Kategoria: Blogit

Kommunikointikeskus Kipinä Oy eli Kipinäkeskus on puheterapia-alan yritys, joka on erikoistunut puhetta tukevaan ja korvaavaan kommunikointiin (Augmentative and Alternative Communication eli AAC) ja puhevammaisten ihmisten kommunikointitaitojen edistämiseen. Heidän erityisosaamista ovat liikunta- ja kehitysvammaisten henkilöiden puheterapeuttinen kuntoutus, ryhmämuotoinen puheterapia ja innovatiiviset AAC-ratkaisut.

Kipinäkeskus halusi suojata tavaramerkkinsä Kipina ja Kippin-tuoteperheensä EU-alueella. Erityisen tärkeää heille oli, että rekisteröinti kattaisi mahdollisimman laajasti Kipinäkeskuksen palvelut ja tuotteet sekä painetussa että sähköisessä muodossa. Kipinäkeskuksen tuotteisiin kuuluu mm. kommunikoinnin apuvälineitä kuten laajoja kommunikointikansioita ja -taulustoja. Lisäksi Kipinäkeskus tarjoaa koulutuspalveluja sekä varhaiskasvatukseen ja kuntoutukseen suunnattua kielen ja kommunikoinnin harjoitusmateriaalia.

Kipinäkeskus otti suosituksesta yhteyttä Boco IP:hen selvittääkseen tuotteidensa ja palvelujensa suojaamista. He pohtivat erilaisia rahoitusmahdollisuuksia ja päätyivät siihen, että innovaatiosetelin hakeminen olisi hyvä ensivaiheen vaihtoehto EU-tavaramerkkien suojaamiseksi. Tuotteiden vieminen EU-alueen markkinoille on yksi Kipinäkeskuksen tavoitteista ja EU-laajuisen tavaramerkkisuojauksen lisäksi innovaatiosetelin rahoitusta riitti myös kansainvälistymiseen liittyvään konsultointipalveluun.

Lue lisää innovaatiosetelistä.

Kirjoittanut Milja Saarimaa

IP Specialist Paula Sarkki on tehnyt pitkän uran patenttialalla, jonka monipuolisuus kiehtoo häntä. Konkarillekin tulee vastaan jatkuvasti uusia ja yllättäviä asioita. Bocolle Paula tuli teollisuuden puolelta vuonna 2002 ja 15 vuodessa ala on muuttunut huomattavasti nopeatempoisemmaksi. IP Specialistin tehtävien lisäksi Paula kehittää Bocon toiminnanohjausjärjestelmää patentointiprosessin näkökulmasta. Bocon kulttuurissa häntä viehättää kollegoiden välinen yhteishenki ja avuliaisuus. Vapaa-ajalla Paula viihtyy ulkosalla; työmatkatkin hän taittaa useimmiten pyörällä.

Miten sinusta tuli bocolainen?

Tulin taloon vuonna 2002. Sitä ennen työskentelin teollisuuden puolella patenttien parissa asiakasyrityksessä osa-aikaisena. Bocoon haettiin uutta patenttiassistenttia ja silloinen esimieheni suositteli minua tehtävään. Vuosien varrella patenttiassistentti-titteli on päivittynyt Bocolla tehtäviä paremmin kuvaavaan IP Specialist, administration and formalities (IPS) -rooliin.

Mitä päivittäiseen työhösi kuuluu? Mikä on parasta työssäsi?

Hoidan IP Specialistin tehtäviä, eli kirjeenvaihtoa asiakkaiden, ulkomaisten asiamiestoimistojen ja virastojen kanssa, määräpäivien valvontaa sekä patentointiprosessin muodollisuuksia. Kehitän myös aktiivisesti Bocon toiminnanohjausjärjestelmää yhdessä sovelluskehityspäällikkömme kanssa. IP-alalla toiminnanohjausjärjestelmän toimivuus edellyttää IT-osaamisen rinnalle patentointiprosessin tuntemusta ja ymmärrystä, ja olenkin vastuussa mm. järjestelmän patenttisäännöistä kokonaisuutena.

Parasta työssäni on yksinkertaisesti sen monipuolisuus. Tehtävät vaihtelevat IPS-tehtävistä järjestelmänkehitykseen, ja yhteydenottoja tulee niin asiakkailta kuin virastoiltakin. Vaikka olen ollut pitkään alalla, uusia ja jopa yllättäviäkin asioita tulee aina vastaan.

Miten patenttiala ja Boco ovat muuttuneet urasi aikana?

Kaikki on nykyään nopeatempoisempaa ja sähköisempää kuin aiemmin. Urani alkuaikoina lähetettiin fakseja tai kirjeitä ja saatettiin odottaa niihin vastausta viikkoja. Toki siihenkin aikaan hoidettiin kiireellisiä toimeksiantoja, ja silloin odotettiin faksin vieressä sen raksuttaessa esimerkiksi 50-sivuista vastinetta Euroopan patenttivirastoon. Piti jännittää, ovatko paperit varmasti suorassa, jotta lähetys menee läpi. Nykyään sähköiset järjestelmät toimivat kanavana patenttivirastojen kanssa asioinnissa.

