Ruokaa, mutta mistä tiedät, että se ei ole väärennettyä ruokaa?

Boco IP on saanut Ruoka ja IPR -webinaarin yhdeksi puhujaksi tietokirjailija Mari Koistisen. Hänen viimeisin kirjansa julkaistiin tammikuussa ja käsittelee aihetta ”Syötkö väärennettyä ruokaa?”.

Mari Koistinen, ihan ensimmäiseksi lämmin kiitos lupautumisestasi Ruokaa ja IPR:iä seminaariimme puhujaksi. Esityksesi aihe on niin mielenkiintoinen, että on pakko kysyä, mistä ajatus ylipäätään alun perin kyseiseen kirjaan ja kirjan aiheeksi sai alkunsa?

Työskentelin muutaman vuoden hunajan ja mehiläishoidon parissa, ja silloin tuli tutuksi se, miten yleistä hunajan väärentäminen on maailmalla ja millaisia erilaisia tapoja hunajien väärentämiseen on. Aihe alkoi kiinnostaa niin paljon, että ryhdyin seuraamaan ruokaväärennösuutisointeja ja tilastoja myös laajemmin. Sen myötä tuntui, että petoksista voisi kirjoittaa helposti ainakin yhden kirjan.

Miten paljon vastaavia teoksia on maailmalla vai onko tämä ensimmäinen aihetta sivuava teos tässä mittakaavassa?

Tuskin tämä on täysin ainutlaatuinen, mutta yleensä väärennöksistä ehkä kirjoitetaan tiiviimmin jonkun tuotteen tai historian näkökulmasta. Eli kirja saattaa käsitellä esimerkiksi oliviiöljyn, alkoholien tai lihan väärentämistä. Itse halusin kirjoittaa kirjan, joka tuo esiin elintarvikepetosten kirjoa ja laajuutta ja kertoo myös niiden globaalista merkityksestä.

Miten paljon väärennetystä ruoasta puhutaan ja miten paljon siitä mielestäsi pitäisi puhua? Miten isosta ongelmasta on kyse?

Suomessa aiheesta puhutaan edelleen aika vähän, mutta toisaalta välillä joku tapaus saattaa saada paljonkin huomiota. Hevosenlihakohu herätti koko Euroopan petosten laajuuteen ja merkittävyyteen, joten sikäli aihetta käsitellään nyt eri puolilla. Ruokaväärennöskirjoittelussa on mielestäni helposti sellainen tietty länsimainen näkökulma, jolloin huomion saavat meille tärkeät ja taloudelliset merkittävät raaka-aineet. Silloin pitäisi jaksaa muistuttaa, että väärennökset ovat aito ruokaturvaongelma monissa maailman maissa. Me voimme olla nyreissämme, jos laatuviini ei ollutkaan niin laadukasta, mutta monissa maissa esimerkiksi väärennetty alkoholi tappaa paljon ihmisiä vuosittain.

Tietysti orjuus ja surkeat työolot on valtava ongelma globaalissa ruokaketjussa, ja siitä pitäisi puhua paljon enemmän: nekin ovat petoksia, jotka vaikuttavat mm. vastuullisuudesta vastuunsa kantavien yritysten kilpailukykyyn, sillä tietysti ruokaa voidaan tuottaa ja valmistaa halvemmalla, kun ei tarvitse maksaa edes asiallisia palkkoja.  Todella ikäviä tapauksia Suomessa ovat olleet esimerkiksi ravintoloissa ja marjayrityksissä paljastuneet työntekijöiden oikeuksien rankat polkemiset, jotka voi nähdä osaksi elintarvikepetoksia, sillä ne tapahtuvat ruokaketjussa. Tämä toivottavasti saadaan kitkettyä pois. Hyvä tietysti, että nämä ovat tulleet esiin, jotta asioita voidaan muuttaa ja niitä osataan tarkkailla. Itsekin olen ollut sinisilmäinen ja luottanut siihen, että Suomessa toimivat yritykset eivät syyllistyisi työntekijöiden törkeään hyväksikäyttöön.

Mitä asioille kannattaisi tehdä?

Onneksi aika paljon jo tehdäänkin. Yritykset ovat ottaneet, jo ihan laadunvarmistussyistä, väärennökset huomioon hankintaketjuissa ja tuotevalvonnassa. Samoin viranomaisten työ on kehittynyt, ja yhteistyötä tehdään eri toimijoiden ja maiden välillä. Suomessa valvonta on onneksi toimivaa, mutta monessa muussa maassa tilanne on myös valvonnan suhteen paljon heikompi. Näiden asioiden kanssa aktiivisesti toimivat osaavat varmasti ehdottaa yksityiskohtaisempia parannusehdotuksia. Vielä tarvitaan lisää tietoa: jos väärennöksistä ei tiedä, ei niitä osaa epäilläkään.

Mistä tavallinen esimerkiksi matkailija voi omin konstein maailmalla liikkuessaan vakuuttua ruoan oikeellisuudesta?

Sataprosenttista kikkaa ei tietysti olekaan, mutta perusjuttu on tietysti se, että jos sahrami tai samppanja on yllättävän halpaa, on se myös todennäköisesti väärennettyä. Eikä autenttiselta tuntuva katukauppa välttämättä ole mikään tae siitä, että tuotteet olisivat autenttisia. Monissa maissa tuotemerkkiväärennökset ovat yleisiä, ja niitä osataan tietysti tehdä niin taitavasti, ettei etiketin syynäyksellä välttämättä erota väärennöstä noin vain. Terveellä järjellä varmasti pääsee jo pitkälle, eikä tietysti kannata koko ajan olla täynnä epäluuloa, vaan pyrkiä nauttimaan ruuasta myös ulkomailla.

Mitä haluaisit sanoa lopuksi tulevasta esityksestäsi kaikille aiheesta kiinnostuneille?

Tavoitteeni on tarjoilla yleiskattaus ruokaväärennösten maailmaan. Se on hämmästyttävän laaja ja monipuolinen. Esityksen jälkeen toivottavasti katsoo hieman uusin silmin hunajaa, oliiviöljyä, sveitsiläistä laatujuustoa, riisiä tai poronlihaa.

Tietokirjailija Mari Koistinen, Boco IP kiittää haastattelusta ja toivottaa sinut tervetulleeksi puhumaan 4.11. Nähdään silloin linjoilla!

Marin kirjan voi tilata itselleen täältä: https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/syotko-vaarennettya-ruokaa-elintarvikepetokset-meilla-ja-muualla/

Marin omat sivut löytyvät täältä: https://marikoistinen.fi/ruokavaarennokset-2/

Muistilista

  • Palvelut

    • Henkilöt