen viittaa kaikkiin edeltäviin, ne muodostavat yhteensä 2^N-1 erilaista vaatimusyhdistelmää. Kymmeneen tällaiseen vaatimukseen sisältyy siis 512 eri vaatimusyhdistelmää, kahteenkymmeneen jo 524288. Hajautetut viittaukset voisivat siis satatuhatkertaistaa patenttiviranomaisen työn, jos jokainen yhdistelmä tutkittaisiin tarkkaan. Jossakin maissa ne ovatkin tästä syystä kiellettyjä.

Käytännössä patenttiviranomainen joutuu karsimaan hajautettujen viittausten viidakkoa kulkukelpoiseksi jättämällä osan vaatimusyhdistelmistä täysin huomiotta ja arvioimalla muut tiukimman kaavan mukaan. Jos viranomainen esimerkiksi on jo perustellut, miksi vaatimus 6 ei ole patentoitavissa siltä osin kuin se viittaa vaatimukseen 1, hän ei sen jälkeen lähde enää erikseen miettimään, olisiko vaatimus 6 ehkä patentoitavissa siltä osin kuin se viittaa vaatimuksiin 2, 3, 4 tai 5, vaan jättää nämä vaihtoehdot huomiotta.

Riippumatta epäitsenäisten vaatimusten sisäisestä rakenteesta itsenäiset vaatimukset (kuten vaatimus 1 yllä olevissa kuvissa) ovat patentoitavuustutkimuksessa aina etusijalla. Epäitsenäisille vaatimuksille suodaan vain se työaika mikä jää yli, kun itsenäiset on tutkittu. Joskus itsenäiselle vaatimukselle löytyy esteitä heti, joskus vasta päivien työn jälkeen. Joskus taas esteitä ei löydy ollenkaan, mutta siinä tapauksessa epäitsenäisillä vaatimuksilla on vain muodollinen merkitys. Esteiden löytyminen on osittain onnen kauppaa, joten epäitsenäisiin vaatimuksiin kohdistettu tutkimuspanos saattaa vaihdella hyvin sattumanvaraisesti hakemuksesta toiseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että viranomaisen suhtautuminen epäitsenäisiin vaatimuksiin on lähtökohtaisesti kielteinen. Jos tiettyä vaatimusyhdistelmää ei ehditä tutkia, sitä ei myöskään voida hyväksyä. Kielteiset lausunnot vaatimusyhdistelmistä ovatkin hyvin tavallisia, mutta niiden välillä voi olla merkittäviä eroja.

Patentoitavuustutkimusta tekevän viranomaisen suhtautuminen epäitsenäisiin vaatimuksiin asettuu nimittäin tutkimuksen kulusta riippuen johonkin seuraavista Jaahas-luokista:

1. Jaahas, eiköhän tämä ollut jo tässä…

Patentoitavuustutkimuksessa ei riittänyt aikaa vaatimusyhdistelmille eikä niitä tutkittu tai mietitty ollenkaan. Tämä ilmenee patentoitavuuslausunnosta siten, että viranomainen suo kaikille epäitsenäisille vaatimuksille vain yhteisen fraasin (”alan ammattilaiselle ilmeisiä”) tai viittauksen lakipykälään ilman perusteluja.

2. Jaahas, mitäköhän näistäkin pitäisi ajatella…

Tämän Jaahas-luokan patentoitavuustutkimuksissa aikaa olisi riittänyt vaatimusyhdistelmille, mutta selitysosasta ei ehkä ilmennyt vaatimusyhdistelmien teknisiä vaikutuksia. Viranomainen saattoi myös arvioida nämä vaikutukset niin mitättömiksi, ettei nähnyt syytä pureutua epäitsenäisiin vaatimuksiin syvemmin. Lausunnossa viranomainen ehkä käsittelee epäitsenäisiä vaatimuksia yksitellen, mutta vain lyhyillä huomautuksilla, joista tekninen analyysi puuttuu.

Kahteen ensimmäiseen Jaahas-luokkaan kuuluvista lausunnoista hakija ei saa juuri mitään tietoa vaatimusyhdistelmien patentoitavuudesta. Tilanne on käytännössä sama kuin jos epäitsenäisiä vaatimuksia ei olisi ollut olemassakaan.

3. Jaahas, heitetäänpäs tämä pallo takaisin…

Kolmannen Jaahas-luokan tutkimuksissa viranomaisella riitti aikaa ja tietoa (ainakin joidenkin) vaatimusyhdistelmien tarkkaan arviointiin, mutta ei niin paljon, että hän olisi etsinyt vielä lisää estejulkaisuja. Epäitsenäisten vaatimusten kohdalla viranomainen esittää teknisiä perusteluja, mutta viittaa niiden yhteydessä vain samaan estejulkaisuun, jonka esitteli jo itsenäisten vaatimusten käsittelyssä.