Myös asiakkaan patenttihakemuksen jatkuessa kansainvälisen PCT-vaiheen jälkeen useaan, jopa yli kymmeneen maahan, jokaiselle maalle luotiin ennen oma paperimappi, jonne jokaiseen kopioitiin iso nivaska kansainvälisen vaiheen asiakirjoja. Nykyään sähköiset mapit ovat tulleet tilalle, eikä kopiokone laula enää samaan tahtiin kuin aikoinaan.

Boco ei mielestäni ole muuttunut kovinkaan paljon. Toki ihmisiä on vaihtunut vuosien varrella, mutta henki on sama.

Millaisena työpaikkana pidät Bocoa nyt?

Viihdyn hyvin työssäni Bocolla. Jos minulle tulee vastaan jokin uusi juttu, voin aina kävellä kollegan huoneeseen keskustelemaan. Täällä ei tarvitse jäädä yksin pähkäilemään ongelmia, vaan aina saa apua työkavereilta, ja tilanteita voidaan ratkoa yhdessä. Jakamisen ja auttamisen kulttuuri on aina ollut vahva Bocolla.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Vapaa-aikaa vietän pääosin perheen parissa; viihdymme kesäisin hyvin mökillämme. Pidän paljon ulkoilusta, ja pyöräilenkin aina töihin, kun mahdollista. Myös käsityöt ovat minulle rakas harrastus.

Nopeat

Jos ei olisi IP Specialist, olisi: jossain käsityöammatissa, esim. ikkunoiden entisöijä

Motto: Ongelmat on tehty ratkaistavaksi.

Suosittelen

Kirja: dekkarit

Bändi: Manic Street Preachers

Laji: pyöräily

Taitelija: Salvador Dali

Elokuva: Terminator

Kirjoittanut Milja Saarimaa

Patent law aims to promote the publication of technical advances so that duplicative work is avoided. Patents offer inventors an exclusive right to their invention (for a limited time in a limited geographical area) in exchange for publication.

But before obtaining a patent, an inventor must present the invention in a written application which is submitted to a patent office. The application must include a patent claim which specifies the extent of the exclusive right which the inventor seeks to be rewarded. A patent claim has to be made in writing and the words in the claim should define the invention in precise terms, so that (if the patent office grants the claim) all interested parties can determine which devices this exclusive right covers, and which ones it doesn’t cover.

Patent claims are reminiscent of land claims in that they require fair rules. In the California Gold Rush of in the mid-1800s, gold prospectors could make land claims in their own name when exploring the wilderness. The first person to discover a gold deposit could claim the area around the deposit as their own. That claim was recorded in a public register, and the person in question then had the right to exclude others from digging within the claimed area. A land claim was valid if the land had not been fenced in before, but one person could only claim a fairly restricted area. It would have been against the public interest for one person to be awarded an exclusive right to a vast area.

In much the same way, patent claims are usually not granted in very broad form, because an exclusive right is a monopoly right which can limit competition and development. It is therefore in the public interest that granted patent claims should be fairly restricted. Patent offices therefore apply certain criteria for judging whether a claim can be granted or not.

The first patent criterion is similar to the criterion of unfenced land in the Gold Rush. In other words, a patent is valid if nobody has discovered the same invention before. However, the crucial criterion for a patent claim is not if someone has previously submitted a patent application for the same invention, but whether or not the same invention has been published before. This publication could be an earlier patent application, but it could also be any other form of written publication.

So in Gold Rush terms, this novelty criterion would have stated that a gold prospector could not have a legal claim to a certain piece land if someone had previously published the information that there was gold beneath that land. If someone discovered an area laden with gold, but published the discovery in the local paper without making a claim, then that land would immediately been turned into a public domain, which could no longer be claimed for personal use. It would therefore have been a foolish mistake to publicize information about a new gold deposit before staking a claim.

The reason for this strict novelty criterion in patent law is that nobody should obtain an exclusive right to an invention simply by copying information which is already known. Exclusive rights are reserved only for those who do the actual digging, as long as they remember to claim their discoveries before publicizing them.

Patent claims also have to meet the criterion of inventive step. In Gold Rush terms, this criterion would have stated that a certain gold deposit can only be legally claimed if it lies beyond a certain minimum distance from all the other gold deposits which have hitherto been publicized. In other words, if it was already publicly known that area A contained a gold deposit, then a gold prospector may not have been allowed to claim the immediately adjacent area B for himself. The distance between the areas could have been considered so short that it would have been obvious to the average gold prospector that there must be gold under area B as well. It could therefore not be claimed by anyone.

This criterion seems quite unfair for a gold prospector. The reason why this criterion is necessary in patenting is simply that the number of granted patents should obtain. The number of small modifications which can be made to one previously published device is almost limitless, so patent rights cannot be granted to insignificant improvements. Patent offices therefore demand that a claim must take an “inventive step” over a previous discovery. This criterion can sometimes be tough on inventors who find gold in area B without being aware of the adjacent gold deposit in A which had been previously reported.

Another criterion which patent claims and land claims share is that they should not be speculative to an unfair degree. Inventors performing cutting-edge research can sometimes form educated guesses on how new materials or methods could be used in the future. But it is important for a well-functioning patent system that pure guesswork isn’t rewarded with an exclusive right. The criterion of sufficient disclosure therefore demands that the patent application must provide enough concrete evidence to show that a patent claim is not speculative.

