Ruusuja, rakkautta ja IPR:iä

Ruusut ovat ystävänpäivän tunnusmerkki. Nykyisin ruusua pidetään yleensä rakkauden symbolina, mutta aikoinaan se on viestinyt myös hiljaisuudesta ja salaisuuksista. Ruusuihin liittyvää symboliikkaa on haettu jo muinaisista ajoista lähtien. Piikkisen varren ja tuoksuvan kukkansa takia ruusua on myös pidetty täydellisyyden symbolina sekä vertauksena elämästä, sillä vaikeuksien jälkeen löytyy harmonia ja onnellisuus.

Ystävänpäivän punaisia, ihanasti tuoksuvia ruusuja tulee kuitenkin harvoin yhdistäneeksi immateriaalioikeuksiin, edes vannoutuneena IPR-alan asiantuntijana. Hieman yllättäen ruusut ovat kuitenkin aktiivisen ja varsin monipuolisen suojauksen kohteena. Ruusuja on suojattu niin patenteilla, kasvinjalostajanoikeuksilla kuin tavaramerkeillä.

Ruusuiset patentit

USA:ssa, jossa on pitkät perinteet kasvikeksintöjen suojaamisessa, on myös perinteisesti ollut paremmat mahdollisuudet kasvikeksintöjen suojaamiseen kuin muissa maissa. Kasvilajikesuojan lisäksi USA:ssa on ollut mahdollista hakea suvuttomasti lisättäviä kasveja varten suojaa. Vuonna 2016 USA:n patentti- ja tavaramerkkivirasto myönsi 80 kasvipatenttia ruusuille. Vuoden 1930 jälkeen niitä on myönnetty yhteensä yli 6000 kappaletta. Myös EU:ssa voidaan todeta kasvilajikesuojan osalta, että ruusut ovat suojauksen kärjessä. Tilastot Yhteisön kasvilajikevirastosta kertovat, että vuosina 1995-2018 virasto oli rekisteröinyt noin 4500 ruusulajiketta.

Ei ehkä ole kovin yllättävää, että ensimmäinen kasvipatentti (Plant Pat. 1), joka myönnettiin USA:ssa vuonna 1931 koski ruusua. Kyse oli ”New Dawn” nimeä kantavasta shampanjanvärisestä, runsaskasvuisesta ja kukkaisesta köynnösruususta. Keksijänä oli Henry Bosenberg. (Ei sentään Rosenberg).

Myös maailman ehkä kuuluisin jaloruusu ”Peace”, joka nimettiin toisen maailmansodan jälkeisen rauhan kunniaksi, on suojattu kasvipatentilla (Plant Pat. 591). Tällä ranskalaisen Francis Meillardin ruusulla on punertavareunaiset kukkanuput, jotka paljastavat auetessaan vaaleankeltaiset ja roosan kirjavat, kerratut kukat. Kuriositeettina voisi ehkä mainita vielä laulaja/näyttelijä Barbra Streisandin mukaan nimetyn laventelin värisen ruusun. (Plant Pat. 13,120).

Ystävänpäivän ruusut ovat yleensä punaisia. Ruusuja löytyy kuitenkin lähes kaikissa sateenkaaren väreissä, ja jokaisella niistä on oma symbolinen merkityksensä. Sinistä ruusua ei kuitenkaan esiinny luonnossa. Sinisiä ruusuja voidaan kuitenkin tehdä joko värjäämällä vaalea ruusu sinistä pigmenttiä sisältävällä vedellä tai siirtämällä sinistä pigmenttiä ruusun geeneihin, jolloin ruususta tulee sininen. Tälle patentoidulle teknologialle on myönnetty useita (tavallisia) patentteja (esim. US 5,480,789 ja US 6,774,285).

Ruusujen käytöstä

Ruusut ovat olleet esillä myös tavaramerkkejä koskevassa ratkaisukäytännössä. Viime syksynä EU:n teollisoikeuksien viraston (EUIPO) valituslautakunta pohti ratkaisussaan R 767/2019-2 puutarharuusujen tosiasiallista käyttöä.