Tarkat perustelut ovat tietenkin aina hakijalle arvokkaita, mutta kolmanteen Jaahas-luokkaan kuuluvan lausunnon hyödyllisyys riippuu suuresti valitusta estejulkaisusta. Jos sen yhteensopivuus jonkun epäitsenäisen patenttivaatimuksen kanssa on kyseenalainen, hakijalla on perusteltu syy epäillä, ettei patentoitavuustutkimus ehkä ollut niin kattava kuin olisi voinut olla.

4. Jaahas, mistäköhän voisin vielä etsiä…

Neljännen Jaahas-luokan patentoitavuustutkimuksissa viranomaisella riitti paljon aikaa vaatimusyhdistelmille ja ne tutkittiin tarkkaan. Sen huomaa lausunnossa ainakin siitä, että epäitsenäisten vaatimusten yhteydessä viranomainen viittaa sellaisiinkin estejulkaisuihin, joita itsenäisten vaatimusten käsittelyssä ei mainittu.

Hakijan kannalta olisi hyvä, jos kielteiselle kannalle taipuvat patentoitavuustutkimukset aina kuuluisivat kolmanteen tai neljänteen Jaahas-luokkaan. Silloin jatkotoimenpiteitä koskevat päätökset voitaisiin perustaa kohtalaisen luotettavaan ennusteeseen vaatimusyhdistelmien menestymismahdollisuuksista.

Valitettavasti hakemuksen kirjoitusvaiheessa mikään kikka ei takaa, että vaatimusyhdistelmät tullaan tutkimaan tarkkaan. Jos itsenäiset patenttivaatimukset jostain syystä vievät viranomaiselta paljon aikaa, epäitsenäiset eivät saa patentoitavuustutkimuksessa paljon huomiota.

Jossain määrin asiamies voi kuitenkin korottaa kolmanteen ja neljänteen Jaahas-luokkaan luokiteltavan lausunnon todennäköisyyttä

• pitämällä epäitsenäisten vaatimusten lukumäärän kohtalaisen pienenä;
• sisällyttämällä epäitsenäisiin vaatimuksiin vain sellaisia vaihtoehtoja, joiden ero itsenäisten vaatimusten sisältöön nähden voisi olla merkittävä;
• suosimalla mahdollisuuksien mukaan ketjutettuja viittauksia; ja
• ilmaisemalla hakemuksen selitysosassa edes lyhyesti kunkin vaatimusyhdistelmän tuottaman teknisen vaikutuksen.

Jaahas, sainkin juuri virastosta uuden patentoitavuustutkimuksen. Mitäköhän epäitsenäisistä vaatimuksista on sanottu?

Tekes on tuomassa palveluvalikoimaansa uuden, kokeiluluonteisen, pk-yrityksille kohdennetun 5000 €:n arvoisen Innovaatiosetelin. Setelin voi käyttää innovaatiotoimintaan liittyvien asiantuntijapalveluiden hankintaan, ja sen kohderyhmänä ovat erityisesti yritykset, jotka ovat ensimmäisen kerran hyödyntämässä innovaatiopalveluita. Innovaatiosetelillä ei ole toimialapainotusta, ja se on haettavissa 3.10.2016 alkaen. Lisätietoa voi käydä lukemassa Tekesin sivuilla.

Me Bocolla haluamme olla mukana tukemassa asiakkaita, joiden teknologioiden ja palveluiden avulla voidaan parantaa ihmisten ja ympäristön hyvinvointia. Innovaatiosetelin arvolla voi saada jo paljon asioita eteenpäin.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan, ja varmastikin huolellisen työsuunnitelman perusteella on helpompaa päästä haluttuun lopputulemaan. Tässä nostoni asioista, jotka saadaan vietyä kokonaisuudessaan läpi Innovaatiosetelin tarjoamalla budjetilla. Aloitetaan suunnittelupalveluilla:

Innovointiprosessin läpikäynti ja vertaisryhmäarvio. Palvelun avulla yrityksen innovointikyvykkyys käydään nopeasti läpi, mitataan ja verrataan verrokkitietokannan avulla esimerkiksi muihin saman alan samankokoisiin eurooppalaisiin kasvuyrityksiin. Palvelun toteuttamiseen käytetään European Innovation Management Academyn IMP³rove –on-line -menetelmää ja verrokkitietokantaa.

Suojaussuunnitelman laatiminen. IPR-strategiaksikin tätä kutsutaan. Tämän palvelun aikana käydään läpi yrityksen oma markkina, pohditaan mitä keskeisimmät kilpailijat tekevät, ja luodaan tämän perusteella suojaussuunnitelma varmistamaan yrityksen tärkeimpien kilpailuetuun liittyvien tekijöiden suojaaminen. Suunnitelmaa luodessa otetaan huomioon käytettävissä oleva suojausbudjetti. Palvelun tekemiseen käytetään Patentopolis B.V.n Design IP Strategy -on-line -menetelmää.

