Kategoria: Blogit

Immateriaalioikeudet tutuksi -juttusarjamme avaa eri suojamuotojen, kuten tavaramerkkien ja patenttien hakuprosessia ilman juridisia koukeroita. Sarjassa kerromme konkreettisten esimerkkien valossa, miten eri suojamuotojen hakemusprosessit toimivat ja mitä hakijan on tärkeää ottaa huomioon. Sarjan kolmannessa osassa IP-juristimme Laura Roselius kertoo, miten omaa tavaramerkkiä kannatta valvoa ja tarpeen tullessa puolustaa. Tutustu myös Lauran aiempiin kirjoituksiin EU-tavaramerkin rekisteröinnin vaiheista sekä EU-tavaramerkkiä vastaan tehdystä väitteestä ja väitekäsittelyn kulusta.

Tavaramerkin valvonta on merkinhaltijan vastuulla

Rekisteröity tavaramerkki antaa merkinhaltijalle vahvan suojan niille tavaroille ja palveluille (esim. kengille luokassa 25 tai koulutuspalveluille luokassa 41) sekä maantieteellisille alueille (esim. EU), joille merkki on rekisteröity. Mikään EU:n viranomaistaho ei kuitenkaan valvo automaattisesti merkinhaltijan etua, vaan merkinhaltija on aina itse vastuussa merkkinsä valvonnasta ja puolustuksesta kolmansia osapuolia vastaan. Toki esimerkiksi EU:n tavaramerkkivirasto (EUIPO) lähettää merkinhaltijoille tiedon, mikäli kolmas osapuoli hakee samankaltaisen tai identtisen merkin rekisteröintiä, mutta EUIPO ei ota kantaa, miten aiemman merkinhaltijan pitäisi toimia tässä tilanteessa.

Merkkien valvontaan tarvitaan hyviä työkaluja, ja siksi tarjoammekin valvontapalvelumme kaikkien kotimaisten asiakkaidemme käyttöön uuden tavaramerkkirekisteröinnin myötä. Valvontamme kohdistuu niiden maiden tavaramerkkirekistereihin, joissa merkki on rekisteröity tai vireillä, ja tarkoituksena on valvoa, hakeeko kilpailija suojaa samankaltaiselle merkille samalla maantieteellisellä alueella. Ensimmäisen vuoden valvontamme on maksuton. Tänä aikana asiakas ehtii saada kuvan siitä, miltä kilpailukenttä näyttää hänen merkkinsä näkökulmasta ja onko kolmansien osapuolien rekisteröinteihin yleensäkään syytä puuttua.

Valvontapalvelussamme tietoomme tulevat kaikki asiakkaidemme merkkien kanssa identtiset ja samankaltaiset tavaramerkkihakemukset samoissa tavara- ja palveluluokissa. Valvonta kohdistuu eri maiden tavaramerkkirekistereihin aina asikaaan merkin suoja-alueen mukaan. Kaksi tavaramerkkiasiamiestämme tarkistaa ja arvioi nämä löydökset päivittäin. Vaikka osumia tuleekin runsaasti, kaikkeen ei välttämättä tarvitse puuttua. Asiakkaalle raportoimmekin ainoastaan merkittävät löydökset, esimerkiksi identtiset merkit tärkeillä markkina-alueilla. Annamme myös asiakkaalle aina suosituksen, miten mahdollisen ongelmamerkin kanssa kannattaa menetellä. Mitään yleispätevää suositusta ei ole, vaan katsomme aina tapauskohtaisesti, kannattaako samankaltaiseen merkkiin puuttua. Arvioon vaikuttavia tekijöitä ovat mm. löydetyn merkin maantieteellinen kattavuus, mitä tavaroita/palveluita se koskee ja minkälainen merkki on kyseessä.

Neuvotteleminen on yleensä paras ratkaisu

Jatkuvan valvonnan kautta mahdollistamme sen, että voimme ajoissa yhdessä asiakkaan kanssa punnita, minkälaiset löydökset vaativat toimenpiteitä väitteen tai neuvottelujen muodossa. Kun samankaltainen merkki on löytynyt ja olemme päättäneet asiakkaan kanssa ryhtyä toimenpiteisiin tätä merkkiä vastaan, aloitamme usein varoituskirjeellä tai lähestymällä vastapuolta neuvottelupyynnöllä. En yleensä suosittele väitteen tekemistä virastoon ensisijaisena ratkaisuna, sillä neuvottelujen kautta päädytään usein hyviin sopuratkaisuihin. Tosin joskus väite on paras ratkaisu eikä aina ole edes aikaa neuvotella ennen väiteajan umpeutumista (esim. EUIPO:ssa väiteaika on vain kolme kuukautta merkin julkaisemisesta). Toisinaan väite kannattaa jättää varmuuden vuoksi väiteajan puitteissa, mutta samalla jatkaa neuvotteluja väiteprosessin ulkopuolella.

Otamme siis ensin yhteyttä vastapuoleen ja pyydämme heitä usein peruuttamaan tavaramerkkihakemuksensa tai rajoittamaan sitä – tapauksesta riippuen. Mikäli neuvottelut eivät johda tulokseen tai jos vastapuolesta ei kuulu mitään, väitettä kannattaa harkita. Eri maiden kohdalla on syytä punnita, kannattaako väite jättää: esimerkiksi Yhdysvalloissa väite on kallis ja raskas, oikeudenkäynnin kaltainen prosessi, kun taas EU:ssa se on ainoastaan hallinnollinen prosessi. Käytämme eri maissa aina paikallisia asiantuntijoita arvioimaan paikallisen oikeuskäytännön valossa, minkälaiset mahdollisuudet väitteellä on menestyä, ja tarvittaessa viemään asiakkaidemme prosessia läpi kyseisessä maassa.

Oman tavaramerkin puolustaminen kannattaa

Suoraan kilpailevan toiminnan ollessa kyseessä, suosittelen usein väitteen tekemistä. Muuten on riski oman tilan kapenemisesta, sillä väitteen tekemättä jättäminen voidaan tulkita rinnakkaisen merkin hiljaiseksi hyväksynnäksi. Hakemus- tai rekisteröintivaiheessa tehty väite on kevyt prosessi verrattuna mahdollisuuksiin saada kilpailija myöhemmin luopumaan jo rekisteröidystä ja käyttöönotetusta tavaramerkistä. Tällöin kilpailija on saattanut jo panostaa merkkiin merkittäviä investointeja ja tehdä sen eteen laajaa markkinointia. Valvomalla ja puolustamalla omaa merkkiään varmistaa kaiken tunnettuuden sitomisen omaan tavaramerkkiinsä.

Omaa merkkiä puolustaessa on tärkeää tehdä kotiläksyt ja ottaa ainakin seuraavanlaisia asioita huomioon: Väite ei menesty, mikäli tavara- ja palveluluettelot koskevat täysin erilaisia tuotteita ja palveluita (esim. aurinkokennoja suojaavaa merkkiä O SOLE MIO ei kannata pitää väitteen perustana SOLE-kahvimerkkiä vastaan). Toiseksi voi nyrkkisääntönä sanoa, että sanamerkki antaa vahvimman suojan verrattuna muunlaisiin tavaramerkkeihin, sillä se antaa yksinoikeuden merkkiin sisältyvälle erottamiskykyiselle sanalle. Sitä vastoin kuviomerkki on aina sidottu kuvioon, ja suoja kohdistuu kuvioon tai kuvion ja sanan yhdistelmään. Väitettä harkittaessa on siis syytä punnita oman tavaramerkin vahvuus.

Kolmas tärkeä näkökulma on käytön dokumentointi. Tavaramerkinhaltijan on konfliktin sattuessa yleensä viiden vuoden kuluttua merkin rekisteröinnistä pystyttävä osoittamaan, että merkki on ollut käytössä sille rekisteröidyssä tarkoituksessa. Tämän takia käytön kaikenlainen dokumentointi on erityisen tärkeää heti, kun merkki on otettu käyttöön. Mahdollisia todisteita merkin käytöstä ovat mm. myynti- ja markkinointimateriaalit, vuosikertomukset, kotisivut, erilaiset lausunnot ja todistukset (mieluiten ulkopuoliselta taholta) sekä kuluttajatutkimukset. Tänä päivänä tavaramerkkejä käytetään ahkerasti myös sosiaalisessa mediassa. Kaikessa käyttönäyttömateriaalissa on tärkeää, että merkki näkyy selvästi ja että materiaalista käy ilmi mihin tavaroihin tai palveluihin merkin käyttö kohdistuu.

Koska oman tavaramerkin käyttö täytyy voida osoittaa menestyäkseen väitteessä, ei tarpeettomia, ei- aktiivisesti käytössä olevia merkkejä kannata haalia IPR-salkkuunsa. Kahden-kolmen vuoden horisontti on toki järkevä ottaa huomioon merkkejä hakiessa, mutta tarpeettomista tai vanhoista, jo käytöstä poistuneista merkeistä kannattaa suosiolla luopua. Tavaramerkki, jota yritys ei käytä ei välttämättä ole puolustettavissa kilpailijoita vastaan, ja saattaa näin ollen olla yritykselle pelkkä kustannuserä.

Tavaramerkki on voimassa kymmenen vuotta sen rekisteröimisestä, ja se voidaan uusia periaatteessa rajattoman ajan aina kymmenen vuoden välein maksamalla uudistamismaksu. EU:ssa tavaramerkin uudistamisen virallinen perusmaksu on 850 €. Tässä ei kuitenkaan kannata tuijottaa pelkästään edullista uudistamishintaa, vaan miettiä IPR-salkkuaan kokonaisuutena ja muistaa, että vain aktiivisessa käytössä oleva merkki tuo yritykselle arvoa.

