Bocolainen esittäytyy: eurooppapatenttiasiamies Jonna Sahlin

Eurooppapatenttiasiamies Jonna Sahlin on henkeen ja vereen bocolainen. Tuoreen diplomi-insinöörin ura alkoi Bocossa kemian alan käännösten oikolukemisesta ja vei monipuolisten IPR-tehtävien kautta patenttiasiamieheksi sekä patenttitoimiston osakkaaksi, hallituksen jäseneksi ja johtoryhmäläiseksi. Jonnan sydän sykkii vahvasti asiakastyölle ja mahdollisuudelle kehittyä yhdessä asiakkaiden kanssa. Hän on vaikuttanut laajasti patenttialan kehitykseen mm. Suomen patenttiasiamiesyhdistys ry:n puheenjohtajana, teollisoikeusasiamieslakia valmistelevassa työryhmässä ja epi:n valtuustossa. Vapaa-aikaa kemisti viettää perheen parissa matkaillen ja urheillen – lapsen harrastuksen myötä myös käsipallon opettelu on löytänyt tiensä Jonnan omaan lajivalikoimaan.

Miten sinusta tuli bocolainen? Miten urasi on edennyt Bocolla?

Valmistuin 1998 diplomi-insinööriksi kemian alalta; opinnoissani keskityin erityisetsi elintarvike- ja polymeeriteknologiaan. Joulukuussa 1998 kuulin, että Bocolla tarvittiin joulun yli apua kemian käännösten oikolukutöissä.

Vuoden 1999 alussa jatkoin ensin Bocolla tuntityöläisenä, koska koko ajan löytyi asioita, joissa pystyin auttamaan. Jonkun aikaa hoidin jopa täysipainoisesti tavaramerkkitoimeksiantoja – tosin sain substanssiasioissa onneksi apua. Kevään aikana mietimme muistaakseni useaan otteeseen silloisen toimitusjohtajan Pia Hjeltin kanssa, jos tämä voisi olla minun alani. Koin viihtyväni hyvin alalla, joten jäin taloon. Syksyllä 1999 menin pitkälle patenttikurssille. Uusien asiamiesten tullessa vahvistamaan tavaramerkkipuolta siirryin pikkuhiljaa täysipainoisesti patenttipuolelle. Lyhytaikaisesta keikkatyöstä muodostuikin vuosien mittaan pysyvä pesti IPR:ien parissa patenttiasiamiehenä.

Vuoden 2000 lopussa minut kutsuttiin Bocon hallitukseen ja istun siellä yhä. Osakas minusta tuli vuonna 2005.

Mitä päivittäiseen työhösi kuuluu?

Työtehtäväni ovat monipuolisia. Hoidan pääosin asiakastyötä kemian alan patenttitoimeksiantojen parissa. Vuosien varrella toimeksiannot ovat vaihdelleet pienistä diagnostiikan alan tuotteista suuriin teollisiin prosesseihin, mm. biopolttoaineisiin liittyen. Lisäksi työhöni kuuluu toisten asiamiesten tutorointia, esimiestyötä, johtoryhmätyöskentelyä ja hallitustyötä.

Osallistun mielelläni aktiivisesti patenttialan kehittämiseen. Toimin 2008-2011 Suomen patenttiasiamiesyhdisty ry:n (SPAY) puheenjohtajana, ensimmäisen teollisoikeusasiamieslautakunnan varajäsenenä sekä tällä hetkellä olen jäsenenä epin valtuustossa (2017-). Olen osallistunut myös useaan tilapäiseen työryhmään erilaisiin alaa koskeviin lakivalmisteluihin liittyen.

Mikä on parasta työssäsi? Entä millainen Boco on työpaikkana?

Pidän siitä, että perusasiat säilyvät samana, kuten Bocon arvot, asiakastyön ytimessä pitäminen ja halu luoda hyvä työpaikka. Silti näihin liittyvää toimintaa kehitetään ja voin myös itse kehittyä jatkuvasti. Myös asiakkaista ja asiakkaan näkökulmasta voi aina oppia uutta. Ennen kaikkea työni on monipuolista ja arvostan sitä, että saan työskennellä myös ihmisten kanssa.

Täällä työskentelee mainioita ihmisiä ja yhteistyö on merkittävässä roolissa. Sanoisin, että Boco on pysyvä mutta jatkuvasti kehittyvä työpaikka.

Millaisia ovat työsi kohokohdat? Mikä on ollut mieleenpainuvaa?

Onnistuminen yhdessä asiakkaan kanssa on aina kohokohta, esimerkiksi suulliset käsittelyt ja oikeudenkäynnissä loppupuheenvuorojen valmistelut jäävät erityisesti mieleen. Ne ovat aina jännittäviä tilanteita, joita ei tule jokapäiväisessä työssä vastaan.