Oman toimintavapauden varmistaminen. Toiminnanvapauskartoitus on selvitys yrityksen liikkumavarasta ja kilpailijoiden patenteista aineettomien oikeuksien ympäristössä.  Toiminnanvapauden selvittäminen turvaa liiketoimintaa ja ehkäisee patenttikiistoja. Yhtä lailla tärkeää on varmistaa uuden tuote- tai palvelunimen käytön vapaus. Ennakkotutkimus selvittää, liittyykö merkin käyttöön tai rekisteröintiin riskejä.

Suunnitelmista tekoihin! Yrityksen kilpailuedun suojaamisen rakennuspalikoita ovat tavaramerkit, patentit, hyödyllisyysmallit ja mallisuoja.

Tavaramerkin rekisteröinti. Yrityksen tuotemerkit, nimi ja sloganit voidaan suojata tavaramerkkirekisteröinneillä. Rekisteröinti antaa oikeuden estää muita käyttämästä samankaltaisia merkkejä ja vähentää samalla merkin käyttöön liittyviä juridisia riskejä. Mikäli merkkiä ei rekisteröidä, se on käytännössä vapaasti muiden käytettävissä.

Patenttihakemuksen laatiminen. Patentointipalvelumme kattavat kaiken, mitä patenttihakemuksen tai hyödyllisyysmallihakemuksen tekemiseen tarvitaan kotimaassa ja kansainvälisesti. Asiantunteva pohjatyö hakemuksen laadinnassa varmistaa, että liiketoiminnan kannalta merkittävät seikat tulevat patenttisuojan piiriin. Hakemuksen sisäänjätön jälkeen huolehdimme viranomaiskäsittelyistä ja muista toimenpiteistä aina myöntöön asti.

Muotoilun suojaus. Tuotteen ulkonäöllä on nykymaailmassa erittäin suuri merkitys, ja tästä syystä tuotteiden ja niiden osien muotoiluun käytetään paljon resursseja. Koska muotoilu on tärkeä kilpailutekijä, markkinoilla menestyviä tuotteita kopioidaan . Mallisuojan avulla voit saada yksinoikeuden muotoiluusi.

Innovaatioseteli on 100 % avustusta, jossa palveluntarjoaja eli tässä tapauksessa Boco laskuttaa suoraan Tekesiä. Tekes aloittaa hakemusten vastaanoton 3.10.2016.  Olettaisin, että palvelulle on paljon kysyntää, joten alussa saattaa olla ruuhkaa.

Ole meihin yhteydessä, niin laitetaan asiat saman tien liikkeelle!
Tehdään yhdessä työsuunnitelma teidän organisaation innovaatiotoiminnan käynnistämiseksi!

Osallistuin helmikuussa FICPI Swedenin järjestämään koulutukseen, joka käsitteli toiminnallisia piirteitä (engl. functional features). Minulle kemistinä luennot olivat varsin antoisia, sillä en ole näiden asioiden kanssa tekemisissä joka päivä.

Toiminnallinen piirre – lyhyt oppimäärä

Toiminnallisesta piirteestä puhutaan silloin, kuin patenttivaatimuksessa esitetty piirre kuvataan toiminnan kautta. Toiminnallinen piirre on esimerkiksi väline liuoksen sekoittamiseksi, ja sillä voi korvata vaikkapa rakenteellisen piirteen magneettisekoittaja. Toiminnallinen piirre väline liuoksen sekoittamiseksi kattaa kaikki sellaiset välineet, joilla on tämä kuvattu vaikutus – niillä siis voidaan sekoittaa liuosta. Näin ollen toiminnallisen piirteen suojapiiri on yleensä laajempi kuin rakenteellisen piirteen.

Toisaalta on otettava huomioon, että mitä laajempi suojapiiri, sitä enemmän tekniikan tason julkaisuja tutkimuksen aikana tulee esille. Laajalle suojapiirille muodostuu este, mikäli yhdessäkään näistä julkaisuista on esitetty edellä kuvatun vaikutuksen aikaansaava väline.  Joskus tällainen vaikutus saadaan aikaan jopa tahattomasti, ja patenttivaatimuksia voidaan joutua rajaamaan käsittelyn aikana.

Mikä ruuvi sitten on?

Ruuvi on toki aina ruuvi, mutta se voi toimia monin eri tavoin ja sillä voi olla useita käyttötarkoituksia. Useimmiten ruuvi on kiinnitysväline. Se voi kuitenkin myös olla esimerkiksi ruuvikuljetin, jota käytetään veden ja viljan siirtämiseen. Tässä tarkoituksessa se on siis väline aineen siirtämiseksi. Joskus ruuvi on myös voiman siirtoon tarkoitettu väline.