Merkinhaltijan on pidettävä silmät auki loukkausten varalta

Kuten alussa kerroin, tarjoamme valvontapalvelumme kaikkien kotimaisten asiakkaidemme käyttöön ensimmäiseksi vuodeksi maksutta jokaisen uuden tavaramerkkihakemuksen kohdalla. Kun asiakas on saanut kuvan kilpailukentästä merkin ympärillä, heidän on helpompi tehdä päätös, onko valvontapalvelulle tarvetta jatkossakin kyseisen merkin osalta. Yleensä valvonta on aina suositeltavaa, jotta merkinhaltija saa riittävän ajoissa tiedon identtisistä ja samankaltaisista tavaramerkeistä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että meidän tarjoama valvonta kohdistuu ainoastaan virallisiin tavaramerkkirekistereihin, jolloin esimerkiksi rekisteröimättömät merkit jäävät tämän valvonnan ulkopuolelle. Asiakkaan onkin siis syytä pitää myös itse silmät ja korvat auki alan tapahtumissa, messuilla ja myymälöissä. Myös jälleenmyyjien ja yhteistyökumppaneiden kautta voi tulla tärkeitä havaintoja mahdollisista loukkaavista merkeistä.

Tuoteväärennökset ovat tietysti merkittävä ryhmä tavaramerkkiloukkauksissa – kuten myös pakkaukset, joissa on jäljitelty esim. toisen merkin värimaailmaa tai logoa. Mahdollisia loukkaustapauksia on tullut esiin Google AdWords-markkinoinnissa, jossa toinen yritys oli hyödyntänyt asiakkaan merkkiä tarpeettomasti ainoastaan hakusanamielessä. Suosittelenkin tekemään omasta merkistä Google-haun aika ajoin, sillä tavaramerkin loukkauksia tapahtuu ja niitä havaitaan nykyään usein verkossa.

Päätän tähän Immateriaalioikeudet tutuksi juttusarjan tavaramerkkiosion. Otathan yhteyttä minuun (laura.roselius@bocoip.com), mikäli tavaramerkkeihin liittyen on herännyt kysymyksiä. Tutustu myös tavaramerkkipalveluihimme sekä aiempiin kirjoituksiini EU-tavaramerkin rekisteröinnin vaiheista ja EU-tavaramerkkiä vastaan tehdystä väitteestä ja väitekäsittelyn kulusta.

 

Immateriaalioikeudet tutuksi -juttusarjamme avaa eri suojamuotojen, kuten tavaramerkkien ja patenttien hakuprosessia ilman juridisia koukeroita. Seuraavassa osassa pureudumme patentoinnin saloihin.

Mitä sinulle tulee mieleen, kun kuulet puhuttavan taiteesta? Näetkö itsesi viettämässä iltaa teatterissa tai konsertissa, haluatko suunnata elokuviin vai vievätkö ajatuksesi sinut museon käytäviä kiertelemään? Vastauksia on yhtä monta kuin vastaajaakin, eikä mikään tulkinta ole toista oikeampi. Vanhaa sanontaa mukaillen voisikin todeta, että taide on kokijansa silmissä, ja siksi tarkkojen kriteerien asettaminen on käytännössä mahdotonta. Siitä kuitenkin voinemme olla yhtä mieltä, että ajatus taiteesta – tarkoittaapa se sitten kenellekin mitä tahansa – herättää meissä mielihyvän tunteita.

Erilaisia taidemuotoja yhdistää myös ikävä lieveilmiö. “Onpa tässä mielettömän upea luovan työn tulos! Ei kai ketään haittaa, jos väitän sitä omakseni?” Entisaikaan tällaisia epäselvyyksiä saatettiin ratkoa miekkojen ja nyrkkien voimin, mutta onneksi nykyään selvitään vähemmällä verenvuodatuksella. Tekijän oikeudesta kirjalliseen tai taiteelliseen teokseensa säädetään tekijänoikeuslaissa. Lakikaan ei yritä mahduttaa taiteen käsitettä liian tiukkoihin raameihin, joten tekijä on erinomaisessa asemassa puolustaessaan oikeuttaan omaan hengentuotteeseensa. Suomen lainsäädännön mukaan tekijä on aina luonnollinen henkilö eli ihminen. Kuinkas muutenkaan – eikö ihminen olekin luomakunnan ainoa olento, joka kykenee taiteen tekemiseen?

Hetkinen. Palataanpa ajassa hieman taaksepäin.

Loppuvuodesta 2015 Suomen taidetta rakastavan kansan katseet kohdistuivat Kuusamoon, jossa uraansa aloittelevan kuvataiteilijan ensimmäiset maalaukset saavuttivat ennennäkemättömän suosion. Lehdistö villiintyi, ja uudenlaiselle taiteelle oli kysyntää ulkomaita myöten. Seuraavana keväänä paikallinen taiteilijaseura Koillinen kutsui mediahuomion keskipisteen kunniajäsenekseen. Taiteilija työsti uusia teoksia menestyksekkäästi vuosina 2016 ja 2017, ja uutta tuotantoa on lupa odottaa myös tulevina kuukausina, sillä maestron luova talvitauko on hiljattain päättynyt. Abstrakti taide ei ole vielä löytänyt paikkaansa museoista, mutta teoksia on ollut esillä erilaisissa gallerioissa vuoden 2017 aikana.

“Kerran tänne tuli nuori saksalaispariskunta. He halusivat paperille karhun jäljen. — Pöydälle levitettiin valkoiseksi pohjamaalattuja vanerilevyjä. Väriaineita laitettiin ympärille, ja Juuso tallusteli levyn päällä astuttuaan ensin väreihin. Juuso myös hieroi itseään levyihin. Näin Juuson taide alkoi sattuman kautta. Saksalaiset poistuivat onnellisina karhumaalauksineen, toteaa Sulo tyytyväisenä.” (Esa Silander, Vesa Tuominen: Karhumies. Docendo 2018)

Niin, kyse on tietysti Kuusamon Suurpetokeskuksessa asustavasta Juuso-karhusta. Kontion saavuttama kansansuosio on ollut kiistatonta, jos kohta joukkoon on mahtunut muutama hento soraäänikin. Lähinnä on kritisoitu sitä, että karhun työnjälkeä on kutsuttu taiteeksi ja Juusoa sitä kautta taiteilijaksi. Voidaanko Juuson tapauksessa sitten puhua taiteesta? Ensin pitäisi määritellä “taide”, mutta kuten tekstin alussa totesin, tehtävä on jokseenkin mahdoton. Varmaa on kuitenkin, että Juuso nauttii värien kanssa puuhastelusta. Otso jopa osaa ilmoittaa Suurpetokeskuksen väelle, kun inspiraatio karhutaiteen tekemiseen iskee.

Jos taiteen mittarina käytetään niin ikään tekstin alussa mainitsemaani hyvän mielen tunnetta, Juuson maalaukset ovat taidetta ainakin omasta mielestäni mitä suurimmassa määrin. Olohuoneeni seinällä on digivedokset Juuson töistä “Tanssivat tassut” ja “Mustikkavarpaat”. Paitsi että ne saavat minut aina hymyilemään, joka kerta niitä katsoessani mieleeni palaavat mukavat muistot Juuson viimevuotisista gallerianäyttelyistä, joista ne on hankittu. Muistelen lämmöllä myös vierailuani Suurpetokeskukseen ja Juuson tapaamista siellä. Tällaiset muistot ja kokemukset merkitsevät enemmän kuin se, että seinälläni olisi maalaus, joka on joltakin viralliselta taholta määritelty ”oikeaksi” taiteeksi.

Pohditaanpa vielä karhutaiteen tekijänoikeuksia. Suomen laki siis tunnustaa teosten tekijäksi vain ihmisen, joten onko Juusolla tekijänoikeutta tauluihinsa? Määritelläänkö tekijöiksi sittenkin Juuson hoitajat, jotka asettelevat maalauksessa käytettävät levyt työpöydälle ja valitsevat värit? Kysymystä voi käännellä miten päin tahansa, mutta rohkenisin väittää, ettei Juuson sen paremmin kuin Suurpetokeskuksen muunkaan väen tarvitse koskaan puolustaa oikeuksiaan karhutaiteeseen. Kysehän ei ole koskaan ollut siitä, että Juusosta tehtäisiin väen vängällä taiteilijaa, jonka pitäisi saada taiteen valtionpalkintoja tai nauttia taiteilijaeläkettä. Kyse on Suurpetokeskuksesta ja sen johtajan Sulo Karjalaisen uskomattomasta elämäntyöstä karhujen parissa. Juuson maalausten myynnistä kertyneet varat on käytetty ja tullaan vastedeskin käyttämään Suurpetokeskuksen toiminnan kehittämiseen ja karhujen hyvinvoinnin ylläpitoon. Tästä syystä en usko, että kellään olisi sydäntä väittää Juuson töitä omikseen ja vaatia niistä saatuja tuottoja itselleen.

Juuso on äskettäin herännyt talviuniltaan, joten jos inspiraatio yllättää, uutta karhutaidetta saattaa syntyä piankin. On mielenkiintoista nähdä, millä tavalla tuore isyys vaikuttaa taiteilijan luomisintoon. Vuosien kuluessa saamme lisäksi jännittää, lähtevätkö Juuson jälkeläiset luomaan taiteilijanuraa isänsä tassunjäljissä.

Eurooppapatenttiasiamies Jonna Sahlin on henkeen ja vereen bocolainen. Tuoreen diplomi-insinöörin ura alkoi Bocossa kemian alan käännösten oikolukemisesta ja vei monipuolisten IPR-tehtävien kautta patenttiasiamieheksi sekä patenttitoimiston osakkaaksi, hallituksen jäseneksi ja johtoryhmäläiseksi. Jonnan sydän sykkii vahvasti asiakastyölle ja mahdollisuudelle kehittyä yhdessä asiakkaiden kanssa. Hän on vaikuttanut laajasti patenttialan kehitykseen mm. Suomen patenttiasiamiesyhdistys ry:n puheenjohtajana, teollisoikeusasiamieslakia valmistelevassa työryhmässä ja epi:n valtuustossa. Vapaa-aikaa kemisti viettää perheen parissa matkaillen ja urheillen – lapsen harrastuksen myötä myös käsipallon opettelu on löytänyt tiensä Jonnan omaan lajivalikoimaan.