In Gold Rush terms, this criterion would have demanded that a gold prospector had to provide solid proof when claiming a new gold deposit, and his claim had to be limited only to that deposit. He could not claim larger tracts of land just by speculating that they might contain gold as well. Those lands had to be left open for other prospectors to dig into.

Finally, patent claims also have to meet a clarity criterion. Interpreting a patent claim is generally a lot more difficult than checking a land claim because many different words and expressions can be used to describe the same technical device. It is not always easy to say whether or not an apparatus used by a competitor actually corresponds to the definitions of a patent claim.

Some adventurous inventors try to benefit from this linguistic ambiguity by trying to claim patent rights in deliberately unclear or vague language. If they manage to get the claim granted, its scope may (under some interpretations) be much broader than the actual invention really warrants. Claims like this resemble the land claims made by conquistadors who ceremonially claimed the entire American continent in the name of their queen when stepping ashore from their ships.

Since such overreaching claims are unreasonable and harmful to the public interest, patent offices judge the clarity of patent claims very strictly. Even if no previously published devices come close a claimed invention, a claim may still be rejected for lack of clarity if the technical terms used in the claim are ambiguous.

Ambiguity is to some extent a matter of opinion. People from different research communities may disagree about the exact meaning of a term, especially in international contexts where patent claims are translated from one language to another. To reduce the likelihood of clarity objections and disagreement, it is advisable to include in every patent application a dictionary section where the meaning of key technical terms is elaborated.

This dictionary section can serve as a fence when the inventor arrives on a new continent. The patent office will check that the claim is demarcated with exact technical definitions. With the help of his dictionary, the inventor can put up a fence which clearly indicates which areas have been claimed and which ones still remain unexplored. If the inventor did not bring along the necessary fencing materials on his ship, the patent office may force him to return home empty-handed due to the lack of clarity in his claim.

Kun vuosi kääntyy loppua kohti, on ilahduttavaa vilkaista peruutuspeiliin ja huomata, miten paljon mielenkiintoista vuosi 2017 on tuonut IP-alalla tullessaan. Vaikka yhtenäispatentin suhteen ei olla edetty, kotimarkkinoilla sen sijaan on nähtävissä paljon positiivista kehitystä innovaatiotoiminnassa. Kotimaisten patenttihakemusten määrä on pitkästä aikaa lähtenyt nousuun, ja Tekesin innovaatioseteliä on myönnetty jo yhteensä yli 10 miljoonalla eurolla tukemaan suomalaisten pk-yritysten kansainvälistymistä ja innovointia.

Saksan tuomioistuinkäsittely hidastaa yhtenäispatentin etenemistä

Vaikka yhtenäispatentti on ollut jo vuosia tapetilla, ei sen suhteen ole otettu merkittäviä edistysaskeleita tänä vuonna. UPC-sopimuksen ratifiointi etenee kuitenkin monissa maissa, ja tänä vuonna sopimuksen on ratifioinut Italia, Viro ja Liettua aiempien 11 maan lisäksi. Sopimuksen voimaan tulon kannalta kriittisissä maissa, Saksassa ja Isossa-Britanniassa, ratifiointiprosessi on yhä kesken.

Tällä hetkellä Saksan tilanne on kaikista epäselvin, sillä siellä käydään läpi yksityishenkilön tekemää kantelua siitä, onko yhtenäispatentti Saksan perustuslain mukainen. Iso-Britannian suhteen tilanne etenee hitaasti mutta suunnitellusti. Parlamentin alahuone on juuri joulukuun alussa hyväksynyt ratifiointia koskevan lakialoitteen, mikä on jälleen yksi vaihe kohti Iso-Britannian lopullista ratifiointipäätöstä. Mikäli yhtenäispatentti ehtii astua ajoissa voimaan, ei mahdollisella brexitillä ole vaikutusta tähän prosessiin. Brexitin mahdollisia jälkiseuraamuksia on vielä turhan aikaista lähteä arvioimaan. Tällä hetkellä kukaan ei pysty ennustamaan, millä aikataululla yhtenäispatentti astuisi voimaan. Nähtäväksi jää, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan tällä rintamalla.

Kotimaisten patenttihakemusten määrä nousuun

Kotimarkkinat voivat hyvin ja kotimaisten patenttihakemusten määrä on lähtenyt ensimmäistä kertaa vuosiin nousuun. Elinvoimainen kotimainen patenttivirasto, jonka laadun hakijat kokevat korkeana, on erittäin arvokasta. Siksi onkin hienoa nähdä, että hakijat ovat jättäneet aiempaa vuotta enemmän hakemuksia Suomen patenttivirastoon. Myös maailmanlaajuisesti patenttihakemusten määrien kasvu on rajua – tosin vielä ei ole nähty ennakoitua kiinalaisten hakemusten vyöryä Euroopan patenttivirastoon.