Vaikka tekninen piirre määritellään toimintansa kautta – kuten ruuvi edellisessä kappaleessa – se on vieläkin tekninen piirre, mutta sille ei ole määritelty erityisiä (fyysisiä) ominaisuuksia. Tästä herääkin kysymys…

Montako esimerkkiä toiminnallisesta piirteestä on esitettävä hakemuksessa?

Alan ammattimiehelle tulisi olla selvää, mitä toiminnallisella piirteellä tarkoitetaan. Patenttihakemuksen selityksestä pitäisi olla löydettävissä tuki eli esimerkkejä siitä, minkälainen toiminnallinen piirre voi olla. Emme kuitenkaan kurssin aikana saaneet vastausta siihen, kuinka monta esimerkkiä selityksessä vähintään tulisi esittää. On kuitenkin selvää, että esimerkkejä olisi hyvä olla useampi, ja varsinkin siinä tapauksessa, etteivät ne ole itsestään selviä. Lisäksi on hyvä varautua siihen, että patenttihakemuksen käsittelyn aikana voi tulla tarve rajoittaa patenttivaatimuksia vain selityksessä todella esitettyihin esimerkkeihin.

Muuta huomioitavaa…

Toiminnallisten piirteiden käyttäminen on joillakin aloilla suositeltavaa sen sijaan, että rakenteellisia piirteitä kuvattaisiin hyvin tarkasti tai laajasti. Siitä huolimatta toiminnallisia piirteitä tulisi aina käyttää harkiten.

Tulee myös huomioida, että patenttivaatimus ei saa koostua ainoastaan toiminnallisista piirteistä, eikä toiminnallinen piirre myöskään saa kattaa sellaisia vaihtoehtoja, jotka eivät vielä hakemuksen jättämisajankohtana olleet tunnettuja. Näin ollen toiminnallisia piirteitä ei voi esimerkiksi käyttää suojamaan suurta joukkoa kemiallisia yhdisteitä tietyn vaikutuksen kautta, ellei vielä tunneta, mitkä joukon yhdisteistä todella saavat aikaan halutun vaikutuksen.

Eri maissa eri käytäntöjä

Kiinassa toiminnalliset piirteet hyväksytään hakemisvaiheessa, ja lain mukaan ne kattavat kaikki sellaiset välineet, jotka pystyvät toteuttamaan esitetyn toiminnan. Siitä huolimatta maan korkeimman oikeuden ohjeiden mukaan toiminnan kautta määritelty patenttivaatimus kattaa vain patentin selityksessä esitetyt ja näiden samanarvoiset (ekvivalentit) suoritusmuodot. Näin ollen vaikuttaisi siltä, että Kiinassa loukkausoikeudenkäynnissä suojapiiri määräytyy ensisijaisesti vain selityksessä kuvattujen rakenteellisten esimerkkien pohjalta. Lisäksi toiminnalliset piirteet voidaan tulkita epäselviksi.

Myös USA:ssa toiminnallisten piirteiden käyttäminen on periaatteessa hyväksyttävää, mutta sanamuotoja tulisi aina harkita tarkasti. Joissakin tapauksissa toiminnallisen piirteen käyttäminen voi jopa kaventaa suojapiiriä, ja selityksessä tulisi aina olla ne rakenteelliset piirteet, joilla toiminta toteutetaan. Varsin uuden oikeuskäytännön mukaan toiminnallisia piirteitä sisältävät patenttivaatimukset eivät ole patentoitavissa, jos vaatimuksille ei ole selkeää tukea selityksessä (Williamson v. Citrix, 2015 “function without reciting sufficient structure for performing that function.”). Varsinkin USA:ta varten selityksessä olisi hyvä esittää erilaisia rakenteellisia esimerkkejä toiminnallisen piirteen toteuttamiseksi, ja mielellään myös toiminnallisten piirteiden alaryhmiä. Esimerkkinä tällaisesta kurssilla esitettiin moduuli tuotekoodin lukemiseksi ilman kosketusta, jonka toiminnallisia alaryhmiä voisivat olla optinen lukeminen tai magneettinen lukeminen. Esimerkkejä rakenteellisista suoritusmuodoista puolestaan voisivat olla kamera kuvantunnistuksella tai optinen viivakoodinlukija.

Saksan osalta opin lähinnä, että toiminnallinen sanamuoto tulkitaan laajasti sekä loukkauksen että uutuuden (mitätöinnin) osalta, joten siellä olisi suositeltavaa käyttää rakenteellisia piirteitä. Maassa toteutunut lakimuutos tuli minulle myös uutena asiana;. nykyään patentille ja hyödyllisyysmallille on sama arvosteluperuste sekä uutuuden että keksinnöllisyyden osalta.