Miten sinusta tuli bocolainen? Miten urasi on edennyt Bocolla?

Valmistuin 1998 diplomi-insinööriksi kemian alalta; opinnoissani keskityin erityisetsi elintarvike- ja polymeeriteknologiaan. Joulukuussa 1998 kuulin, että Bocolla tarvittiin joulun yli apua kemian käännösten oikolukutöissä.

Vuoden 1999 alussa jatkoin ensin Bocolla tuntityöläisenä, koska koko ajan löytyi asioita, joissa pystyin auttamaan. Jonkun aikaa hoidin jopa täysipainoisesti tavaramerkkitoimeksiantoja – tosin sain substanssiasioissa onneksi apua. Kevään aikana mietimme muistaakseni useaan otteeseen silloisen toimitusjohtajan Pia Hjeltin kanssa, jos tämä voisi olla minun alani. Koin viihtyväni hyvin alalla, joten jäin taloon. Syksyllä 1999 menin pitkälle patenttikurssille. Uusien asiamiesten tullessa vahvistamaan tavaramerkkipuolta siirryin pikkuhiljaa täysipainoisesti patenttipuolelle. Lyhytaikaisesta keikkatyöstä muodostuikin vuosien mittaan pysyvä pesti IPR:ien parissa patenttiasiamiehenä.

Vuoden 2000 lopussa minut kutsuttiin Bocon hallitukseen ja istun siellä yhä. Osakas minusta tuli vuonna 2005.

Mitä päivittäiseen työhösi kuuluu?

Työtehtäväni ovat monipuolisia. Hoidan pääosin asiakastyötä kemian alan patenttitoimeksiantojen parissa. Vuosien varrella toimeksiannot ovat vaihdelleet pienistä diagnostiikan alan tuotteista suuriin teollisiin prosesseihin, mm. biopolttoaineisiin liittyen. Lisäksi työhöni kuuluu toisten asiamiesten tutorointia, esimiestyötä, johtoryhmätyöskentelyä ja hallitustyötä.

Osallistun mielelläni aktiivisesti patenttialan kehittämiseen. Toimin 2008-2011 Suomen patenttiasiamiesyhdisty ry:n (SPAY) puheenjohtajana, ensimmäisen teollisoikeusasiamieslautakunnan varajäsenenä sekä tällä hetkellä olen jäsenenä epin valtuustossa (2017-). Olen osallistunut myös useaan tilapäiseen työryhmään erilaisiin alaa koskeviin lakivalmisteluihin liittyen.

Mikä on parasta työssäsi? Entä millainen Boco on työpaikkana?

Pidän siitä, että perusasiat säilyvät samana, kuten Bocon arvot, asiakastyön ytimessä pitäminen ja halu luoda hyvä työpaikka. Silti näihin liittyvää toimintaa kehitetään ja voin myös itse kehittyä jatkuvasti. Myös asiakkaista ja asiakkaan näkökulmasta voi aina oppia uutta. Ennen kaikkea työni on monipuolista ja arvostan sitä, että saan työskennellä myös ihmisten kanssa.

Täällä työskentelee mainioita ihmisiä ja yhteistyö on merkittävässä roolissa. Sanoisin, että Boco on pysyvä mutta jatkuvasti kehittyvä työpaikka.

Millaisia ovat työsi kohokohdat? Mikä on ollut mieleenpainuvaa?

Onnistuminen yhdessä asiakkaan kanssa on aina kohokohta, esimerkiksi suulliset käsittelyt ja oikeudenkäynnissä loppupuheenvuorojen valmistelut jäävät erityisesti mieleen. Ne ovat aina jännittäviä tilanteita, joita ei tule jokapäiväisessä työssä vastaan.

Vuosien varrella on sattunut paljon mieleenpainuvaa, esimerkiksi Tekniikka ja talous -lehti haastatteli minua 2010 yhteisöpatentista SPAY:n puheenjohtajan ominaisuudessa. Toimittaja kysyi minulta silloin yhteisöpantentin voimaantulemisen aikataulusta. Tätä oli silloin ja on yhä vaikea arvioida. En pitänyt siitä, että tämä kysymys ja vastaus julkaistiin, sillä pelkäsin, että antamaani arviota voimaantulemisesta kymmenen vuoden sisään pidetään alalla hassuna. Näin jälkikäteen katsottuna arvioimani aikataulu voisi jopa pitää paikkansa, vaikka brexit ja Saksan oikeuskäsittely ovatkin viivästyttäneet hanketta jälleen.

Todella hauska muistikuva minulla on myös vuosituhannen vaihteesta, kun olin mukana tarkistamassa mihin kaikkeen 2000-luvulle siirtyminen voisi vaikuttaa. Saisiko esimerkiksi toimiston frankeerauskoneeseen laitettua uudenvuoden aaton jälkeen oikean päivämäärän ja toimisiko kassakaapin avaaminen tai kopiokoneen käyttäminen.

Miten patenttiala on muuttunut urasi aikana?

Jos katse siirretään pois kaikkia aloja merkittävästi muuttaneesta sähköistymisestä, niin näen erityisen paljon kehitystä asiakastyöskentelyn ja viestinnän saralla. Ennen toimeksiannot olivat pitkälti ulkomailta tulevia, kirjeenvaihtoon pohjautuvia prosesseja. Viestintätyyli oli hyvin muodollinen, joka tosin sittemmin on muuttunut rennommaksi tälläkin puolella. Etäisemmäksi jäävistä ulkomaantoimeksiannoista on siirrytty henkilökohtaisempaan työskentelyyn kotimaisten asiakkaiden kanssa, jolloin ollaan asiakasyrityksen tarpeiden ytimessä ja päästään pohtimaan asiakkaan näkökulmaa laajemmin kuin pelkän yksittäisen toimeksiannon suorittamisen kannalta. Kun on enemmän tietoa asiakkaasta ja toiminta on jatkuvaa vuoropuhelua asiakkaan kanssa, on paremmat eväät päätöksentekoon. Kun tuntee asiakkaan tilanteen hyvin, voi antaa paljon täsmällisempiä ja parempia neuvoja, jotka sopivat juuri kyseisen asiakkaan tilanteeseen.

Suurimpia lakimuutoksia urani aikana on ollut Suomessa teollisoikeusasiamieslautakunnan perustaminen ja asiamiestutkinnon käynnistäminen. Toimin niin valmistelevassa työryhmässä kuin ensimmäisessä lautakunnassakin varajäsenenä. Muutos on alalla merkittävä, sillä aiemmin patenttiasiamieheksi pääsi hakemalla Patentti- ja rekisterihallituksen patenttiasiamiesrekisteriin, kun oli toiminut jonkin aikaa alalla patenttikäsittelijänä asiakastoimeksiantojen parissa. Nykyään kaikkien alalle tulevien, jotka haluavat käyttää nimityksiä patenttiasiamies, tavaramerkkiasiamies tai mallioikeusasiamies, täytyy suorittaa koe.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Tyttäreni ovat nyt 11- ja 17-vuotiaita, ja lasten kasvaessa vaatimukset kotipuolessa ovat muuttuneet. Tosin yhteistä aikaa, läsnäoloa ja tukea kaivataan yhä paljon; onkin esimerkiksi hauskaa kaivella esiin muistin syövereistä vanhoja lukion matikan tietoja. Yhdessä perheen kanssa pidämme uimisesta ja laskettelusta sekä matkustamisesta asuntovaunullamme. Yritän löytää aikaa liikkua itsekseni: lenkkeilyä ja raskaampia lajeja tasapainottaa yin jooga. Nuoremman tyttären harrastuksen myötä olen myös innostunut käsipallosta, ja liityin harrastajien vanhempien omaan pelaajaryhmään.

Nopeat

Tutkinnot, arvonimet: DI (kemia), eurooppapatenttiasiamies

Jos ei olisi patenttiasiamies, olisi: lastentarhaopettaja

Motto: Läsnä nykyhetkessä.

Suosittelen

Kirja: Anne Holtin dekkarit

Laji: käsipallo

Kuvataiteen teos/taitelija: Gaudin arkkitehtuuri

Elokuva: Sound of music

Kirjoittanut Milja Saarimaa

Immateriaalioikeudet tutuksi -juttusarjamme avaa eri suojamuotojen, kuten tavaramerkkien ja patenttien hakuprosessia ilman juridisia koukeroita. Sarjassa kerromme konkreettisten esimerkkien valossa, miten eri suojamuotojen hakemusprosessit toimivat ja mitä hakijan on tärkeää ottaa huomioon. Sarjan toisessa osassa IP-juristimme Laura Roselius kertoo EU-tavaramerkkiä vastaan tehdystä väitteestä ja väitekäsittelyn kulusta. Tutustu myös Lauran aiempaan kirjoitukseen EU-tavaramerkin rekisteröinnin vaiheista.

Kolmas osapuoli voi vastustaa merkin rekisteröintiä

Pelkkä Euroopan tavaramerkkiviraston (EUIPO) hakemuskäsittely ja viraston hyväksyntä eivät johda suoraan merkin rekisteröintiin, vaan myös kolmansille osapuolille on varattu mahdollisuus tulla kuulluksi ja esittää vastalauseita merkin rekisteröimiselle hakemusprosessin aikana. Tätä kutsutaan väiteajaksi, joka alkaa merkin julkaisemisesta ja antaa kolmansille osapuolille tilaisuuden tehdä väite merkkiä vastaan kolmen kuukauden sisällä sen julkaisusta.

Kuten kerroin Immateriaalioikeudet tutuksi -juttusarjan ensimmäisessä osassa, joka käsittelee tavaramerkin rekisteröintiä EU:ssa, koostaa EUIPO ennen tavaramerkin rekisteröimistä ennakkotutkimusraportin, josta käy ilmi identtiset ja samankaltaiset EU-tavaramerkit sekä mahdollisesti hakijan pyynnöstä myös vastaavat EU-jäsenmaiden kansalliset merkit. Virasto lähettää raportissa mainituille kolmansille osapuolille tiedon uudesta vireillä olevasta hakemuksesta, mikä tarjoaa heille mahdollisuuden reagoida esimerkiksi väitteen muodossa.

