Kansainvälinen tavaramerkkirekisteröinti (Madridin pöytäkirja)

Kansainvälisen rekisteröinnin avulla hakija voi yhden viranomaisen kautta keskitetysti jättää tavaramerkkihakemuksia Madridin järjestelmän sopimusvaltioissa, mikä oleellisesti vähentää paperityötä ja kustannuksia. Kansainvälisellä rekisteröinnillä on mahdollista hakea laajaa maantieteellistä suojaa, joka kattaa koko Euroopan, Itä-Aasian ja USA:n.

Kansainvälisen rekisteröinnin hakeminen edellyttää, että hakijalla on samaa merkkiä koskeva tavaramerkkihakemus tai -rekisteröinti omassa kotimaassaan, eli esimerkiksi suomalainen tai EU-tavaramerkkihakemus. Kansainvälisen rekisteröinnin voimassaolo on riippuvainen kotimaahakemuksen tai -rekisteröinnin voimassa pysymisestä viiden vuoden ajan siitä, kun merkki on rekisteröity kansainväliseen tavaramerkkirekisteriin.

Mikäli kansainvälinen tavaramerkkihakemus perustuu suomalaiseen tavaramerkkiin, rekisteröintihakemus tulee Suomessa tehdä Patentti- ja rekisterihallitukselle. Mikäli hakemus puolestaan perustuu EU-tavaramerkkiin, tulee rekisteröintihakemus lähettää EU:n teollisoikeuksien virastoon EUIPOon.

Kansainvälisessä tavaramerkkihakemuksessa nimetään ne jäsenvaltiot, joihin tavaramerkin rekisteröintiä haetaan. Lisäksi hakijan tulee ilmoittaa ne tuotteet ja palvelut, joille merkin rekisteröintiä haetaan sekä Nizzan tavara- ja palveluluokat kyseisille tavaroille ja palveluille. Hakija voi pyytää etuoikeutta kuuden kuukauden aikana Pariisin sopimusvaltiossa tai WTO:n jäsenvaltiossa tehdyn ensihakemuksen tekemispäivästä.

Kansainvälisen tavaramerkkihakemuksen käsittely

Hakemuksen perusteena olevasta aiemmasta kotimaahakemuksesta tai -rekisteröinnistä riippuen joko Patentti- ja rekisterihallitus tai Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto tutkii, että hakijan aiempi tavaramerkkihakemus ja kansainvälinen hakemus koskevat samaa merkkiä ja samoja tavaroita tai palveluita, jonka jälkeen hakemus toimitetaan WIPOon.

Hakemuksen muodolliset edellytykset tarkastetaan hakemuksen saavuttua WIPOon. Mikäli hakemus täyttää muodolliset edellytykset, hakemus merkitään kansainväliseen rekisteriin, julkaistaan kansainvälisessä tavaramerkkilehdessä ja WIPO tiedottaa hakemuksesta tavaramerkkisuojan kohteena olevien valtioiden kansallisia viranomaisia. Tämän jälkeen kansalliset tavaramerkkiviranomaiset tutkivat merkin rekisteröitävyyden kansallisten ja alueellisten tavaramerkin rekisteröintiedellytysten näkökulmasta.

Kansallisilla tavaramerkkiviranomaisilla on oikeus kieltäytyä rekisteröimästä merkkiä 18 kuukauden tai joissain maissa 12 kuukauden sisällä siitä, kun saivat tiedon hakijan hakemuksesta. Jos viranomaiset eivät kieltäydy rekisteröimästä merkkiä tämän määräajan puitteissa, merkki katsotaan rekisteröidyksi kyseisissä maissa.

Mikäli viranomaiset kieltäytyvät rekisteröimästä merkkiä, hakijalla on oikeus jättää vastine kieltäytymispäätökseen ja valittaa päätöksestä. Kieltäytyminen koskee aina vain tavaramerkkisuojaa kyseisissä maissa, eli on mahdollista, että merkin rekisteröinti onnistuu tietyissä maissa ja epäonnistuu toisissa maissa.

Rekisteröinnin voimassaolo ja uudistaminen

Madridin pöytäkirjan mukainen rekisteröinti on voimassa kymmenen vuotta, jonka jälkeen se voidaan uudistaa aina kymmeneksi vuodeksi kerrallaan.

Kansainvälisen tavaramerkkirekisteröinnin omistajalla on mahdollista pyytää kansainvälisen rekisteröinnin laajentamista koskemaan uusia maita missä tahansa vaiheessa sen jälkeen, kun merkki on rekisteröity kansainväliseen tavaramerkkirekisteriin.