Innovaatioseteli mainio tuki pk-yritysten innovaatiotoimintaan

Toinen merkillepantava ilahduttava asia kotimarkkinoilla on innovaatioseteli. Innovaatioseteli on pienille ja keskisuurille yrityksille suunnattu valtion tuki innovaatiotoimintaan ja kansainvälistymiseen liittyvien asiantuntijapalveluiden hankintaan. Se onkin osoittautunut tarpeellisuutensa innovaatioiden ja yritysten alkutaipaleella. Jo ensimmäinen vuosi näytti, että setelille on tilausta ja syyskuun 2017 alkuun mennessä Tekes on rahoittanut yhteensä jo yli 10 miljoonalla eurolla innovaatioseteliprojekteja. Tämä kokeiluna alkanut tuki jatkuu ainakin vuoden 2019 loppuun ja toivottavasti sen jälkeenkin.

Ensi vuoden alusta tuen saamiskriteereitä on kevennetty, eikä yrityksiltä vaadita enää kokonaista tilikautta. Tämä helpottanee erityisesti start-up-yritysten mahdollisuutta tuen saamiselle jo alkumetreillä. Myös luottoluokitusvaatimuksia höllennetään: ensi vuoden alusta Rating Alfan on oltava vähintään A (aiemmin A+). Kuten Tekesin tilastoista käy ilmi, tyypillisesti innovaatiosetelin hakija on nuori ja pieni yritys: 72 % innovaatiosetelin hyödyntäjistä on ollut mikroyrityksiä ja 55 % yrityksistä on perustettu 2010-luvulla. Lisäksi olisi hienoa, jos innovaatioseteliä laajennettaisiin tulevaisuudessa koskemaan myös yksittäisiä keksijöitä, joilla ei vielä ole yritystä.

Yhteistyö Innovation House Finlandin kanssa avartaa näkymiä start-up-maailmaan

Vuonna 2017 alkanut ja ensi vuonna jatkuva yhteistyö start-up-yhteisö Innovation House Finlandin kanssa on avannut meille Bocolla uudenlaisia näkymiä start-up-maailmaan ja mahdollistanut meille start-up-yrityksille suunnatun palvelumuotoilun. Haluamme kantaa kortemme kekoon ja tukea panoksellamme suomalaisia kasvuyrityksiä. Yhteistyön mielenkiintoisuus ei perustu yksinomaan innostaviin keksintöihin vaan myös siihen draiviin ja energiaan, joka yhteisössä vallitsee. Innovation House Finlandin hurmaava ilmapiiri imaisee mukaansa ja antaa uutta energia myös omaan tekemiseen.

Visiossa paras asiakaskokemus

Me Bocolla haluamme visiomme mukaisesti tarjota parhaan asiakaskokemuksen. Erityisesti asiakaspalaute on tässä tavoitteessamme tärkeää, jotta voimme kehittää toimintaamme oikeaan suuntaan. Keräämmekin sen vuoksi palautetta jatkuvasti ja laajennamme palautejärjestelmiämme ensi vuonna. Kun asiakaskokemus on tekemisen keskiössä, on mielenkiintoista huomata, kuinka kriittisesti itse suhtautuu nykyään kaikkiin asiakaskohtaamisiin asiakkaana. En osaa enää käydä lounaallakaan, ilman että tarkkailen tapahtumaa asiakaskokemuksen näkökulmasta. Tärkeintä on ennen kaikkea se, miten pienillä palvelueleillä rakennetaan asiakkaalle syntyvä kokonaismielikuva.

Millainen on tulevaisuuden patenttitoimisto?

Olen päässyt tänä vuonna osallistumaan mielenkiintoisiin keskusteluihin siitä, millaisia ovat tulevaisuuden patenttitoimistopalvelut. Kun tulevaisuudessa kaikki prosessit on automatisoitu ja viilattu viimeisen päälle, jäljelle jää vuosikymmenien aikana hioutunut asiantuntijoidemme käsityötaito. Kuten taiteilija työstää sujuvasti savea kokemuksensa pohjalta, myös asiamiehille karttuu valtava määrä tietoa ja näppituntumaa IP-asioissa. Tämä ”hiljainen tieto” luo meille näkemystä, jota voimme tarjota yhä tulevaisuudessakin asiakkaidemme käyttöön. Palaan tähän mielenkiintoiseen teemaan ensi vuoden puolella.

Siihen asti jatkan innostuneena työtäni patenttiasiamiehenä rakkaudesta lajiin, kuten sanotaan. Tulevaisuuden lisäksi me Bocolla siirrämme ensi vuonna katseemme pitkään historiaamme, kun yrityksemme täyttää 90 vuotta. Juhlavuosi tulee näkymään tekemisessämme ja ilolla odotammekin kaikkia juhlallisuuksia kanssanne.

Toivotan kaikille rauhallista joulunaikaa ja menestyksekästä vuotta 2018!

Aivan aluksi minun täytyy pyytää, ettette katsoisi minua noin. Miten niin muka pöytä ei osaa puhua? Te ihmiset teette aina tuon saman virheen – oletatte, että koska pöydät ja ylipäänsä esineet ovat elottomia, ne eivät voi kokea tai nähdä, saati kertoa kokemuksistaan. Tai no, enhän tietenkään voi puhua maailman kaikkien pöytien puolesta, mutta minulle tällainen kyky on kuitenkin suotu. Istukaahan hetkeksi, niin kerron tarinan vailla vertaa!