Lopuksi on hyvä huomioida, että vaikka toiminnallisten piirteiden käyttäminen saattaa olla riski, se voi myös olla erityisen tärkeää sellaisissa maissa tai sellaisilla maantieteellisillä alueilla, joissa ei käytetä ekvivalenssiajattelua – loukkausarvioinnissa ei siis lainkaan oteta huomioon samanarvoisia piirteitä. Se on kuitenkin jo aivan toinen aihe…

Patentoitavuuden ensimmäinen ehto on, että kukaan toinen ei ole keksinyt ja julkaissut samaa keksintöä aiemmin. Tästä niin sanotusta uutuuskynnyksestä patenttikäsittelyjen osapuolet pääsevät yleensä – eivät toki aina – varsin helposti yhteisymmärrykseen. Uutuuskynnyksen ylitettyään keksinnön pitää vielä täyttää patentoitavuuden toinenkin ehto: sen pitää erota ”olennaisesti” kaikista aiemmin julkaistuista keksinnöistä. Tämä ehto on paljon monimutkaisempi ja kiistanalaisempi, ja siihen etsitään vastausta perustelemalla, olisiko ”alan ammattilainen” kyennyt ratkaisemaan teknisen ongelman samalla tavoin. Jos olisi, keksintö ei ole patentoitavissa.

Patentointiin liittyvien perustelujen ymmärtämiseksi on siis hyvä tietää jotain tästä kuvitteellisesta henkilöstä, jota tässä kutsun Alan A.M. Mattilaiseksi. Mitä Mattilainen osaa ja mihin hän kykenee?

Patenttialalla ollaan yhtä mieltä siitä, ettei Mattilainen saanut äidinmaidosta ripaustakaan innovatiivisuutta tai kekseliäisyyttä, eikä hän ole luovaa ajattelua vanhemmallakaan iällä omaksunut. Hän ei ole aloitteellinen eikä hänen mielikuvituksensa juuri laukkaa. Ongelmaa ratkaistessaan hän turvautuu konservatiivisesti sellaisiin ratkaisuihin, joita muut ovat vastaavissa tilanteissa käyttäneet. ”Miksi keksiä, kun muut ovat jo keksineet?” on Mattilaisen motto. Mattilainen taitaa olla lounaspöydässä se henkilö, jonka vitsit ovat kaikille jo ennestään tuttuja.

Innovatiiviset heikkoutensa Mattilainen kuitenkin korvaa hurjalla tiedon määrällä. Omaa tekniikan alaansa kohtaan hän tuntee intensiivistä mielenkiintoa, joka ylittää kaikki ajalliset, maantieteelliset ja kielelliset rajat. Hän tietää, mitä alalla on tehty ja kokeiltu 1800-luvun lopulta nykypäivään asti, ja on aina valmis soveltamaan vanhojakin teknisiä ratkaisuja nykypäivän ongelmiin. Pelkkä historioitsija hän ei kuitenkaan ole, sillä hänen kiinnostuksensa uunituoreisiin tutkimustuloksiin on yhtä palava: ennen nukkumaanmenoa hän seuraa viimeisen esitelmän Los Angelesin konferenssista, ja lyhyiden yöunien jälkeen hän herää tarkistamaan Japanissa aamupäivällä julkaistut keksinnöt.

Mattilainen tietää myös, mistä alan oppikirjasta tai hakuteoksesta kannattaa etsiä mitäkin tietoa. Kaiken tämän lisäksi hän käyttää myös oman alansa yleistietoja ja -taitoja. Nämä ovat tavanomaisia ja käytännönläheisiä perusasioita, joita ei yleensä kirjata patenttijulkaisuihin tai tieteellisiin teksteihin. Tästä syystä vastakkaisten osapuolten näkemykset Mattilaisen yleistietämyksen laajuudesta ja tasosta saattavat olla hyvinkin erilaisia.

Monesti väitellään myös siitä, kuinka notkeasti Mattilainen kykenee yhdistelemään tietoja, jotka ovat löydettävissä useasta oman alan julkaisusta. Mattilaisen omaksuman tiedon määrän katsotaan olevan niin suuri, ettei se pysy kovin hyvin ulkomuistissa. Usein vaaditaankin, että Mattilaisen ensiksi lukemassa julkaisussa pitäisi olla jokin selvä vihje, joka johdattaisi hänet kohti toisesta julkaisusta tunnettua ratkaisua. Vasta vihjeen saatuaan Mattilaisella välähtää: ”Tästähän olen lukenut aiemmin!” Vihjeeksi saattaa riittää hyvin vähäpätöinenkin seikka, kuten se, että kyseiset julkaisut ovat saman keksijän nimissä.