Merkin haltijan vuosittainen liikevaihto oli vaihdellut 500 €:n ja 4000 €:n välillä Saksassa ja Hollannissa, yksikköhinnan ollessa noin 4 €. Väitejaosto oli pitänyt myyntiä riittämättömänä. Valituslautakunta katsoi kuitenkin, että myynti oli ollut riittävää todeten, että monivuotisten puutarharuusujen markkinat ovat pienet verrattuna esimerkiksi ruukkukasvien tai parvekekukkien markkinoihin nähden. Puutarharuusut ovat sitkeitä monivuotisia kasveja, jotka oikealla hoidolla voivat elää vuosikymmeniä. Kun ruusu on kerran istutettu puutarhaan, sitä ei tarvitse kovin usein vaihtaa uuteen.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Ruusut olivat keskeisessä roolissa myös, kun EU:n yleinen tuomioistuin viime vuonna ensimmäistä kertaa käsitteli rajanvetoa tavaramerkkien ja kasvinjalostajanoikeuden välillä asiassa T-569/18 W, Kordes’ Söhne Rosenschulen v. EUIPO.

EU:ssa tai sen jäsenvaltiossa rekisteröidyn kasvilajikkeen lajikenimeä ei ole mahdollista rekisteröidä tavaramerkkinä EU:ssa, kun on kyse samasta tai läheisestä kasvilajikkeesta. Lajikkeen kehittäjille tämä on haastavaa, sillä käytännössä on keksittävä kaksi erillistä nimeä, kasvilajikkeen lajikenimi ja tavaramerkki.

Merkin haltija yritti rekisteröidä merkin Kordes’ Rose Monique luokan 31 tavaroille: ”Ruusut ja ruusukasvit sekä ruusujen lisääntymistä varten käytettävät kasvinosat”. Hakemus oli hylätty tavaramerkkiasetuksen 7(1)(m) artiklan absoluuttisen esteen perusteella, jonka mukaan: tavaramerkit, jotka muodostuvat kasvilajikenimestä tai sen olennaisista osista ja koskevat saman tai läheistä sukua olevan lajin lajikkeita.

Tuomioistuin katsoi kuitenkin, että merkin rekisteröimiselle ei ollut estettä. Vaikka kasvilajikkeiden lajikenimien monopolisointi ei ole sallittua, tämä koskee kuitenkin vain sellaisia tilanteita, joissa lajikenimi on haetun tavaramerkin dominoiva elementti, joka tuomioistuimen mukaan haetussa merkissä oli yrityksen nimi Kordes’. Nimen ja siihen yhdistetyn heittomerkin perustella kävi selvästi ilmi, että kyse oli hakijan tarjoamasta tuotteesta. Tuomioistuimen mukaan myös keskivertokuluttaja ymmärsi tämän. Asian arviointiin vaikutti myös se, että ”Rose” sanaa pidettiin kuvailevana tässä tapauksessa, kun taas ”Monique” on uusien kasvilajikkeiden suojaamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen 20(1)(a) artiklassa tarkoitettu yleisnimi, jota muut yritykset voivat käyttää.
Päätös ei kuitenkaan ratkaissut kaikkia kasvijalostajaoikeuden ja tavaramerkin välisen rajavedon ongelmia, joten jää nähtäväksi, kuinka kasvilajikkeiden jalostajat ratkaisevat nimeämisongelmat tulevaisuudessa. Selvää on kuitenkin, että ruusu on aina ruusu sen nimestä riippumatta, ja tuoksuu aina yhtä ihanalle, kuten Romeo totesi Shakespearen näytelmässä Romeo ja Julia:
What’s in a name? That which we call a rose
By any other name would smell as sweet.

Ruusujen aikaa odotellessa, hyvää ystävänpäivää.

Muistilista

  • Palvelut

    • Henkilöt