Vaikka väitteet EU-tavaramerkkihakemuksia vastaan ovat hyvinkin tavanomaisia, eivät raportissa mainitut kolmannet osapuolet suinkaan aina automaattisesti vastusta uuden merkin rekisteröintiä. Kolmannella osapuolella täytyy myös olla väiteperuste pohjautuen omiin identtisiin tai samankaltaisiin merkkeihin tai tunnuksiin. Myös tavaramerkkien kattamien tuotteiden ja palveluiden on oltava vähintään samankaltaisia, jotta väite voisi menestyä. Väite merkkiä vastaan ei tarkoita, että hakemus olisi jotenkin huono tai ettei merkkiä voisi saada rekisteröidyksi. Usein päästään hyviin molempia osapuolia tyydyttäviin sovintoratkaisuihin neuvottelemalla. Tällöin merkit voivat jatkaa rinnakkaiseloa rekisterissä ja markkinoilla, ja väite perutaan. Jos yhteisymmärrykseen ei päästä ennen väiteajan loppumista tai neuvotteluja ei käydä lainkaan, alkaa varsinainen väitekäsittely EUIPO:ssa.

Osapuolet voivat neuvotella väiteajan päätyttyäkin

EUIPO lähettää hakijalle tiedon hakemusta vastaan tehdystä väitteestä tai väitteistä. Väite on hallinnollinen tapa estää merkin rekisteröinti, ja tässä vaiheessa virasto tutkii väitteen vain siltä osin, että se täyttää sille annetut muodolliset vaatimukset. Virasto kertoo tiedoksiannossaan hakijalle, kuka on väitteentekijä, mitä merkkiä väite koskee ja mihin merkin kattamiin nimikkeisiin se kohdistuu. Väite ei välttämättä kohdistu merkkiin kokonaisuudessaan vaan ainoastaan joihinkin tavaraluettelon nimikkeisiin, jotka vastapuoli kokee päällekkäiseksi oman merkkinsä suojapiirin kanssa. Ilmoitamme asiakkaalle väitteestä ja annamme ehdotuksen, miten väiteasiassa kannattaa edetä.

Esimerkiksi maidon ja jugurtin valmistukseen erikoistunut Lehmäinen Oy on suojannut kuviomerkkikokonaisuuden Power-Jugu kaikenlaisille maitotuotteille. Lehmäinen Oy ei valmista piimää eikä piimän valmistaminen ole myöskään sen suunnitelmissa. Piimäinen Oy on hakenut tavaramerkkisuojaa merkille Power-P jugurtille ja piimälle. Lehmäinen Oy tekee väitteen Power-P merkkiä vastaan jugurttituotteiden osalta. Sen sijaan piimätuotteet eivät ole väitteen kohteena. Neuvottelemalla voidaan päätyä ratkaisuun, jossa Piimäinen Oy saa rekisteröidyksi merkin Power-P piimätuotteiden osalta muttei jugurttituotteille.

Kolmen kuukauden aikarajan umpeuduttua virasto asettaa väiteprosessille aikataulun. Prosessi alkaa kahden kuukauden nk. cooling off -vaiheella, jolloin osapuolilla on ensin mahdollisuus neuvotella sopimusratkaisusta keskenään. Ainahan neuvotteluja ei ehditä käydä ennen väiteajan umpeutumista, sillä väite saatetaan jättää vasta hyvin lähellä aikarajan päättymistä, tai neuvottelut voivat olla vielä kesken. Sen sijaan väiteprosessin aikaista cooling off -vaihetta voidaan pidentää jopa 22 kuukauteen asti, mikäli neuvottelut venyvät. Ensisijaisesti suosittelenkin mahdollisuutta sopia osapuolten kesken merkkien rinnakkaiselosta, mikä toki edellyttää kompromissia tai mahdollisesti kaupallista ratkaisua asiakkaan suunnalta. Mikäli sovinto saadaan tehtyä, tästä ilmoitetaan virastoon ja hakemus voidaan rekisteröidä sovitussa suojapiirissä.

Hakija saa mahdollisuuden vastata väitteeseen

Mikäli sovintoa ei synny tai osapuolten välillä ei päästä neuvotteluihin, jatkuu varsinainen väitekäsittely virastossa. Virasto antaa hakijalle kaksi kuukautta aikaa vastata väitteeseen, ja laadimme vastineen asiakkaan ohjeisiin perustuen.

Vastineessa esitetään argumentointia merkkien ja tavaroiden/palveluiden erilaisuudesta ja siitä, etteivät ne sekoitu markkinoilla. Argumentointia tukevaa materiaalia voidaan aina tuoda esille, esim. tarkempaa tietoa merkin käytöstä tai siitä kenelle merkin kattamat tavarat on suunnattu. Argumentoinnissa voidaan myös viitata viraston tai EU-tuomioistuimen tavaramerkkiratkaisuihin.

Mikäli vastineessa esitetään täysin uusia argumentteja, antaa virasto vielä vastapuolelle mahdollisuuden vastata kertaalleen. Kun osapuolten vastaukset on jätetty virastoon, EUIPO antaa päätöksensä. Virasto punnitsee merkkejä ja niiden yhtäläisyyksiä: ovatko ne visuaalisesti, foneettisesti (esim. Helka vs. Helga) tai käsitteellisesti (esim. kissa vs. cat) samankaltaisia. Virasto tutkii myös, edustavatko yritykset samaa toimialaa ja ovatko niiden merkit siten käytännössä sekoitettavissa. Esimerkiksi merkki Salama ei todennäköisesti ole sekoitettavissa, jos toinen yritys toimii kampaamo- ja toinen autoalalla. Lisäksi virasto katsoo, onko merkkien tuotteet tai palvelut suunnattu samalle kohderyhmälle – onko kyse toisessa tapauksessa esim. ammattilaistuotteista ja toisessa kuluttajatuotteista. Lääkealalla voidaan tarkastella esimerkiksi, onko toisaalta kyseessä reseptilääkkeestä ja toisaalta käsikauppalääkkeestä. Näillä eroilla voi olla suuri vaikutus viraston päätöksenteossa.

Usein merkin saa rekisteröityä jossain muodossa

Viraston punnittua edellä mainittuja asioita, se antaa päätöksensä. Tämä tarkoittaa, että virasto joko hylkää väitteen kokonaan tai osittain, jolloin hakija voi jatkaa merkin rekisteröintiä – tosin mahdollisesti suppeammassa muodossa kuin alun perin haettu. Yleensä nämä rajoitukset kohdistuvat tavaraluetteloon, jolloin jostain päällekkäisistä nimikkeistä täytyy luopua. Mikäli virasto hyväksyy väitteen kokonaisuudessaan, ei merkkiä voida lainkaan rekisteröidä. Päätöksestä voi valittaa EUIPO:n valituslautakuntaan. Neuvomme asiakastamme aina tapauskohtaisesti, onko tällainen valitus kannattava jättää vai kannattaako hakemuksesta luopua, ja mahdollisesti tehdä kokonaan uusi, erilainen hakemus.

Korostan, että vaikka väitteet ovat yleisiä, väiteprosessit, jotka päätyvät rekisteröinnin täydelliseen hylkäämiseen ovat sen sijaan melko harvinaisia. Yleensä neuvottelut osapuolten välillä sujuvat kitkattomasti ja merkki hyväksytään jossain muodossa. EU-tavaramerkin rekisteröintiprosessi kestää yleensä puolisen vuotta, mutta väiteprosessin osuessa kohdalle aikaa voi upota helposti vuosikin. Vireillä oleva hakemus tarjoaa kuitenkin tänäkin aikana parempaa suojaa merkille kuin rekisteröimätön merkki.

 

Immateriaalioikeudet tutuksi -juttusarjamme avaa eri suojamuotojen, kuten tavaramerkkien ja patenttien hakuprosessia ilman juridisia koukeroita. Seuraavassa osassa IP-juristimme Laura Roselius kertoo tavaramerkkiin valvonnasta ja puolustamisesta.

Yliopistoissa on havaittu immateriaalioikeuksien kasvava merkitys. Innovaatioita syntyy niin oman tutkijayhteisön, yhteistyöhankkeiden kuin uusien, tutkimuksen ympärille perustetavien yritysten parissa, jolloin keksintöjen suojaus ja omistus ovat tärkeitä kysymyksiä. Patenttiasiamiehemme, FT, dosentti Kirsi Paukku on luonut yliopistoille IPR-kurssikokonaisuuden A biomedical view of patenting, joka on ollut ensimmäistä kertaa tarjolla Helsingin ja Tampereen yliopistojen biotieteiden ja lääketieteen tohtorikoulutettaville. Haastattelimme Kirsiä, Tampereen yliopiston lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnan koordinaattoria, FT Henna Mattilaa sekä Helsingin yliopiston tohtoriopiskelijaa, FM Kari Salokasta.

Patenttiasiamies Kirsi Paukku, miten idea IPR-kurssista yliopistossa sai alkunsa?

Kurssilla oli oikeastaan kaksi lähtökohtaa: Olen useana vuonna käynyt luennoimassa patentoinnista Helsingin yliopistossa elintarviketieteen opiskelijoille ja havainnut, että laajemmallekin IPR-kurssikokonaisuudelle olisi kysyntää. Toiseksi olen itse tutkijataustainen ja tiedän konkreettisesti, että IPR-tietoutta tarjotaan vain niukasti yliopistotutkijoille, vaikka immateriaalioikeudet ovat tärkeä osa tutkijan työn tulosten suojaamista. Olen havainnut, että tutkijat ja patenttiviranomaiset tuntuvat usein puhuvan eri kieltä, joten halusin perehdyttää tutkijoita esimerkiksi siihen, millä kriteereillä patenttiviranomaiset määrittelevät, onko joku keksintö kuvattu jo aiemmin. Lisäksi halusin kurssin myötä nostaa esille myös työn patenttien parissa yhtenä uravaihtoehtona.