Mattilaisen katsotaan useimmiten ratkovan teknisiä ongelmia itsenäisesti, mutta jos ongelma on monitasoinen, hän voi myös kutsua koolle oman alansa työryhmän. Työryhmässä ongelma jaetaan osaongelmiin. Ryhmän johtajana Mattilainen pitää kuitenkin ohjakset tiukasti omissa käsissään ja huolehtii siitä, ettei kukaan jäsenistä ratkaisee osaongelmaansa innovatiivisesti – vain tutut ja turvalliset, ennalta tunnetut ratkaisut otetaan harkintaan.

Yllättävää kyllä, omalle alalleen intohimoisesti omistautuneen Mattilaisen on todettu toisinaan verkostoituvan myös muiden alojen osaajien kanssa. Kohdatessaan omalla alallaan ongelman, jonka ratkaiseminen edellyttäisi ulkopuolista erikoisosaamista, hän mielellään pyytää tuttaviaan avuksi. Uranuurtajia karsastava Mattilainen seurustelee kuitenkin vain hengenheimolaistensa kanssa, joten hänen verkostonsa koostuu ainoastaan henkilöistä, jotka hänen tavoin ovat omilla aloillaan keskittäneet kaiken tarmonsa muiden tekemän työn omaksumiseen.

Patentoitavuutta arvioitaessa keskitytään aina siihen päivään, jolloin patenttihakemus jätettiin patenttivirastoon. Keskeinen kysymys on, mitä Mattilainen sinä päivänä tiesi, ja miten helpolla hän olisi näillä tiedoilla ja senhetkisillä yleistaidoillaan ratkaissut esillä olevan ongelman. Mattilainen ottaa siis lomaa tietojen etsinnästä vain sellaisina päivinä, jolloin maailman kaikki patenttivirastot on suljettu eikä missään oteta vastaan uusia hakemuksia – aika vähiin taitavat siis lomapäivät jäädä. Lomalta palaavaa Mattilaista odottaakin pöydällä tavallista suurempi työrupeama, sillä uuden tiedon julkaiseminen ei keskeydy edes pyhäpäivinä.

Patenttikiistoissa saatetaan toisinaan pyytää apua oikeilta, eläviltä asiantuntijoilta Mattilaisen osaamisen arvioinnissa. Nämä asiantuntijat valitaan kyseisen patentin alalta. He tuppaavat kuitenkin olemaan enemmän tai vähemmän innovatiivisia, mikä vaikeuttaa heidän asettumistaan Mattilaisen saappaisiin. Lisäksi heidän saattaa olla vaikea jättää huomiotta sellaiset asiat, jotka eivät sisältyneet alan yleistietämykseen tiettynä ajankohtana useita vuosia sitten, joten he yliarvioivat helposti Mattilaisen osaamisen. Kiistoja ratkaiseva tuomari taas saattaa aliarvioida Mattilaisen kyvyt, mikäli patentin tekniikka on hänelle itselleen vierasta.

Kuvitteellinen alan ammattilainen ei selvästikään vastaa ketään oikeaa ihmistä, joten hänen kyvyistään väitteleminen saattaa joskus vaikuttaa turhanpäiväiseltä saivartelulta. Voitaisiinko patentoitavuudesta väitellä selkeämmillä sanoilla? Ehkä, mutta alan ammattilaisen erikoisten ominaispiirteiden tarkoitus on varmistaa patentoinnin oikeudenmukaisuus. Patentoitavassa keksinnössä pitää olla omaperäinen idea, joka ei ole saavutettavissa itsestään selvillä muunnoksilla aiempaan tekniikkaan. Muualta kopioitua ideaa ei voi patentoida, vaikka se olisi esitetty vieraalla kielellä kaukaisessa maassa.

Mattilaisen urakka jatkuu siis näillä näkymin hamaan tulevaisuuteen, eikä hän jouda eläkkeelle niin kauan kuin maailmassa julkaistaan uutta tietoa.

Digitalisaatio on sana, jolta ei voi enää millään välttyä. Ennusteet ovat sen suuntaiset, että menneisyyden markkinajohtajat ovat tulevaisuuden menestyjiä vain, jos markkinoiden läsnäolo verkossa ja prosessien ja myynnin digitalisointi on syleilty lämmöllä. Työelämä, kauppa, media, terveydenhuolto, opetus ja suunnilleen kaikki elämänalueet ovat parhaillaan valtavan murroksen kourissa. Emme tiedä, miltä maailma näyttää kolmen tai kymmenen vuoden kuluttua.

