Yhtenäispatentti vai eurooppapatentti – sananen vuosimaksuista

Kyseessä on ’’perinteisen’’ tavan rinnalle tullut uusi vaihtoehto Euroopan patenttiviraston myöntämän EP-patentin voimaan saattamiseksi, eli nykyisin patentin hakijalla on myöntämisen hetkellä valittavanaan kahdesta etenemistavasta toinen tai molemmat. 

Siinä missä perinteisessä eurooppapatentissa on kyse patentin jakautumisesta joukoksi kansallisia patentteja, on yhtenäispatentti ensimmäinen todellinen monikansallinen patentti. Kuitenkin molemmille lähestymistavoille on edelleen oma paikkansa, siksikin ettei yhtenäispatentilla toistaiseksi ole yhtä laajaa maakattavuutta kuin perinteisellä EP-patentilla. Tällä hetkellä yhtenäispatenttijärjestelmässä on mukana 18 Euroopan maata, ajantasainen listaus jäsenvaltioista on tarkistettavissa vaikkapa täältä: https://www.unified-patent-court.org/en/organisation/upc-member-states

Yhtenäispatenttjärjestelmä ei näillä näkymin ole syrjäyttämässä aikaisempaa menettelyä eurooppapatentin voimaan saattamiseksi. Soveltuvin lähestymistapa riippuu tapauksesta, tässä vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa: 

• alue, jolla patentti halutaan voimaan 

• haluttu tapa hallinnoida patenttia (keskitetty / hajautettu) 

• haluttu käsittelytapa riitatilanteissa (keskitetty / hajautettu) 

• kustannukset 

Erityisesti patentin elinkaarikustannusten, eli pääasiassa vuosimaksuerien, vertailu vaihtoehtojen välillä voi olla haastavaa. Käytännössä tässä tulee vertailtavaksi ero yhtenäispatentille määritellyn hinnaston ja kaikkien valitun alueen kansallisten patenttien vuosimaksujen yhteissumman välillä. 

Yhtenäispatentin ajantasaiset vuosimaksut ovat tarkistettavissa täältä: https://www.epo.org/en/applying/european/unitary/unitary-patent/cost

Yhtenäispatentin vuosimaksut on asetettu siten, että ne vastaavat suurin piirtein neljän yleisimmän EP-patentin validointimaan (GE, FR, GB, NL) yhteenlaskettuja vuosimaksuja. Näiden neljän maan vuosimaksuja vastaavalla summalla yhtenäispatentti voidaan siis pitää voimassa kaikissa UP-järjestelmän 18:ssa maassa, eli vastine rahalle on huomattavasti parempi. Mainituista Iso-Britannia ei kuitenkaan ole UP-järjestelmässä mukana, vaan EP-patentti on tuolla validoitava perinteisellä tavalla. Huomattava on myös, että myönnetty UP-patentti ei laajene koskemaan järjestelmään myöhemmin liittyviä maita. 

Järjestelmästä riippumatta, patenttien vuosimaksut tyypillisesti nousevat patentin eliniän mukana. Tarpeettomaksi muuttuneen patentin voimassaoloa ei siis yleensä ole tarkoituksenmukaista jatkaa, vaan sen annetaan raueta yksinkertaisesti lopettamalla vuosimaksujen maksaminen. Tässä perinteinen eurooppapatentti tarjoaa enemmän joustavuutta, sillä päätös voimassaolon jatkamisesta voidaan tehdä maakohtaisesti. Sen sijaan yhtenäispatentin kohdalla tilanne on joko tai, eli patentista on luovuttava koko yhtenäispatenttialueella kerralla. 

Toisaalta yhtenäispatentin etuna on hallinnoinnin helppous, sillä vuosimaksut maksetaan vain yhteen paikkaan – Euroopan patenttivirastoon. Kansallisina patentteina voimaan saatetun eurooppapatentin vuosimaksut taas maksetaan kunkin maan virastolle erikseen näiden omien säädösten (aikataulu, valuutta) mukaisesti. Kansallisessa lähestymistavassa on myös huomioitava kertaluontoiset kuluerät, joita syntyy julkaisumaksuista sekä erilaisista käännöksistä paikallisille kielille. 

Lopuksi kuvitteellinen esimerkki vuosimaksujen eroista kahdella eri lähestymistavalla: 

Euroopan patenttivirasto ilmoittaa olevansa valmis myöntämään hakemukselle patentin. Hakija haluaa saattaa patentin voimaan Suomessa (FI), Iso-Britanniassa (GB), Saksassa (GE) ja Ranskassa (FR). 

Perinteisessä lähestymistavassa EP-patentti validoidaan kussakin maassa erikseen, ja vuosimaksut suoritetaan kunkin maan virastolle. Kun patentin merkitys jossakin kyseisistä maista oleellisesti pienenee, voidaan vuosimaksujen maksaminen tässä maassa lopettaa milloin tahansa. 

Toisessa lähestymistavassa patentti saatetaan voimaan Suomessa, Saksassa ja Ranskassa yhtenäispatenttina. Samalla patentti astuu voimaan myös kaikissa muissa UP-järjestelmän jäsenmaissa. Koska Iso-Britannia on järjestelmän ulkopuolella, täytyy validointi tuolla suorittaa erikseen, kuten edellisessä kohdassa. Näin ollen vuosimaksut muodostuvat UP-vuosimaksusta sekä GB-patentin vuosimaksusta. Jos UP-vuosimaksun maksaminen halutaan lopettaa, raukeaa patentti Suomessa, Saksassa ja Ranskassa samanaikaisesti. 

Näiden vaihtoehtojen mukaiset vuosimaksukustannukset on koottu oheiseen taulukkoon, perustuen tämänhetkisiin hinnastoihin (huomioitu GB valuuttamuunnos): 

EP (FI, GB, GE, FR), 20v kumulatiivinen kustannus: 34 822 EUR 

EP (GB) + UP, 20v kumulatiivinen kustannus: 40 937 EUR 

Tässä esimerkkitapauksessa patentin saattaminen voimaan kussakin maassa erikseen on siis vuosimaksujen osalta edullisempi vaihtoehto, ainakin patentin elinkaaren loppupäässä. Laskelmassa ei kuitenkaan ole huomioitu kansallisista käännös- ja julkaisumaksuista syntyviä kertaluontoisia kuluja. 

Yhtenäispatenttia hyödyntävällä lähestymistavalla saadaan toisaalta ilman ylimääräisiä toimenpiteitä tai kustannuksia patentille huomattavasti laajempi kattavuus. Mikäli sama kattavuus haluttaisiin saavuttaa validoimalla patentti kussakin UP -jäsenvaltiossa erikseen, syntyisi vuosimaksuista pelkästään näiden osalta 20 vuoden ajalta 122 608 EUR kustannus. 

Näin ollen, yksiselitteisesti oikeaa vaihtoehtoa yhtenäispatentin ja perinteisen eurooppapatentin väliltä ei tässäkään suhteessa ole, vaan UP-järjestelmän hyödyntämistä kannattaa harkita tapauskohtaisesti. Boco IP:n asiantuntijat auttavat mielellään sopivimman ratkaisun löytämisessä yrityksellesi.