Enpä tiennyt veistämössä muodon saadessani, millainen elämä minua odottaisi! Se alkaa vuodesta 1928, jolloin päädyin Robert Borenius -nimisen miehen omistukseen. Hän oli diplomi-insinööri, joka oli perustanut nimeään kantavan yrityksen ja kaipasi työpöytää. Hän oli naimisissa Märta-nimisen herttaisen naisen kanssa. Märta hymyili lempeästi ja muisti aina pyyhkiä pölyt pinnaltani. Pölyhuisku kutitti ikävästi, mutta koettelemuksen jälkeen kiilsin niin kauniisti, että olisin käynyt peilistä.

Robertin työhuoneessa Borenius & Co:ssa kävi jatkuvasti vieraita, ja keskusteluja hallitsivat puheet ”patenteista”. Alussa en tietenkään ymmärtänyt, mistä oli kyse. Melko pian minulle kuitenkin selvisi, että Robert pyrki varmistamaan, ettei kukaan varastaisi mitään toisen keksimää tai yrittäisi luvattomasti hyötyä siitä. Se kuulosti tärkeältä, ja ilmeisestikin Robert hoiti työnsä hyvin, sillä vieraat tuntuivat luottavan häneen. Olin kovin ylpeä omistajastani ja pyrin parhaani mukaan helpottamaan hänen työtään pitämällä tärkeät paperit hyvässä järjestyksessä laatikoissani. Yritys kukoisti, vuodet ja vuosikymmenet kuluivat huomaamatta.

Koska olen jykevää tekoa eikä ajan kuluminen vaikuta minuun käytännössä mitenkään, en ollut osannut kuvitellakaan, että teidän ihmisten laita olisi toisin. Minuun koski nähdä, miten Märtan askel lyheni ja selkä painui kumaraan. Robert väsyi herkästi ja joutui ottamaan minusta tukea noustessaan seisomaan tai kulkiessaan ohi. Lopulta koitti se päivä, jolloin en nähnyt enää kumpaakaan. Ikävöin ystäviäni valtavasti, mutta elämän oli jatkuttava.

Tutustuin Ingmar Hjeltiin, josta tuli yrityksen johtohahmo Robertin jälkeen. Hän oli verraton herrasmies, mutta kovin kiireinen ja paikalla useimmiten vain iltaisin. Oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että hän unohti tärkeitä papereitaan laatikoideni uumeniin kiiruhtaessaan paikasta toiseen. Ingmar luotsasi Boreniusta reilun vuosikymmenen, kunnes vuonna 1980 yritys myytiin hänen tomeralle miniälleen Pialle. Koska kuuluin Boreniuksen vakiokalustoon – kirjaimellisesti – siirryin kaupan myötä jälleen uudelle omistajalle. Pia oli vähintään yhtä aikaansaava kuin appensakin, ja nautin siitä, miten päivät täyttyivät hyväntuulisesta työnteosta. Yritykseen palkattiin uutta henkilökuntaa sitä mukaa kuin asiakkaiden määrä kasvoi. Piasta tuli Boreniuksen sydän ja sielu.

Muutamia vuosia sitten Pia jäi eläkkeelle, ja niin kävi suunnittelemattani myös minulle. Olin innokkaana odottanut pääseväni säilömään seuraavan omistajani papereita, mutta sen sijaan jouduinkin seuraamaan kauhunsekaisin tuntein, miten toimiston valtasivat aivan uudenlaiset pöydät. Niissä ei ollut jälkeäkään minun ylevyydestäni tai jylhästä ulkomuodostani, ja mikä oudointa, ne toimivat sähköllä! Te ihmiset olette jostain syystä saaneet päähänne, että liiallinen istuminen on pahasta, ja että sen takia töitä pitäisi tehdä seisten. Siitä en voi mitenkään olla samaa mieltä – minäkö muka vaarallinen?

Onneksi pitkää uraani yrityksen palveluksessa kuitenkin arvostettiin, ja sain jäädä taloon. Nykyään vietän leppoisia eläkepäiviä Historia -nimisessä neuvotteluhuoneessa. Silloin tällöin täällä käy asiakkaita, mutta koska toimistolla on pari suurempaa neuvotteluhuonetta, saan olla suurimman osan ajasta omissa oloissani. Pia poikkeaa katsomassa minua aina vierailulla käydessään, ja tiedättekö mitä? Seinälle, minua vastapäätä, on ripustettu rakkaiden ystävieni Robertin ja Märtan valokuvat!

Halusin kertoa tarinani juuri nyt, koska ensi vuonna tulee kuluneeksi yhdeksän vuosikymmentä siitä, kun Robert Boreniuksen perustaman patenttitoimiston toiminta käynnistyi. Vuosien aikana yrityksen nimi on muuttunut Boco IP:ksi, eikä alkuperäisestä henkilökunnasta ole jäljellä muita kuin minä. Entisiä ja nykyisiä bocolaisia kuitenkin yhdistää asiakkaiden parhaaksi toimiminen, yhdessä tekemisen ilo. On ollut kunnia saada olla mukana tällä ainutlaatuisella matkalla, auttamassa teitä! Kiitos, että kuuntelitte tarinani. Kiitos, että uskoitte minun pystyvän kertomaan sen.