Internet toi ja digitalisaatio vahvistaa monilta osin markkinoiden rajattomuutta. Niin kauan kuin maailmanlaajuista, universaalia immateriaalioikeutta – jota moni turhaan toivoo – ei ole olemassa, toimitaan maantieteellisten raja-aitojen määrittelemillä alueellisilla oikeuksilla. Lait varmasti uudistuvat, mutta teollisoikeuksien maantieteelliset rajat tuskin häviävät. Siksi analogisten aikojen immateriaalioikeuslakeja on sovellettava myös digitalisaation aikana. Merkkien suojaamisen tarve ei digitalisaation myötä ole yhtään vähentynyt. Päinvastoin, se on voinut tuoda suojaamiseen lisätarpeita.

Digitalisaatio luo uusia markkinoita ja siirtää perinteisemmilläkin aloilla fokusta tavaramyynnistä palvelumyyntiin. Siinä missä ennen myytiin konkreettisia tavaroita, voidaan nykyään myydä sisältöä sovelluksena verkossa. Perinteisen palvelun kylkeen on voinut tulla sisältöpalvelua verkossa. Postin jakama paperinen lehti on voinut muuttua sähköiseksi verkkolehdeksi. Tietokoneen levyasema ei ehkä enää lataa ohjelmaa levyltä, vaan koko ohjelma voidaan tarjoilla palveluna verkossa. Musiikki on siirtynyt CD:ltä verkkopalveluksi.

Muutokset pitäisi muistaa huomioida yrityksen IP-salkussa. Markkinoinnin ykkösaseen, tavaramerkin, näkökulmasta seuraavassa on muutama tavaramerkkisalkun johtamiseen liittyvä ajatus, jotka soveltuvat myös digiaikaan.

Peruasiat on kunnostettava juurta jaksain. Yrityksessä on mietittävä, mitä merkkejä yrityksellä on ja onko niissä tapahtunut muutoksia: Onhan merkit asianmukaisesti rekisteröity? Jos on, onko suoja-alassa huomioitu muuttunut markkinaympäristö ja mahdolliset uudet palvelut? Myydäänkö merkillä enää lainkaan tavaroita, vai tuliko tavaran tunnuksesta palvelumerkki?

Kun merkit on kirjattu, ne on hyvä kategorisoida tärkeyden mukaan:
1)    Merkki, jota ilman yritystä ei edes ole.
2)    Keihäänkärkituotteen merkki.
3)    Muiden tuotteiden merkit.
4)    Tuoteaihiot – tulevat merkit.

Nyt on jo hyvä lista alulla tärkeysjärjestyksen mukaan. Merkkien kattamat tuotekategoriat on syytä perata seuraavaksi. Kymmenen vuotta sitten tietokoneohjelmistoille rekisteröity tavaramerkki ei välttämättä enää suojaa, jos merkillä nyt myydään ohjelmistopalvelua. On suotavaa käydä läpi – joko itse tai IP-asiamiehen avustamana – olemassa olevien rekisteröintien suoja-alat ja peilattava niitä nykytilanteeseen ja tulevaisuuden odotuksiin.

Kun näin pitkälle on päästy, on hyvä taas muistuttaa itseään, että vaikka maailmanmarkkinat ovat ehkä rajattomat, tavaramerkkioikeudet eivät sitä ole. Yrityksen toiminnalle ja sen kullekin merkkikategorialle tulisi määritellä kaikkein tärkeimmät maat digitalisaationkin aikaan.

Mikä sitten on tavaramerkkinäkökulmasta yritykselle tärkeä maa? Esimerkkejä:
1)    Maat, joissa tuotteita suunnitellaan ja valmistetaan.
2)    Maat, joissa tuotteita ostavat asiakkaat ovat.
3)    Maat, joissa yrityksellä on toimintaa suoraan tai välillisesti: ulkomaan toimipisteet, tytäryhtiöt, jakelijat, yhteistyökumppanit.
4)    Maat, joissa on mahdollisia uusia yhteistyökumppaneita.
5)    Maat, joista odotetaan seuraavia markkina-aluelaajennuksia.
6)    Maat, joissa on pahimmat kilpailijat.
7)    Maat, joissa tuotteiden kopiointi on yleistä.

Kun merkit, niillä myytävät tuotteet on kartoitettu, merkkien relevanttius toiminnan kannalta ja maalista on kirjattu, tuloksena on tavaramerkkien IP-johtamispakkiin työkalu, jolla ottaa liiketoiminnan kannalta harkittuja askelia digitalisaation aikanakin. Työkalu soveltuu myös merkkien suojausprosessien vaatimien toimenpiteiden alullepanoon ja näyttää mahdolliset puutteet suoja-alueessa ja tavara- ja palvelukategorioissa.

