Matka Maseriaan – mitä voimme oppia lapsilta innovatiivisuudesta?

Oletko kuullut paikasta nimeltä Maseria? Tuskin, sillä kyseinen maa on poikani nelivuotiaana keksimä mielikuvitusmaailma. Maseria sijaitsee Pluton kolmannella puolella ja siellä puhutaan maserian kieltä. Maserian rahayksikkö on pullo. Jokaista ammattikuntaa kohtaan on sata tekijää, esimerkiksi 100 joulupukkia, 100 poliisia ja 100 rosvoa. Siellä elää ihmisiä, eläimiä ja satuolentoja, kuten supersankareita. Ennen kaikkea Maseriassa kaikki on mahdollista.

Aikuisten maailma tuntuu välillä aika harmaalta lapsen maailmaan verrattuna. Lasta eivät sido vielä opitut kulttuuriset kontekstit, ennakkoasenteet tai edes logiikka. Lapsi on utelias. Hän on kiinnostunut kaikesta ja haluaa oppia ja kokeilla – eikä hän pelkää epäonnistumista. Myös innovoinnissa tarvitaan lapsenkaltaista ajattelua ja oivalluksia ”laatikon ulkopuolelta” – vain näin voimme synnyttä jotain aidosti uutta ja innostavaa.

Lapsen kanssa joutuu jatkuvasti haastamaan itseään ja omia pinttyneitä asenteitaan. Koska lapset rakastavat joulua ja juhlia, keksi poikani kesällä oivan tuuman: järjestetään kesätonttujuhlat. Hän halusi ottaa esiin kaikki joulukoristeet, laittaa päähän tonttulakin ja leipoa pipareita. Vaikka idea nyt naurattaakin jälkikäteen, niin kesällä keskellä kuuminta hellettä tämä ajatus tuntui suoraan sanottuna aikuisen näkökulmasta aika ahdistavalta. Oli käytävä sisäinen kamppailu ja lähdettävä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Pohdin, miksi joulukoristeet tuntuvat kauniilta ja tunnelmallisilta joulukuussa, mutta muulloin niiden näkeminen aiheuttaa lähinnä stressin tunteita. Ovatko asenteet ja opitut tavat meissä todella näin syvällä? Suostuin kuitenkin lopulta ehdotukseen, eikä lapsen riemulla ollut rajaa, vaikka itse juhlat jäivätkin lopulta toteuttamatta.

Toisen kerran kuulin, kun poikani pyysi ukkiaan lukemaan hänelle kirjaa niin, että tarina aloitettaisiin viimeisestä sivusta ja lopetettaisiin ensimmäiseen sivuun. Koska tiedän, että ukki on järjestyksen miehiä, kuuntelin hiukan huvittuneena tilanteen etenemistä. Ukki hämmästyi tätä ehdotusta toden teolla ja totesi, ettei niin voi lukea kirjaa – siinä ei ole mitään järkeä. Ymmärrän häntä hyvin, sillä tuskin olisin itsekään tähän pystynyt, niin naurettavalta kuin se jälkikäteen ajateltuna tuntuukin. Ensireaktiomme kumpuaa usein syvältä opituista tavoista ja asenteista. Mutta miten voimme pohtia asioita uudesta näkökulmasta, jos emme pysty edes näin yksinkertaisessa asiassa menemään totuttujen normien ulkopuolelle.

Välillä tuntuu, että meillä Suomessa epäonnistumisen pelkäämisen kulttuuri on saanut liikaa jalansijaa. Uudet ideat joutuvat ensin tarkkaan syyniin ja pohditaan syitä, miksi ne eivät tule toimimaan. Vietin viimeiset kaksi vuotta Ruotsissa ja huomasin siellä asenteen olevan erittäin positiivinen innovoinnin suhteen: Kun suomalainen vielä miettii, miksi meidän kannattaisi tehdä tällaista, niin ruotsalaiset toteavat heti, että miksi ihmeessä emme kokeilisi. Kaikki ideat eivät tietenkään lähde lentoon, mutta harvalle yritykselle olisi haitallista kokeilla vähän rohkeammin. Uusi sukupolvi start-up-yrittäjiä onkin kasvamassa, ja ilolla seuraan heidän innostustaan ja tekemisen meininkiään.

Kuten Esa Saarinen totesi: ”Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita.” Ehkä meidän aikuistenkin kannattaisi matkustaa Maseriaan ainakin välillä.

Kirjoittanut Milja Saarimaa