We know how to protect know-how™ We know how to protect know-how™

Extra! Extra! Ennakkotapaus!

Aiemmasta tekniikasta riittävästi eroavalle keksinnölle voi saada patenttivirastosta patentin, joka antaa laillisen oikeuden kieltää muita hyödyntämästä keksintöä. Tähän kielto-oikeuteen liittyy kuitenkin yleensä joitain epävarmuuksia. Jos virasto ei myöntänytkään kielto-oikeutta oikein perustein, se saattaa myöhemmin mitätöityä, jos sitä punnitaan tuomioistuimessa.

Viimeisen sanan patentin suoman kielto-oikeuden ehdoista ja laajuudesta sanoo se tuomioistuin, jossa patenttiin liittyvää oikeusriitaa (viimeiseksi) käsitellään. Useimmat patentit eivät kuitenkaan päädy tuomioistuimiin. Patenttioikeusriitojen määrä on useimmissa maissa hyvin pieni verrattuna voimassa olevien patenttien lukumäärään. Hyvin toimivassa patenttijärjestelmässä patentista on hyötyä, vaikkei sitä olisi ikinä punnittu oikeudessa. Tämä johtuu siitä, että hyvässä järjestelmässä tuomioistuinten päätökset ovat ennakoitavissa.

Patentilla on hyvä oikeusvarmuus, jos patenttiviranomainen on myöntänyt sen täsmälleen samalla laintulkinnalla, jota tuomioistuimetkin soveltaisivat. Jos taas patenttiviranomainen toimii täysin itsenäisesti ja myöntää patentteja omalaatuisilla laintulkinnoilla, jotka eivät mitenkään vastaa tuomioistuinten soveltamia periaatteita, niin myönnettyjen patenttien oikeusvarmuus on pelkkää arpapeliä. Tällöin kaikille myönnetyille patenteille voi viitata kintaalla, ja patentin haltijan on aina pakko hakea vahvistusta oikeudelleen hitaan ja kalliin oikeudenkäynnin kautta.

Patenttijärjestelmän toimivuuden kannalta on siis tärkeää, että patenttiviranomaiset seuraavat ja ennakoivat tuomioistuinten laintulkintoja myöntäessään patentteja. Tämän tehtävän vaikeusaste vaihtelee lakipykälästä riippuen. Useimpien patenttilain pykälien kohdalla ennakoitavuus on lähes täydellistä, sillä niiden määräämät asiat toistuvat samanlaisina jokaisen patentin tai hakemuksen kohdalla. Vuosien varrella tietyt tulkinnat ovat vakiintuneet, ja kaikki patenttialan toimijat tuntevat ne niin hyvin, ettei niistä synny oikeusriitoja.

Sen sijaan vaikeampia asioita (kuten keksinnöllisyyttä tai tietokoneella toteuttavien keksintöjen teknillisyyttä) koskevien lakipykälien kohdalla ennakointi voi olla paljon vaikeampaa. Laintulkintoja on toki pyritty vakiinnuttamaan näilläkin saroilla, mutta tapauksien yksityiskohtien synnyttämät ongelmat voivat vaihdella hyvin paljon patentista ja hakemuksesta riippuen.

Patenttilain vaikeampia pykäliä joudutaan usein tulkitsemaan niin sanottujen ennakkotapausten kautta. Ennakkotapaus on aiempi oikeuspäätös, jossa käsiteltiin sitä tulkintaongelmaa, joka nytkin on käsillä (tai ainakin samankaltaista ongelmaa). Mitä korkeampi oikeustaho ennakkotapauksen antoi, sitä varmempia voidaan olla siitä, että tuomioistuinten noudattavat juuri tätä tulkintaa. Jos laintulkinta voidaan tällä tavoin hyvin ennakoida, voidaan orastava patenttioikeusriita ehkä sopia ilman oikeudenkäyntiäkin.

Tulkintaongelmia on kuitenkin tuhansittain, eikä sopivaa ennakkotapausta löydy joka ongelmaan, ainakaan jos sitä etsitään korkeilta oikeustahoilta. Potentiaalisten ennakkotapauspäätösten lukumäärä on käänteisesti verrannollinen päättävän tahon auktoriteettiin. Patenttiviranomaiset käsittelevät paljon hakemuksia, mutta korkeamman auktoriteetin omaavissa valitusjaostoissa ja tuomioistuimissa tapauksia on paljon vähemmän. Esimerkiksi Euroopan patenttivirasto käsittelee vuosittain noin 300 000 patenttihakemusta, mutta viraston valituslautakunnat alle 2000 tapausta vuodessa. Suomessa Patentti- ja rekisterihallitus käsittelee noin 1500 hakemusta vuosittain, mutta vain muutamasta kymmenestä valitetaan. Patentteja koskevia riitoja markkinaoikeudessa oli vuoden 2015 lopulla vireillä vain kahdeksan.