Rekisteröidyt yksinoikeudet ovat todistettavasti kovaa valuuttaa, kun haetaan rahoitusta, kun yritys halutaan myydä tai kun markkinoille tulee kopiointiongelma. Siksi internetin ja digitalisaation tuoman nopeuden ja helppouden ei kannata antaa huijata kuvittelemaan, ettei alueellisilla immateriaalioikeuksilla olisi enää merkitystä. Varovaisuudella on myös huomattava, että vuosia sitten suojattu merkki ei välttämättä ole enää riittävä tai oikein kohdistuva suojaoikeus. Tavaramerkkirekisteröinnit on syytä laittaa hengittämään samaa muutoksen ilmaa, jota yritys muutenkin hengittää.

Kun asiakas haluaa suojata keksintönsä, hänen ensimmäinen kontaktinsa patenttitoimistossa on patenttiasiamies. Asiantuntija pitää huolen siitä, että keksinnön suojapiiristä muodostuu riittävän laaja ja hakemuksen sisällöstä sellainen, etteivät kilpailijat pääse hyödyntämään arvokasta aineetonta pääomaa. Tämän jälkeen hakemus on valmis toimitettavaksi patenttivirastoon. Tässä vaiheessa kuvaan astuu mukaan asiamiehen työpari – henkilö, jonka erikoisosaamista ovat hakemuskäsittelyn aikaiset muodollisuudet. Patenttitoimistosta riippuen tällaisen henkilön tehtävänimike on tavallisimmin patentti- tai IP-assistentti. Meillä Bocolla muodollisten asioiden asiantuntijan titteli on IP Specialist, administration and formalities. Minä olen yksi heistä. Toimistomme sisäisessä kielenkäytössä minua ja kollegojani kutsutaan IPSuiksi.

Me IPSut emme ole aina olleet IPSuja, sillä vielä vuosi sitten tittelimme oli osastosta riippuen joko patentti- tai tavaramerkkiassistentti. Nykyinen tehtävänimikkeemme kuvastaa mainiosti työkenttämme laaja-alaisuutta. Eräät työtehtävät ovat kaikille IPSuille yhteisiä – muodollisuuksien hallinnoinnin lisäksi niitä ovat muun muassa kirjeenvaihto niin asiakkaiden, ulkomaisten asiamiestoimistojen kuin virastojenkin kanssa, laskutus ja tärkeimpänä kaikista määräpäivien valvonta. Lisäksi jokaisella IPSulla on erityinen osaamisalueensa, kuten eurooppapatenttien validointi Suomessa ja Ruotsissa, asiakasrekisterin päivittäminen, viestintätehtävät ja toiminnanohjausjärjestelmämme kehittäminen. IPSuna työskentely on suurimman osan ajasta itsenäistä, mutta siitä huolimatta tässä työssä ei jää eikä saa jäädä yksin. Säännöllisin väliajoin järjestettävissä kokouksissa käymme läpi senhetkisen työtilanteen ja pohdimme esillä olevia työhön liittyviä kysymyksiä. Hyvät vinkit jaetaan, virheistä otetaan opiksi.

Joissakin patenttitoimistoissa assistentti saattaa hoitaa vain tiettyyn hakemuskäsittelyn vaiheeseen liittyviä muodollisia asioita, mutta Bocolla me IPSut näemme hakemuksen koko elinkaaren. Hakemusasiakirjojen virastoon toimittamisen ja patenttikirjan ilmestymisen välillä on aikamoinen matka, ja erityisen monivaiheinen siitä tulee, mikäli hakemusta on päätetty jatkaa ulkomaille. Onkin selvää, että näin pitkän prosessin aikana asiakas on paljon tekemisissä paitsi hakemusta hoitavan asiamiehen, myös IPSun kanssa. Tästä syystä meille on tärkeää huomioida asiakkaan yksilölliset tarpeet jo yhteisen matkan ensi hetkillä – hänen pitää voida luottaa siihen, että arvokkaat asiat ovat meillä hyvissä käsissä, ja lisäksi tietää, että puoleemme voi kääntyä aina, kun kysyttävää ilmenee.

Patenttiassistentin tai IPSun työhön ei ole olemassa varsinaisia kelpoisuusvaatimuksia saati erillistä koulutusta. Itse päädyin alalle yli 11 vuotta sitten, ja muistan, että työpaikkailmoituksessa huomioni kiinnitti maininta mahdollisuudesta päästä hyödyntämään kielellistä osaamista. Hyvä suomen ja englannin kielen taito onkin osoittautunut työssäni tärkeäksi. Lisäksi IPSun on oltava halukas oppimaan jatkuvasti uusia asioita ja kehittämään itseään. Toivottavia ominaisuuksia ovat myös hyvä paineensietokyky ja taito priorisoida. Niiden avulla pärjää pitkälle, ja muilta osin työ opettaa tekijäänsä, kuten kliseisesti sanotaan. Kaikkien näiden vuosien jälkeen voin ilokseni todeta, että uuden oppiminen jatkuu edelleen.