Miten yliopistoilla on otettu kurssi vastaan?

Sekä Helsingin että Tampereen yliopistot suhtautuivat ajatukseen verkkokurssina toteutettavasta IPR-kokonaisuudesta avoimin mielin. Tutkijakoulukoordinaattorit molemmissa ylipistoissa ovat olleet hyvin avuliaita käytännön järjestelyissä ja muutenkin yhteistyö on sujunut hyvin.

Miten yhteydenpito kurssin aikana on toiminut?

Vaikka verkkokurssilla kontakti opiskelijoihin ei ole yhtä henkilökohtaista kuin perinteisellä luentokurssilla, koen, että tämä on ollut onnistunut tapa järjestää opetusta. Kurssilaisten asiantuntevat vastaukset kurssin suorittamiseen edellytettyihin tehtäviin ovat jopa ylittäneet odotukseni. Itse olen pyrkinyt antamaan jokaiselle osallistujalle myös henkilökohtaista palautetta sähköpostitse ja tukemaan opiskelijoita, mikäli heillä on näyttänyt olevan haasteita johonkin tehtävään liittyen.

Mitä olet itse oppinut? Millaisia jatkosuunnitelmia on kurssin suhteen?

Vaikka olen järjestänyt aiemminkin kursseja yliopistolla, verkkokurssin suunnittelu ja toteuttaminen on minulle uusi kokemus. Tutkijakoululaiset olivat motivoituneita ja nopeita oppimaan IPR-asioiden perusteet, joten tällainen lyhyt verkkokurssi sopii jatkossakin mainiosti IPR-perustiedon hankkimiseen.

Tarkoitus on jatkaa kurssin tarjoamista Helsingin ja Tampereen yliopistoissa sekä laajentaa sitä muidenkin yliopistojen tutkijakouluihin, joista useamman kanssa olen ollut jo puheissa asiasta. Kurssi voisi soveltua myös muihin oppilaitoksiin.

***

Koordinaattori Henna Mattila, miten kiinnostuitte Tampereen yliopiston lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnassa ottamaan IPR-kurssin tarjontaanne?

Hoidan tohtorinohjelmaan koulutuksiin liittyviä asioita Tampereen yliopiston lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnassa, ja patenttiasiamies Kirsi Paukku otti minuun yhteyttä ehdottaen IPR-kurssia. Keskustelimme tästä yliopistolla ja päätimme ottaa kurssin rohkeasti kokeiluun, sillä meillä ei ole aiemmin ollut vastaavaa tarjolla omassa tohtorinkoulutusohjelmassamme. Aineettomat oikeudet ovat yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti merkittävä, ajankohtainen aihe. IPR-kurssi on myös toimialat ylittävää koulutusta, joka hyödyttää opiskelijoita laajaa skaalalla.

Miten näet IPR:n merkityksen yliopistojen tutkimustoiminnassa?

Näkisin, että immateriaalioikeuksien tunteminen on tärkeää kaikille tutkijoille. Esimerkiksi rahoitusta hakiessa on jo hyvä tietää, mitkä ovat omat oikeudet ja rahoittajan oikeudet sekä mihin sitoutuu IPR:ien osalta. Jos tutkimuksessa käy niin onnekkaasti, että tekee merkittävän löydön, niin tutkijalla tulisi olla ainakin perustiedot, miten tulisi toimia. IPR-kurssi on tästä näkökulmasta hyödyllinen lisä tutkijakouluun.

Miten kurssi istuu tutkijankoulunne kokonaisuuteenne? Millaista palautetta olette saaneet opiskelijoilta?

Kurssi istuu kokonaisuutteemme oikein hyvin. Tämä täyttää väitöskirja- ja post doc -tutkijoidemme olemassa olevaa tarvetta, johon emme ole aiemmin pystyneet vastaamaan.

Kurssi on saanut pelkästään positiivista palautetta opiskelijoilta. He ovat olleet erityisen tyytyväisiä siihen, että kurssin on saanut suorittaa verkkokurssina, jolloin luentoaikataulut eivät sido heitä. Myös käytännön järjestelyihin ja materiaaleihin ollaan oltu tyytyväisiä.

Aiotteko jatkossa hyödyntää IPR-kurssia tutkijakoulunne kurssitarjonnassa?

IPR-kurssihan on nyt toteutettu ensimmäistä kertaa meidän lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelmassa, ja pohdimme parhaillaan, miten tätä voisi hyödyntää Tampereen yliopiston useissa muissa tutkija- ja tohtoriohjelmissa. Tästä on jo keskusteltu koko yliopiston tutkijakoulun tasolla ja kiinnostusta tarjota IPR-kurssia kaikille yliopiston väitöskirjatutkijoille on olemassa.

***

Tohtoriopiskelija Kari Salokas, mikä sai sinut kiinnostumaan IPR-asioista?

Huomasin IPR-kurssin kurssitarjonnassa ja päätin lähteä mukaan kurssille uteliaisuuttani. Kiinnostukseni IPR-asioihin vahvistui tällä kurssilla. Tosin minulla oli jo hiukan perustietoa entuudestaan IPR-asioista, sillä olin ollut jo aiemmin aiheeseen liittyvällä luennolla.

Millainen IPR-kurssi on ollut opiskelijan näkökulmasta?

Kurssi on ollut mukava kokonaisuus ja kaiken kaikkiaan inspiroiva. Minulle sopi hyvin, että sain tehdä tehtäviä omaan tahtiini ja omin ehdoin, kun materiaali oli verkossa koko ajan saatavilla. Pystyin täten jaksottamaan kurssia hyvin muiden töitteni ohelle. Myös yhteydenpito kurssin vetäjän Kirsi Paukun kanssa oli vaivatonta ja nopeaa.

Millaista tutkimusta teet itse tällä hetkellä? Voiko IPR:iä soveltaa siihen?

Keskityn perustutkimukseen proteomiikan alalla. Tutkimukseni aiheena ovat solun signalointireittien vuorovaikutusverkot. Koska tutkimukseni on tosiaan tällä hetkellä perustutkimusta ja aika kaukana sovellutuksista, ei IPR-asioilla ole suurta merkitystä sen kannalta. Uskon kuitenkin, että tästä tietotaidosta on minulle tulevaisuudessa hyötyä.

Mikä on ollut tärkein kurssin oppi sinulle tutkijana?

On tärkeää tuntea eri immateriaalioikeudet ja miten ne soveltuvat käytäntöön. Vaikka IPR:t eivät tällä hetkellä ole ajankohtaisia oman tutkimukseni suhteen, niiden tunteminen on tulevaisuuden kannalta tärkeää. Mielenkiintoni patenttialaan vahvistui kurssilla ja olen pohtinut sitä kurssin jälkeen mahdollisena jatkona työuralleni.

Kirjoittanut Milja Saarimaa

IPR-tietous (intellectual property rights, immateriaalioikeudet) lisääntyy jatkuvasti yritysmaailmassa – suuryritysten lisäksi pk-yritykset ja start-upit ovat yhä tietoisempia immateriaalioikeuksien merkityksestä ja hyödyistä liiketoiminnassa. Yritysten lisäksi yliopistoissa ja muissa tutkimusorganisaatioissa on havahduttu immateriaalioikeuksien kasvavaan merkitykseen. Tutkimushankkeissa syntyy jatkuvasti uusia, suojattavia innovaatioita, jolloin immateriaalioikeuksien tuntemisesta on hyötyä. Entisenä yliopistotutkijana tiedän, kuinka vähän tietoa IPR-asioista tarjotaan tutkijoille, vaikka se heidän työnsä kannalta olisi merkityksellistä.

Haluan kantaa korteni kekoon ja avustaa tutkijakollegoita asiantuntemuksellani. Idea laajemmasta IPR-kurssista syntyi Helsingin yliopistossa pitämälläni patentointia koskevalla luennolla. Viime syksynä startannut IPR-kurssikokonaisuuteni A biomedical view on patenting onkin saanut mukavasti jalansijaa Helsingin ja Tampereen yliopistojen tutkijakouluissa, ja koulutus on tarkoitus saada osaksi kurssitarjontaa useimmissa yliopistoissa Suomessa.

Kurssilla pyritään tarjoamaan tutkijoille mahdollisimman moniulotteinen kuva IPR-asioista. Tämän vuoksi kurssilla käydään läpi useita erilaisia suojamuotoja, joskin suurin osa kurssista keskittyy patentointiin, joka on tutkijoiden kannalta relevantentein suoja. Luennoissa olen pyrkinyt avaamaan niin keksijän, patenttiviranomaisen kuin patenttiasiamiehenkin näkökulmia. Mielestäni kurssin suurin anti on se, että tutkijakoulutettava saa käytännön harjoitustehtävien kautta käsityksen siitä, millaista patenttien parissa on työskennellä.

Haluan tarjota tutkijakoululaisille eväitä keksintöjen suojaamisen aloittamiseen. Nämä kurssilla läpikäytävät viisi + kaksi asiaa jokaisen yliopistotutkijan olisi hyvä tietää IPR-asioista:

1. Löydä innovaatiosi

Tutkijan on hyvä ottaa huomioon, että juuri hänen tutkimustuloksissaan voi piillä patentoitava keksintö.

2. Valitse missä ja milloin suojaat

Tutkijan on hyvä osata arvioida, koska ja missä maissa keksinnön suojaus kannattaa toteuttaa.

3. Valitse oikea suojamuoto

Tutkijan on hyvä osata arvioida erilaisten suojamuotojen hyödyllisyyttä ja vertailla niiden kustannuksia.

4. Älä julkaise keksintöä liian aikaisin

Tutkijan on hyvä ymmärtää ennen patentointiprosessin käynnistymistä keksinnön salassapidon tärkeys. Tämä tarkoittaa mm., että artikkelia aiheesta ei voi julkaista ennen patenttihakemuksen jättämistä. Korostaisin tämän kohdan tärkeyttä, sillä valitettavasti tänäkin päivänä tässä tapahtuu vielä kompurointia. Mikäli keksintö tulee julkiseksi ennen hakemuksen jättämistä, menetetään uutuus ja sitä kautta mahdollisuus keksinnön patentointiin.