Lämpimin ajatuksin
Robertin ja Pian työpöytä

Lue lisää pitkästä historiastamme aina perheyritys Borenius & Co:n alkuajoista Boco IP:n nykypäivään kansainvälisesti toimivana asiantuntijaorganisaationa.

Oletko kuullut paikasta nimeltä Maseria? Tuskin, sillä kyseinen maa on poikani nelivuotiaana keksimä mielikuvitusmaailma. Maseria sijaitsee Pluton kolmannella puolella ja siellä puhutaan maserian kieltä. Maserian rahayksikkö on pullo. Jokaista ammattikuntaa kohtaan on sata tekijää, esimerkiksi 100 joulupukkia, 100 poliisia ja 100 rosvoa. Siellä elää ihmisiä, eläimiä ja satuolentoja, kuten supersankareita. Ennen kaikkea Maseriassa kaikki on mahdollista.

Aikuisten maailma tuntuu välillä aika harmaalta lapsen maailmaan verrattuna. Lasta eivät sido vielä opitut kulttuuriset kontekstit, ennakkoasenteet tai edes logiikka. Lapsi on utelias. Hän on kiinnostunut kaikesta ja haluaa oppia ja kokeilla – eikä hän pelkää epäonnistumista. Myös innovoinnissa tarvitaan lapsenkaltaista ajattelua ja oivalluksia ”laatikon ulkopuolelta” – vain näin voimme synnyttä jotain aidosti uutta ja innostavaa.

Lapsen kanssa joutuu jatkuvasti haastamaan itseään ja omia pinttyneitä asenteitaan. Koska lapset rakastavat joulua ja juhlia, keksi poikani kesällä oivan tuuman: järjestetään kesätonttujuhlat. Hän halusi ottaa esiin kaikki joulukoristeet, laittaa päähän tonttulakin ja leipoa pipareita. Vaikka idea nyt naurattaakin jälkikäteen, niin kesällä keskellä kuuminta hellettä tämä ajatus tuntui suoraan sanottuna aikuisen näkökulmasta aika ahdistavalta. Oli käytävä sisäinen kamppailu ja lähdettävä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Pohdin, miksi joulukoristeet tuntuvat kauniilta ja tunnelmallisilta joulukuussa, mutta muulloin niiden näkeminen aiheuttaa lähinnä stressin tunteita. Ovatko asenteet ja opitut tavat meissä todella näin syvällä? Suostuin kuitenkin lopulta ehdotukseen, eikä lapsen riemulla ollut rajaa, vaikka itse juhlat jäivätkin lopulta toteuttamatta.

Toisen kerran kuulin, kun poikani pyysi ukkiaan lukemaan hänelle kirjaa niin, että tarina aloitettaisiin viimeisestä sivusta ja lopetettaisiin ensimmäiseen sivuun. Koska tiedän, että ukki on järjestyksen miehiä, kuuntelin hiukan huvittuneena tilanteen etenemistä. Ukki hämmästyi tätä ehdotusta toden teolla ja totesi, ettei niin voi lukea kirjaa – siinä ei ole mitään järkeä. Ymmärrän häntä hyvin, sillä tuskin olisin itsekään tähän pystynyt, niin naurettavalta kuin se jälkikäteen ajateltuna tuntuukin. Ensireaktiomme kumpuaa usein syvältä opituista tavoista ja asenteista. Mutta miten voimme pohtia asioita uudesta näkökulmasta, jos emme pysty edes näin yksinkertaisessa asiassa menemään totuttujen normien ulkopuolelle.

Välillä tuntuu, että meillä Suomessa epäonnistumisen pelkäämisen kulttuuri on saanut liikaa jalansijaa. Uudet ideat joutuvat ensin tarkkaan syyniin ja pohditaan syitä, miksi ne eivät tule toimimaan. Vietin viimeiset kaksi vuotta Ruotsissa ja huomasin siellä asenteen olevan erittäin positiivinen innovoinnin suhteen: Kun suomalainen vielä miettii, miksi meidän kannattaisi tehdä tällaista, niin ruotsalaiset toteavat heti, että miksi ihmeessä emme kokeilisi. Kaikki ideat eivät tietenkään lähde lentoon, mutta harvalle yritykselle olisi haitallista kokeilla vähän rohkeammin. Uusi sukupolvi start-up-yrittäjiä onkin kasvamassa, ja ilolla seuraan heidän innostustaan ja tekemisen meininkiään.

Kuten Esa Saarinen totesi: ”Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita.” Ehkä meidän aikuistenkin kannattaisi matkustaa Maseriaan ainakin välillä.

Kirjoittanut Milja Saarimaa

Eurooppapatenttiasiamies Jaana Hämäläiselle jokainen asiakkaan patenttihakemusprosessi on ainutlaatuinen. Patenttien pariin bioalalta väitellyt tohtori päätyi kansainvälisistä yliopistotehtävistä. Globaalilla IP-alalla Jaana hyödyntää kansainvälistä näkemystään asiakastyössä. Vapaa-aikaa hiljattain vanhempainvapaalta palannut entinen aktiivisoutaja viettää mieluiten perheen ja koiran kanssa luonnossa liikkuen.

Miten sinusta tuli bocolainen?