Vuosien varrella on sattunut paljon mieleenpainuvaa, esimerkiksi Tekniikka ja talous -lehti haastatteli minua 2010 yhteisöpatentista SPAY:n puheenjohtajan ominaisuudessa. Toimittaja kysyi minulta silloin yhteisöpantentin voimaantulemisen aikataulusta. Tätä oli silloin ja on yhä vaikea arvioida. En pitänyt siitä, että tämä kysymys ja vastaus julkaistiin, sillä pelkäsin, että antamaani arviota voimaantulemisesta kymmenen vuoden sisään pidetään alalla hassuna. Näin jälkikäteen katsottuna arvioimani aikataulu voisi jopa pitää paikkansa, vaikka brexit ja Saksan oikeuskäsittely ovatkin viivästyttäneet hanketta jälleen.

Todella hauska muistikuva minulla on myös vuosituhannen vaihteesta, kun olin mukana tarkistamassa mihin kaikkeen 2000-luvulle siirtyminen voisi vaikuttaa. Saisiko esimerkiksi toimiston frankeerauskoneeseen laitettua uudenvuoden aaton jälkeen oikean päivämäärän ja toimisiko kassakaapin avaaminen tai kopiokoneen käyttäminen.

Miten patenttiala on muuttunut urasi aikana?

Jos katse siirretään pois kaikkia aloja merkittävästi muuttaneesta sähköistymisestä, niin näen erityisen paljon kehitystä asiakastyöskentelyn ja viestinnän saralla. Ennen toimeksiannot olivat pitkälti ulkomailta tulevia, kirjeenvaihtoon pohjautuvia prosesseja. Viestintätyyli oli hyvin muodollinen, joka tosin sittemmin on muuttunut rennommaksi tälläkin puolella. Etäisemmäksi jäävistä ulkomaantoimeksiannoista on siirrytty henkilökohtaisempaan työskentelyyn kotimaisten asiakkaiden kanssa, jolloin ollaan asiakasyrityksen tarpeiden ytimessä ja päästään pohtimaan asiakkaan näkökulmaa laajemmin kuin pelkän yksittäisen toimeksiannon suorittamisen kannalta. Kun on enemmän tietoa asiakkaasta ja toiminta on jatkuvaa vuoropuhelua asiakkaan kanssa, on paremmat eväät päätöksentekoon. Kun tuntee asiakkaan tilanteen hyvin, voi antaa paljon täsmällisempiä ja parempia neuvoja, jotka sopivat juuri kyseisen asiakkaan tilanteeseen.

Suurimpia lakimuutoksia urani aikana on ollut Suomessa teollisoikeusasiamieslautakunnan perustaminen ja asiamiestutkinnon käynnistäminen. Toimin niin valmistelevassa työryhmässä kuin ensimmäisessä lautakunnassakin varajäsenenä. Muutos on alalla merkittävä, sillä aiemmin patenttiasiamieheksi pääsi hakemalla Patentti- ja rekisterihallituksen patenttiasiamiesrekisteriin, kun oli toiminut jonkin aikaa alalla patenttikäsittelijänä asiakastoimeksiantojen parissa. Nykyään kaikkien alalle tulevien, jotka haluavat käyttää nimityksiä patenttiasiamies, tavaramerkkiasiamies tai mallioikeusasiamies, täytyy suorittaa koe.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Tyttäreni ovat nyt 11- ja 17-vuotiaita, ja lasten kasvaessa vaatimukset kotipuolessa ovat muuttuneet. Tosin yhteistä aikaa, läsnäoloa ja tukea kaivataan yhä paljon; onkin esimerkiksi hauskaa kaivella esiin muistin syövereistä vanhoja lukion matikan tietoja. Yhdessä perheen kanssa pidämme uimisesta ja laskettelusta sekä matkustamisesta asuntovaunullamme. Yritän löytää aikaa liikkua itsekseni: lenkkeilyä ja raskaampia lajeja tasapainottaa yin jooga. Nuoremman tyttären harrastuksen myötä olen myös innostunut käsipallosta, ja liityin harrastajien vanhempien omaan pelaajaryhmään.

Nopeat

Tutkinnot, arvonimet: DI (kemia), eurooppapatenttiasiamies

Jos ei olisi patenttiasiamies, olisi: lastentarhaopettaja

Motto: Läsnä nykyhetkessä.

Suosittelen

Kirja: Anne Holtin dekkarit

Laji: käsipallo

Kuvataiteen teos/taitelija: Gaudin arkkitehtuuri

Elokuva: Sound of music

Kirjoittanut Milja Saarimaa