5. Hyödynnä patenttitietokannat

Tutkijan on hyvä tietää, mistä ja millaista patentteihin liittyvää tietoa voi etsiä.

6. Bonus: Huomioi biolääketieteen erikoispiirteet

Biolääketieteellisellä puolella tutkijan on hyvä tiedostaa, että biolääketieteellisten keksintöjen, kuten vaikkapa ihmisten hoitomenetelmien sekä diagnostiikkakeksintöjen, patentointiin liittyy tiettyjä erityispiirteitä. Tällaisia vaatimuksia löytyy toki muidenkin erityisalojen puolella, esimerkiksi tietoteknisten keksintöjen patentointikäytännöt vaihtelevat eri patenttijärjestelmissä.

7. Bonus: Minustako patenttiasiamies?

Tutkijan on hyvä tietää suurin piirtein, mitä patenttiasiamiehen koulutukseen ja työnkuvaan kuuluu. Moni tutkija ei ole ehkä tullut ajatelleeksi tätä uravaihtoehtona, joten siinä mielessä näen myös tämän näkökulman avaamisen tarpeelliseksi.

Lopuksi haluan vielä todeta, että IPR-kurssin suunnittelu ja toteuttaminen ylipistoille on ollut erittäin antoisaa ja olen oppinut itsekin paljon matkan varrella. Pyrin jatkuvasti kehittämään ja päivittämään kurssimateriaalia. Mikäli jokin asia liittyen IPR:iin jäi askarruttamaan tai kiinnostuit IPR-kurssista, niin otatahan minuun rohkeasti yhteyttä: kirsi.paukku@bocoip.com.

Immateriaalioikeudet tutuksi -juttusarjamme avaa eri suojamuotojen, kuten tavaramerkkien ja patenttien hakuprosessia ilman juridisia koukeroita. Sarjassa kerromme konkreettisten esimerkkien valossa, miten eri suojamuotojen hakemusprosessit toimivat ja mitä hakijan on tärkeää ottaa huomioon. Sarjan käynnistää IP-juristimme Laura Roseliuksen kirjoitus EU-tavaramerkin rekisteröinnin vaiheista.

Merkin valinta lähtee asiakkaan tarpeista

Prosessin lähtökohtana on yleensä asiakkaan yhteydenotto ja toive suojata joku tietty tavaramerkki. Tässä vaiheessa kartoitamme ensin nopeasti, löytyykö vastaavia identtisiä merkkejä. Vaikka ennakkotutkimukset ovat usein tärkeitä, en suosittele yksittäisen hakemuksen kohdalla liian laajoja tutkimuksia, sillä niiden kustannukset voivat nopeasti nousta turhan korkeiksi hyötyyn nähden. Tutkimukset eivät välttämättä takaa merkin rekisteröitävyyttä. Silti jonkinlainen kokonaiskuva merkin rekisteröitävyydestä kannattaa aina hankkia ennakkoon.

Toiseksi selvitämme, minkälainen merkki sopii parhaiten asiakkaan tarpeeseen: sana, kuvio, näiden yhdistelmä, äänimerkki vai jokin muu. Vaihtoehtoja on useita. On tärkeää miettiä jo tässä vaiheessa, miten saadaan mahdollisimman hyvin asiakkaan tarvetta vastaava merkki, jolla on todennäköiset mahdollisuudet mennä läpi virastokäsittelyssä.

Kolmanneksi pohdimme, missä asiakas tarvitsee suojaa maantieteellisesti. Vaikka tuotteet saattavat olla digitaalisia ja siten usein globaaleja, tavaramerkkisuoja on silti aina paikallinen. Usein päädytään EU-merkkiin, sillä se on kustannustehokas ja hallinnollisesti yksinkertainen ratkaisu. Perusmaksu EU:n tavaramerkkivirastossa (EUIPO) on 850 € yhdeltä tavaramerkkiluokalta ja yksi hakemus kattaa kaikki 28 maata – vertailuksi hakemusmaksut kahdesta-kolmeen yksittäisestä jäsenvaltiosta ovat samaa luokkaa. Lisäksi rekisteröintiprosessit on tällöin suoritettava erillisenä.

Neljänneksi mietimme, millainen on hakemuksen suojapiiri, eli mille tavaroille tai palveluille merkkiä haetaan ja mille sitä käytetään. Jos hakemus on esimerkiksi IT-alaa koskeva, kannattaa hakemuksessa huomioida itse ohjelmiston tai laitteen lisäksi siihen liittyvät palvelut, kuten asennus, ylläpito ja IT-konsultointi. Hakemusta ei voi täydentää myöhemmin, joten kaikki merkkiin ja sen käyttöön liittyvät tarpeet on mietittävä tarkasti etukäteen.

EU:n tavaramerkkiviraston käsittely ei yleensä vaadi asiakkaalta toimenpiteitä

Asiantuntijana me hoidamme tavaramerkkihakemuksen jättämisen EU:n tavaramerkkivirastoon (EUIPO), joten tässä vaiheessa asiakkaalta ei vaadita toimenpiteitä. Täytämme hakemuksen EUIPO:n sähköisessä portaalissa ja käännämme tavaraluettelot toiselle EU-kielelle (yleisin asiakkaidemme toivoma kieliyhdistelmä on suomi ja englanti). Hakemuksen tekemisen jälkeen saamme vahvistuksen virastosta, että hakemus on vireillä. Luonnollisesti pidämme asiakkaamme joka vaiheessa ajan tasalla hakemusprosessin etenemisestä.

Virasto tekee muodollisen tarkastuksen, eli katsoo, että hakemuksen muodolliset vaatimukset täyttyvät. Tähän kuuluu mm. tavaraluetteloiden sanamuotojen tarkistus. Jos hakemuksen hyväksymisen esteenä on nk. absoluuttinen rekisteröintieste, viraston tutkija antaa hakemusta koskevan lausunnon eli välipäätöksen. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkijan näkemyksen mukaisesti haettu merkki kuvailee suojattavia tuotteita tai palveluita, mikä ei ole sallittua. EU-virastolla on erittäin tiukka käytäntö merkin erottautumiskyvyn arvioinnissa ja se katsoo aina kuvailevuuden ehdottomaksi esteeksi rekisteröinnille.

Välipäätökseen voidaan joko vastata tai, mikäli tilanne näyttää ylitsepääsemättömältä, laatia kokonaan uusi hakemus. Viranomaisen mielen muuttaminen hyvällä argumentoimalla onnistuu välillä, mutta korostan, että erityisen tärkeää on pohtia erottautumiskykyyn liittyviä asioita jo ennakkoon tällaisten tilanteiden välttämiseksi. Klassinen esimerkki erottautumiskyvystä on Apple: se tuskin menisi läpi esim. omenia sisältäville ruoka- tai juomatuotteille, mutta esim. mobiililaitteille se on erinomainen merkki, koska se ei kuvaile tuotteita millään tavalla. Annamme aina asiakkaallemme suosituksen, miten välipäätöksen kohdalla kannattaa edetä.

Neuvottelut asiakkaan ja kolmansien osapuolien välillä tavanomaisia ennen rekisteröintiä

Mikäli välipäätöstä ei anneta tai vastaus on hyväksytty, EUIPO koostaa ennakkotutkimusraportin, johon sisältyy identtiset ja samankaltaiset EU-tavaramerkit sekä mahdollisesti hakijan pyynnöstä myös vastaavat EU-jäsenmaiden kansalliset merkit. Virasto lähettää raportissa mainituille kolmansille osapuolille tiedon uudesta vireillä olevasta hakemuksesta. Tosin se, muodostuuko raportissa esiintynyt merkki hakemuksen mahdollisesti kaatavaksi kompastuskiveksi, riippuu lopulta estemerkin haltijan halukkuudesta puuttua asiaan.

Hakemusta koskeva väiteaika alkaa viraston julkaistessa merkin. Kolmen kuukauden aikana kolmansilla osapuolilla on mahdollisuus tehdä väite hakemusta vastaan perustuen omiin identtisiin tai samankaltaisiin merkkeihin ja tunnuksiin. Väitteet ovat hyvin yleisiä, joten asiakkaan ei tarvitse ajatella hakemuksen kaatuvan siihen. Usein päästään hyviin molempia osapuolia tyydyttäviin sovintoratkaisuihin neuvottelemalla, ja yritykset voivat jatkaa merkkien rinnakkaiseloa. Jotta neuvottelut olisivat menestyksekkäitä, molemmilla osapuolilla täytyy olla halukkuutta kompromissiin: asiakas ei esimerkiksi saa kaikkia haluamiaan nimikkeitä tavaraluettelossa läpi.

Mainio esimerkki on merkki HELKA, jota on haettu sekä päähineille että kengille. Aikaisemman HELGA-merkin haltija tekee hakemusta vastaan väitteen. Aikaisempi merkki suojaa laajempaa nimikettä ”vaatteet”. Neuvotteluiden tuloksena HELKA-merkin haltija suostuu rajoittamaan oman hakemuksensa koskemaan ainoastaan nimikettä ”kengät”. Tähän HELGA-merkin haltija on tyytyväinen, sillä he eivät itse markkinoi kenkiä oman merkkinsä alla. Koska osapuolet ovat päässeet keskenään sopuun, väiteprosessia ei ole tarpeen jatkaa ja väitteentekijä peruu tehdyn väitteen. Mikäli sopuun ei päästä tai neuvotteluja ei käydä, etenee väiteprosessi omaa reittiään, josta kerromme seuraavassa osassa Immateriaalioikeudet tutuksi -juttusarjaa.

Raportoimme väiteajan aina asiakkaalle ja mikäli väiteitä ei hakemusta vastaan tehdä, merkki lopulta rekisteröidään. EU-virasto lähettää meille hakemusta koskevan rekisteröintitodistuksen. Tavaramerkki on voimassa periaatteessa rajattoman ajan, mutta se täytyy uudistaa kymmenen vuoden välein suorittamalla uudistusmaksu. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että rekisteröityyn tavaramerkkiin kohdistuu tietyn ajan kuluttua vaatimus sen käyttämisestä. Tosin asiakkaankaan kannalta ei ole järkevää ylläpitää sellaisia tavaramerkkisuojia, jotka eivät ole enää käytössä ja siten ehkä jo kaupallisesti merkityksettömiä.