Suomalaiset ennakkotapaukset ovatkin niin vähälukuisia, että niillä harvemmin on kovin suurta uutisarvoa. Toisin on Yhdysvalloissa ja Kiinassa, joissa patenttijärjestelmät ovat paljon suurempia ja korkealta taholta tulevat ennakkopäätökset voivat herättää kansainvälistäkin mielenkiintoa. Viime vuosina USA:ssa on annettu merkittäviä ennakkopäätöksiä esimerkiksi tietokoneohjelmistokeksintöjen alalla.

Esimerkiksi tietokoneohjelmistokeksintöjen patentointikriteereihin liittyen U.S. Supreme Court teki kolmenkymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen 2010-luvun alussa kaksi uutta päätöstä: Alice Corp. v. CLS Bank International ja Bilski v Kappos. Nämä päätökset eivät olleet merkittäviä vain amerikkalaisille, vaan ne vaikuttivat kaikkiin US-ohjelmistopatenttien haltijoihin ja hakijoihin ympäri maailman. Ennakoitavuuden turvaamiseksi USA:n patenttiviraston piti nimittäin hetkessä uudistaa (tai ainakin pyrkiä uudistamaan) tietokoneohjelmistojen patentointia koskevat käytäntönsä Supreme Courtin uusien laintulkintojen mukaisiksi. Alempien tuomioistuimienkin piti heti soveltaa niitä. Tuhannet ohjelmistopatentit saattoivat muuttua uusien tulkintojen myötä käytännössä mitättömiksi.

Joskus korkeimpien oikeusasteiden päätöksiä on kritisoitu teknisen asiantuntemuksen puutteesta. Patenttivirastoon, jossa käsitellään tuhansia hakemuksia vuodessa, kertyy enemmän kokemusta erityistapauksista kuin tuomioistuimeen, jossa päätöksiä tehdään vain muutama kymmenen vuodessa. Hyvin toimivassa patenttijärjestelmässä tuomioistuimet ammentavat teknistä osaamista matalammilta viranomaistahoilta ja ulkopuolisilta asiantuntijoilta, ja matalammat viranomaistahot vastavuoroisesti muokkaavat laintulkintojaan tuomioistuinten päätösten mukaisiksi. Patenttijärjestelmien toimivuuden määräkin pitkälti se, miten hyvin asiantuntemus ja ennakoitavuus yhdistyvät eri viranomaistahojen päätöksissä. Jokaisen yksittäisen patentin oikeudenmukaisuus ja oikeusvarmuus ovat tästä yhdistelmästä riippuvaisia.

Bocolainen 2016 vuodesta

Thomas Carlsson

Patenttiasiamies

Patenttiasiamies Thomas Carlsson hoitaa mikro- ja nanoteknologiaan, puolijohdeteknologiaan sekä uusiutuvaan energiaan liittyvien keksintöjen patentointia. Hän on työskennellyt korkeakoululla aurinkoenergian tutkijana sekä Patentti- ja rekisterihallituksessa tutkijainsinöörinä. Carlsson toimii rekisteröitynä patenttiasiamiehenä Suomessa. Bocolainen vuodesta 2016.

Jokaisen keksinnön kohdalla joutuu miettimään asioita vähän uudelta kantilta, joten patenttihakemuksia ei voi työstää rutiininomaisesti liukuhihnatyönä. Tämä on kielellistä työtä, eli ilmaisujen merkityksiä ja tulkintaa pitää pohtia. Pidän myös patenttiasioihin liittyvästä mielipiteiden vaihdosta ja väittelystä, jossa paras perustelu voittaa.

Koulutus
TkT (fysiikka)
Kielitaito
ruotsi, suomi, englanti, saksa
Aktiviteetit

triathlon, lasten yleisurheiluvalmennus, poliittinen teoria ja historia

Boco IP Oy Ab

Itämerenkatu 5
00180 Helsinki

Puh: +358 9 686 6840
Fax: +358 9 686 68444
mail@bocoip.com

Liity postituslistalle

Boco IP:n postituslistalla saat ajantasaiset kuulumiset aineettomän pääoman viimeisimmistä käänteistä ensimmäisenä.

Muistilista

  • Palvelut

    • Henkilöt