Bocolainen esittäytyy: eurooppapatenttiasiamies, osakas Christian Westerholm

Bocolainen esittäytyy sarjassa Christian Westerholm kertoo urastaan ja miten on ylipäätään päätynyt patenttialalle.  Tämän lisäksi Christian kertoo miten hän näkee patenttialan tulevaisuuden näkymät.

Aloitin urani 3 kesäkuuta 1996 heti sen jälkeen, kun olin valmistunut diplomi-insinööriksi Teknillisen korkeakoulun (nykyisin Aallon) konetekniikan osastolta. Tulin alalle niin sanoakseni suoraan koulun penkiltä. Toisaalta, olin opiskeluaikana ehtinyt mm. ajaa pyykkiä ympäri pääkaupunkiseutua kuorma-autolla, sekä olla töissä telakalla ja painevalimossa, joten minulla on hieman kokemusta myös kouluja ja patenttimaailmaa ympäröivästä maailmasta.

Patenttiasiamiehen ura ei ollut heti suunnitelmissa. Vastasin kuitenkin lehti-ilmoitukseen missä haettiin patenttialalle osaajia, minut valittiin työhaastattelun jälkeen tehtävään ja siitä lähtien olen tehnyt tätä – enkä osaa itseasiassa enää mitään muuta. Eurooppapatenttiasiamies minusta tuli 2002 kun läpäisin EQE:n ja Bocolla (silloisella Borenius & Co:lla) aloitin helmikuun alussa 2005. Minulla on myös oikeus toimia EUIPO:ssa (Euroopan Unionin Teollisoikeuksien Virastossa) yhteisömalliasioissa.

Olen Suomen patenttiasiamiesyhdistyksen (SPAY), AIPPIn ja EPI:n (eurooppapatenttiasiamiesten yhdistys) jäsen. SPAY:ssa olen etiikkatoimikunnan jäsen ja EPI:ssä olen kurinpitolautakunnan (Disciplinary Committeen) Suomen jäsen. EPI:ssä olen myös toiminut Council:issä (EPI:n valtuusto) yhtenä Suomen delegaateista ja PQC:ssa (Professional Qualification Committee) eli patenttiasiamiesten koulutusta tukevassa komiteassa mukana Suomen jäsenenä.

Hienointa työssä ovat älyllinen haaste/vaikeus, josta syystä päätä joutuu käyttämään kunnolla päivittäin. Toisaalta tässä fakkiintuu aika lailla ja arkielämän tekstejä alkaa tulkitsemaan toisella tavalla. Minusta kaikkien asiakkaiden kaikki toimeksiannot ovat tärkeitä – enkä arvota mitään toimeksiantoa yli toisen toimeksiannon. Parasta palautetta työstäni ja erityisen hyvältä tuntuu kuitenkin kaikki voitot – esimerkiksi joko suullisessa käsittelyssä EPO:ssa oli sen sitten normaali case väitejaoston (Opposition Division) edessä tai valituslautakunnan (Boards of Appeal) edessä.

Noin 23½ vuoden kokemuksella voin sanoa, että patenttiala on muuttunut paljon. Aikaisemmin riitti, että kirjoitti patenttihakemukset ”sinne päin”. Nykyisin, kun patenttitietoisuus on kasvanut ympäri maailmaa, tutkijat eri maiden virastoissa ovat muuttuneet vaativimmaksi. Tämä on johtanut siihen, että tänä päivänä hakemustekstien pitää olla paljon tarkempia, kuin vuonna 1996 kun aloitin patenttialalla. Tarkemmalla tarkoitan esimerkiksi sitä, että jokaista patenttihakemuksessa esitettyä asiaa pitää perustella jollain sillä saavutettavalla edulla. Lisäksi, koska patenttihakemusten ja patenttien määrä on kasvanut paljon ja koska patenttitietokannat ovat kehittyneet paljon, patenttivirastojen tutkijat löytävät entistä helpommin enemmän relevanttia (ja myös epärelevanttia) prior art:ia eli aikaisemmin tunnettua tekniikkaa, johon patenttihakemuksessa kuvattua keksintöä verrataan. Tämä on johtanut siihen, että patenttivirastojen antamista välipäätöksistä on tullut vaikeampia. Luultavasti tämä trendi tulee jatkumaan. Toisaalta vaikeista välipäätöksistä voidaan ainakin osittain välttyä tekemällä kunnollisia esiselvityksiä itse hyödyntämällä erilaisia patenttitietokantoja patenttihakemuksen laatimisprosessin aikana. Kun kuulin noin 20 vuotta sitten, että patenttihakemus pitää kirjoittaa englanninkielellä eikä suomen- tai ruotsinkielellä, tuntui se vähintäänkin kauhistuttavalta ajatukselta tuolloin. Tänään tilanne on päinvastainen; englanti on työkieli ja ainoastaan joidenkin asiakkaiden kanssa kommunikoidaan suomen tai ruotsin kielellä.

Muistilista

  • Palvelut

    • Henkilöt