Merkinhaltija on vastuussa tavaramerkkinsä valvonnasta ja puolustuksesta

Tavaramerkin valvonta ja puolustus ovat merkinhaltijan vastuulla. Valvontaan tarvitaan hyviä työkaluja, ja siksi tarjoammekin valvontapalvelumme kaikkien kotimaisten asiakkaidemme käyttöön aina, kun uusi hakemus on laitettu vireille jossain päin maailmaa. Valvonta kohdistuu eri maiden tavaramerkkirekistereihin ja tarkoituksena on valvoa, hakeeko kilpailija suojaa samankaltaiselle merkille samalla maantieteellisellä alueella. Valvonnan kautta saamme tietoomme kaikki identtiset ja samankaltaiset merkit ja voimme ajoissa yhdessä asiakkaan kanssa punnita, mikäli löydökset vaativat toimenpiteitä, esimerkiksi väitteiden muodossa. Ensimmäisen vuoden valvontamme on maksuton. Tänä aikana asiakas ehtii saada kuvan siitä, miltä kilpailukenttä näyttää hänen merkkinsä näkökulmasta ja onko kolmansien osapuolien rekisteröinteihin syytä puuttua.

 

Immateriaalioikeudet tutuksi -juttusarjamme avaa eri suojamuotojen, kuten tavaramerkkien ja patenttien hakuprosessia ilman juridisia koukeroita. Seuraavassa osassa IP-juristimme Laura Roselius kertoo EU-tavaramerkkiin kohdistuvan väitteen käsittelystä.

IPR-asioissa eli immateriaalioikeusasioissa kannattaa ennakoida. Varsinkin, jos yritys suuntaa kansainvälisille markkinoille. Toimivan IPR-strategian kehittäminen luo pohjan onnistumiselle niin aloittelevalle yritykselle kuin vakiintuneemmalle toimijallekin. Tavaramerkin suojaaminen on esimerkiksi tärkeä osa brändinrakennusta kovassa globaalissa kilpailussa. Seuraavat asiat kannattaa ainakin laittaa kuntoon.

Ennakoi ja vältä turhat riskit

IPR-asiat on aina tutkittava etukäteen. Mieti suojaamista ennen kuin julkaiset uuden tuotteen, designin tai brändin eri maissa. Muutoin kehittämisen ja markkinoinnin investointi saattaa mennä hukkaan.

Mieti yrityksesi tunnistuselementtejä ja vahvuuksia, tutustu rekisteröitäviin suojamuotoihin ja tee suunnitelma, miten voisit suojata erityispiirteesi. Tavaramerkki on brändin tärkein suojausmuoto, joten hoida ainakin tavaramerkkisuojat kuntoon. Toiminimi on monesti samalla yrityksen brändi, siksi se kannattaa suojata myös tavaramerkillä. Toiminimen rekisteröinti kotimaassa ei suojaa kilpailulta ulkomailla, jos rekisteröinti on tehty ainoastaan kansallisesti. Monesti tavaramerkkirekisteröinnin kustannus on pieni verrattuna riskiin, jonka suojaamatta jättäminen aiheuttaa. Muista, että suojan saaminen ei käy hetkessä, joten hoida hakemukset kuntoon hyvissä ajoin.

Varmista myös yrityksesi toimintavapaus. Jokaisella uudella markkina-alueella on varmistettava, ettei oma tuote tai brändi loukkaa kenenkään muun oikeuksia. Vastaan saattaa tulla uusia kilpailevia yrityksiä, jotka vahtivat oikeuksiaan tarkkaan. Jos luottaa onneensa ja jättää selvitykset tekemättä, lasku siitä saattaa olla hyvinkin kallis. Esimerkiksi yritys saattaa joutua vetämään tuotteen markkinoilta, koska se loukkaa jonkun muun patenttioikeuksia tai koska tuotenimi loukkaa jonkun muun tavaramerkkioikeuksia.

Tunne markkina-alueen erityispiirteet

IPR-suoja on aina sidottu tiettyyn alueeseen. Vaikka tuotteet ovat digitaalisia ja globaaleja, täytyy suojat aina hakea maantieteellisesti paikallisesti.

Jokaisella markkina-alueella on myös erityispiirteensä. Ongelmia saattaa tulla vastaan, jos yritys ei ennakoi suojaamalla omia oikeuksiaan etukäteen. Esimerkiksi Kiinassa tavaramerkkien kaappaukset ovat yleisiä. Tämän takia tavaramerkkiasiat kannattaa hoitaa kuntoon ennen kuin lähtee markkinoimaan tuotettaan Kiinassa.

Lisäksi lainsäädäntö ja käytännöt muuttuvat, joten kannattaa aina varmistaa, että IPR-päätökset pohjautuvat tuoreimpaan tietoon.

Älä jää ihmettelemään – tee päätös ja toimi sen mukaan

Aina kaikkia tietoja ei ole saatavilla juuri sillä hetkellä, kun IPR-päätökset ovat edessä. Yleensä kannattaa kuitenkin tehdä paras päätös sen hetkisten tietojen perusteella ja toimia päätöksen mukaan. Pieniä epävarmuustekijöitä on usein, mutta yleensä edes jonkinlaisen suojan voimaansaattaminen on parempi vaihtoehto kuin jättää asia kokonaan tekemättä.

IPR-asioita kannattaa myös seurata ja strategiaa päivittää tarpeen mukaan. Asiat tulevat uudestaan ajankohtaisiksi aina, kun luodaan uusia brändejä tai tuotteita ja myös joka kerta, kun laajentaa toimintaa uusille markkinoille.

Keskustele asiantuntijan kanssa

Rekisteröitäviin immateriaalioikeuksiin liittyy paljon sääntelyä ja hakemus on tehtävä huolella ja asiantuntemuksella, jotta se olisi hyväksyttävissä. IPR-asiantuntijan puoleen kannattaa kääntyä, jos IPR-asiat eivät ole ennestään tuttuja. Muutoin hakemuksen laatimiseen käytetty aika ja raha saattavat mennä hukkaan, jos hakemusta ei osata tehdä kyseisen maan viranomaisen sääntöjen mukaan ja se hylätään.

Keskustelu asiantuntijan kanssa on paras tapa varmistaa toimiva IPR-strategia. Asiantuntijan avulla voi kartoittaa mahdolliset riskit ja hyödyt sekä ennakoida toimintaa niiden perusteella. Hyvällä asiantuntijalla on globaali verkosto, ja hän pystyy antamaan neuvoja riippumatta siitä, mihin päin maailmaa olet suuntamaassa. Asiantuntijaan kannattaa olla yhteydessä ajoissa eli jo ennen kuin lähdetään valloittamaan uusia markkinoita.

Lue lisää IPR-palveluistamme täältä.

Kirjoittanut Linda Norrgård

Syksyllä perheemme otti vastaan belgialaisen 15-vuotiaan tytön, joka osallistui Helsingissä järjestettävään Model European Parliament (MEP) -konferenssiin, joka simuloi Euroopan parlamentin toimintaa sekä päätöksentekoa. Hän asui kodissamme viikon verran, ja sinä aikana meillä käytiinkin vilkkaita keskusteluja Belgiasta ja Suomesta, samankaltaisuuksista ja eroista. Parlamentin viimeisenä iltana myös me isäntäperheet pääsimme osallistumaan yhteisiin illanistujaisiin. Siellä parlamenttiin aktiivisesti osallistunut suomalainen nuori kertoi, että hänelle tärkein oppi oli se, että hän on eurooppalainen, eikä ainoastaan suomalainen. Kun työskentelee yhdessä pitäisi eroavuuksien sijaan nähdä yhdistävät tekijät.

Kotimatkalla elämäni toisesta epi:n valtuuston kokouksestani marraskuussa pohdin näitä samoja asioita: mitä tarkoittaa olla European Patent Instituten valtuuston jäsen ja eurooppalainen? Sen lisäksi, että edustan Suomea ja mietin, mitkä asiat hyödyttävät suomalaisia patentinhaltijoita ja suomalaisia yrityksiä kolmansina osapuolina, haluan yhtenä eurooppalaisena edustajana tehdä töitä sen eteen, että meillä jatkossakin on kilpailukykyinen ja toimiva patenttijärjestelmä Euroopassa, josta varsinkin on hyötyä eurooppalaiselle kotimarkkinalle.

Kokouksissa on käytetty toistaiseksi paljon aikaa hallinnollisiin asioihin. Valtuuston ensimmäisessä kokouksessa viime huhtikuussa valitsimme edustajistolle puheenjohtajan, varapuheenjohtajat ja muut toimihenkilöt eri puolilta Eurooppaa. Epi:n puheenjohtajana tällä kolmevuotiskaudella toimii Francis Leyder, joka pitkän kouluttajataustansa takia on tuttu monelle suomalaisellekin. Valtuuston toisessa kokouksessa marraskuussa valtuusto valitsi suurimman osan työryhmien edustajista. Valtaosa epi:n työstä tehdään nimenomaan näissä työryhmissä ja onneksi meillä on monta suomalaista, jotka osallistuvat tähän aktiivisesti. Itse edustan Suomea Professional Conduct Committeessa (PCC), joka vastaa jäsenien kyselyihin epi:n eettisiin sääntöihin liittyen.

Vaikka valtuuston kokouksissa käytetään runsaasti aikaa asioiden päivittämiseen, kuten puheenjohtajiston, sihteeristön ja eri työryhmien raportteihin ja niihin liittyviin keskusteluihin ja päätöksiin, yksi tärkeimmistä asioista on yhteistyö Euroopan patenttiviraston (EPO) kanssa. Marraskuun kokouksessa valtuuston vieraana oli Alberto Casado, EPO Vice-President DG1, joka esitteli EPO:a järjestönä sekä heidän tulevaisuudensuunnitelmiaan, mm. miten samaan aikaan ylläpidetään tutkimuksen laatu, hallitaan kustannuksia ja nopeutetaan tutkimusaikoja.