Väittelin Ruotsissa SLU:ssa (Sveriges lantbruksuniversitet) vuonna 1999 kasvivirologian ja molekyylibiologian alalta, jonka jälkeen muutin takaisin Suomeen. Halusin vaihtelua yliopistouralle ja koin, että patenttialan töissä voisin hyödyntää koulutustani. Patenttiala kuulosti muutenkin mielenkiintoiselta, sillä olin päässyt tutustumaan siihen jo suppeasti opintojeni aikana. Päädyin hakemaan Bocolle ja olenkin ollut talossa vuodesta 2000. Osakkaaksi minua pyydettiin 2010.

Väitöskirjani myötä olen aiemmin työskennellyt yliopistoissa Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Patenttiasiamiehenä toimiessani olen lisäksi suorittanut kuukauden harjoittelun Saksassa Euroopan patenttivirastossa (EPO).  Kansainvälinen kokemus on laajentanut näkemystäni, ja siitä on ollut hyötyä globaalilla IP-alalla.

Mitä päivittäiseen työhösi kuuluu?

Työtehtäviini kuuluu bioalan patenttihakemusten laatiminen ja käsittelyprosessin hoitaminen. Teen selvityksiä ja uutuustutkimuksia, ja minulla on myös kokemusta riita-asioista. Olen lisäksi erikoistunut kasvinjalostajan oikeuksiin – myös väitöskirjani tutkimustyö kohdistui juuri kasveihin.

Mikä on parasta työssäsi? Mikä on jäänyt mieleen?

Parasta työssäni on asiakkaiden kanssa toimiminen ja työn monipuolisuus: asiakkaat ovat niin yksittäisiä keksijöitä kuin suuryrityksiäkin ja hakemusten aiheet vaihtelevat kasveista jopa laitteisiin. Jokainen hakemusprosessi on ainutlaatuinen ja käsittelyn aikana voi tulla monenlaisia asioita vastaan. Myös asiakkaan liiketoiminnallinen intressi hakemuksen suhteen saattaa muuttua hakemuksen alkuperäisestä tarkoituksesta vuosia kestävän käsittelyprosessin aikana.

Mieleenpainuva tapaus oli eräs väite Euroopan patenttivirastossa, jossa asiakkaamme oli yksi kolmestatoista väitteentekijästä. Harvoin samassa käsittelyssä on näin montaa osapuolta mukana. Kollegani sairastui juuri ennen suullista käsittelyä, joten menin yksin Müncheniin edustamaan asiakastamme. Lopputulema oli joka tapauksessa hyvä, kun vastapuolen patentti saatiin kumottua.

Miten patenttiala ja Boco ovat muuttunut urasi aikana? Entä millainen Boco on ollut työpaikkana?

Patenttiala on ollut murroksessa ja asiamiestyö on monipuolistunut. Aktiivisuus asiakkaiden suuntaan on erittäin tärkeää, jotta pystymme tarjoamaan heille laaja-alaista IP-näkemystä ja vastaamaan heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa. Meidän täytyy olla selvillä asiakkaan ajankohtaisista kuulumisista ja tulevaisuuden suunnitelmista ollaksemme strateginen kumppani.

Prosessien sähköistyminen on tietysti ollut merkittävä asia patenttialalla. Videotekniikan kehityksen myötä matkustaminen on vähentynyt, ja olen esimerkiksi osallistunut Euroopan patenttivirastoon liittyvän patenttihakemuksen suulliseen käsittelyyn videoneuvotteluna Patentti- ja rekisterihallituksen tiloista Helsingistä käsin.

Sähköinen toimisto on arkipäivää Bocossakin, ja etätyön tuoma joustavuus helpottaa etenkin monen perheellisen arkea. Avoimuus on lisääntynyt. Kaiken kaikkiaan kehitys on mennyt hyvään suuntaan. Mielestäni Boco on ollut hyvä työpaikka perheyritysajoista asti.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Lapsi- ja koiraperheenä liikumme paljon luonnossa. Pidän myös lukemisesta; erityisesti innostun kotimaisesta kirjallisuudesta sekä historiallisista teoksista ja elämäkerroista. Aiemmin harrastin aktiivisesti kilpailutasolla kirkkovenesoutua. Laji on minulle yhä lähellä sydäntä.

Nopeat

 Tutkinnot, arvonimet: FM, filosofie doktor

Jos ei olisi patenttiasiamies, olisi: tutkimustyön parissa biotieteissä. Tai jopa metsänhoitaja tai historian tutkija.

Motto: Jokainen päivä on uusi mahdollisuus.

Suosittelen

Kirja: Kjell Westön tuotanto

Laulu/bändi: Bruce Springsteen

Laji: soutu

Kuvataitelija: Kristiina Uusitalo

Elokuva: historialliset draamat

Kirjoittanut Milja Saarimaa

IT-alan yritys otti yhteyttä Boco IP:hen, koska se halusi selvittää keksintönsä patentoitavuutta.

Suosittelimme heille innovaatiosetelin hakemista, sillä sen hyödyntäminen sopi mainiosti patentoitavuuden selvitykseen. Asiakas haki innovaatioseteliä Tekesiltä hyödyntäen heidän kätevää asiointipalveluaan verkossa.

Suoritimme asiakasyritykselle teknologiakartoituksen keksinnön patentoitavuuden selvittämiseksi; innovaatioseteli kattoi kartoituksen kustannukset. Selvitysten perusteella kävi ilmi, että vaihtoehtoinen kilpaileva menetelmä oli jo olemassa eikä patenttihakemusta kannattanut jättää.

Selvitysten perusteella parempi menetelmä ratkaista sama ongelma oli jo olemassa, joten asiakkaan menetelmän patentointi ei olisi ollut järkevää liiketoiminnallisesti, vaikka itse keksintö olisi voinutkin olla uusi ja keksinnöllinen. Koska patentti ei olisi tuottanut lisäarvoa asiakkaalle, patentointiprosessi olisi johtanut heidän kannaltaan ainoastaan turhiin kustannuksiin, jotka nyt vältettiin laadukkaalla ennakkoselvityksellä.

Onko innovaatioseteli jo tuttu? Katso, voisiko sinun yrityksesi hyödyntää innovaatioseteliä.

Kirjoittanut Milja Saarimaa

Recently I had the chance to speak to a group of students from Aalto University about startups and IPR. I also participated in a panel discussion answering the students’ questions about startups. During this event the differences in the attitudes towards startup entrepreneurship now and back in 2007, when I was finalizing my studies, became evident. So, what has changed in 10 years?

In 2007 I was working on my Master’s Thesis in Chemical Technology. I remember considering the possibility to start my own company, but only very briefly. Why? Because it felt like a very uncertain future and a huge risk – who would invest in the company, and how would I even get started? In fact, the idea seemed so impossible that I quickly cast it aside and did not even bother to look into the possibilities any closer.

Now, in 2017, the situation is clearly different. Just at Aalto University, there are various alternative paths how to get started if you are interested in starting your own company. There are both student-led and university-run organizations. Find more information about the different alternatives at Aalto here. There are also privately held communities like Innovation House Finland, which Boco IP closely cooperates with.

Students today also clearly have more interest in startup entrepreneurship – which the event last week showed in many ways. The event was organized by the students themselves, which already proves a higher interest, because no similar events were arranged 10 years ago. The aim was to discuss startup entrepreneurship from different points of view by gathering people with various startup related backgrounds; Peter Vesterbacka (Entrepreneur, Founder of Slush etc.), Nicolas Dolenc (Slush President 2017), Patrik Backman (OpenOcean, Venture Capital), Johnny Finnholm (ICEYE, startup) and Rudy Skogman (Blok, startup).

The students’ questions to us during the panel also showed that there is a clear interest in startups and that many of the students felt that starting their own company was a real option. The main questions we discussed were actually not if it at all is a good idea to become a startup entrepreneur – but rather how to begin and when is a good time to start. For example, should you become a startup entrepreneur directly after graduation or is it better to get some work experience first?

It was very inspiring to participate in these discussions also for me. Afterwards I could not help but wonder; if I would have graduated now, would I have become a startup entrepreneur instead of a patent attorney?

I wish good luck to all students who were inspired enough to pursue their startup dreams! Also – do not forget your IPRs.

Written by Linda Norrgård

In March 2017, a new community for startups called Innovation House Finland opened its doors in Otaniemi, Espoo. Boco IP is a member of this community by providing various IPR (Intellectual Property Rights) services for startups. I have had the pleasure of leading the cooperation and thereby been the first contact for many startups in need of advice. Boco IP has participated in all kinds of events, and also arranged a seminar in cooperation with BRIIM Center with the theme Creativity – Innovations – IPR. The next big event is Space Dust, which is a space related side event to Slush arranged by Innovation House Finland.

Startups as clients

Startups are very different from a patent agency’s traditional clients, such as large industrial companies with IPR experts of their own. Each startup has their specific needs and what matters is usually what they need at that exact moment – strategies that reach far into the future are less important. However, it can be very challenging to startup entrepreneurs to recognize which IPR services are needed and when. Therefore, our approach is to listen to their story and to give our view on which IP matters need attention now, and which can be dealt with later.

Our mission

One mission for us as a patent agency has become clear; helping startups to understand the importance of taking IPR into account from the very beginning. Startup entrepreneurs often have a million things on their mind and, therefore, it can be difficult to prioritize matters which do not require urgent attention. However, it would be important to remember also the IPR perspective when important business decisions are made to avoid mistakes, which can cause problems later.

Why IPR?

There are a number of reasons, why registration of an IPR is worthwhile also for startups or small companies. A study performed by EUIPO sums it up nicely; a large majority of SMEs that have chosen to register their IPRs report positive effects, like increased reputation or improved image of reliability, strengthening of long-term business prospects and increased turnover. In numbers; the majority of SMEs that registered an IPR believed that it had either a ‘very positive’ (13%) or ‘positive’ (47%) impact on their business.

When is a good time to contact a patent agency?

It is actually never too early to contact a patent agency to discuss your business idea. Many startups we have met would have benefitted from discussing IPR matters with us earlier, for example before choosing and investing in the name of their product or service. Therefore, our recommendation to every startup is to contact us at a very early stage. The first meeting is free of charge, so you have nothing to lose. Ideally, the first meeting will be the beginning of a good cooperation, where we can follow the startup on its journey and help in every situation, where IPR needs to be considered.

Written by Linda Norrgård