Keskustelua käytiin myös EPO:n uudesta ehdotuksesta, jonka mukaan patentinhakija voisi pyytää tutkimuksen lykkäämistä jopa kolmella vuodella. Tämä asia on tullut ajankohtaiseksi, kun EPO on saanut lyhennettyä tutkimusaikojaan. Tunnetusti lyhyemmät tutkimusajat eivät sovi kaikille hakijoille, joten uskoisin, että tämä on monelle hakijalle tervetullut muutos. Samalla on tietenkin tärkeää huomioida kolmansien osapuolten intressit. Ehdotuksen mukaan kolmannella osapuolelle ollaan antamassa mahdollisuus keskeyttää tutkimuksen lykkäyspyyntö jättämällä kolmannen osapuolen muistutus. Tämänhetkisten tietojen mukaan kolmannen osapuolen muistutuksen voisi jättää esimerkiksi patenttiasiamiehen nimissä, joten omaa nimeään ei välttämättä tarvitse tuoda ilmi. Myös muistutuksen sisällön suhteen on jo käyty paljon keskustelua ja vaikuttaisi siltä, ettei EPO olisi vaatimassa esimerkiksi omien tutkimustulosten esittämistä, vaan riittäisi, että viittaa jo tutkimuksessa esille tulleisiin estejulkaisuihin.

Jatkan keskustelun seuraamista ja pidämme asiakkaamme ajan tasalla tästä muutoksesta ja sen etenemisestä uutiskirjeessämme.

TAUSTAA

• The Institute of Professional Representatives before the European Patent Officen, eli epin jäseniä ovat kaikki Euroopan patenttiviraston ylläpitämällä professional representatives-listalla olevat henkilöt.
• Epi:n valtuusto valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja näissä vaaleissa kaikilla epi:n jäsenillä on äänestysoikeus.
• Suomessa on kaiken kaikkiaan 175 epi-jäsentä ja valtuustossa Suomea edustaa neljä varsinaista valtuustonjäsentä. Yhdestä maasta valtuustoon valitaan joko kaksi, neljä tai kuusi valtuuston varsinaista jäsentä ja yhtä monta varajäsentä. Jos epi-jäseniä on alle 25, maata edustaa valtuustossa kaksi jäsentä ja jos jäseniä on yli 500, maasta valitaan kuusi valtuuston jäsentä.
• Lisätietoa saat epi:n sivuilta.

Patenttiasiamies Marja Liisa Autti on työskennellyt patenttien parissa lähes 20 vuotta, joista suurimman osan hän on viettänyt yritysmaailmassa. Ennen patenttiasiamiesuraa ICT-alan diplomi-insinööri hankki laajaa näkemystä patenttisalkkujen hallinnasta Nokian IPR-osastolla monipuolisissa tehtävissä. Vaikka patenttien merkitys tiedostetaan nykyään hyvin suuryrityksissä, Marja Liisan mukaan patenttitietouden levittäminen suomalaisiin pk-yrityksiin on ensiarvoisen tärkeää, jotta yritykset voivat tehdä tietoisia ratkaisuja jo alkumetreillä. Vapaa-ajalla aktiivinen kilpasuunnistaja innostui edellisenä vuonna Suomi 100 lajia -haasteesta ja kokeili sataa eri urheilulajia.

Miten sinusta tuli bocolainen?

Olen työskennellyt jo lähes kaksikymmentä vuotta patenttien parissa – pääosin yritysmaailman puolella. Ennen Bocoa toimin pitkään Nokian IPR-organisaatiossa erilaisissa tehtävissä, joihin kuului muun muassa patenttisalkkujen hallintaa. Sieltä siirryin erääseen Nokian spin off -yritykseen, jossa tavoite oli rakentaa patenttisalkku, joka tukisi liiketoimintaa alan tunnetusti aggressiivisessa IPR-ympäristössä.

Bocolle tulin vuonna 2014, kun sinne tarvittiin ICT-alan osaajaa. Hauska sivujuonne on, että olin jo aikanaan tutustunut Bocon nykyiseen toimitusjohtajaan Karri Leskiseen pitkällä patenttikurssilla meidän molempien patenttiuran alkumetreillä. Vaikka patenttitoimistokenttä olikin minulle tuttu Nokia-vuosilta, en ollut tehnyt Bocon kanssa yhteistyötä aiemmin. On ollut erittäin mielenkiintoista päästä katsomaan patenttimaailmaa eri roolista, ikään kuin aidan toiselta puolelta.

Mitä päivittäiseen työhösi kuuluu?

Laadin paljon uusia patenttihakemuksia, joiden sisältö liittyy erilasiin ICT-alan keksintöihin. On kiinnostavaa päästä tutustumaan uuteen ja soveltamaan omaa asiantuntemusta hyvin erilaisiin teknologioihin. Olen päässytkin rakentamaan omia asiakkuuksia ja heidän salkkujaan, ja siksi alkuvaiheessa työni on painottunut uusien hakemusten tekemiseen.

Myös oikeudenkäynteihin liittyvä työ on erittäin mielenkiintoista. Niissä pääsee todella syventymään ja perehtymään yksityiskohtiin. Oikeudessa esiintyminen onkin ollut minulle uusi haaste ja avartava kokemus. Nokialla osallistuin oikeudenkäynteihin lähinnä analyysien ja taustatyön kautta.

Uudessa roolissani patenttiasiamiehenä myös opiskelu kuuluu tehtäviini. Tarkoitukseni on pätevöityä europpapatenttiasiamieheksi hyvissä ajoin ennen eläkeikää.

Mikä on parasta työssäsi? Entä mikä on jäänyt mieleen?

Palkitsevinta on oivallus: näin tämä tehdään. Kun ratkaisen patenttihakemuksen tekniseen ongelmaan, asiakkaan tarpeeseen ja patenttilain näkökulmaan liittyvän yhtälön, palikat loksahtavat kohdalleen. Esimerkiksi kun saan aikaan vastineen, jossa on pitävät argumentit patentoitavuuden puolesta, se tuntuu merkitykselliseltä.

Mieleenpainuva tapaus sattui juuri ennen joulua. Kävi ilmi, että asiakkaan tuote on tulossa seuraavana päivänä markkinoille ja siten keksintö on tulossa julkiseksi. Lupasin asiakkaalle laatia patenttihakemuksen seuraavaksi päiväksi virastoon jätettäväksi. Kirjoitin kaksi päivää näppäimistö sauhuten – välillä kävin napostelemassa toimiston jouluherkkuja asiakkaiden glögitilaisuudessa – ja sitten palasin taas kirjoitustyöhön. Hakemus saatiin virastoon ajallaan ja tuote tuli kauppoihin sovitusti, ilman että sen julkaisu muodostui patentoinnin esteeksi.

Miten patenttiala on muuttunut urasi aikana?

Urani alkuaikoina yritysmaailmassa isotkin yritykset olivat vielä melko tietämättömiä patenttiasioista. Vuosien varrella siellä on opittu valtavasti patenteista, niiden merkityksestä liiketoiminnassa ja niiden hyödyntämisestä. Aina tietenkin tulee vastaan uusia yrityksiä ja yrittäjiä, joilla ei ole vielä tietotaitoa patenttiasioissa, joten työnsarkaa patenttien tärkeydestä viestimisessä riittää yhä.

On harmillista lukea välillä lehdistä erinomaisista keksinnöistä, joita keksijät eivät halua patentoida, koska kokevat sen turhaksi. Tämä mielipide pohjautuu usein tietämättömyyteen. Jättämällä osaamisensa aktiivisesti suojaamatta keksijä luottaa hyvään onneen, ettei hänen innovaatiotaan kopioida. Valitettavasti nykymaailmassa hyvät ideat kopioidaan väistämättä. Yhtälö ei kuitenkaan ole helppo aloitteleville yrityksille: patentointi ja suojien puolustaminen on kallista. Onneksi nykyään on tarjolla monipuolisia rahoitusvaihtoehtoja yritysten alkutaipaleella, kuten innovaatioseteli keksinnön suojaukseen tai IPR-vakuutus loukkaustilanteita varten.

Millainen Boco on ollut työpaikkana?

Pidän Bocoa hyvänä työpaikkana, jossa tarjotaan sopivasti itsenäisyyttä ja haasteita asiantuntijoille. Pidän siitä, että Boco on aktiivinen toimija, joka pyrkii jatkuvasti parantamaan toimintaansa niin asiakkaiden suuntaan kuin sisäisestikin. Olen ylpeä kertoessani edustavani tätä organisaatiota.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Vapaa-aika kuluu pääosin erilaisten liikuntaharrastusten parissa. Suunnistus on oma lajini, jota olen harrastanut ekaluokkalaisesta asti. Nuoruudessani olin kymmenen vuotta suunnistusmaajoukkueessa ja kilpailen yhä aktiivisesti ikämiessarjoissa sm-tasolla. Muutenkin liikun erittäin monipuolisesti: innostuin viime vuonna Suomi 100 -haasteesta ja kokeilin vuoden aikana sataa eri urheilulajia. Uudeksi suosikiksi tarttui mukaan swimrun, joka on seikkailu-urheilijoiden kehittämä laji, jossa vuorotellaan maasto- tai polkujuoksun ja avovesiuinnin välillä.

Nopeat

Tutkinnot, arvonimet: DI (sähkötekniikka)

Jos ei olisi patenttiasiamies, olisi: jokin liikuntaan ja/tai luontoon liittyvä ammatti

Motto: Elämä on tarkoitettu elettäväksi tänään.

Suosittelen

Kirja: Game of Thrones – sarja

Musiikki: J.S. Bach

Laji: Suunnistus

Kuvataiteen teos/taitelija: Veikko Lappalaisen valotaide

Elokuva: Amadeus

Kirjoittanut Milja Saarimaa